Onko ne paskasakkia ja hulttioita?
Vuokralla olijat
omistusasunnonprinsessat
28100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vain jos ei käy töissä.
Suomessa laskentatavsta riippuen 6-8 kertaa enemmän työttömiä, kuin avoimia työpaikkoja, niin silti kaikki vailla työpaikkaa on paskasakkia ja hulttijoita.
Vain jos ei edes yritä päästä töihin, parempi? o-O
Opiskelu on opiskelijan työ.
Parempi noin, niitä ihmisiä yleensä erilaisissa systeemeissä on arvioitu olevan noin 1-2% väestöstä ja heillä on taustalla pahoja kasaantuneita sosiaalisiaonelmia.
Ei nykyisin ole realistisia mahdollisuuksia saada töitä työttömyystaustalla, joten ihan sama hakeeko vai ei.
Vuokralla olijoista(tarkoitkoittaa kai vuokralla asuvista?) osa on hulttioita, osa ei. Ihan niinkuin kaikista maailman ihmisistä.
On ne. :(
Voisitko "Nnaiinenn" täsmentää hieman millä perusteella sinä näin ajattelet?
Et kai sinä vaan ajattele; ettei vuokralainen ole kunnonkansalainen, kun ei omista asuntoaan. Oletko sinä aina omistanut asunnon jossa asut? Perinnöksikö sen sait?
Eivät läheskään kaikki sitoudu ostamaan asuntoa itselleen,vaikka siihen ehkä pystyisivätkin. Asunto kun sitoo paljon käteisvaroja siihen paikkaan, sekä sitoo samalla myös sinut tavallaan paikkakuntaan.
Ei ole niin vain helppo vaihtaa paikkakuntaa esim. työn perässä jos omistusasunto on jossain 600 km päässä; sieltä missä olis töitä tarjolla.
Toisinaan on järkevämpää asua vuokralla kuin omistusasunnossa. Näin se vaan on.
Jos ihminen on työläiskodista ja muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, hänellä tuskin on varaa ostaa itselleen asuntoa. Hyvä kun on varaa edes vuokrata asunto ainoastaan itselleen. Monet opiskelijat asuvat soluasuinnoissa joissa on ainoastaan oma makuuhuone...yhteinen keitiö t. tupakeittiö. Nuori sopeutuu...!
Siihenkin yhteisöön mahtuu monenlaista tossun kuluttajaa... hyviä ja huonoja vielä muutana hyvin hyvin huono!
Meitä kun on joka yhteiskuntaluokassa kaikenlaisia ihmisiä ja asumme kaiken "tasoisissa" taloissa. Ei asumismuoto ihmisen arvoa ratkaise!
Arvaan että teet näköjään sosiaalista jaottelua asumismuodon mukaan... se ei oikein luonnistu noin. Sinun pitää ensin tuntea ihminen, jotta voit luokitella hänet.
Vihjeeksi sulle: ei muuten kannata luokitella ihmistä koskaan yhteiskuntaluokituksen mukaan......kaikenlaisia ihmisiä mahtuu joka yhteiskuntaluokaan!
Hmm, en näe asumismuodon määrittävän millaisia ihmisiä yksinomaan ko. kohteissa asuu.
En itse käy töissä olen yksinhuoltaja korkeakouluopiskelija, jos päivässä olisi 48h kävisin töissä. Asun vuokralla. Meidän kotitalossa asuu eläkeläisiä, mamuja, työttömiä, opiskelijoita, työläisiä, kotiäitejä ja pitkäaikaissairaita. Omassa rapussani ei ole muutamaan vuoteen ollut levotonta ainakaan asukkaiden toimesta. Joissain muissa lähialueen vuokrataloissa asuu jouppoja ja narkkareita, mutta suurinosa asukkaista on kunnon sakkia. Erimielisyyksiä tosin esiintyy talossa kuin talossa.
Suurin osa ihmisistä ehtii olla elämänsä aikana molempia.
Totta, tunnustan. Eihän tarvitse tehdä synninpäästöä? =)
Harvan vanhemmilla ainakaan pääkaupunkiseudulla on varaa ostaa kotoa muuttavalle opiskelijalle omaa asuntoa, joten lähes kaikki asuvat vuokralla. Sitä paitsi minusta on henkisesti kasvattavaa, että joutuu itse oman asuntonsa säästämään. Syntyy terve suhde rahaan ja kuluttamiseen, kun ei saa kaikkea ilmaiseksi.
Toisaalta minä ihmettelen joitain kavereitani, jotka eivät omaa asuntoa hanki, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Näistä samoista maallista mammonaa arvostamattomista ihmisistä tulee vielä köyhiä ja katkeria vanhuksia.
Harvan vanhemmilla onneksi on, koska se juurikin henkisesti kasvattaa, että joutuu itse elämänsä eteen tekemään, kaikki ei ole itsestään selvyys ja kaikkea ei vain saa.
Tuohon asian ytimeesi löytyy "lähipiiristäkin" muutama hyvä esimerkki. Nainen, joka jo ylä-asteikäisenä kävi tienaamassa säästäen kaikki rahat, omistaa terveen suhteen rahaan ja kuluttamiseen. Vanhempansa olivat rikkaita, mutta eivät hemmotelleet piloille tai tehnyt mitään merkittäviä rahallisia avustuksia.
Sitten otetaan 2 kultalusiikkaa, mies ja nainen. Ensimmäisellä oli vanhempien ostama kerrostaloasunto, toisella rivitaloasunto. Ensimmäinen seurasi vanhempien jalanjäljissä. Suoraansanottuna joi omaisuutensa. Vanhemmilla ei ollut rahasta puutetta, viina heidät lopulta vei. (Ilmeisesti parhaimmillaan vanhemmilla oli 3kk ryyppyputkia, ihan tarkkaa en tiedä, menikö seitsemän koskenkorvapulloa päivässä, mutta suurkuluttajia olivat.) Mikäli mietitään ensimmäistä kultalusikkaa, oma asunto (Helsingissä), rahaa oli pienipalkkaisen vuosituloilla 4-vuoden päähän ja perintö on täysin Hepreaa. Nykyisin on kummasti rauhoittunut, perheellinen, työssäkäyvä vuokralainen.
Tämä toinen onkin vähän erikoisempi tapaus. Asunto tuli isältään. Nainen oli hyvin ylpeä, oli täydellinen perhe, oikeasti kiltti ja kunnollinen hyväpalkkaisessa esimiesasemassa työskentelvä mies, lapsia. Varmaan suurimmanosan unelma. Kultalusikan omat typerät ratkaisut jätän kertomatta, en halua heitä tai itseäni liikaa profiloittaa, mutta nykyisin omistaa pitkän rikosrekisterin ja ei taida montaa rikosnimikettä olla, mitä ei oo kerännyt. Kultalusikasta sekakäyttäjäksi.
Eli olen kyllä samaa mieltä ja mitä itse on nähnyt, useimmiten ryysyistä rikkauksiin toimii paremmin, kuin rikkaana aloittaminen ja siinä pysyminen.
Kaverisi, jotka eivät omaa asuntoa osta, eivät ehkä halua olla kiinni tuosta syystä. Mikäli haluavat mennä ja tulla, ei asuntokaupat pidättele. Vuokra-asunnosta pääsee helpommin eroon ja kun jotkut ovat tuollaisia aktiivi reissaajia, ajelevat moottoripyörillä keskieuroopassa, niin se vuokra-asunto on käytännössä ihan hyvä, mikäli 2kk joku omistaan hoitelee toisen laskut ja sitten odotella saataviaan. =)
Toivottavasti jotain selvää saa tekstistä, hyvä että itse saa. Pää jumissa ja noi aikamuodotkin haluaa mennä miten sattuu. =)
Houkuttelin taannoin jo lähes nelikymppisen sukulaisenikin asuntosäästäjäksi. Se on ikänsä asunut vuokralla juurikin tuolla perusteella, että on helppo lähteä. Sanoin sille, että asunnon voi aina antaa vuokralle ja vuokrata jostain muualta tilalle. Ja että sen arvo Helsingissä ajan saatossa nousee.
No se nieli syötin ja on nyt asiasta aivan innoissaa ja hyvä niin.
Minulle oma äitini jo sanoi kun kotoa muutin, että vuokria et ala sitten makselemaan muiden taskuun vaan ostat heti oman kämpän. Ja niin sitten teinkin. Minusta paljon parempi tapa asua. Siinä on sekin hyvä, että vuokra ei jousta, mutta jos tulee lomautuksia, työttömyyttä jne niin pankkilainaan saa kyllä joustoakin, jos on aina asiansa hoitanut hyvin.
Ihan saman verran joutuisin kuitenkin maksamaan asumisesta, mutta nyt makselen itselleni enkä muille. En minä sitä olisi itse tajunut niin nuorena, ellei mamma olis komentanut.
Ja kun ostaa uuden kämpän, ei tuu mitään putkiremonttia/parvekeremppaa tai muuta kallista yllättävää menoa. Asunnon voi tarvittaessa myydä/vuokrata. Uusi hyväkuntoinen pieni kämppä hyvällä alueella menee kyllä aina kaupaksi. Jopa huonoinakin aikoina. On ihan kiva tietää, että jo nelikymppisenä minulla on ikioma, maksettu asunto.
Sanos muuta.
Tosin minäkin 25-vuotiaana fiilistelin ajatuksella, että 40:nä minulla on maksettu asunto. Vaan kun sitä on pitänut ahneuksissaan kaksi kertaa muuttaa ja nykyinen laina loppuu vasta 50:nä. Mutta onhan tämä nykyinen tuplasti arvokkaampi kuin se ensiasunto. ;-)
Huomenta.
Eivät ole kaikki paskasakkia ja hulttioita. Suurin osa on lainkuuliaisia kansalaisia, ahkeria ja yrittelijäitä. Mallikansalaisa ehkä vielä suurinosa Uudenmaan asukkaista. =)
Kyllä noita paskasakkeja ja hulttioita pääsee ihan omistusasuntoonkin. Muistaakseni oli jotain 2000-luvun alkupuoliskoa, kun mukavanoloinen rouva osti viereisen rivitaloasunnon (n.250k). (Tästä tuli ensimmäinen tappiollinen asuntokauppa ja tämä oli se viimeinen niitti sille, miksi omakotitalo "korvessa" on paras vaihtoehto.) Naapureitaan ei voi valita, (ellei varallisuus riitä asunto-osakeyhtiön rakennuttamiseen, jossa itse asustaa ja päättää kenelle vuokraa/myy) joten paras vaihtoehto, mitä kauempana ja vähemmän naapureita, sen parempi.
Sitten siihen omakohtaiseen kokemukseen (ja ei, ei ole yksittäistapaus, näitä riittää jokaisessa omistusasumismuodossa ja nämä on jo melkein arkipäivää Uudellamaalla)
Mukava rouva oli alkoholisti, osti asunnon yksin ja mukana tuli miesystävä, mikä vaikutti myöskin alkuun fiksulta ja mukavalta. Yllätys, alkoholisti hänkin. Myös naisen ex-mies (ja alkohlisti) käytännössä asui / vietti suurimmanosan ajastaan asunnossa. Miehet oli ystäviä keskenään ja kyllä, ex-mies pani asunnon omistajaa enemmän kuin se nykyisen roolissa oleva (mikäli jotain kiinnostaa mässäillä juuri tällä informaatiolla).
Suurimmanosan ajasta pelkää juopottelua, mutta varmaan se pahin näky oli, juoppo nainen kusee pitkin pihoja. Toisen naapurin auto oli erittäin kauniin näköinen, taisi olla vain yksi kerta, kun herrat ajoivat selvinpäin.
Aika monta narkkarisekakäyttäjää tms. asuu omistusasunnossa, tosin useimmiten sen omistaa vanhemmat. Mutta kyllä, olisi voinut laitaa kysymykseen vain ei, mutta ehkä joku joskus miettii asunnon ostamista ja sitä asumismuotoa. =)
(Ennen kuin kukaan miettii, kauheita nuo nykynuoriso on, niin yllätys Helsinki - Malmi 50-vuotiaat rouvat nappikauppaa.)
Ullatus ullatus, ihminen itsessään ei muutu miksikään vuokralta omistusasuntoon muuttaessaan. Varallisuutta sille kertyy pikkuhiljaa sitten paremmin mutta ihan sama ihminen se silti on.
Itse olen pienipalkkaisessa vakityössä ja asun vuokralla. Syy on se, että lainaa en halua koskaan enää ottaa. Asunnon kokisin oikeasti omaksi vasta kun se olisi täysin maksettu. Lottovoitto niin sitten ostaisin asunnon. Muutoin mieluummin vuokralla koko elämä.
Tämä on mielestäni ihan älytön systeemi.Asun itse omistamassani osakehuoneistossa . Maksuun meni vuosikaudet ,ensin piti säästää tietty summa jonka lisäksi tarvittiin takaajat koska valittu asunto ei ollut valmis jolloin osakekirjojakaan ei ollut joita olisi voinnut käyttää panttina . Kämppä tuli maksettua ja sen jälkeen vaihto isompaan koska perheeseen syntyi poika ja taas uusi laina kaiken muun maksujen lisäksi . Tarhamaksut sun muut kulut mitä perhe tarvitsee pojan harrastuset mukaan lukien ja auto töiden hoitamisen vuoksi . Nyt olen vanha äijänkäppyrä , velkoja ei ole ja voin nauttia elämästä koska eläkekkin on hyvä . Ainoa haittapuoli on vaan vanhuus ja kunnon heikkeneminen . Lähes koko elämä on mennyt lainojen maksuun .Voin toki sanoa ,että omistan asunnon . Ihan perseestä on koko juttu .Pakon sanelemana ajettu asuntovelalliseksi. Yhteiskunnan pitäisi järjestää kaikille kelvolliset asunnot kohtuu vuokrilla jolloin ihmisille jäisi varaa matkusteluun ja muihin elämiseen liittyviin asioihin . Asuntokeinottelu pitäisi lailla kieltää .
Toki ovat.
Onhan se jollain tavalla säälittävää asua vielä yli nelikymppisenä jossain olemattomassa vuokra kömmänässä ja maksaa rahaa huit vittuun suuria summia vuodessa. Olen asunu vuokralla aikoinaan ja se oli ihan perseestä. Se on jo jotain kun on oma kartano ja monenlaista virikettä ja puuhastelua omissa tiloissa sisällä, että ulkona.
Olen hulttio. Ja varmasti monen muun mielestä säälittävä.
Mutta kun voitin elämän vaikeudet, itsari-yritykset ja masennuksen ihan itse, tässä vitun pienessä 30neliön läävässä, niin sen jälkeen kaikki muuttui. Alle 1 neliön päässäni on tänään kaikki hyvin.
Todellisuudessa kaltaiseni kusipää(naisten sanomaa) olisi pitänyt jo onnistua itsarissa, ja silloinhan mulle riittäisi ruumisarkku.
33v. Tänä vuonna aloitan uuden aikuiskoulutuksen. Ja haaveissa, nyt kun luottotiedot palaa olisi että saisin 50neliöisen VUOKRAkämpän.
Mensaan kuulun ja 162 äo. :)*
*Sulle
Luettuani sun viestisi ja mietittyäni asioita...ehkä olit hulttio, ehkä et. Minä en voi tietää sitä. Hulttiolta ett ainakaan nyt kuullosta! Olet saanut elämänhalusi takaisin ja kuulostat siltä ett jotain on loksahtanut viimeinkin paikalleen sun elämässäsi.
Pidä tiukasti kiinni haaveistasi, ilman unelmia ei ole tulevaisuuttakaan...pala palalta kohti haaveita...niistä muodostuu lopulta tulevaisuus mistä sinä olet uneksinut.
Muista ett matkalla saattaa olla kuoppia ja satat langeta niihin... ei kun sisulla ylös ja kohti tulevaisuutta.
Meillä jokaisella on omat tuskalliset hetkemme, kenellä missäkin asiassa ja kompuroimme silloin, jopa kaatuen rähmälleen maahan!
Se ei ole kuitenkaan kaiken loppu, pitää jaksaa aina nousta takaisin jaloilleen ja jatkaa matkaa siitä... mihin sitten onkin matkalla.
Tsemppiä Sulle!
Kiitos. Tuli hyvä olo kun yli vuoden jälkeen saa tällaisen palautteen. :/ hymyilee
Upeita ihmisiä sinkuissakin?! Näköjään. :)
Tuskinpa kaikki ovat tai edes useimmat, mutta vuokralaiset vaihtuvat. Siksi ennemmin tai myöhemmin juuri minun omistamaani sijoitusasuntoon sattuisi joku hulttio. Siksi sijoitankin muualle kuin asuntoihin.
Köyhiä ne ainakin ovat. Vai mikä muukaan siihen on syynä, että eivät ole voineet saada perinnöksi sitä omistusasuntoa, kuten jokainen sivistynyt EUROOPPALAINEN mies sitä onkin sen omistusasunnon perinnöksi saanut. Sen köyhyytensä takia ne eivät varmaan ole voineet sitä omistusasuntoa periä. Sitä kun pitäisikin kaikkia köyhiä lyödä ainakin 500 kertaa kirveellä päähän saatana!