Kokemuksia kaivataan... kun toisella on kovan elämänkoulun ja kipeän eron vuoksi "muuri ympärillään". Ei päästä täysin lähelleen, paitsi humalassa. Seksikin sujuu luontevasti vain silloin. Oma- aloitteista halua kosketella ei juuri ole. Väsyttää olla aina se aloitteentekijä, läheisyyden vonkaaja. Etenkin seksinpuute tappaa sisäisesti.
Kuinka kauan kannattaa odotella, että tällainen ihminen avautuisi? Onko niin yksilöllistä, ettei sitä voi edes arvioida? Hakkaanko vain päätäni seinään, eikä avaudu koskaan? Pystyy kyllä hyvin puhumaan tästä ongelmasta, mutta on tunnetasolla umpisolmussa.
Ihmisenä Hän on niin hieno, kaunis ja puhdas sielu, etten hennoisi heittää hanskoja tiskiin. Odottaminen ja epävarmuus satuttavat minua paljon... itsekin olen niin monta kertaa pettynyt parisuhteissa etten enää kestäisi särkynyttä sydäntä. Olen tarjonnut ystävyyttä, kunnes hän on varma tunteistaan ja pystyy avautumaan, mutta se ei varmaankaan onnistu. Menetän hänet jos olen tässä välissä jonkun muun kanssa. Kehoni huutaa fyysistä kosketusta mutta en saa sitä. Pelkkiä haleja ja satunnaisia silityksiä, jotka eivät johda seksiin. Sattuu : (
Kuinka kauan kannattaa odotella, että tällainen ihminen avautuisi? Onko niin yksilöllistä, ettei sitä voi edes arvioida? Hakkaanko vain päätäni seinään, eikä avaudu koskaan? Pystyy kyllä hyvin puhumaan tästä ongelmasta, mutta on tunnetasolla umpisolmussa.
Ihmisenä Hän on niin hieno, kaunis ja puhdas sielu, etten hennoisi heittää hanskoja tiskiin. Odottaminen ja epävarmuus satuttavat minua paljon... itsekin olen niin monta kertaa pettynyt parisuhteissa etten enää kestäisi särkynyttä sydäntä. Olen tarjonnut ystävyyttä, kunnes hän on varma tunteistaan ja pystyy avautumaan, mutta se ei varmaankaan onnistu. Menetän hänet jos olen tässä välissä jonkun muun kanssa. Kehoni huutaa fyysistä kosketusta mutta en saa sitä. Pelkkiä haleja ja satunnaisia silityksiä, jotka eivät johda seksiin. Sattuu : (
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kestää aikansa, varsinkin edellinen ero on tehnyt jäljet. On vaikea oppia luottaan toiseen ja ehkä pelkää saman toistuvan.
Tää vie aikaa. Onhan se väärin toista kohtaan, mutta kerrot vain ettet lähde hänen vierellään pois, ehkä hän päästää pian lähelle.
Itselläni ei ainakaan parisuhde ole vienyt luottamusta muihin. Kun asiat on terapiassa käsitelty ja ymmärretty, että toinen ei välttämättä pelkkää ilkeyttään saanut suhdetta pelaamaan, vaikka pitkäkin suhde on niin ei sellainen vie uskoa, että kaikki on samanlaisia. Muut ihmiset elämän aikana tai oikeammin heistä jotkut ovat enemmänkin vieneet tuota uskoa. Lisäksi tieto siitä, että kaikki hyvät ihmiset ovat jo varattuja ja kaikki ne käsittelemättömät ongelmat mitä ei niin nuorilla ihmisillä jo on. En oikeastaan usko mihinkään suurempaan rakkauteen tai siihen, että kumpikin sellaista toisiinsa samaan aikaan, oikealla hetkellä ja siis toisiinsa kokisivat ja varmaan paljon helpompaakin niin. Arki rullaa paremmin ja mielleenhän sitä jonkun lähelleen ottaisi jonka kanssa ihan vaan riitelemättä ja mukavasti voisi päivän asioita jutella ja hieman lämpöä ja tietty läheisyyttäkin kokea.
Oletko nyt ihan varma, että kyseessä on jokin muuri? Olen tuntenut muutaman tuontapaisen ihmisen, eikä heillä oikeasti ole mitään kiinnostusta fyysiseen kosketukseen. Kännissä pystyivät jotakin sinnepäin.
Voihan olla että henkilön libido on matala, mutta silloin kun seksiä on, se tapahtuu kyllä kauniisti ja tunteella. Ja kykenee laukeamaan helposti ja monta kertaa.
Henkilön käyttäytyminen humalassa on iloista, avointa ja koskettelee/ kutittelee minua ym. kihertämistä. Selvinpäin on aika jäykkä. Tietty tämä on aika tyypillistä monille suomalaisille, mutta kaikki eivät pysty keskustelemaan näistä ongelmista. Tämä henkilö pystyy työstämään näitä kielellisellä tasolla. Analysoi itseään hyvin kypsästi. Siksi elättelen toivoa..
Muuri ympärillä jättää onnen ulkopuolelle. Vaikka pelkää että joutuu taas pettymään, ei moinen pelko ole sen väärti että torjuu rakkauden, oikeuden onneen itseltään.
Pettymyksiltä ei voi kukaan välttyä, ne pitää vain kestää ja käsitellä -puhua,puhua,puhua ne pois.
Minusta sinun pitää hyväksyä toinen muureineen päivineen. Hän itse arvioikoon, miten paljon haluaa avautua.
Jos et viihdy suhteessa, eroa. Mutta älä rupea muurinmurtajaksi. Se on henkistä väkivaltaa.
Olet tarjonnut ystävyyttä. Sittenhän kaikki on hänen kannaltaan selvää, sinua kohdellaan kuin ystävää koska niin odotat. Ei silloin sotketa tunteita enää mukaan.
Jatkossa varmaan etsii ihmisen, jolle saa näyttää tunteitaan, koska sinä määritit suhteen ystävyydeksi, se on viesti, että siihen kuuluu ystävyyden tunteet ja ystävyyden rajat ja ystävän käytös, mutta ei suuremmat tunteet.
Ystävyydestä paras rakkaus monesti kasvaa, mutta ystävyyttä yleensä ehdotetaan sellaisena viimeisenä vaihtoehtona. Se on vähän sellainen samanlainen tapa kuin että pidetään mukamas yhteyttä.
En ehkä ilmaissut asiaa tarpeeksi selkeästi. Haluan, olen koko ajan halunnut häntä fyysisesti ja nimnenomaan oikean parisuhteen hänen kanssaan. Ja hän minujn kanssani.
En kuitenkaan ole painostanut, että pitäisi kiireellä edetä, vaan olen antanut hänelle aikaa ajatella, tutustua, sopeutua. Koska hän ei (oma-aloitteisesti) halua seksiä kanssani, olen ollut surullinen ja kokenut etten ole tarpeeksi puoleensavetävä. Olen kysynyt, olenko hänelle vain ystävä, koska seksi ja fyysisyys niin vaikeaa selvinpäin. Hänen ehdoillaan menty koko ajan, etten painostaisi. Koska hän sanoo, että olen enemmän kuin ystävä, eikä silti halua seksiä juuri lainkaan , kysyin olisiko meidän parempi sitten vain tutustua ystävyystasolla kunnes hän on varma tunteistaan ja kykenee avautumaan. Ja siinä vaiheessa sitten olemme parisuhteessa. Siihenkään hän ei oikein ole valmis, koska ei haluaisi antaa minua (fyysisesti)toiselle.
Kuinka kauan jaksan olla suhteessa, jossa en saa fyysistä läheisyyttä, jos ei ole varmuutta saanko sitä sitten lopulta koskaan. En voi olla varma muuttuuko tämä tilanne tästä ollenkaan.
Emme ole ahdistuneita yhdessä. Suhteemme on sellainen, että tästä ongelmasta huolimatta saamme yleisesti ottaen toisiltamme energiaa ja viihdymme toistemme seurassa. Kumpikaan ei ns. ole "energiansieppaaja".
Mutta tehän juttelette ja tiedätte toistenne tunteet. Kyllä se siitä lutviutuu.
Ettet vaan ois laastari. Huonosto vielä saattaasulle käydä. Toinen pitää sua etäällä. Sinä kiinnyt ja sit sut heitetään pihalle.
Itse oli varmaankin kuvailemasi kaltainen pitkään eron jälkeen... Ehkäpä noin kaksi vuotta. Omalla käytökselläni työnsin erään miehen koko ajan kauemmas ja kauemmas. Hän päätyi toisen naisen kanssa sitten sänkyynkin. Luonnollista... Mutta minulle se oli pohjakosketus. Tilanteeseen liittyi muitakin huolia.
Vaikka tuo mies oli haaveillut suhteesta kanssani pitkään, ja kyse oli ollut vain siitä, että en itse ollut pystynyt tunteen tasolla kunnolla avautumaan, niin minun romahdukseni jälkeen minä ns. heräsin. Kerroin miehelle hyvin suoraan, mitä tunnen häntä kohtaan, ja pyysin että voisimme aloittaa ihan normaalin ja onnellisen parisuhteen. Olin kuitenkin jo myöhässä... Mies vastasi ei.
Tuo hetki oli mulle käänteen tekevä. Olin niin kovin toivonut, että tuo mies olisi pysynyt rinnallani, vaikka väkisin työnsin häntä pois. Ja kun tajusin, että hän lähti koska itse sen aiheutin, ymmärsin että minulla on vastuu omasta elämästäni -riippumatta siitä, miten pahoja traumoja entinen liittoni oli aiheuttanut. Tein tietoisen päätöksen uskaltaa luottaa miehiin, jotka eivät ole antaneet syytä olla luottamatta.
Minulla oli ollut kaveri, siis puhtaasti vain kaveri, joka oli aina ollut kunnollinen tyyppi. Tuon merkittävän "heräämisen" ja pohjan kautta oppimisen jälkeen aloin hiljalleen nähdä tuon kaverini uusin silmin. Aloimme tapailla, hiljalleen ihastuimme ja nykyisin olemme jo pitkään asuneet ja eläneet yhdessä. Mutta tälle tielle en olisi koskaan uskaltanut lähteä, jos en olisi oman toimintani takia menettänyt minulle niin tärkeää miestä.
Tapasin tuon miehen viimeksi vuoden vaihteen jälkeen, törmättiin vain vahingossa siis kaupoilla. Vaikka on kulunut jo pari vuotta aikaa, niin edelleen koen, että olen hänelle lopun elämäni kiitollinen opetuksesta jonka hän mulle antoi. Hänellä on aina iso paikka sydämessäni, vaikka hän tuskin itse sitä uskoo tai ymmärtää. Hänelläkin on omat kurjat muistot kannettavanaan. Tiedän ettei hänestä ja minusta koskaan voisi enää paria tulla, ja olen hyvin onnellinen nykyisessä suhteessani. Mutta tuo mies... Hän on upea ihminen. Olisin varmasti ollut onnellin hänen kanssaan, jos en olisi mokannut niin pahasti, tai jos hän olisi vielä mulle tilaisuuden antanut.
Aloittaja: on vaikea ennustaa, milloin tai mitä kautta kumppanisi uskaltautuu. Mutta ei se mahdotonta ole... Itse suosittelisin sitä, että kohtele häntä hyvin, mutta älä anna hänen käyttää sinua hyväkseen oman muurinsa kautta. Hakiessaan omaa turvallista oloaan, hän ei saa aiheuttaa sulle kurjaa mieltä. Jos sun tai hänen on paha olla suhteessa, pysy lähellä kaverina, jos pystyt. Ja jos tienne eroavat, niin sitten eroavat. Usko pois, ettei siihenkään maailma kaadu. Minä olen onnellinen, vaikka menetinkin yhden upean miehen elämästäni. Silti minulla on hyvä elämä.
Olipa naiselta outo kirjoitus, vähän omituinen ajatusmaailma tai sitten johdatteleva provo.
Hmm... Millä tavalla outo ajatusmaailma? Provona en kirjoittanut, vaan kerroin omasta kokemuksestani. Elettyä elämää, opittuja asioita. Kirjoitit että "naiselta" outo kirjoitus. Jos olisin mies, niin olisiko miehelle sopivampi? No, usko pois, nainen kuitenkin olen.:) Tarkemmin sanoen n. 36v nainen ja parin lapsukaisen äiti.
Minusta tämä oli hieno kirjoitus ja kerronta oman elämän ihmissuhteista ja siitä mitä niiden kautta on oivaltanut ja kokenut.Rehellinen,aito kokemus.Hyvä!