Raitistunut ystävänä

Juopottelu on oikeasti ihan ääliömäistä. Kun katsoo ihmisten typerää känniörveltämistä, miettii miten sairas yhteiskuntamme on. En hauku alkoholia käyttäviä, sellainen tämä Suomi vaan on, että suurin osa ihmisistä ei osaa pitää hauskaa ilman viinaa. Enemmän olisin sinuna huolissani siitä, että kaverisi on menettänyt huumorintajunsa. Huumorintaju ei kyllä kuole, vaikka lopettaisikin alkoholin käytön. Hauskaa on selvinpäinkin sellaisten kavereiden kanssa, jotka ovat muutenkin kivoja, huumorintajuisia ja avoimia. Eivät vain kännissä.

Ei sitten ole käynyt mielessä ajatus, että on hienoa, että entinen alkoholin suurkuluttaja on vihdoin tajunnut alkoholin tuhoavaisuuden? Kavereiden pitäisi olla siitä iloisia.

Ottakaa te örvelöt hänestä mallia.

Sanotaan viina on viisasten juoma.En kai sitten ole viisas kun alkoholi ei sopinut minulle.Noin 30 putkareissun jälkeen totesin että parempi lopettaa kokonaan alkoholin käyttö.

Onnittelut hänelle ja vaimolle! Minkä ikäisestä kaverista on kyse? Jos hän on esim. jo 40 -50 , niin oli korkea aika lopettaa juopottelu! Ongelma ei ole alkoholi, vaan se, että monet ihmiset eivät pysty juomaan kohtuudella, esim. 2 lasia viiniä on mahdottomuus, vaan aina juodaan koko pullolinen, mieluummin kaksi, oli tilanne mikä vain.

Vinkki vinkki, Juottakaa se vaimo känniin, hyödytte siitä paljon enemmän ;)))

Te itse tarvitsette ojennusta ja tsemppiä. Kun olette kaveriporukka, niin antakaan yhden kulkea vaimonsa kanssa. Oletteko kateellisia kun yhdellä on selkärankaa sanoutua irti. Sanon hävetkää.

Ensinnäkin näyttää siltä että ainakin sinulle on viina tärkeämpi kuin ystävät. Ja mitä tulee tuohon huumoripuoleen niin elämässä on paljon muutakin kuin pelkkää huumoria. Vai ettekö te aikuiset ihmiset osaa käydä välillä myös asiallisia keskusteluja? Kyllä itsekkin väsyn sellaisiin ihmisiin joiden kanssa ei mistään pysty keskustelemaan asiallisesti, vaan kaikki lyödään aina lekkeriksi ja heitetään koko ajan vain jotain läppää. Ei sellaistakaan kukaan oikeasti aikuinen ihminen jaksa pitemmän päälle kuunnella.

En halua muuhun komentoida kuin siihen, että älkää nyt perkele menkö juottamaan miestä sen enempää houkutellen saatika salaa. Vaikka kuinka vaimo olisi saanut miehen tekemään päätöksen raitistua, niin silti päätös on hänen ja sitä ei kaverit pilaa. Ystävät ei edes harkitse vaan tukevat ystävää hänen päätöksessään.

Mielenmalttia nyt siellä, mikäli ystäviksi itsenne luette. Ystävällänne saattaa olla aiemmissakin viesteissä mainittu defenssi päällä, eli puheensa kuulostavat aivan äärimmäisen ärsyttävältä jeesustelulta. Menee kyllä ohi, ja jollei, ottakaa puheeksi pikimmiten.
Jos ystävästänne oikeasti välitätte, kertokaa hänelle, että hänen puheensa ärsyttää. Muistakaa kuitenkin kertoa, että hän on selväpäisenäkin erittäin tervetullut seuraanne.

Onnittelut ystävällenne!!!
Viinasekoisten aivojen tuotamaa puhetta, arvokasta mielenilmaisua omasta mielestään, on äärettömän tympäännyttävää kuunneltavaa.
Viinaaivot luulevat olevansa niin hauskoja ja älykkäitä mutta todellisuus on aivan muuta.

Voi, kumpa suomalaiset osaisivat pitää hauskaa ilman viinaa!!!!!!! Suomalaiset ovat suhteellisen fiksuja ja heillä on hyviä ajatuksi, niitä mielellään haluaisi kuulla kaikkien selvilla ja kirkkailla aivoilla, ei alkoholin sumentamilla.

On ilmeisesti niin että te kaikki muut viinahöyryiset ette tajua miten paljon tuo "puristettu ranne" rakastaa viinattomia aivojaan. JA kaikki muutkin viinattomat.

Hauskanpito viinahöyryissä ei ole mitään hauskaa. Sitä höyryissä vain luullaan hauskaksi. Se kirkkailla aivolla seurattuna on typerää mölinää! So sorry.

No voi halavatun halavattu. Eikö nykyihmiset ymmärrä lukeemaansa.

Kaverihan valittaa kokoajan että kaveri on tiukkapipo silloinkin kun kaikki muutkin ovat selvinpäin.

Ja sitten vastataan tyyliin että viinahöyryissä ootte ääliöitä.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että kaikesta huolimatta tukekaa kaveria viinattomuudessa. Viina ei taatusti ole ratkaisu mihinkään ongelmaan.
Vaikka en itsekkään lasiin sylkäise.
Sille että kaveri on nykyään tosikko ja tiukkapipo on ehkä vaikea tehdä mitään ja voi olla että on jopa kaikkien parhaaksi ns. luopua vanhasta ystävyydestä.
Toisinaan raitistuneista tulee niitä kovimpia evankelistoja olipa päihde tai riippuvuus ollut mikä hyvänsä. Siihen voi vanhan ystävän kohdalla koittaa puuttua sanomalla kaverille suoraan että hei lopeta. Sinä olet tehnyt valintasi ja halutaan että pysyt hyväksi havaitsemallasi tiellä. Mutta hei se ei ole minun/meidän valinta. Älä tuputa meille omia uusia arvojasi ja me ei tuputeta meidän vanhoja sulle. OK?
Jos homma ei silti toimi, niin on ehkä parempi erota ns. kavereina.

Aika murheellinen ketju. Toinen on tehnyt elämässään päätöksen, jolla ei voi olla muuta kuin hyviä seurauksia, vaikka "kavereitten" mielestä seuraukset onkin ikäviä. Joten nyt on sitten saatava se ihminen takaisin entiseen muottiin keinolla millä hyvänsä.

Mikä kaveri sinä ap oikein olet? Moitit toisen vaimoa, jonka hän on itse itselleen valinnut elämänkumppanikseen.

Et välttämättä tiedä, millainen tämä ystäväsi on kotioloissa ja miten alkoholinkäyttö on vaikuttanut hänen perhe-elämäänsä. Näet vain itsesi, joka on menettämässä yhden ryyppykaverin vaikka niitä kyllä luulisi olevan riittämiin ilman tätä yhtäkin.

Oletko mielestäsi oikealla tiellä, kun olet lyömässä kiilaa ystäväsi ja tämän vaimon väliin? Mikä sinut siihen oikeuttaa? Pitkäaikainen kaveruus, joka on siis kestänyt kauemmin kuin tämän miehen suhde vaimoonsa? Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpi hänelle, sinä vai vaimonsa?

Juuri tuon tyyppisiä ystäviä ei kukaan raitistunut ihminen tarvitse. Tätä hänen päätöstään pitäisi oikeitten ystävien tukea, muuttuu hän sitten raitistuessaan minkälaiseksi tahansa. Tärkeintä on hänen perhe-elämänsä. Valitettavasti se vain näyttäisi olevan niin, että kun ihminen muuttaa elämäntapansa, tietty ystäväpiiri jää pois.

Tiedän kaverin, joka raitistuttuaan on joutunut jokaisena "ryyppyjuhlana" (tarkoittaa joulun seutua, juhannusta, vappua, tiettyjä syntymäpäiviä ja uudenvuoden aattoa) viettämään laitoshoidossa välttyäkseen kaveripiiriltä, joka ei voi sietää ajatusta hänen raittiudestaan, vaan tekevät mitä tahansa saadakseen tämän taas viinan pauloihin. Kun kävin häntä katsomassa, hän sanoi, ettei yhtään epäilisi vaikka nämä tyypit juottaisivat hänelle salaa alkoholia saadakseen putken taas auki, siksi näin on parempi. Ehkä tämä sinun kaverisi ei ihan niin pitkällä juomakierteessä vielä ole, mutta silti kysyn sinulta: miksi sinä et kunnioita kaverisi päätöstä?

Et tiedä, mitä viina hänelle oikeasti tekee. Joillekin viinasta aiheutuu todellisia ongelmia jo pieninäkin määrinä. Jospa hän on huomannut, ettei alkoholi hänelle todellakaan sovi ja pelkää sen johtavan isoihin ongelmiin. Hänen elämästään on kyse, ei sinun.

Jos tämä ihminen ei ole mielestäsi enää sitä, mitä hän on ollut ennen, niin sekin on hänen asiansa, ei sinun. Eli missään nimessä et saa tyrkyttää hänelle alkoholia, jos niin teet, siinä teet raskaan virheen.

Raitistuminen on iso elämänmuutos ja usein käy niin, että tilalle tulee jotain muuta koukuttavaa, esim. monille liiallisuuksiin asti menevä terveys- ja liikuntaintoilu. Uskoon tulemisessa tapahtuu myös usein niin, että ihminen on jonkin aikaa kamalan lakihenkinen, kaikki hengellistetään ja kaikkea paheksutaan. Kukaan ei ole yhtä tiukkapipoinen uskonasioiden suhteen, kuin juuri uskoon tullut. Anna kaverisi rauhassa käydä asiansa läpi äläkä pakota häntä mihinkään äläkä tuputa hänelle mitään. Hän ei välttämättä ehkä juuri nyt tarvitse ketään selittelemään ja kyselemään yhtään mitään. Voi olla, että tuo kutsu saunomaan ja kelkkailemaan tuli nyt sitten sen vuoksi, kun painostitte häntä ja laitoitte häntä selkä seinää vasten, hänelle ei ehkä oikein jäänyt vaihtoehtoja. Toivottavasti osaatte olla sitten sen verran fiksuja, että ette syöksy sinne hänen mökilleen viinakassit kilisten ja alkoholia hänelle tyrkyttäen. Ja se hänen vaimonsa arvosteleminen, jättäkää se kokonaan. Kukaan ei halua, että hänen puolisoaan moititaan, on hän sitten toisten mielestä millainen tahansa.

Muistakaa nyt sekin, että ihmisellä on oikeus vanheta ja aikuistuakin. Ei kaikki jaksa sitä juopottelua kavereitten kanssa ian kaiken. Yleensä se jossain vaiheessa avioitumisen jälkeen jää, alkaa tulla muita asioita elämään. Perhe-elämä ja kaverien kanssa juopottelu ei oikein hyvin natsaa keskenään ja ne, ketkä sitä poikamieselämää vain sinnikkäästi yrittää jatkaa perheestään huolimatta, on yleensä jonkun ajan kuluttua alkoholisoituvia vaimonsa ja lastensa perään itkeviä ex-aviomiehiä raha- ja elatusmaksuhuolineen.

Juopottelusta kuitenkin itse kirjoitat koko ajan ja vielä, että tää kaveri on ollut kovakin kuppimies, mutta nyt ei enää. Ja sun ja kavereittesi mielestä nyt pitäisi miehen unohtaa nämä raitistelut. Näin kirjoitit ihan jo ekassa viestissäsi.

Ja että kaveri on liikaa vaimonsa seurassa. Eikös naimisissa olevan ihmisen kuulukin olla kaikkein eniten sen puolisonsa seurassa? Entäs jos niille tulee lapsia? Vieläkö sittenkin sun mielestä kaverin pitää olla vain sun viihdyttäjäsi ja olla sun hauskana seuranasi, muu on paskaa?

Kyllä ihmisestä on moneen ryyppyjuhlaan, mutta rajansa silläkin on? Viina on hieno aine pullossa. Viinasta aiheutuva alkoholismi ei ole hieno asia.