Olen kirjoitellut tänne paljon taustoista. Lyhyesti kertaus, eli eEksä jätti minut ja maatilayrityksensä ja häipyi uuden rakkaan perään. Hänelle jäi jotain isompia koneita vielä tilalle, samoin hänelle jäi metsää. Nyt hän on tulossa metsätöihin - ok, mutta ei ymmärrä, miksei voi käyttää kotiani sosiaalitiloina. Samoin kulkee ympäri pihapiiriä. ei ymmärrä itse, mitä haittaa tästä on - ei olisikaan, mutta hänen kohtaamisensa saa minussa aikaan vieläkin voimakkaan ahdistuksen. Miten tässä edes ehtii toipumaan, kun toinen pitää oikeutena tulla ja mennä mielensä mukaan. Viikoittain käy edelleen ja nyt aikoo sitten taas enemmältikin viettää aikaa täällä tilalla. Onko muille helppoa kohdata eksä? Minulle ei, ei vielä, sen jälkeen mitä teki. Tai miten sen koin. Viime yönkin valvoin taas, kun pohdin, miten saisin asian itselleni kestettävään tilaan.
Eksä hengailee nurkilla
Syvällä
21110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Se on hänenkin kotinsa (ollut). Ei ole loppujen lopuksi vanhemmalla iällä enää niin mukava vieraan ihmisen nurkissa majailla. Ehkäpä tullut mieleen, miten elämä ollut mutkatonta jo vaivatonta siellä kotona omien puuhuen pariin syventyneenä. Salailun jännitys ja hedonistinen ilo seksuaalisuudesta laimenee vanhemmalla iällä nopeasti parisuhteessa. Toisen lapset ja sukulaiset tuntuvat riesalta Kaupungissa ei saa koskea maahan, eikä pihamaalla voi puuhastella. Vieraalla ihmisellä on omat uudet tapansa, joihin on vain sopeuduttava, jos yhdessä meinaa asua.
Enpä tiedä mitä neuvoa. Itse ahdistuin miehen käynneistä valtavasti. Talo on hänen nykyisin ja minä kaipaan kotiani. Kodissani en halua käydä lastani tapaamassa, sillä se saa mieleni järkkymään. Ilo lasten tapaamisesta jää sen alle. Koko paikka on täynnä ahdistavia muistoja.
Se on tavallista jos mies 50-60 vuotiaana hullaantuu toiseen naiseen niin viimeistään kymmenen vuoden päästä hän katuu rankasti.
Ihastuminen laantuu ja mieskyky hiipuu eikä tällä elostelleella " luomakunnan kruunulla" ole enää edessä kuin yksinäinen vanhuus.
Isälläni kävi näin! Hän palasi häntä koipien välissä äitiäni kosiskelemaan, mutta äitipä ei huolinut häntä enää.
Hän eli viimeiset vuotensa yksinäisenä ja sairaana, hyvin surullisena miehenä ja nukkui pois jo 70-vuotiaana!!
Jos talo ja rakennukset ovat sinun, niin mies saa viedä koneensa muualle. Aika yksinkertaista, vai mitä?
Olet vielä hänessä kiinni, kun et pysty asiaa selväsanaisesti hoitamaan. Eihän siinä tarvita ymmärtämistä, panet vain ovet säppiin ja pyydät siirtämään koneet muualle. Vaihtoehtoisesti jos jo olette koneiden säilytystilasta sopineet, niin perit siitä vuokraa niin kuin muutkin ihmiset. Mielestäni miehesi on uskomattoman röyhkeä kuvitellessaan tulevansa kotiisi noin vain.
Sano vaikka huviksesi, että sinulla on poikaystäväviritelmä, ettekä kaipaa ketään exiä pihalle kurkkimaan :)
Olen kiinni, myönnän sen. Sovittiin, että vie yksityiskamat vuoden loppuun mennessä, on yksi varastohuone, jossa voi tarvittaessa vielä säilyttää. Metsätyövälineistä lupasin, että saa tien toisella puolella olevassa vajassa pitää. No, siellä on kylmä vaihtaa vaatteita ja ei tule vesi, siksi tahtoo myös talousrakennukseen. Olen liian lepsu. Olen toivonut, että noudattaisi sopimusta, mutta pakko kai alkaa taas potkimaan, koko ero ollut tätä, itse halusi, mutta käytännönjutut ei hoituneet.
Olosi tuntuu taatusti paremmalta, kun siivoat ukon sieltä ulos, se on varmaa. Et kai ole sopinut tämän vuoden loppuun? Jos viime vuoden niin anna määräaika milloin tavarat on haettava tai kannat ne roskiin. Oma elämä on siivottava ja rajat asetettava, se kohentaa itsekunnioitusta ja auttaa eteenpäin. Mies on ratkaisunsa tehnyt ja ratkaisuilla on seurauksia, ilmeisesti kuvitteli, että sinä majoitat ja ruokitkin vielä hänet.... Vihassa ei tarvitse toimia, mutta siivous on omaksi parhaaksesi. Jos kamat siellä ovat niin perimälläsi vuokralla ostat vaikka itsellesi jotain kivaa. Tehän ette ole enää edes sukulaisia, hyysääminen on turhaa.
Hetkinen! Kuinka monella tuollaisia töitä tekevällä on mahdollisuus vaihtaa vaatteita, käydä ehkä suihkussa...? Ei monella, he tekevät työt, hyppäävät autoon ja ajavat kotiin.
Miksi ihmeessä hyysäät häntä? Tuo tuntuu hyväksikäytöltä jonka sinä itse teet mahdolliseksi. Hän tietää että olet lepsu ja siksi hän toimii noin, ajattelee ettet pane pahaksesi. Et ilmeisesti ole tehnyt selväksi miten pahalta ero on tuntunut, siis hänen käytöksensä?
Hän siis löysi uuden rakkaan, ja on jatkanut elämäänsä eteenpäin. Mutta sinun tunteitasi hän ei huomioi kun tulee kotiisi ja pihamaalle kuljeskelemaan. Eikö olisi nyt aika puolustautua? Ei tarvitse raivokohtausta saada, vaan rauhallisesti mutta päättävästi teet selväksi mitä suvaitset ja mitä et.
Selvästikään et ole näin tehnyt sillä tunteet jäytävät yhä sinussa etkä saa edes nukuttua. Jos seuraavalla kerralla kun hän tulee, lukitset oven, hyppäät autoon ja lähdet ostoksille, todistat itsellesi että otat elämääsi omaan hallintaasi etkä vain nieleskele pahoja tuntemuksia alas. Tämä olisi terapeuttinen juttu sinulle, sillä nyt tuntuu siltä että teet itse itsellesi väkivaltaa sallimalla tuollaista häneltä.
Voisit myös sanoa hänelle, että hänen näkemisensä tuo kauhean eron ja sen aiheuttamat muistot mieleen etkä todellakaan kaipaa niitä.
"Metsätyövälineistä lupasin, että saa tien toisella puolella olevassa vajassa pitää. No, siellä on kylmä vaihtaa vaatteita ja ei tule vesi, siksi tahtoo myös talousrakennukseen."
Vaatteet voi vaihtaa kotona valmiiksi, tietysti! Olet liian lepsu. Tuosta huomaa selkeästi, ettei mies tajua edelleenkään, ettet halua nähdä häntä. Ehkei ymmärrä ennen kuin sanot sen hänelle suoraan. Sanot vain, että olette nyt eronneet, haluat toipua erosta etkä sen vuoksi halua nähdä exää.
Toisaalta - jos ex omistaa metsää, koneet on tilalla yms. niin täytyyhän sitä metsää hoitaa. Miten ajattelit sen alun perin: ex voisi hoitaa metsää "etänä" nykyisestä asuinpaikastaan, tai palkkaisi jonkun muun hoitamaan sitä, koska sinä et kestä nähdä exää??
Itse olen nähnyt exää eron jälkeen vain silloin kun on pakko, eli sukujuhlissa. Ja minä olen se lähtijä osapuoli.
Kirjoitit, että "koko ero on ollut tätä, itse halusi, mutta käytännön juttu eivät hoituneet".
Sinulla on ehkä vielä toiveita, että hän tulisi katumapäälle ja palaisi kotiin? Tuollainen käytös häneltä kertoo mukavuudenhalusta ja siitä, että hän luottaa hyväntahtoisuuteesi. Vetkuttelu ei kerro rakkaudesta ja huomaavaisuudesta, vaan kyvyttömyydestä asettua sinun asemaasi. Milloin sinä olet valmis asettamaan rajat hänelle, siitä tässä ehkä enemmänkin on kysymys?
Miten ne rajat voisikaan asettaa tuossa tapauksessa, jossa toisen puolen omaisuutta on vielä tilalla, maatilayrityksessä:
"Hänelle jäi jotain isompia koneita vielä tilalle, samoin hänelle jäi metsää. "??
Kuten Dome_-65 kirjoitti:
"Toisaalta - jos ex omistaa metsää, koneet on tilalla yms. niin täytyyhän sitä metsää hoitaa. Miten ajattelit sen alun perin: ex voisi hoitaa metsää "etänä" nykyisestä asuinpaikastaan, tai palkkaisi jonkun muun hoitamaan sitä, koska sinä et kestä nähdä exää??"
Eli miten voi asettaa rajat ts. estää exää liikkumasta tilalla, jossa on hänen työvälineitään? Montako askelta saa ottaa pihamaalla, kuinka usein? Pitääkö aina seuraavaan kertaan kysyä ap:n lupa? Oli miten päin tahansa, ap:n on pidettävä jonkinlaista yhteyttä exäänsä ja nähtävä häntä nurkilla pyörimässä. Ehkä ap:kin on syvällä sisimmässään toivonut miehensä tulevan katumapäälle, palaavan kotiin - kunhan vain kontakti maatilayritykseensä säilyy? Minusta tuo vaikuttaisi siltä. Eihän ihminen normaalisti tee mahdolliseksi toiselle sellaisia asioita, joita ei voi itse sietää. Itse muutin lasten kanssa yhteisestä kodistamme, sillä se oli tapa päästä exästä kunnolla eroon. Ja ainoa tapa, jossa minä ja lapset eivät jääneet exän pomputtelun alle. En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin jäänyt odottamaan, koska ex suvaitsee muuttaa muualle tavaroineen (joita riitti...... huh alkaa ahdistaa, kun ajattelen noita aikoja).
Lykkää tavarat ukolle pihale, kun seuraavan kerran tulee. Jos on tavaroiden vientiaika kulunut umpeen. Sano ettei sisälle ole asiaa. Rajaa asioita. Kyllä ukko voi metsään kulkea vajaltakin. Pukekoot työvaatteet kotonaan pääle ja ottakoot eväät mukaansa.
Sinun täytyy rajata, muuten ei tilanne muutu.
Tiedät ihan tarkkaan mitä tehdä aloittaaksesi oman elämän ilman miestäsi joka ei halua olla tekemisissä kanssasi.
Mitä tahaansa muut neuvovat, ohjeet valuvat kuin vesi ankan selästä. Sinä haluat ja junnaat vain koko ajan samassa paikassa. Onhan se niin paljon HELPOMPAA vain valittaa ja esiintyä marttyyrinä kuin TOIMIA ja tehdä asian eteen jotain.
Joten ellet fyysisesti poistu rojuinesi omaan asuntoon ja muualle (olis se sitten toinen kylä, kaupunki tai maa), mikään ei tule muuttumaan.
Sinä vain valitat ja valitat ja valitat........ (koska se on niiiiiiiiin HELPPOA)
Neuvoilla jo neuvoilla on eroa. Sinä nähtävästi noteeraat vain omasi.
Elämän tukijalkoja ovat puoliso, perhe, työ, koti, läheiset, henkinen ja fyysinen terveys. Kannattaa miettiä, mitä muuta haluaa heittää menemään puolison mukana.
Hyvänen aika, eihän muut ihmiset poksahda olemattomiin kun poistuu yhden ihmisen (josta ei pidä ja joka ei pidä poistujasta) lähettyviltä!
Tuo tukijajoukko on ja pysyy! Todennäköisimmin vieä voimakkaampana kun saavat huomata että vihdoinkin saavat rauhan jatkuvalta ruikutukselta ja voivat tukea kumpaakin osapuolta tasaisesti.
Fyysinen, puhumattakaan psyykkisestä terveydestä, paranee välittömästi kun saa omaa aikaa ja tilaa jatkuvan pahanolon sijasta, jota toisen koko ajan näkeminen tuottaa!
JA on tilaisuus pikkuhiljaa tottua olemaan täysin omillaan, vahvistua ja kasvaa itsenäisesti aivan rauhasaa, taas uudestaan. Se ei tapahdu hetkessä. Eikä koskaan ellei ryhdy toimiin ja tee muutosta.
MUTTA se taas vaatii energiaa ja pikkiriikkisen väivannäkää; on niin paljon helpompaa.... jne jne
helppomuitaneuvoa
"oppeliini1" kirjoitti:
"Joten ellet fyysisesti poistu rojuinesi omaan asuntoon ja muualle (olis se sitten toinen kylä, kaupunki tai maa), mikään ei tule muuttumaan."
Ja tämä on kyllä aivan totta. Itselleni ei tullut mieleenkään mikään muu kuin muuttaa exän vaikutuspiirin ulottumattomiin. Johonkin, jossa on lukot, avain vain minulla (lapsia), ja tarkkaan aidattu pihapiiri, jonne ei kenelläkään voisi olla mitään asiaa, vaikka miten päin yrittäisi keksiä.
Kannattaa aina miettiä itse kukin tykönään konfliktitilanteissa mitä ei ainakaan siedä, ja miten pystyy asiaan parhaiten vaikuttamaan, minkälaiset resurssit uhrata asian hyväksi.
Ap: jos oikeasti et siedä eksää pomppimassa pihapiirissäsi, etkä myöskään jaksa "ojentaa" häntä tämän tästä, ei tosiaan auta muu kuin toimia itse. Ja tehdä eksän toiminta omilla toimilla eksän toiminta mahdottomaksi. Eli myy tila, ja muuta muualle.
Siis sisälle en ole enää päästänyt kohta vuoteen, mutta eksä sitä siis haikailee. No oishan se mukavampaa - hänelle. Sisälle jätetyt vaatteet pistin jätesäkkiin ja roudasin siihen säilytystä varten lupaamaani huoneeseen. Taloon ei ole siis asiaa, mutta ulkorakennuksessa on kamojaan. Osituksessa tämä tuli minulle, en kai tästä nyt lähde. Olen selittänyt syyt, mutta toinen ei tunne samoin, ajattelee, mikä itselleen on kätevää. Ei kai tässä muu auta, kuin sanoa taas noista tavaroista, ja pistää siihen tuo ehto, että jos ei niitä vie tiettyyn päivään mennessä, seuraava osoite on kaatis. Hänellä ei ole nyt varastotilaa, mutta hommatkoon.
Ihan lain kirjaimen mukaan ei ole sallittua tuhota toisen omaisuutta. Vaikka tuo omaisuus ei olisi edes minkään arvoista. Jos tosissasi aidot kärrätä eksän omaisuutta kaatikselle, lähetä hänelle ainakin kirje saantitodistuksella. Siinä kerrot mitä kamoja hänen tulee hakea, mihin mennessä, ennen kuin ne lähtevät kaatopaikalle. Ennen tätä kehottaisin ottamaan yhteyttä eksän ystävään/sukulaiseen, jota eks "tottelee" paremmin kuin sinua. Itse sain monta asiaa hoidettua omassa erossani näin puhemiestä käyttäen.
Osa on ihan säästettävää, mutta paljon on nimenomaan roinaa ja kuluneita työvaatteita. Ajattelin kyllä ihan lakimiehen kannan kysyä, koska tilalle on jäänyt vuosien takaa myös sisarten ja appivanhempien kamoja. Kysyn menettelytavan, mitä ja miten voin hävittää ilman seurauksia ja miten toimia tuon muun tavaran kanssa, mikäli ei nyt sitten aktivoidu. Sen olen todennut, että selittely ei auta, paremmin menee perille asiallinen puhe ilman yhtään pehmentävää sävyä, malli otettuna vakuutusyhtiön karhukirjeestä.
Ei hän ennen ole mikään metsänhoitaja ollut, ulkopuolisella teettänyt enimmäkseen. Moni kaupunkilainenkin omistaa metsää jossain kaukana eli etänä niitä metsiä hoidetaan. Ja ositus oli pakko tehdä näin, ei ollut minulla vara lunastaa kaikkea itselleni, eksä ei tähän halunnut jäädä, toinen vaihtoehto olisi ollut myydä ja se vaihtoehto on vieläkin. Itselleni tuli yllätyksenä, kuinka pahalta eksän näkeminen tuntuu, ja yllätyksenä, että hän tulee tuohon niin usein ja arvaamattomin ajoin Lisäksi siinä ositusvaiheessa hän oli vahvasti muuttamassa toiselle puolen Suomea uuden perässä, mutta tämä ei ole vieläkään toteutunut. Minusta varsinaiseen pihapiiriin ja siinä oleviin rakennuksiin ei olisi asiaa, vaja on tien toisella puolella, se on tietysti metsätyövälineiden osalta sovittu. Yksityistavaroiden poisvientiin oli aikaa viime vuoden loppuun, tästä pitää muistuttaa.
Ex-miehesi on nyt herännyt totuuteen! Uusi suhde ei tunnu enää täydelliseltä eikä anna loppuviimein sitä kaikkea josta haaveili. Nyt koko suhde epäilyttää!
Kaipuu entiseen hyvään, tasapainoiseen ja tuttuun sekä turvalliseen suhteeseen valtaa mielen.
Hän katuu ja yrittää päästä lähellesi, mutta toisaalta häpeää tekoaan eikä tiedä miten nyt pitäisi toimia. Yhteinen vanhuus alkaa olla tavoittelemisen arvoinen unelma!
Kun vanhempi mies haksahtaa uuteen naiseen niin hän näkee tulevaisuutensa upeana ja intohimon sävyttämänä kaikkien kadehtimana elämänä.
Totuus on toinen!
Jos on viettänyt suuren osan elämästään pitkässä avioliitossa niin on vaikea sukeltaa uuden kumppanin elämään. Opetella uudet tavat, tutustua uuteen sukuun ja vaikeampana kohdata kumppanin lapset jotka yleensä ovat niitä kompastuskiviä.
Näitä on nähty kuinka vain osa hyväksyy äitinsä tai isänsä uuden kumppanin! Joskus kukaan aikuisista lapsista ei halua edes tavata...
Silloin alkaa alamäki ja tulee ns. "äitiä ikävä".
Aika monelle pettäjä/jättäjälle paluu ei enää ole mahdollista!
Tuo käyttäytyminen miehen puolelta vaikuttaa sellaiselta, että kaipuuta olisi vanhaan, tuttuun elämään takaisin. Se, onko kaipuu puhtaasti exää kohtaan vai yleensä ottaen "entistä elämää", se onkin sitten toinen juttu.
Joskus näitä irtiottoja, elämänmuutoksia tehdään liian nopealla tahdilla ja sitten kadutaan. Tultaisiin takaisin kuten joku kertoikin kommenteissa, mutta jätetty ei enää huolikaan.
Ap.n stressin kyllä ymmärtää, miten sitä voisi eteenpäin päästä, jos exää näkee viikottain. Poissa silmistä, poissa mielestä, pätee ainakin osittain. Mutta ei se näin suoraviivaisestikaan mene. Pitkän suhteen jälkeen ei toinen mielestä häviä vaikka menisi puoli vuottakin ilman näkemistä. Kyllä se aikansa ottaa.
Syvällä; kerro selkeäsanaisesti miehelle määräpäivistä, siitä että et halua nähdä häntä ja syyt miksi et.
Jos suhteestanne voisi vielä jotain tulla, vaatisi se pitemmän tuumaustauon kummallekin. Kyllä silloin puhuttaisiin puolen vuoden ja ylikin, täydellisestä hiljaiselosta.
Ja siltikin siinä olisi aikamoinen savotta, että kaiken tämän jälkeen toimivaa suhdetta saisi aikaan. Ehkä mahdotonkin yhtälö. Ja haluaisiko sitä sitten enää, kun aikaa on jo hieman vierähtänyt.
Eskät aiheuttavat aina pienen tunne ryöpyn tai negaation, vaikka erosta olisi aikaa vuosikymmeniä ja olisi jo päässyt eteenpäin elämässään.
Ideaalitilannehan on, ettei näe eksäänsä eron jälkeen vuosiin, mutta minulle se ei ole mahdollista kun on yhteistä firmaa ja yhteisiä lapsia. Silloin ei oikein sitä myy kuin kestää tai uudelleen järjestää asioita.