tapasin erään tosi mukavan nuoren miehen pari kuukautta sitten,ollessani käymässä sukkulaisteni luona n.100 km päässä omasta kotikaupungistani..
olemme olleet siitä asti yhteyksissä joka ilta,soitelleet ja viestitelleet,ja nyt näin hänet taas..
meillä oli tosi ihanat 4 päivää yhdessä,ja lähennyimme sinä aikana valtavasti...
kun eron hetki tuli,sovimme että ollaan yhteyksissä joka ilta ja että voimme yrittää kaukosuhdetta,vaikka toisiamme ikävä onkin..
kun tämä poika tuli saattamaan minua linja-autolle,purskahdimme molemmat lohduttomasti itkemään..
nyt on kulunut vain pari päivää siitä,kun nähtiin ja nämä päivät ovat olleet täynnä tuskaa..
en näe häntä kolmeen viikkoon ja se tuntuu iäisyydeltä...
mietin vai,että toimiiko tämä suhde,koska olemme molemmat suht nuoria,16 vuotiaita,ja kun tämä välimätkakin on?!
riittääkö se että toisesta välittää ihan täysillä,vai tuleeko välimatka suhteen tielle?!)':
olemme olleet siitä asti yhteyksissä joka ilta,soitelleet ja viestitelleet,ja nyt näin hänet taas..
meillä oli tosi ihanat 4 päivää yhdessä,ja lähennyimme sinä aikana valtavasti...
kun eron hetki tuli,sovimme että ollaan yhteyksissä joka ilta ja että voimme yrittää kaukosuhdetta,vaikka toisiamme ikävä onkin..
kun tämä poika tuli saattamaan minua linja-autolle,purskahdimme molemmat lohduttomasti itkemään..
nyt on kulunut vain pari päivää siitä,kun nähtiin ja nämä päivät ovat olleet täynnä tuskaa..
en näe häntä kolmeen viikkoon ja se tuntuu iäisyydeltä...
mietin vai,että toimiiko tämä suhde,koska olemme molemmat suht nuoria,16 vuotiaita,ja kun tämä välimätkakin on?!
riittääkö se että toisesta välittää ihan täysillä,vai tuleeko välimatka suhteen tielle?!)':
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä se riippuu ihmisistä, onko heistä kaukosuhteisiin. Pystyykö luottamaan toiseen ja onko toinen luottamuksen arvoinen? Pystyykö elämään jatkuvan kaipuun kanssa, kun sydän huutaa ikävää. Yöt ovat yksinäisiä.
Itse en usko kaukosuhteisiin. Luulen, että aina jossain vaiheessa jompi kumpi osapuolista löytää jonkun vähän lähempää. Siinä vaiheessa se toinen jää kaukosuhteen osapuoli unohtuu.
Itse tapasin matkoillani miehen. Itku kurkussa erottiin. Lupasi tulla käymään ja ajateltiin pitää yhteyttä. En kuitenkaan odottanut meistä mitään, vaikka kuinka halusin! Pikku hiljaa luovuin hänestä... Joskus on vain osattava luopua. Tästä on vielä niin vähän aikaa ja sattuu edelleen. Yhä toivon hänen ottavan yhteyttä, mutta mitä se pelastaisi. Meillä on elämämme aivan eripuolella Suomea, emmekä kummatkaan ole valmiita luopumaan omista elämistämme. Emmekä ole valmiitakaan.
Ehkä jossain vaiheessa näen tehneeni oikean ratkaisun. Ehkä jossain vaiheessa tämä kaipuun tuska häviää. TAi ehkä jossain vaiheessa näenkin tehneeni virheen. En tiedä!
Teillä on kuitenkin vain 100km matkaa. Se on loppujen lopuksi lyhyt matka. Itselläni on 1000km matkaa toisen luokse. Toivon kaikesta huolimatta kaikkea hyvää teille ja toivon onnea ihmissuhteisiinne. Päätätte sitten mitä päätättekin suhteellenne. Aina ei järki ja tunteet kulje käsikädessä. EI edes onni ja suru.
olen miettinyt itsekkin että olenko sitä tyyppiä kuka pystyy kaukosuhteisiin...
olen sitä mieltä,että pystyn täysin pitämään itseni erossa muista,mutta en tiedä pystynkö luottamaan että tämä nuorimies pystyy samaan...
olemme yhdessä miettineet sitä,että minne menemme lukion jälkeen,ja päättäneet että jos suhde kestää,muutamme samalle paikkakunnalle...mutta siihen on paljon aikaa,ehkä liikaakin..
olen tosi pahoillani sun puolesta,ettei teidän suhteesta tullut lopulta mitään,mutta 1000km on jo minunkin mielestäni liikaa..
mutta jos yksi nolla otetaan luvusta pois,niin siitä en tiedä...
sen aika näyttää...sillä minä ainakin yritän taistella tämän rakkauden edestä välimatkaa vastaan!
kiitos sinulle kun kerroit oman kokemuksesi...
toivon vain,että meille ei tämän miehen kanssa käy samoin...
minullekkin uusi asia. Mut kumminkin teillä todellisuudessa lyhyt matka et voi kokeilla täysin siemauksin tästäkin suhteesta.Kannattaakin kokeilla.
Itse olen 5-lapsen äiti, nyt löytänyt uuden 650km:in päästä. Toivon jopa itselleni, et saamme suhteen toimimaan, välimatkastamme riippuen.
Toivon siis sinulle , että minulle et onnistumme tässä tavoitteessamme. Hyvät kevään jatkot sinulle.
alan pikkuhiljaa luottaa tähän meidän suhteeseemme,koska todellakin:vaibaiset 100km..ei se niin pitkä matka ole!
toivon,että saatte jotenkin ratkaistua,miten selviätte välimatkastanne...
koska jokaisella on oikeus olla onnellinen!
hyvät kevään jatkot myö sinulle!
...löytyä hyvin kaukaakin ja kaikki voi silti mennä erittäin hyvin, kunhan ei anna pitkän matkan muodostua esteeksi. Itse löysin elämäni naisen 480km:n päästä keväällä 2003 ja nyt olemme asuneet yhdessä onnellisina jo noin puolitoista vuotta. Kumpikin olemme keski-ikäisiä, eronneita ja molemmilla on kaksi lasta.
Olimme olleet jo pitkään yksinhuoltajia kumpikin tahoillamme tutustuessamme toisiimme netin kautta. Olemme yhdessä muodostaneet kuuden hengen uusperheen ja kaikki lapset asuvat aina luonamme. Me toimimme varsin ripeästi, koska heti suhteemme alussa (jo ennen ensitapaamistammekin) kumpikin tunsimme löytäneemme juuri Sen Oikean. :-)