Tykkäätkö vaan unelmoida jostakin ilman että oikeesti edes tapahtuis mitään? Että on vaan kivaa ja ehkä kivempaa ajatella sitä toista ihmistä kuin oikeasti olla sen kanssa?
Rakastatko unelmointia?
Unelmoijatar
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämän mittaiseen yksinäisyyteen mahtuu toki unelmointiakin, mutta unelmani kuuluivat nuoruuteen. Ne ovat jo kauan sitten kuolleet mahdottomina. Toteutumattomat unelmat muuttuivat haavoiksi, ja ainoa keinoa parantua niistä, oli luopua turhista kuvitelmista. Maailma on todistanut täydellisen merkityksettömyyteni, enkä jaksa olla siitä edes katkera.
Olisin halunnut rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta nyt olen ulospäin kuin a-seksuaali yksinäinen aave. Kukaan ei kaivannut rakkauttani, eikä se kai koskaan ollutkaan minunlaistani varten. En vaivaa läsnäolollani kenenkään maailmaa.
https://www.youtube.com/watch?v=cTb4TnSJEH0
Hieman imelä, mutta niinhän unelmat aina ovat. Ne ansaitsevat lopulta vain myötätuntoisen hymyn omasta naiviudestaan, muttei ylenpalttista sääliä. Ehkei rikkaruoho ollutkaan kuvittelemansa ruusu elämän puutarhassa, mutta rikkaruohot tapaavat kasvaa vielä kauan sen jälkeenkin, kun ruusut ovat jo kuihtuneet.
" ehkä kivempaa ajatella sitä toista ihmistä kuin oikeasti olla sen kanssa?"
Kyllä mun mielestä oikea yhdessäolo voittaa unelmoinnin..
Unien näkemiset hoitaa välillä unelmoinnit omasta puolesta.