Täälläkin on ollut keskustelua siitä,kun toinen osapuoli on se sotkumaakari kotona.Meilläkin on näin ja haluan virittää keskustelua siitä,kun sitä yrittää saada toistakin panostamaan esim.siisteyteen,mutta kun mikään ei auta.
Siitä haluan teiltä mielipiteitä,että sanokaa nyt,että mistä voi johtua sellainen,ettei toinen edes yritä mitenkään?Hänelle on sanottu satoja kertoja esim.vuoreksi kasvavista roskapusseista ym.mutta hän ei vain tee mitään.Minäkin kun olen siisteyttä haluava ihminen,niin pakkohan on itse sitten tehtävä kaikki,kun toinen ei sitten tee mitään.Tämä siisteysjuttu on vain yksi asia monesta.Jos toisen mainitsen,niin se on käsihygienia.Hän ei tunnu ymmärtävän sitäkään,että minua inhottaa,kun nenän kaivelun jälkeen koskee ruokatavaroihin esim.pitämällä paljasta juustopalaa käsissään.
Tuntuu,että olen niin korvia myöten täynnä tätä paskaa.Ainoa tunne miestä kohtaan alkaa olemaan vihantunne.
Siitä haluan teiltä mielipiteitä,että sanokaa nyt,että mistä voi johtua sellainen,ettei toinen edes yritä mitenkään?Hänelle on sanottu satoja kertoja esim.vuoreksi kasvavista roskapusseista ym.mutta hän ei vain tee mitään.Minäkin kun olen siisteyttä haluava ihminen,niin pakkohan on itse sitten tehtävä kaikki,kun toinen ei sitten tee mitään.Tämä siisteysjuttu on vain yksi asia monesta.Jos toisen mainitsen,niin se on käsihygienia.Hän ei tunnu ymmärtävän sitäkään,että minua inhottaa,kun nenän kaivelun jälkeen koskee ruokatavaroihin esim.pitämällä paljasta juustopalaa käsissään.
Tuntuu,että olen niin korvia myöten täynnä tätä paskaa.Ainoa tunne miestä kohtaan alkaa olemaan vihantunne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No minun nainen ei osaa siivota. Kahvikupin tiskaaminenkin kestää häneltä puolituntia. Mitään ei voi tehdä ilman hanskoja jne.. Ja on muuten kova sotkemaan ja levittelemään tavaroitaan. Ei myöskään osa kokata ollenkaan. Mut toisaalta taas todella hyvännäköinen, hyvässä kunnossa, hyvä tyylitaju ja loistava sängyssä. Enpä siis valita totean vaan.
Teille miehille nyt yleensäkin riittää,kun nainen on vaan kaunis ja hymyilee nätisti ja riehuu sängyssä.
Tuliko asia ihan yllätyksenä?
Kyllä se yllätyksenä tulee aina,kun vuosien myötä toinen laiskistuu täydelliseksi luuseriksi.Eipä tätäkään liittoa olisi edes tullut,jos olisi heti alussa näyttänyt laiskuutensa ja välipitämättömyytensä.
Voihan siinä noinkin valitettavasti käydä.
Taitaa tosin olla yleisempää, että sotkuisuus, juoppous tai joku muu epämiellyttävä asia on jo ennalta tiedossa, mutta toivotaan toisen vuosien saatossa parantavan tapansa.
Joo, en mitenkään ymmärrä ihmisiä, jotka tuhlaavat elämänsä epätyydyttävään suhteeseen, kun on mistä valita muutakin. Jokaisella meillä on ne huonotkin puolet, mutta huonojenkin asioiden pitää olla jotenkin toiselle siedettäviä, että niiden kanssa pystyy elämään suht. normaalia elämää.
Joo todellakin sama vika täällä. Alussa siivotaan ja autetaan. Sanoipa vielä että ei sinun tarvitse, minä teen kun halusin auttaa. No nyt ei halua tehdä mitään. Alussa sovimme että hän huolehtii keittiöstä ja minä siivoan muualla asunnossa. Ei pitäisi olla epäreilua koska on kolme huonetta, eteistupa, suuri olohuone, varastohuone, saunallinen kylpyhuone ja kodinhoitohuone. Minä imuroin, pyyhin pölyt, pesen lattiat jne. Ja keittiössä teen joka tapauksessa ne asiat joitahän ei huomaa, eli mikron pesu, uunin puhdistus, astianpesukoneen puhdistus, kaappien ovien pyyhkiminen ja pöytien pyyhkiminen. Periaatteessa hänen hoidettavanaan on pyykki ja astioiden pesu. Hän on myös se joka käy kaupassa useammin ja vie lapsen tarhaan. Emme ole kumpikaan töissä joten aikaa olisi kyllä. Silti usein odotan koska astiat tulee pestyksi johon voi mennä useampi päivä jolloin kertyvät isoksi pinoksi pöydälle. Sitten usein teen itse tai ainakin aloitan jolloin hänelle tulee yhtäkkiä kamala kiire tulla auttamaan. Ja minä muuten teen useimmat korjaushommat. Hän vaihtaa lamput koska minä en kertakaikkiaan yletä. Niissäkin kestää kuukausi pari sen jälkeen kun palaneet. Minä myöskin korjaan tietokoneen virheet jos osaan koska hän ei juuri ymmärrä softan päälle. Myös pyykki jää enemmän ja enemmän pikkuhiljaa minulle koska vaatteita on pakko pestä vaikka ei huvittaisi. Alkaa vaan mennä puhti ja ketuttaa itse siivota kun toinen pelaa tietokoneella tai makaa sohvalla telkkaa tuijottaen. Monta kertaa tulee mieleen että jos minulla olisi oma asunto, olisi se paljon paremmassa kunnossa koska soellä en luottaisi apuun mutta ei olisi myöskään yhtä suuri asunto. Mutta kun kerran yritin lähteä uhkasi hän itsemurhalla koska on kuulemma niin vanha ja ruma ettei enää löydä ketään jos minä lähden. Kyllä minä häntä kuitenkin rakastan kun on muuten mukava mies. Mutta risoo vaan että kaikki jätetään minulle. Ehdotin että tehdään lista siivouksista ja vuorotellen tehdään. Eipä sekään auttanut. Liekö kärsii masennuksesta muttei halua mennä mihinkään ammattilaisellekaan. Huoh.
Älä pijättele! Lieneköhän heikkohermoinen tai -tahtoinen koska, oltuamme muutaman viikon aviossa niin nuorikkoni ratkaisi asian siten, että kerran, tullessani kotiin, sain väistellä eteisen lattialle jättämiä tekstiilejä jotka vaimoni paikoi silmilleni.
Kuiva roskis tyhjeni kerran keittiössä vaimoni toimesta ympäri seiniä.
Eivät nuo episodit mihinkään jäykkään työjakoon johtaneet mutta herättivät minut huomioimaan myös vaimoni työpanoksen.