Miten eroon vihasta?

Voi päästä ja olet jo ottanut ensimmäisen askeleen tajuamalla, ettei näin voi jatkua, koska tunteesi vahingoittavat sinua itseäsi (ja lastasi, ehkä).

Mene ihmeessä terapiaan ja eroryhmään. Kirkon perheasiainneuvottelukeskuksessa se on ilmaista ja voit mennä, vaikket kuuluisi kirkkoon. Lisäksi lue kirjallisuutta erosta, jotta ymmärrät, mitä sinussa on meneillään.

Oletko saanut purkaa vihaasi puhumalla kavereille vai pitänyt kaiken sisälläsi? Silloin ne junnaavat siellä, jos et saa ulos. Paras keino on kirjoittaa päiväkirjaa joka päivä ja vihaosion lisäksi ryhdy listaamaan myös asioita, joista olet kiitollinen ja joista nautit. Vaikka hetki, jolloin joit kaakaota lapsesi kanssa ja hän kertoi hauskan jutun.

Kyse on sinun elämästäsi, josta teet itse sellaisen kuin haluat vähitellen. Yksi asia, josta voit olla kiitollinen on se, että pääsit eroon epärehellisestä ihmisestä. Pikku hiljaa terapiassa ja eroryhmässä voit nähdä tarinanne muustakin näkökulmasta kuin siitä, miten hän petti ja valehteli. Ja sillä tavalla esimerkiksi ymmärtää, miksi aikoinaan hänet valitsit ja miksi kaikki meni niin kuin meni. Opit näkemään tapahtumat enemmän ulkopuolisen näkökulmasta ja jättämään pikkuhiljaa kaiken taaksesi.

Ikävää lukea, että voit huonosti.
Itsekkin 16 yhteisen vuoden jälkeen eronneena ajatukset välillä palaavat menneisiin.

Minua on kyllä todella auttanut se, että olen saanut jutella erosta läheisteni kanssa niin paljon, että he ovat varmaan täysin jo kyllästyneet aiheeseen. Erostani on kuitenkin kulunut jo myös se 3 vuotta, mutta silti ajatukset minulla pyörii, että miksi niin tapahtui. En itsekkään ymmärrä. Minunkin mieheni oli todella itsekäs. Hänkin vain eräänä kauniina päivänä käski mun lähteä.... Pahiinta on ehkäpä juuri tuo, kun ei ole itselle selvää miksi suhde päättyy. Olen kuitenkin vuosien jälkeen oppinut näkemään hänen valheidensa läpi. Ne ovat olleet pöyristyttäviä ja mietin, miten en ollut aiemmin edes niitä tajunnut. Olin sinisilmäinen ja uskoin aina häntä... ihan kaikessa.

Vaikka nyt olen onnellisessa uudessa parisuhteessa. Nautin uudesta kumppanistani joka on luotettava ja vastuullinen, niin silti ihmettelen miksi mennyt kaivelee vieläkin mieltäni :/

Minä uskon, että pääset seesteisempään mielentilaan kun pääset juttelemaan asioista jonkun kanssa.... juttelet asiasta juttelemasta päästyäsikin. Se on ainakin itseäni auttanut ihan äärettömän paljon. Olen ajatellut asiaa niin, että kun asioita jauhaa tarpeeksi paljon, ne menettävät merkitystään siinä samalla. Saa uutta perspektiiviä kavereilta asiaan ja voi keveämmin mielin jatkaa matkaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä vuoteen 2016.

Miten? Antamalla anteeksi. Takomalla omaan päähänsä, että vihanpito on haitallista; etenkin sinulle itsellesi.

Minusta tämä "Myös tällä naisellahan lapsia, kolme, eikä nekään kaikki ole terveitä. En ymmärrä tuollaista itsekkyyden määrää." oli outoa: miksi ihmisen tekee "tuollaisen" itsekkääksi, että rakastaa toista, jolla on myös "ei-terveitä" lapsia?

Kiitos kommenteista. Päivä kerralla mennään ja ehkä se kärsivällinen juttukaverikin löytyy, joka jaksaa kuunnella. Kirjoittamista aion kokeilla, koska siinä ei tarvi suodattaa mitään. Toisille ihmisille ei oikein voi puhua ihan kaikkea kamalaa, mitä päässä liikkuu. Yritän pitää mielessä nimenomaan tuon, että olen päässyt epärehellisestä ihmisestä eroon! Kaikki hukkaan heitetyt vuodet vain kaihertaa mielessä.... Mitä olisinkaan voinut tehdä ja missä voisin olla nyt, jos en olisi valinnut noin totaalisen väärin. Tiedän kyllä, että tuollaisen miettiminen on turhaa, mutta en voi näille ajatuksille mitään. Aina ne vaan pyrkii pintaan.
Ja mitä tulee tuohon lapsi -asiaan, niin nämä rakastavaiset eivät ole uhranneet ajatustakaan sille, mitä tällainen farssi tekee noille lapsille. Pelkän himon perässä sotketaan asiat eikä ainakaan mun lapsi ymmärrä lainkaan mistä on kysymys (johtuu sekä iästä että vammaisuudesta). Olen niin suunnattoman vihainen, että mä joudun siivoamaan tätä paskaa, vaikka se mun mielestä kuuluisi exälle ja tälle naikkoselle. Olenkin vittuillut exälle, että koskahan uusi ja parempi ottaa kantaakseen myös meidän vammaisen lapsen hoidon ja huolehtimisen, kun on kerran niin upea?! Mutta ehkä he odottavat, että tämä unelma pääsee ensin omasta liitostaan eroon. Toivottavasti joutuu yh:ksi niille kolmelle!!!

Vihan tunteet johtuu siitä, että vieläkin rakastat lapsesi isää jollain tasolla. Rakkauden vastakohtahan ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Kun eksän ajattelu ei enää nosta sussa mitään tunteita esiin, olet päässyt erosta yli.
Tyypillistähän tilanteessa, jossa joutuu petetyksi on se, että vihaa sitä petoskumppaniakin. Ihan niinkuin sinä teet. Hän ei kuitenkaan ole se ihminen, joka on isoimmin tehnyt väärin sua kohtaan. Kunhan rauhoitut, et varmasti toivo hänelle mitään pahaa vaan toivot, että hän jos eroaa, niin pystyy sopimaan lasten asioista heidän isänsä kanssa niin, että molemmat panostavat lasten hoitoon yhtä paljon.
Sä et ole tainnut päästä sopuun lapsen isän kanssa lapsen asioista? Koita saada ne rullaamaan niin varmasti helpottaa oloa sekin.
Tuossa joku ylempänä kirjoittaa, ettei uusperheissä yleensä elä onnellisia ihmisiä. Kyllä niitä elää. Lasten onnellisuus riippuu ihan siitä, miten fiksusti eronneet vanhemmat asiat hoitaa. Mä ainakin ajattelen niin, että hienoa, kun lapsilla on muitakin aikuisia jotka häntä rakastaa kuin omat vanhemmat. Se on suuri rikkaus ihmisen elämässä.
Mun mielestä sun kannattaa nyt viimeistään hakea ulkopuolista apua tuskaasi. Ota yhteyttä myös sosiaalitoimeen että pääsette lapsen asioista sopimaan isän kanssa.

Onhan se mahtavaa, jos joku välittää.

Samaa kokenut ja eniten mieltä kaihertaa se, että miksi minä sain miehen tekemään itselleni kaikkea pahaa ja miksi hän ei viettänyt aikaa perheensä kanssa toisin kun nyt uudessa suhteessaan? Miksi minä en ansainnut sitä hyvää miksi se toinen ansaitsee? Tekee katkeraksi ja vihaiseksi ja surulliseksi ym.
Miten siitä pääsee yli ja pystyy jatkamaan elämäänsä?

Viha kuluttaa ja ohjaat energiasi väärään suuntaan. Pääset siitä yli, kun opettelet luopumaan "aikansa kutakin". Älä tarraa kiinni ex-liittoon, ex-mieheen. Anna mennä menojaan. Sen sijaan mieti teidän liiton mukavia aikoja, vaikka väkisin.

rakasta , kärsi ja unhoita....

Vihasta pääsee eroon parhaiten pitämällä hauskaa, iloitsemalla elämänsä mukavista asioista. Kiittämällä siitä mitä on. Turmiollista jäädä vihaan kiinni. Siinä ei muuta kuin katkeroituu.

Eroseminaarista oli valtavan paljon apua nimenomaan avioeroon liittyvien vaikeiden tunteiden käsittelemisessä rakentavasti. Ennen kuin on käsitellyt ne riittävän perusteellisesti ei voi antaa anteeksi tai päästää irti. Seminaari auttoi myös eheytymään ja löytämään uuden, paremman itsetunnon. Ja lisäksi koin oppivani paljon myös omista virheistäni menneessä parisuhteessa. Tämä auttoi minua, kun en halunnut jäädä katkeraksi ihmiseksi. Ja seminaarin oppien mukaan voin myös auttaa lapsiani erosuruissaan. Voin tänään hyvin ja olen elämästäni tyytyväinen ja onnellinen. Voimia sinulle, lue aluksi vaikka kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään perusteoksena eroseminaareissa.

Tiedän myös, että helppoa ei ole päästä eron jälkeen eteenpäin. Kuitenkin niin pitäisi kaikin voimin yrittää, muutoin särkee itsensä kokonaan ja tuo olotila jatkuu ikuisesti.

Itselleni vaikeinta on ollut se, että en vieläkään tiedä, mitä kaikkea on tapahtunut. Kuulen sieltä sun täältä vielä vuosien jälkeen ikäviä asioita, niin valtavan ikäviä, että ne todella sattuvat, en oikein tiedä, onko näiden henkilöiden tarvekin oikein satuttaa minua vai mikä.
Minua henkilökohtaisesti auttaisi valtavasti, että oltaisiin rehellisiä ja kerrottaisiin asiat ja kaikki, myös ne pahat, sillä tavoin olisi helpompaa päästä yli.
Vihaa en kanna suoranaisesti, vaan tämä kaikki valheen esiin tulo nakertaa.
Olisiko liikaa pyydetty, että totuus kerrottaisiin sellaisena kun se todella on, silloin nämä ulkoiset tahot eivät pystyisi niin kovasti satuttamaan, kun olisi sentään jotain jolla vastata ilkeyksiin.
Elämä tällä tavoin on täynnä pelkoa, kyllä mielestäni oikeus tietää totuus on ex-puolisolla, lapsilla ja omilla vanhemmilla, huonokin totuus on parempi kuin tämä nykyinen olotila.
Vaikeneminen ei ole hyväksi näissä asioissa, sillä et säästä toista pahalta, vaan pikemmin teet vielä pahemmaksi tilanteen kaikille.

Eroseminaareissa pitäs olla eri ryhmiä sen mukaan miten kauan on ollut parisuteessa ennen eroa.Koin olevani ulkopuolella kun itse yli viiskymppisenä olin seminaarissa jossa paljon nuorempia.

Lainaa kirjastosta tai osta Marianne Stolbown Erosta eteenpäin. On hyvä teos!

Pohdi vihaasi. Vaikka haluat ajatelle, että exäsi sanat lopettivat liiton, niin sehän ei ole koko totuus. Totuus on se, ettei jokin yksittäinen seikka ja tapahtuma päätä liittoa. Yleensä se on myös päättynyt/päättymäisillään jo kauan ennen "loppusanoja".

Parasta itselleni oli käsitellä eroviha rakentavasti eroseminaarin avulla, sen jälkeen pystyin paremmin olemaan vanhempana lapsilleni ja tukemaan heitäkin. Opin myös paljon omista virheistäni parisuhteessa ja aloin opetella uusia terveempiä toimintatapoja. Mukavia ystävyyssuhteitakin syntyi seminaarissa. Eroon liittyvien tunteiden käsittely auttoi, ettei minusta tullut kyynistä ja katkeraa loppuelämäkseni. Tänään voin hyvin ja lapseni myös.

Oletko kuullut koskaan sellaista sanaa kuin ymmärrys? Jos ihmisellä on järkeä päässä ja tunnetta syrämessä, niin iän myötä, tiedon ja käsityskyvyn kasvaessa, yleensä ymmärrys maailman ja elämän tapahtumista kasvaa. Siinä on sellainen hyvä puoli, että alkaa ymmärtää jopa niitä, joista ei niin kamalasti tykkää.

Sitäpaitsi; omat ajatuksensa voi valita. Sinä olet valinnut väärin.

Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Rakastatko kuitenkin eksääsi vielä?

ite tykään pelaa mineckraft ! suositellen kovaa
! e enää vihaaa mun opei

minekarft o pelastanu mu elämä
! :----))

Usko vaan kaikki muuttuu vielä hyväksi.Varmasti löydät vielä ihimisen joka rakastaa sinua ja jota sinä rakastat.Kaikkea hyvää sinulle.

Ajattelet kuin pieni lapsi "ää-ää, multa meni kaikki, ja tolla toisella on nyt kaikki". Haukut ja syytät tapahtuneesta sinulle täysin tuntematonta ihmistä.

Kannattaisi perehtyä terveen narsismin "saloihin", edes muutamaan. Eli
- opettele anteeksianto
- älä vastusta vastoinkäymisiä
- äläkä syytä toisia omista tunteistasi, vaan kanna niistä vastuu selvitä ne.

Pääset vihastasi ainoastaan selvittämällä tunteesi niin, että pääset tasapainoon.

Voijukrat, tarkoitatko, että on oikeutettua tehdä toiselle väärin, vaikka se ei laitonta olisikaan? viha on vastareaktio koettuun vääryyteen. Jos vääryyttä ei olisi tehty, ei olisi hallitsematonta vihaakaan. Toki oman itsensä kannalta on hyvä päästä vihasta yli. Se Fisherin kirjan mukaankin kestää kuitenkin ennemmin vuosia kuin kuukausia, ei saa tuskastua, vaikka yli pääseminen olisi vaikeaa. Itse tuskailen edelleen voimakkaasti, mutta näillä mennään.

En tiedä pääseekö vihasta koskaan täysin irti, eihän ne asiat muistista minnekään katoa. Mutta ehkä sillä tavalla voi käsittää sen irti pääsemisen, että ei anna niiden viha-ajatusten enää hallita elämäänsä eikä vaikuttaa omiin toimiinsa.

Minun on myös ollut vaikea päästä niistä katkerista muistoista, jotka sain ensimmäisestä avioliitostani. Mies tuli uniinkin aina uhkaavana ja muutenkin ne asiat velloi päässä vaikka yritin niitä torjua. Yritin lähinnä ymmärtää, miksi ihmeessä kärsin sellaista kohtelua, annoin nöyryyttää itseäni ja uskoin kaikkea ihan tyhmää, vaikka sisimmässäni en uskonutkaan. Olin ja olen vieläkin itselleni vihainen. Parhaat vuodet nuoruudesta meni ihan pilalle. Jonkun verran se kaikki vaikutti myöhempiinkin suhteisiini, olin liikaa niskan päällä, kun en suostunut antamaan kenellekään enää minkäänlaista valtaa, ja se tuhosi joitakin juttuja. En siis osannut olla normaalisti.

Nykyisenkin mieheni kanssa meni alku vähän huonosti juuri tämän oman päällekäyvyyteni takia, ennen kuin opin luottamaan ja tajusin, ettei tarvitse. Saan olla ihan oma itseni ja jopa heikkokin, toinen ei käytä sitä hyväkseen. Minulla oli kauheita itsetunto-ongelmia ulkonäköni takia, vaikka itse asiassa olin hyvinkin kaunis nuori tyttö. Mutta kun tämä exäni ei pitänyt minua minkään näköisenä vaan päinvastoin koko ajan antoi ymmärtää, että olin jotenkin epänormaalin ruma, mutta en vain käsittänyt sitä, niin toki siitä jäi jälkensä. Nyt ymmärrän, että kyse oli hänen omasta huonosta itsetunnostaan ja pelosta, että jättäisin hänet. Joskus kyllä ihmettelinkin sitä, että miten hän on niin sairaalloisen mustasukkainen minusta, vaikka minä olen niin vastenmielisen näköinen, ettei minua kukaan huolisi. Itse hän kyllä loukkasi minua hyppimällä vieraissa naisissa ihan avoimesti, mutta niistä ei saanut hänelle mitenkään mieltään osoittaa, tuli niin kauheita uhkailuja ja fyysistäkin väkivaltaa. No, onneksi kasvoin siitä lopulta kuitenkin yli ja jätin hänet. Se, että pääsin hyvään vakituiseen työpaikkaan, auttoi minua siinä.

Välillä vaan vieläkin mietin, mikä meni väärin. Mikä minut sai häneen niin ihastumaan, että annoin hänen kohdella itseäni kuin rikkinäistä rukkasta? Ja joskus vielä se vihakin nousee jostain syövereistä, vaikka aikaa on kulunut vuosikymmeniä. Minun on vaikea ymmärtää sellaisia ihmisiä, jotka hymistelevät, että kaikki on annettava anteeksi. En minä sellaiseksi lampaantissiksi halua ruveta, että kaikki vaan annan anteeksi ja unohdan, toki minulla ylpeytenikin on olemassa. Käsitän anteeksiantamisella sitä, että en haudo kostoa enkä halua hänelle mitään pahaa, olkoot ja eläkööt. Enkä tietenkään joka hetki niitä asioita vatvo mielessäni. Se nyt vaan oli sellainen ikävä jakso elämässäni, josta voin osaksi syyttää tietysti itseäni ja omaa tyhmyyttäni, mutta oli siinä toisellakin osapuolella osuutensa ja mielestäni kyllä isompi. Minä olin häneen kovasti rakastunut ja olisin halunnut ihan toisenlaisen avioliiton hänen kanssaan. Minun rakkaudellani ei vaan tuntunut hänelle olevan muuta kuin hyväksikäyttö-arvoa.

Pääset vihastasi eroon ymmärtäessäsi miksi tunnet vihaa. Aloita tästä:

"Viha on hirveän yksinkertainen juttu: me opimme kasvatusprosessin aikana sellaisen ajattelutavan, jota kutsun syyllistäväksi ajatteluksi. Se tarkoittaa käytännössä, että kaikilla on päässään tutka, joka koko ajan pyörii ja yrittää löytää, kuka tekee väärin, kertoo Lars E. Granskog."

Ihan hyvin voit vihata. Jossain vaiheessa et enää jaksa sitä tehdä.
Ei kukaan ole pilannut aikaisempaa elämääsi. Olet rakastanut, mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Kaikki hienoja kokemuksia.
Ero vaan on ollut rankka kokemus, mutta kohta olet siitäkin selvinnyt.
Saat iloa ja voimaa omasta lapsestasi, toisin kuin ex-miehesi. Hänellä on kohta perhe, jossa on yhden oman lapsen sijasta kolme vierasta lasta.
Hyvässä lykyssä sekin liitto päättyy eroon ja sinulla saattaa jo silloin olla uusi mukava mies.
Elä elämääsi eteenpäin ja voimistu. Ala iloita pienistä asioista ja muista,että ihminen tekee itse itsenä onnelliseksi!

Hienoa, että haluat tehdä asenteellesi jotakin.
Meillä on perheessä vanha äiti (asuu lähistöllä yksinään), joka vain vihaa ja on katkera. Näin hän on myrkyttänyt oman elämänsä viimeiset 7 vuotta!! Ja kuinkahan paljon niitä on vielä edessäpäin??
Se on ihan kamalaa katseltavaa. Me kaikki lapset ja lapsen lapset näemme selvästi, että hän on pilannut tällä asenteellaan koko elämänsä. Hän on myös saanut psyykkisen pahoinvointinsa seurauksena sairauksia, jotka ovat aiheuttaneet taas lisää vihaa ja katkeruutta.
Vaikka me läheiset kärsimme ja voimme pahoin hänen seurassaan, niin suurin kärsijä on hän itse. Eikä hän siis missään tapauksessa halua apua tähän asenneongelmaansa. Hän on siten päättänyt elää loppuelämänsä samoin ja todennäköisesti luopuu samalla pikku hiljaa kaikista ihmisistä ympärillään, sillä ei kukaan jaksa.....
Tämän seurauksena olen päättänyt etten itse tee samaa. Eli haen apua, jos huomaan vihan ja katkeruuden hallitsevan elämääni.
Aika moni meistä kyllä löytää syitä alkaa vihata ja katkeroitua.
Toivotan todella sydämestäni voimia sinulle antaa anteeksi eli päästää irti niistä asioista, jotka aiheuttavat nuo tunteet sinussa. Ja sitten alat taas elää. Elämällä on aina tarjottavana meille jotakin hyvää, kun vain asenteemme on kohdallaan.
Negatiivinen vetää negatiivista myös puoleensa.

Uusi suhde on vanhan loppu. Itse miehenä surkuttelin eroa neljä vuotta enkä päässyt koko jutusta ollenkaan eteenpäin. Oli kyllä laastariyhdenyönsuhteita mutta eivät ne sitä jättämistä ja hylkäämistä mielestäni poistaneet. Tosiaan itkin lähes viikottain neljä vuotta usein iltaisin hänen peräänsä. En siis koskaan soitellut tai tekstaillut enään vaan viimeisin viestimme jäi häneltä neljä vuota sitten saamiini haukkumis ja jättämis tekstareihin. Sitten löysin uuden rakkaan ja olemme kiintyneet toisiimme. Vasta tuo sai ikävän tunteeni lopullisesti kuolemaan exääni. Enään mielessäni on voittajan tunne ja vahingonilo kun tiedän että ei hänellä elämä oikein auvoista ole ollut. Siitäs sai kusipää. Joten etsi uusi ihminen rinnallesi. Älä ota ketä vaan vaan tutustu kunnolla vaikka nettideiteillä että et saa ihmistä joka vahingoittaa sinua lisää vaan joka haluaa sinut koko pakettina. Tuo mies on idiootti joka ei ansaitse parasta kuten sinua! Parempaa uuttavuotta sinulle!!!

Mikä ihme on tehnyt nykynaisista raivohulluja ja valheita suoltavia noita-akkoja ???
Alkaa tosissaan oksettaa koko sakki.
Onko nainen parempi siis hakea jostain Thaimaasta, välttääkseen ikuisen stressin ja masennuksen ?

Nainen 42
Käykö se entinen ukko luonasi ? Jos käy niin anna sille mutta hommaa ensin itsellesi tippuri, jonka lahjoitat hänelle menneistä vuosista . Ex:sä vastavuoroisesti lahjoittaa sen uudelle kumppanilleen . Näin tulee kaikille kerralla hyvä mieli.
Sä ainaskin saat kunnon naurut.

Rikokseen yllyttäminen on rangaistavaa. Sukupuolitautien levittäminen tahallisesti ei ole ihan laillista..

Moikka! Kun luin sinun kirjoitustasi, se oli melkein kuin olisit kirjoittanut minun elämästäni. Meillä yhtisiä vuosia 35 v. Mies teki konkurssin, talo meni myyntiin, minut potkaistiin pihalle ja thaikku otettiin tilalleni. Erossa mies huijasi minua, irtaimisto jäi miehelle, vaihtoi lukot. Meillä myös vammainen lapsi, joka ei halua koskaan tavata enää isäänsä (ymmärrän hyvin). Erosta kohta 2 vuotta ja olen vieläkin elossa ;). Elämäni on ollut ylä- ja alamäkeä. Itken vieläkin melkein joka ilta itseni uneen. Elämän ei pitänyt mennä näin =(. Avioliitto perustuu aina vapaaehtoisuuteen, ja jos toinen ei halua jatkaa liittoa, niin erohan siitä tulee. Tänään ajattelen asioista niin, että hyvä kun paskasta pääsi eroon, paras teko jonka exä minulle ikinä tehnyt. Narsistin/ petturin kanssa elämä on kuluttavaa. Katson luottavaisin mielin tulevaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässä, löydät vielä varmasti kumppanin, olethan vielä nuori, minulla 60 lähentelee.

vihasta ja kostonhimosta, ne voivat syödä ihmistä pahasti, ne ovat tärkeintä selvittää ensiksi, sitten käsitellä noita muita virheitä mitä parisuhteessa oli. kun ihminen on katkera ei pysty silloin käsittelemään yhtään mitään. kun vihasta pääsee eroon, voi tapahtua jopa se että noita muita parisuhteen ongelmia ei edes tarvitse käsitellä enää sitten. Ja isoin hyöty tulee olemaan loppupelissä oppi kaikesta.

Antamalla anteeksi ,on ainoa keino vapautua vihasta ja katkeruudesta.Anna anteeksi exällesi ja sitten itsellesi .Oma kokemus on sen osoittanut oikeaksi.On tuurhaa kantaa vihaaja katkerutta ,sillä vahingoitat vain itseäsi ja lastasi. Luota itseesi ja elämääsi,vedä henkeä syvään ja puhalla ulos, kun tulee oikein paha olo.Ajattele että Selviät.!

Ei, et pääse eteenpäin, ennen kuin päätät olla olematta katkera, mutta sinun tapauksessa se lienee mahdotonta. Katkeruus on jokaisen oma valinta ja päätös. Ei jatkoon.

Hei!Tiedän tunteen..Omalla kohdalla terapiasta oli apua eron jälkeen..ainakin omalla kohdallani. Itse en usko että vihan tunteesta pääsee koskaan yli.Muuttamisesta on hyötyä että saa exään kunnon välimatkan!..Keskity rakkaisiin lähimmäisiin ja rakasta itseäsi,42.v on hyvä ikä naisella!Voimia!

Olen kokenut täysin saman kuin sinä, sillä erolla, että meillä ei exän kanssa ollut lapsia. Myös minut vaihdettiin aikoinaan naimisissa olevaan naiseen, ex-mieheni työkaveriin, jolla oli avioliitostaan useita lapsia, sillä erolla, että tämä nainen erosi miehestään minun mieheni tähden ja jätti siinä samassa vielä omat pienet (ei edes kouluikäiset) lapsensa. Lapset saivat jäädä isälleen, kun hän rynnisti minun mieheni luo asumaan entiseen yhteiseen kotiimme, jonne oli minun tietämättäni muuttanut jo aikaisemmin. Molemminpuolinen itsekkyys ja julmuus kyseisessä tilanteessa etsivät totisesti vertaistaan. Samalla paljastui pikkuhiljaa ja pala palalta entisen mieheni todellinen elämäntyyli, se, mitä hän oli läpi avioliittomme minun selkäni takana harrastanut, eli toistuvia syrjähyppyjä ja valheita täälläkin. Kävin läpi täydellisen saman tunteiden, syvän polttavan vihan, katkeruuden ja epätoivon kirjon kuin sinäkin. Sen tuskan määrää en koskaan pysty sanoiksi pukemaan. Elämäni oli täysin shokkina tulleen eromme jälkeen vuosien ajan täydellistä painajaista. Siitä kaikesta on nyt jo 15 vuotta aikaa ja voin yrittää lohduttaa sinua kertomalla, että olen päässyt tilanteen herraksi ja yli asioista, niin hyvin kuin se nyt yli 20 vuoden pitkän liiton jälkeen on mahdollista, ja pystyn jopa jälleen nauttimaan elämästä, ainakin ajoittain, mutta todella kauan se vei.

Mikään muu ei sinua eikä ylipäätään kaltaisiamme voi auttaa kuin aika. Kaksi vuotta on tällaisessa tilanteessa vielä lyhyt aika. Itse kävin psykiatrin luona vuosikaudet eroni jälkeen täysin pohjatonta tuskaani, vihaani ja katkeruuttani purkamassa, ja käyn vieläkin, jos elämä alkaa liian vaikealta tuntua. Käyn, enkä häpeile sitä pätkääkään!! Minä en neuvo sinua etsimään uutta kumppania, niinkuin täällä moni näyttää suunnilleen käskevän, sillä et ensinnäkään ole tuossa mielentilassa ja noin pian (kuitenkin 2 vuotta on vielä vähän) katkeran eron jälkeen millään lailla valmis uuteen suhteeseen. Eikä uusi suhde ja toinen ihminen sinällään ole mikään ratkaisu. Eikä todellakaan pikainen uuteen suhteeseen rynnistäminen, ns. "näyttäminen" mielessä. Se on paha virhe, josta on maailma esimerkkejä täynnä, älä tee sitä. Se mikä on ratkaisu ja ylivoimaisesti tärkeintä tilanteessasi on oppia selviytymään yksin, omana itsenäsi, ilman miestä. Että pystyt ajan kanssa osoittamaan ja todistamaan itsellesi, että pystyt elämään hyvää ja tyydyttävää elämää ILMAN MIESTÄ tässä elämän vaiheessa ja ennenkaikkea, että SELVIYDYT YKSIN JA OMILLASI. Kokonaisena. Ehjänä. Luottavaisena. Uusi suhde tulee joskus, jos on tullakseen, niissä asioissa minä uskon kohtaloon, en neuvo sinua hakemaan sitä mistään ja viimeksi kaikesta netin deittipalstoilta. Minä tein sen virheen aika pian eron jälkeen ja hain aikani ja nimenomaan netistä, pettyen yhä uudelleen katkerasti, kunnes käsitin, että pystyn elämään ja selviän oikein hyvin yksinkin. Elämä ja sen onni ja tyytyväisyys eivät ole viime kädessä kiinni yhdestäkään toisesta ihmisestä, vaikka hyvin moni siinä harhaluulossa elääkin ja monet pettävät sillä kuvitelmalla itseään koko loppuelämänsä - ja romahtavat sitten täysin, kun menettävät sen ihmisen, jonka varaan ovat "onnensa" rakentaneet. Tai jäävät roikkumaan ja kärvistelemään kuolleisiin, tuhoon tuomittuihin liittoihin. Ne asiat, onni ja tyytyväisyys, lähtevät ihmisestä itsestään, hänen OMASTA sisimmästään. Sinusta itsestäsi. Ei kenestäkään muusta. Tarvitset apua ja ennenkaikkea aikaa sen rauhan ja tyyneyden löytämiseen ja elämäsi uudelleen rakentamiseen. Hae itsellesi apua, varaa aika jonkun terapeutin vastaanotolle. Käy tuskaasi lävitse, yhä uudelleen ja uudelleen. Se sattuu pirusti, mutta eräänä päivänä huomaat sen auttavan. Joka suhteessa. Puhu asiasta ystävien ja tuttujen sekä läheistesi kanssa. Jos he eivät jaksa sinua kuunnella, mene vaikka eronneiden tukiryhmään (minulle siitä oli apua), kirjoita raskaita tunteitasi ylös, ja varaa jälleen aika terapeutilta. Ja puhu hänelle. Myös seurakunnastasi löytyy ihmisiä, jotka sinua kuuntelevat ja joilla se kuuluu jo toimenkuvaan, esim. seurakuntasi pappi tai diakoni. SIinä ei tarvitse olla uskovainen, he ovat nähneet monta samanlaista tragediaa ja he auttavat ja kuuntelevat. Seurakunnassa on myös keskusteluryhmiä. On erilaisia tukiryhmiä, Et itse sitä ensin huomaa, mutta päivä päivältä, hetki hetkeltä, alat pienin, ensin hyvin pienin askelin kulkea valoa kohti. Tuskasta ja surusta ON MAHDOLLISTA päästä irti, samoin katkeruudesta. Kunhan ensin etsit itsellesi apua ja samalla tahdot itse auttaa itseäsi. Sinä SELVIÄT, niin selvisin minäkin. Rakkautta ja voimia!!!!!!!!!!!!!!!!! terv. "Kohtalotoveri"

Ensi- ja turvakotien liitto järjestää eroneuvontaa useilla paikkakunnilla sekä vanhemmille, että lapsille.
Tässä linkissä pitäisi löytyä tietoa.

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/neuvokeskus2/vanhemmille/eroneuvo-eronneille-ja-eroa-poht/
------------------------------------------------------------------------

Todella koskettava tarina,ymmärrän vihan ja katkeruuden.En ala enempää tässä jaarittelemaan MUTTA,pitää hyvät naiset huolta seksielämästänne miestenne kanssa,moni haluaa jättää sen ainaisen kitisevän naisen joka antaa seksiä vaan pakosta??Jos antaa niin pimeessä peiton alla,Miehet haluaa vähän extreamia,peppua esim....spekut naamalla,rinnoille,pissaleikkejäkin.Näitä jos naapurin likka tarjoo,vieläpä hymyissä suin,MONI lähtee....Olen mies niin kuin varmaan arvaatte Mutta varmaan moni allekirjoittaa tän....Voimia

Voisit hyvin olla minun exäni, mutta kirjoitat liian hyvää suomea. Hän vihaa minua patologisesti siksi, etten suostunut elämään hänen päivittäisten raivokohtaustensa kanssa, vaan otin eri asunnon, kun lapsemme oli muutaman viikon ikäinen.
Nyt olen kohta kymmenen vuotta saanut taistella lapsestani ja olen pärjännyt. Hän on melkein puolet ajastaan kanssani. Mutta äiti yrittää taas kerran yksinhuoltoa ja minun syrjäyttämistäni isyydestä. Ei taida enää onnistua, kun lapselta tullaan myös kysymään.
Se jatkuva sairaalloinen vihan ryöppy, jota päivittäin tulee sähköpostiini ja puhelimeeni on teettänyt jo fyysisiä oireita. Kun vielä jaksaisin muutaman vuoden, niin ehkä tilanne paranisi. Pakko on vain sinnitellä elossa, ettei lapsi jää sille höyrypäälle yksin. Se olisi lapselle pahaksi.

Jos oikeasti tämä aloittajan juttu on totta, niin suosittelen aloittajalle psykiatria. Hän kertoo, että "mies vei parhaat vuodet". Hän itse vie itseltään nyt loppuvuodet ja paljon enemmän kuin mies on koskaan vienyt. Katkeruus, viha, ne jos mitkä syö ihmistä eikä kukaan halua olla lähelläkään tuollaista ihmistä. Sitäkö haluat? Mene psykiatrille, keskusteluryhmiin, ihan mihin vain keskustelemaan tilanteestasi.

Sille ei voi mitään,naiset ovat kovia vihaamaan,tekevät eniten vahinkoa itselleen,mikä on niille täysin oikein!

Harmi, että miehelläsi on edelleen noin voimakas ote sinusta ja hän edelleen määrittelee kuka olet ja mitä teet tai tunnet.

Olisiko aika aloittaa elämään jo omannäköistä elämää? Sen päätät sinä. Kaikki viha ja katkeruus tai kostonhimo kumpuavat omista ajatuksistasi, joten ajatusmallin muuttaminen auttaa. Voisitko ajatella eksäsi olevan niin merkityksetön, ettei hänellä ole enää valtaa vaikuttaa ajatuksiisi?

Kostamalla saat varmasti hetken helpotuksen mutta harvoin siitä, mitään kestävämpää tyydytystä saa. Toki jos haluat olla samanlainen kusipää kuin miehesi niin silloin ei muuta kuin otat mallia hänen toiminnastaan ja voitte kilpailla, kumpi osaa olla inhottavampi; tästäkin joku nauttii.

Iloksi se lopulta muuttuu, minä olen kuullut ex:tä et tappelee sen niin ihanan kakkosen kanssa,asuvat nyt yhdessä.

vittuako sitä menneitä murehtimaan.elämä eessä.polta kuukka savut ja veä päälle pari siiderii nii alkaa eksäs muisto kivasti haaleta.naurat sille vielä.

alkuperäinen kirjoittaja.
Voitko ottaa yhteyttä minuun. Olen 42v. mies joka on juuri kokenut saman tilanteen kuin sinä.
Äärimmäisen raju pettäminen naiseni puolelta selvisi minulle vasta ja nyt olen sivuraiteilla. haluaisin kysellä neuvoja kuinka pääsen tästä yli.
Laita postia.
[email protected]

I FOUND A CLASH OF CLANS DIAMONDS GIVEAWAY! http://maxclashgems.com Get 100 000 gems here for free! (KzFhj)

Omalla kohdallani kävi niin, että ajan myötä suhtautuminen muuttui. En ole enää samalla tavalla vihainen, vaan enemmänkin välinpitämätön. En edelleenkään pidä eksästäni yhtään enempää kuin ennenkään, mutta en tunne enää tarvetta ajatella häntä. Älä yritäkään nyt vielä päästä vihastasi eroon, mutta ehkä se vuosien myötä kuitenkin vähenee tai ainakin muuttaa muotoaan, kun elämään tulee muita asioita.
Tiedän, miltä tuntuu kun elämästä on mennyt vuosia hukkaan, mutta varmaan olet oppinut kokemuksistasi jotain ja niistä voi olla jonkinlaista hyötyäkin tulevaisuudessa.

Minut jätti vaimo, syytä en tiedä. En katkeroitunut siitä että jätti ja lähti, mutta katkeroiduin siitä että väheksyi isyyttäni ja rajoitti tapaamisia lapseeni. Vaati vielä tuloihini nähden huomattavia elatusmaksuja vaikka palkkatulomme ovat melkein samat. Vuosia kestänyt tapaamisoikeusriita, siinä en antanut enkä anna periksi vaikka henki menisi. Jättämiseen olen ajatellut, että ei minun kanssa ole pakko olla jos ei halua, vapaa maailma. Tietty olisi voinut yrittää ratkaista niitä ongelmia mitkä vaivasi, ne jäi nyt ikuisiksi mysteereiksi. Aloittajalle sanoisin, että kannattaa hakeutua terepeutille keskustelemaan. On myös eroryhmiä jotka on oikeasti toimivia, antaa keinoja käsitellä asiaa. Toinen vaihtoehto on kirjoitella tänne 20 vuoden päästä, että ottaa pattiin vieläkin..

Olen oppinut että ihmisiin ei ole luottaminen. 100% ei voi luottaa kehenkään. Kova lapsuus on opettanut että kehenkään ihmiseen ei voi luottaa. Kun olin 5v niin eräs hoitaja kuristi ja piti päätäni lavuorin vedessä, jossa tunne että hukun. Joku toinen on lyöny jne. Jollain tasolla jokainen ihminen on "pikkaisen" sekaisin. Aitoja ihmisiä on harvassa, moni esittää jotain muuta kun mitä todellisuudessa on, kenenkään ajatuksia ei voi lukea, mutta ihmisen käytös jo kertoo onko teeskentelijä vai ei ja ihmisiä oppii lukemaan kun pitää silmät ja mielen avoinna. Teeskenetelijöistä kannattaa pysyä kaukana.

Elämä jatkuu myös eron jälkeen, ota entisestä opiksi ja nyt osaat varautua seuraavaan pettymykseen, silloin se ei myöskään kovin satu kun tiedät että seuraavakin hyvä päättyy, senkin jälkeen elämä jatkuu ja seuraava hyvä tulee ja päättyy jne.. Kunnes elämä päättyy.

Mieli kovettuu, mutta sydän ei ikinä..

Miksi tukahduttaa tunteitasi? Sinä tunnet vihaa, joten vihaa. Suomalainen tunteidentukahduttamisperiaate ei toimi muutenkaan. Et ilmeisesti kuitenkaan ole lihakirveen kanssa menossa eksäsi luokse, joten pystyt vihaasi kanavoimaan muutoinkin. Kirjoita vaikka hänelle kirje, jossa sanot kaiken ihan juuri niinkuin tunnet. Älä oikeasti kuitenkaan lähetä sitä kirjettä, vaan esim. polta kirje. On mahdollista, että kun kulutat vihaasi (vaikkapa kirjoittamalla) niin se kuluu ja vähenee. Pari vuottakin on vielä lyhyt aika kriisille, joten tuskin sinusta vääjäämättä noita-akka kehittyy. Tee itsellesi vaikka viha-aikataulu. Laita johonkin väliin itsellesi aikaa, jolloin vain olet täynnä vihaa. Kirjoita, huuda tuuleen, hakkaa nyrkkeilysäkkiä tms, ja kuvittele siihen tilalle eksäsi. Sitten voitkin vastapainona tehdä muulla ajalla jotain oikeasti hyvää ja nautinnollista, kun aggressiot on purettu tukahduttamisen sijaan.

Asuuko teilläkin pirttihirmu?
Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi. Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.

Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona ja parisuhteessa. Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten reviireille tunkeutuen. Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan. Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen, koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu. - Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään. Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi. - Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn itsensä ulkopuolella.

Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit. Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi noudattaa. - Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta. Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni, olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa. - Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai lapset ovat.

Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono mies oli. - Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein. Mies on naisen oma projekti Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt.

Naisella on tapana ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan ""tietää"", että koska miehellä ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla. - ""Tietäminen"" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä, vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee. Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi. Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: ""Kyllä minä sen muutan""! Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen. Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä. - On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten omaa patologiaa. Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja.

pirttihirmu?, 21.10.2005
-------------------------------

En voi kuin ihmetellä, miten huono itsetuntemus ja ihmistuntemus monilla naisilla on, että valitsevat itselleen miehen, joka on "paska". Katsotaanko sitä miestä seurusteluvaiheessa vaaleanpunaisten silmälasien läpi? Rakkausiskelmien ja rakkauselokuvien pesemä pää? Onnistuisikohan järjestetyt avioliitot paremmin? Vai pitäisikö kasvaa aikuiseksi naiseksi?

Kyllä "paskasta" eroon päästyään kannattaa olla iloinen että totuus valkeni ja tehdä itselleen syväanalyysi, että mikä meni omissa aivoissa pieleen, että tuli valittua näin, ettei tule uudestaan tehtyä samaa virhettä.

Sitä mietin myös, että on paljon naisia, jotka ovat tehneet lapsenkin miehen kanssa ja sitten eron jälkeen ei olla puheväleissäkään. Kuitenkin siinä lapsessa on paljon miehen piirteitä ja perittyjä ominaisuuksia, joten kyllä entisten puolisojen pitäisi pystyä jotenkin pääsemään selville vesille, koska lapsihan ei voi tajuta, miksi äiti vihaa isää, tai päinvastoin.

Niin, ja Erofaijaltakin kysyisin, että mikä hämärsi sinun silmäsi kun menit niin pitkälle raivohullun naisen kanssa, että ihan lapsen teit hänen kanssaan. Jostain syystä en tunne myötätuntoa: ei kai sinua naimisiin pakotettu? Oliko naisella isot tissit vai mikä vei arvostelukykysi?

Syitä eroon on niin paljon, osa hyviä, osa huonoja. Joskus sinä olet syypää eroon, joskus toinen tai sitten kummatkin, syyllä ei loppupelissä ole väliä.
Eron tapahduttua, mielestäni tärkeintä on omien ajatusten ja tunteiden käsittely, paranna itsesi ilman hömppälahkoja tms. Anna anteeksi itsellesi (ole rehellinen), ja etenkin toiselle.
Viha toista kohtaan kertoo, ettet ole käsitellyt eroasi, eli et todellakaan ole valmis rakentamaan elämääsi eteenpäin.
Itse eron jälkeen kävin aika pohjilla, suunnittelin erilaisia kostoja exälle ja hänen uudelle puolisolleen jne.
Kuitenkin rankan peiliinkatsomisen jälkeen, tajusin olevani oman itseni herra.
Minä itse teen elämästäni mitä haluan:)

Hei itsekin eronneena, no siitä on nyt 10v oli rankkaa, olin kaikkea tuota mitä sinäkin, menin eroryhmään puolen vuoden päästä erosta, pidin sitä hyvänä juttuna. Sinun vikahan se ei ole mitä toinen tekee. Emme ole täällä ketään varten vaan itseä varten. Kirjoita päiväkirjaan kaikki mitä kaikkea koet nyt, pura kaikki vihan tunteet paperille, kirjoita sille ex:lle kirje (älä lähetä. Mutta tiedän että sinä selviät, SINÄ SELVIÄT. Purkaa tunteet hyvälle ystävälle, kaverille. Me kaikki ollaan selvitty.

nyt otat asian sillä lailla että menet puotiin,ja ryyppäät alkuun viikon,ja sen jälkeen toisen viikon niin siitä se lähtee.kohta unohdat exxäsi ,alat oikein ilolinnuksi,toisten huviksi.

Hei , Nainen 42 v !
Pääset eroon vihasta , kunhan ymmärrät että tunteesi vahingoittavat vain SINUA itseäsi !
" Suuttumukseen takertuminen on kuin ottaisi kuuman hiilen käteensä aikeenaan heittää sillä jotakuta ; sinnä polttaa vain itsensä . " - Buddha-

Jotain hyvää - ihan varmasti - tässä ex- miehessäsi on ja on ollut. Ethän muuten olisi häneen niin kiintynyt . Todellakin olet edelleen kiintynyt häneen , vaikka väität vain vihaavasi häntä . Viha ja Rakkaus ne ovat kuin kaksoset, eivät ihan identtiset , mutta tunteina hyvin lähellä toisiaan.
Anna itsellesi sekä ex-miehellesi anteeksi. Muistele kiitollisuudella suhteenne onnenhetkiä . Elä elämääsi eteenpäin ; mennyttä hetkeä et takaisin saa.
Kaikkea hyvää Sinulle.

On ihan lööperiä, että aina voisi ja pitäisi antaa anteeksi. Joskus se puoliso on tehnyt sellaista, ettet ikinä etkä koskaan voi antaa anteeksi. Itse en ole ex-puolisolleni antanut anteeksi 19 vuoteen enkä anna. Silti vihakin hälvenee ajan kanssa... olen ollut tekemisissä hänen kanssaan vain lapsen asioissa ja mahdollisimman vähän. Jossain vaiheessa, puhutaan ehkä 4-5 vuodesta toisesta ei välitä enää yhtään. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta. Kyllä se siitä.

päiväkännit jatkuu yleensä yöhön.


Muut vihanongelmat voinee hoitaa LSD:llä. Tai tilapäisesti Oopiumilla.

En itse kokeillut kuin ensimmäistä. tiedoksi:

Kannattaa alkaa polttamaan pilveä, sillä pääsee katkeruudesta ja vihantunteista eroon. Sitä voi olla kyllä aika vaikea säännöstellä, varsinkin jos on addikti ja tuntuu
et kaikki ahdistaa. Kun hae muutaman gramman niin polta sitä putkeen niin kauan kun on ja olen ihan pihalla

perskänni ja turpaan uutta miestä. se ainakin tulee olemaan oma pieni helpotukseni tähän tilanteeseen. Ikinä en naistani pettänyt ja olin muutoinkin niin hyvä mies kuin vain oli mahdollista.
kaverille annan samaa tuskaa takaisin potenssiin 2, kuin mitä hän on minulle tämän syksyn aikana tuottanut.
mies on jossain piilossa mutta löytyyhän se jossain vaiheessa.
parempi tieten jos naiseni tajuaisi rakkauteni syvyyden ja tulisi takaisin. Sitä toivon.

ISÄNI JÄTTI ÄITINI JA AINOAN LAPSENSA -87.AMPUI SITTEN KARHUKOIRANSA,KUN UUSI NAINEN NIIN VAATI.NYT DEMENTOITUNUT,EI TULE JOULUKORTTIA,EIKÄ SYNTYMÄPÄIVÄKORTTIA...AKKA VIE PERINNÖT...OMAKOTITALOT,KESÄMÖKIN...KAIKKI. OLE TÄSSÄ SITTEN ONNELLINEN JA POSITIIVINEN ?

Heti uutta seuralaista kehiin. SIllä se lähtee millä tulikin. Täältä on hyvä aloittaa, laadukasta seuraa löytyy helposti ja päivät täyttyvät treffeistä ja vanhat idiootit unohtuvat. Kokeile, olen monta kaveria auttanut yli vanhoista suhteista kehottamalla hakemaan vaan uutta seuraa.

http://1i.fi/treffeisulle

Juolahti ihan muista aiheista: jos vihaa, niin ei ole lakannut rakastamasta. Koska rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Aloittajan(kin) kannattaisi etsiä vihaamiselleen rakentavampia purkautumismuotoja. Jospa se oikea aito ihmisistä välittäminen astuisi kuvaan mukaan vielä tässä elämässä.

Lopulta huomaa et on päässyt vihasta eroon kun alkaa naurattamaan koko touhu mitä erossa tapahtu.
Itse olen tämän huomannut ja en ole katkera enää.

Kaikenlaista tapausta kyllä riittää nykyään. Parempi kuitenkin erota ja mieluummin sitten vaikka ajoissa kun ruveta vuosikymmeniä kitumaan jossain ihme kulissi avioliitossa lopun ikäänsä. Koira ilman muuta on ukkomiehelle tärkeämpi kuin joku umpimielinen kälkättäjä ja turhan kyttääjä joka käänteessä.

Kai tiedät, että huorittelusta voi saada sakkotuomion ja syytteen kunnianloukkauksesta?

Viha tuntematonta ihmistä kohtaan ei ole syy tuollaiseen vihaan. Olet pettynyt exäsi toimintaan, mutta muista että myös miehesi toimi väärin sinua kohtaan.

Mistä tiedät onko nämä kolme lasta oikeasti tämän naisen lapsia?

Mistä tiedät hoitaako tämä nainen siskonsa lapsia, kun hänellä ei ole omia.

Mistä tiedät onko tämä nainen oikeasti naimisissa?

Ei välttämättä ole se on vaan sinun ennakkoluulosi tätä naista kohtaa jota päässäsi katkeruuksissasi kuvittelet.

Lopuksi mitä tiedät tästä naisesta vai tiedätkö mitään?
Eihän tällä naisella ole mitään lapsia tai edes seutustelukumppania. Mistä keksit nuo valheet?

Lopuksi sanon kannattaa ajatella ennenkuin suutuspäissään kirjoittaa valheita toisesta nettiin.

Ne valheet tulevat ilmi ennemmin tai myöhemmin ja silloin voivat kääntyä sinua itseäsi vastaan.

En halua sinulle mitään pahaa. Haluan, että opit ajattelemaan ennen kuin suutuspäissäsi kirjoitat valheita muista kateuttasi.

Voi. Katsele myötätuntoisesti etäältä itseäsi ja häntä. Hän joutuu kestämään koko ikänsä sen asian kanssa, mitä teki sinulle ja lapsillenne. Elämä on yleensä lahjomaton. Sitä saa, mitä tilaa, jos ei tässä elämässä niin lopulta siirtyessä rajan taakse. Se on vakava paikka. Voit alkaa nähdä asiat toisin. Voit alkaa puhua itsellesi toivoa ja parempaa elämää. Siunata miestäsi ja rukoilla hänen puolestaan. Pyydä apua Jumalalta Jeesuksen nimessä. Pyydä anteeksi katkeruutta ja vihaa sekä sitä, että Hän vapauttaa sinut vihasta. Ala nähdä hyvääympärilläsi ja elämäsi muuttuu.