Hyvä liitto muuten,mutta mies lupasi kaksi lasta
ja kun aika koitti, ei halunnutkaan esikoisen
jälkeen toista. Ehkä takerrun epäolennaiseen,
mutta se oli mulle kova isku. Ja pelkäsin lapsen
puolesta (itse olen monilapsisesta perheestä),
että hän on yksin, että rakastan häntä liikaa.
Lisäksi jouduin töihin liian aikaisin, mitä olin ajatellut, en meikannut aamulla, koska itkin junalle mennessä...Ja ympärillä ystävät ja sukulaiset hankkii tenavia pilvin pimein ja
kyselee, miksi minä en halua, kun olen aina ollut
niin lapsirakas. En tiedä, jäi jotenkin kalvamaan
mieltä. Mies on ihan ok kaveri..se ei vaan halua
kuin yhden lapsen, maailman ihanin asia on oma
lapsi ja se ei halua kuin yhden...
ja kun aika koitti, ei halunnutkaan esikoisen
jälkeen toista. Ehkä takerrun epäolennaiseen,
mutta se oli mulle kova isku. Ja pelkäsin lapsen
puolesta (itse olen monilapsisesta perheestä),
että hän on yksin, että rakastan häntä liikaa.
Lisäksi jouduin töihin liian aikaisin, mitä olin ajatellut, en meikannut aamulla, koska itkin junalle mennessä...Ja ympärillä ystävät ja sukulaiset hankkii tenavia pilvin pimein ja
kyselee, miksi minä en halua, kun olen aina ollut
niin lapsirakas. En tiedä, jäi jotenkin kalvamaan
mieltä. Mies on ihan ok kaveri..se ei vaan halua
kuin yhden lapsen, maailman ihanin asia on oma
lapsi ja se ei halua kuin yhden...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta nyt ei kannata enää sitä kaiherrella mielessään.Antaa ajan mennä ja pidähän esikoistasi hyvin.Mulla on jonkin aikaa ollut sellainen käsitys,että jos tajuaa voivansa tehdä väärin tai jotain pahaa,ei sitä teekään.Moraali ja eettiset arvot estävät semmoiset teot ja aikeet.Siispä koska epäilet voivasi rakastaa lastasi liikaa sen vuoksi,kun hän on nyt yksin.Ei sinun kannata alkaa sitä huolehtimaan ,kunhan vain pidät sen mielessä,että voit tehdä väärin rakastaessasi häntä liian syvästi.
Mutta sitä älä tee,että alkaisit säätelemään rakkauttasi.Sitä tosin tuossa edellä esitän,mutta sitä ei kannata alkaa harrastamaan.Äiti kyllä tietää mitä lapsi tarvitsee silloin,kun tarvitsee.Jopa silloin,kun lapsi ei osoita sen paremmin tarvitsevan muiden ihmisten mielestä yhtikäs mitään.
Siis älä sitä huolehdi ja murehdi.Kyllä lapsi sitten sanoo jos et häntä huomioi tarpeeksi tai rakasta siten kuin hän tuntisi tarpeelliseksi.
Mutta ajatteleppas näin: Ystävät,tuttusi ja sukulaiset ja muut läheiset tekevät lapsia koko ajan.Siis pikkuisellesi on tulossa paljon kavereita (tosin jos välimatkat ovat pitkiä pitäisi jonkun hakea luoksensa lapset ja pitää huolen,ettei lapset satuta toisiaan jne...eli sopua hoitaa ja kaverihenkeä pitää yllä)...
Olet suuresta lapsiperheestä..Tiedät varmasti millaista se on.Kaikki pitää yhtä ja pitää huolen pienemmistään.Silloin vanhempien huolet pienenee.Ota nämä ystäviesi,tuttujesi ja sukulaistesi lapset omiksesi siten kuin he olisivat sitä yhtä suurta lapsiperhettä,jota sinä et näillä näkymin saa (tulevaisuus on kumminkin ihmeitä pullollaan,voit odottaa mitä vaan,mutta älä näytä sitä).
Lopuksi voinen rohkaista sinua pitämään mielesi virkeänä maailman ihanuudelle,joka näkyy lapsessasi ja ystävissäsi,tutuissasi sekä sukulaistesi lapsissa.Joskus maailma voi murtaa vahvimmankin ihmisen ja silti kannatella häntä juuri veden pinnan yllä.Kun voimaa taas löytyy,voi se pintakin kantaa askeleen joka nostaa sinut takaisin elämään.Älä murehdi liiaksi sillä murhe vie ilon lapsesta kuin lapsesta ja lopulta ei mikään enää loista ympärillä.Kaikki kuolee eikä enää iloa ja loistoa näy missään....(olipas lohduttavaa).....
Tuiki--tärkeä persoona
Miehesi on kyllä nyt todella sinut pettänyt. Ihmettelen miten mies voi yksipuolisesti päättää noin tärkeän asian?
Asiahan on todellisuudessa niin, että mies voi ilmoittaa jossain elämänsä vaiheessa löytäneensä uuden naisen ja tekee tämän kanssa lapsia ja silloin voit sinä olla jo siinä iässä ettet voi lapsia saada..
Siis mies voi siirtää lapsen saantia vaikka kuinka pitkälle, nainen ei, siinä ristiriita.
En mitenkään halua sinua masentaa, mutta nämä ovat elämän tosiasioita, että naisen aika saada lapsia on rajallinen.
Kannattaa miettiä millaisen haluaa elämänsä olevan esim 10v. kuluttua.
Jos sinulle ovat lapset tärkeitä ja tiedät,että he ovat sinun juttusi, niin silloin toimi sen mukaan.
Yhden miehen varaan ei kannata elämäänsä laskea missään asiassa, kovaa tekstiä, mutta todeksi koettua monen naisen elämässä.
Eivät ne sukulaislapset omia korvaa se on selvä, jos sinulla kuitenkin on mahdollisuudet omiin ja niitä haluat.
Mitä miehesi on valmis uhraamaan sinun vuoksesi mikä olisi yhtä tärkeää kuin lapset ovat sinulle?
Älä siis alistu tilanteeseen, elämä on kuitenkin lyhyt ja sinulla on oikeus tehdä elämästäsi sellainen kuin itse tahdot.
käyttäytyy juuri noin..miksi hän on muuttanut mielensä jos on luvannut enemmänkin lapsia.Nehän olivat teidän yhteisiä suunnitelmia??
Normaalisti ihminen suo lapselleen myös sisaruksia,oman siskon tai velin elämän kaveriksi.
Olisiko juteltava miehen kanssa..sano että haluat toisen lapsen teidän perheeseen.Jos mies sen teiltä kieltää,niin ajattele mihin kaikkeen itsekkääseen hän onkaan valmis..tulevaisuudessa!!!
Lapsirakkaita miehiä on olemassa..myös toisten lapsia rakastavia...
"Itsekäs mies käyttäytyy juuri noin..."
Kyllä kai se kumminkin on niin, että lasten hankkiminen on molempien puolisoiden yhteinen asia. Itsekäs nainen käyttäytyy juuri noin, kun ei saa tahtoaan perille??? Pitäisikö sitten miehen alkaa lapsentekoon vastoin tahtoaan??
Sinänsä on typerää mennä etukäteen lupaamaan "kaksi lasta". Samallahan voisi luvata ison omakotitalon ja mökin järven rannalta - maksoi mitä maksoi. Lapsen saaminen ja lapsen/lasten kanssa eläminen ja kasvaminen muuttavat ihmistä. Ei ole mitenkään kummallista, että mieskin voi muuttaa mieltänsä tai kenties haluta hiukan miettimisaikaa ja aikaa kasvaa vanhempana. Mielen muuttaminen ei ole enää naisen yksinoikeus. Ja mitenkäs sitten, jos sen yhdenkin lapsen saaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Pannaanko silloinkin ukko vaihtoon?
Tokihan löytyy "miehiä", jotka rakastavat toisten lapsia (ja toisten vaimoja). Helppoa olla lapsirakas, kun ne vaikeimmat ajat itkuineen ja yövalvomisineen on jo joku toinen kärsinyt eikä muutenkaan tarvitse ottaa lapsista täyttä vastuuta, vaan ongelmien ilmaantuessa voi nostaa kätensä pystyyn ja todeta: "Ei ne ole mun kakaroita!" Omaa lasta ei tarvitse tehdä eikä sillä tavoin sitoutua loppuelämäkseen...
luvata vaikka mitä kun ollaan naista saamassa,vai sanooko joku mies tulevalle vaimolleen että "voi olla että haluan sitten vain yhden lapsen"
Ja turha verrata mitään maallista omaisuutta omaan lapseen,joka sinunkin isänä pitäisi tietää.
Onko joku mies kenties osoittanut kiinnostuksen merkkejä vaimoasi kohtaan,kun noin älähdit???
Lasten "ei biologinen" isä voi rakastaa toisen miehen lasta aivan oikeasti,vaihtaa vaippaa,syöttää ja helliä..iloita ensimmäisistä askeleista ja sanoista,märistä suukoista ja lapsen kiintymyksestä....Voitko uskoa..
Ja toisaalta "biologinen isä" ei välitä tuon taivaallista,vaikka asuu 5km päässä.TYHMÄ.
Miehiä on joka junaan niinkuin naisiakin,mutta yleisesti voisin sanoa että naisilla on suurempi sydän rakastaa ns.vieraitakin lapsia kuin miehillä.
Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu. Mullakin on yksi lapsi ja haluaisin lisää ja mieheni ei. Ekastakin hän on sanonut, ettei ollut valmis isäksi ja että häntä painostettiin. Kyllä hän tytärtään rakastaa. Mutta koko juttu on vaikuttunut vahvasti meidän suhteeseen. Hänellä on myös ollut toisia - niitä nuoria ja nättejä, joiden kanssa ei tarvii olla vastuullinen.
Ajattelin, että okei, lakkaan puhumasta koko asiasta, siivoon kaikki vauvanvaatteet ja lelut komerosta kellariin, olen niinkuin olisin hyväksynyt kokojutun. Ja arvaa mitä! Olen raskaana! Se on kyllä ihan oikea vahinko, enkä tiedä miten niin kävi, mutta kävipä kuitenkin. Anna miehellesi tilaa, kyllä se siitä.