jätin mieheni jatkuvan ryyppäämisen vuoksi, viimeiset kuukaudet toivoin että jokin muuttuisi ja pyysin lopettamaan monia kertoja sanoi ettei elämään jää mitään iloa jos luopuu juomisesta.
se oli se viimeinen pisara minulle. itsellä oli siinä sivussa laastari suhde sen eron aikana, jätin uuden heti kun olin päässyt vanhasta eroon. tiesin etten tunne puolella kykene sitoutumaan.
edelleen rakastan miestäni mutta minä olen hänelle pelkkä hylkääjä huorat jota haukkuu perheelleen ystävilleen...
nyt pitäisi laittaa lopullinen eropaperi menemään mutten saa asiaa aikaiseksi, kaduttaa että teinkö oikein jne.
nyt olen itse heikoilla hangilla kaikinpuolin ja epämääräisessä suhteessa uuteen mieheen ja miehelläni on uusi nainen. Minä en vaan osaa päästää irti niistä hyvistä hetkistä joita meillä mieheni kanssa vuosien saatossa oli. en ole koskaan rakastanut ketään toista samalla tavalla. koen että hän on edelleen osa perhettä. Molemmat tekivät virheitä mutta avioliitto on iso asia, mies ei suostu keskustelemaan kanssani mistään asioista.
Tämä on todella ahdistavaa.
se oli se viimeinen pisara minulle. itsellä oli siinä sivussa laastari suhde sen eron aikana, jätin uuden heti kun olin päässyt vanhasta eroon. tiesin etten tunne puolella kykene sitoutumaan.
edelleen rakastan miestäni mutta minä olen hänelle pelkkä hylkääjä huorat jota haukkuu perheelleen ystävilleen...
nyt pitäisi laittaa lopullinen eropaperi menemään mutten saa asiaa aikaiseksi, kaduttaa että teinkö oikein jne.
nyt olen itse heikoilla hangilla kaikinpuolin ja epämääräisessä suhteessa uuteen mieheen ja miehelläni on uusi nainen. Minä en vaan osaa päästää irti niistä hyvistä hetkistä joita meillä mieheni kanssa vuosien saatossa oli. en ole koskaan rakastanut ketään toista samalla tavalla. koen että hän on edelleen osa perhettä. Molemmat tekivät virheitä mutta avioliitto on iso asia, mies ei suostu keskustelemaan kanssani mistään asioista.
Tämä on todella ahdistavaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinulle tuskin kukaan voi sanoa suoraan mitä tehdä. Sinä itse teet ne päätökset. Joudut ajattelemaan miten paljon miehen juominen rikkoo ja onko vain lisääntymässä, onko edes mahdollista jatkaa hänen kanssaan elämää.
Useinhan tällainen juova ihminen in selvin päin hyvin hieno ihminen, häneltä puuttuu hyvä itsetunto.
Joskus täytyy tehdä rankkoja asioita, joudut kertomaan miehelle todelliset tunteesi ja ehdot yhdessäolon jatkumiselle ja niiden perusteella joudut tekemään omat päätöksesi. Joskus on suurta rakkautta päästää irti, jos teillä lapsia, juttele heidän kanssaan, mitä mieltä he ovat kodin asioista ja isän juomisesta. Ovatko tyytyväisiä vai haluavatko muutosta.
Ratkaisuahan ei tarvitse tehdä hetken mielijohteesta. Tietysti olisi paras vaihtoehto, jos mies todella lakkaisi juomasta, mutta mikä on se asia joka sen saisi aikaan.
Minä lopetin alkon käytön kokonaan 2v sitten ja vaimon oli iloinen niin minäkin.Nyt minä lopetan,koska vaimo ei annakkaan lupaamansa huomiota ja seksiä,kuin pyytämällä.Naiset kontrolloi tuolla seksillä näppärästi miestään ja onkohan sinultakin unohtunut jotain miksi miehesi joi?
Mies itse määrää juoko vai ei. Sairaudeksi sen voi lukea jos se on ongelma. Jos hänen sosiaalinen elämä kärsii ja muiden elämä vaikeutuu, ja jos hänen täytyy joka päivä juoda edes yksi olut tölkki.miehellä on silloin ongelma. Ensisijaisesti itsensä takia pitäisi lopettaa alkoholin käyttö. Se minkä alkoholi ongelmainen tuottaa läheisilleen on erittäin surullista, eikä Lapsia saa kasvattaa tällaisessa ympäristössä. Itse olen lasten kanssa lähtenyt kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen. Sitä valheiden määrää ja niitä ongelmia joita kumppanina olen joutunut kokemaan. Olen syyllistänyt siitä itseäni mutta jokainen tekee sisimmissään ratkaisun. Kallistaako pulloa vai ei! Toivon kaikille parasta jotka olette saman ongelman lähellä.
Suosittelen sinulle eroseminaaria omasta kokemuksesta. Pääset selkeimmille vesille ja elämälläsi on sen jälkeen suunta ja tavoite.
Ehdottomasti eroseminaariin. Jokaisen eroavan ihmisen pitäisi käydä se. Itse muutuin perhoseksi 2013
Suomessa tyypillinen henkilö .Kun yksi tarvitsee apua niin laiminlyöty. ei mielenkiintoa auttaa .sitten tule mitä tule
MInäkin olin suhteessa alkoholistiin 1,5vuotta. Onneksi tuli ero 3.1.16.... Tässä tarinani...
Erosin 20 vuotisesta suhteesta lapsieni isään 2 vuotta sitten. Olin omillani 10kk ja tapasin mukavan miehen ravintolassa. Hänellä erosta siinä vaiheessa 4kk ja takana heti eron jälkeen alkanut laastarisuhde. Mies kertoi avoimesti avioliittonsa ongelmista, omasta juomisestaan (joka ei ollut ongelma), kyvyttömyydestään puhua selvinpäin ja kyvyttömyydestään tuntea tunteita ja syrjähypyistään avioliiton aikana. No enhän minä hälytyskelloja uskonut :-(. Jatkoimme suhdetta eteenpäin, terapoimme toisiamme erosta ja jollain tasolla rakastuimmekin vaikka koko ajan tiesin ja puhuin ystäville, ettei jutulla ole tulevaisuutta. Itse olen urheilullinen ja alko ei kuulu omaan arvomaailmaani. MIehen mielestä hänellä ei ole alkoholiongelmaa. Juo ja on juonut jo vuosia joka viikonloppu, joskus on selvinpäin ja se on maailman suurin asia. Koska alko ei kuulu minun maailmani, niin riitojaha siitä alkoi seurata ja minulle kasvoi sarvet päähän jo keskiviikona, kun tiesin mitä taas tuleman pitää..... vittuilevaksi akaksi muutuin siis...Suhteemme oli on/off suhde, kunnes juttu päättyi vuoden vaihteessa. MIes lopetti suhteen, koska tunsi olevansa vankilassa, koska ei voi joka viikon loppu vetää rännejä. Oma mokani jutussa on se, että en uskonut omia tunteitani heti alussa ja nostanut kytkintä. Tiesin, että ketään ei voi alkoholismista parantaa, mutta uskoin, että mies itse alkaa nähdä tilanteensa ja ymmärtää alkaa hakea apua, koska yksin ei pysty lopettamaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, van hän valitsi kaljan raittiimman elämän sijasta.
Nyt muutama itkuinen päivä mennyt ja itsesyytökset alkavat helpottaa, miksi annoin jutun jatkua ja uskoa, että minä olen "karhua" tärkeämpi. Ihminen uskoo toisesta ihmisetä pohjimmiltaan hyvää, mutta alkoholisimi on vitunmoista itsekyyttä, jota kukaan ei voi parantaa, jos ihminen ei itse sitä halua!!
Yhteenvetona kaikille naisille, joiden mies juo. Ottakaa ja lähtekää, ne itsekkäät paskiaiset murentavat teidän itsetunnon ja varastavat teidän elämän. Uuden elämän palapelin kokoamiseen voi mennä vuosia, jos onnistumme siinä koskaan!!!!
Olen siis kiitollinen miehelleni, että hän valitsi lopulta alkon. Pääsen jatkamaan elämääni kohti uusia seikkailuja.
Sinä et antanut miehesi olla oma itsensä, vaan yritit syöttää oman arvomaailmasi miehelle. Sä et arvosta mitään muuta kuin itseäsi ja omaa arvomaailmaasi tai toista sinua. Tervemenoa vaan seikkailuihin.
Vittu te ämmät olette pimeitä.
Kuinkahan moni mies ihan oikeasti alkaa juomaan, kun se nainen johon mies on rakastunut, muuttuu ilkeäksi, välinpitämättömäksi, nalkuttavaksi, seksiä vallanvälineenä käyttäväksi kusipäiseksi ihmiseksi.
Ja toiseksi, mikä teidän ämmien itsetuntoa vaivaa, kun olette mustasukkaisia jostakin kaljasta.
Tämä on naurettavinta ikinä, että muijilla on niin heikko itsetunto, että ajatellaan
"se valitsee ennemmin karhun kuin minut"
mies voi samassa tilanteessa ajatella..
"otanpa tässä muutaman oluen, kun en saa naiseltani arvostusta /huomiota"
Hieman vaan ristiriitaista, että tuo miesten kaljoittelu voi johtua naisesta ja nainen syyllistää sitten kaikista ongelmista miehen juomista ja miestä.
Kyllä, te olette tyhmiä ja ihan pimeän logiikan armoilla. Miten te naiset kuvittelette saavanne tasa-arvoisen ja vastavuoroisen parisuhteen, jos ette itse edes pyri mitenkään mihinkään tasa-arvoon tai vastavuoroisuuteen. HÄVETKÄÄ.
Ja miehet, jotka ette elä tuollaisten alistavien ihmishirviöiden kanssa parisuhteessa, olkaa onnellisia siitä.
Juopon mielestä juomisen syy löytyy aina muualta, ei koskaan itsestä. Juoppo ei ymmärrä kuinka ällöttävää on yrittää nukkua saati rakastella ihmisen kans joka haisee viinalle, örisee, pieree. jolta puuttuu kaikkien tärkimmät itsehillinnän taidot. Hyi. en huoli samaan sänkyyn enää koskaan.
Seksittömyys avioliitossa juopon kans ei johdu vaimosta vaan juoposta.
Jos juoppo myöntäisi olevansa sairas, Alkoholismi on sairaus siinä kuin mikä muukin niin silloin on hän jo päässyt pitkälle.
Muutaman bissen juominen ei tee kenestäkään juoppoa, juopot juo kiljua, lasolia ja muita juoppojen juomia. Juopot eivät pääsääntöisesti elä parisuhteessa, paitsi jos elävät toisen juopon kanssa, juopot ovat kellon ympäri humalassa, tai makaavat kusessa ja paskassaan.
Narsistisen naisen mielestä hänessä itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa, vaan kaikki parisuhteen ongelmat ovat miehen harrastamissa iltakaljoissa ja miehessä, niinpä niin.
Ja narsistisen, sekä täysin idiootin naisen mielestä ei mitenkään ole edes mahdollista, että mies hakee hyvää oloa päihteistä, kun nainen ei pistä tikkua ristiin parisuhteen eteen missään asiassa.
Ainut asia mikä tällaisen vajaaälyisen naisen katkerassa mielessä pyörii, on miehen syyllistäminen parisuhteen ongelmista, vaikka alkujaan ongelmat voivat olla lähtöisin naisen kusipäisestä käyttäytymisestä miestään kohtaan.
yes, you are fucking idiots.
Ketäs se juoppo nytkin siellä syyllistää muuta kuin sitä naista.Muutamasta bissestä lähtee jo niin ällöttävä haju että sitä ei voi ainakaan keliaakikko sietää. Jolle kaikki viljatuottee, bisset jopa leivät ovat hengenvaarallista muonaa. Ja jos ukko ei sitä ymmärrä vaan kittaa lääkettään joka voi viedä puolison hengen niin missähän se mättää. Pusukin bissenjuojalta haisee ja siinä tulee ainetta joka jatkuvan käyttöön alistettuna voi viedä hengen.
Olet sitten niin umpikalloinen, että et ymmärrä ensimmäistäkään kausaliteettisuhdetta.
"Juopon mielestä juomisen syy löytyy aina muualta, ei koskaan itsestä"
Noh. Voi se kai noinkin mennä. Toisinaan taas ei. Rakastan itse yhtä juoppoa, joka myöntää olevansa sellainen. Näin myös lääkäreilleen jo aikapäivät sitten. AA:ssakin on käynyt; siellä nyt on välttämätöntä kohdata tämä tosiasia muutenkin: ei sinne muuten olisi joutunut. Tämä juoppo ei myöskään rakastele kännissä. Mikäköhän pakko muuten sillä juopon kumppanilla olisi rakastella " ihmisen kans joka haisee viinalle, örisee, pieree."?
Niin, ja vaikka rakastan, en ikinä alkaisi suhteeseen alkoholistin kanssa.
"edelleen rakastan miestäni mutta minä olen hänelle pelkkä hylkääjä huorat jota haukkuu perheelleen ystävilleen... "
Ja sittenkin vielä mietit onko ero oikea päätös. Voi hyvät hyssykät, sanon minä. Miksi ihmeessä tuollaista mietit? Missä on omanarvontuntosi? Taidat olla läheisriippuvainen, muuten tuo ei ole mahdollista. Toisaalta lähes kaikki alkoholistien puolisot ovatkin läheisriippuvaisia.
"Minä en vaan osaa päästää irti niistä hyvistä hetkistä joita meillä mieheni kanssa vuosien saatossa oli."
Hyvät hetket on ollutta ja mennyttä. Eikö ole hyvä, että ex-liitossasi oli myös niitä? Itse manailin exää eroa ennen jälkeen sen verran huolellisesti ja perusteellisesti, että se alkoi rasittaa itseäni. Muutin ajattelutapaani: aina kun mietin exästä negatiivisesti, aloinkin ajatella hyviä hetkiä hänen kanssaan. Se tehosi aivan ehdottomasti. Ei mennyt kuin muutama kuukausi, niin pääsin ajattelemasta exää liian usein. Tämä sama voisi käänteisesti tehota sinuun. Haikailet vanhojen hyvien aikojen perään. Mieti sinä exän huonoja puolia aina kun ryhdyt haikailuun. Alkoholismi, henkinen väkivalta (= mm. nimittely) jne. Aivan varmasti löydät lisää vikoja.