En edes tiedä mistä aloittaisin. Olen kysynyt neuvoja tutuiltani ja kertonut tilanteita jossa kumppanini toimi väärin. Kaikki tuttuni vihaavat häntä.
Kieltää minua puhumasta miespuolisille kavereilleni, lukee kaikki viestini ja suuttuu jos ei saa tutkia puhelintani. Kun riitelemme niin hän vain puolustelee tekojansa tai vaihtaa puheen aihetta, syyttää minua kaikesta... mies on muutenkin jotenkin niin yksinkertainen, lapsellinen, ei muista edes asioita niin kuin ne on todella mennyt.
Riitelemme noin 2 kertaa viikossa, ja silloin hän huutaa vain minulle. Heittelee tavaroita minua päin, lyö nyrkillä seinään. Riuhtoo ja ottaa tukasta kiinni jos en vastaa johonkin hänen kysymykseen... Halu jättää hänet on suuri, mutta toivo tulevaisuudesta hänen kanssaan saattaa olla vielä kovempi. Haluan vaan uskoa että hän muuttuisi. Mielipiteitä?
Kieltää minua puhumasta miespuolisille kavereilleni, lukee kaikki viestini ja suuttuu jos ei saa tutkia puhelintani. Kun riitelemme niin hän vain puolustelee tekojansa tai vaihtaa puheen aihetta, syyttää minua kaikesta... mies on muutenkin jotenkin niin yksinkertainen, lapsellinen, ei muista edes asioita niin kuin ne on todella mennyt.
Riitelemme noin 2 kertaa viikossa, ja silloin hän huutaa vain minulle. Heittelee tavaroita minua päin, lyö nyrkillä seinään. Riuhtoo ja ottaa tukasta kiinni jos en vastaa johonkin hänen kysymykseen... Halu jättää hänet on suuri, mutta toivo tulevaisuudesta hänen kanssaan saattaa olla vielä kovempi. Haluan vaan uskoa että hän muuttuisi. Mielipiteitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jätä heti. Minä en jättänyt ja nyt teen henkistä kuolemaa kun jäin suhteeseen narsistin kanssa. Asiat vaan pahenee ajan myötä.
Ei muutu. Upeaa tulevaisuutta tuon miehen kanssa ei tule. Se on pelkkä haave. Paljon todennäköisemmin sinä makaat joku päivä maassa hakattuna. Miksi et usko edes tuttujasi, kun he kaikki vihaavat miestäsi. Tuttusi varmaan näkevät miten kaamea hän on.
Kuitenkin, sinä itse valitset haluatko tuon tulevaisuuden. Jos jatkuvasti valitat miehestäsi, tulee aika joklloin ystäväsi eivät enää jaksa kuunnella samaa valitusta, koska siihen ei tule muutosta. Tuttusi ovat jo yrittäneet sinua auttaa, kertomalla millainen miehesi on. Sinun tehtäväsi on tehdä johtopäätöksesi. Toivon niin että teet oikean ratkaisun.
Tuossa se on sanottu: menetät ystäväsi ja ennen pitkää menetät terveytesi tai jopa henkesi, jos annat tuon jatkua.
Hanki apua ja tukea ulkopuolelta, vie tavarasi pois hänen luotaan kun hän ei ole paikalla, muuta vanhempiesi tai jonkun muun luokse asumaan siihen saakka että saat itsellesi asunnon (ja mies rauhoittuu), kiellä häntä ottamasta sinuun yhteyttä, älä vastaa yhteydenottoihin, ja jos hän jatkaa niitä saati uhkailee jotenkin niin hae epäröimättä lähestymiskielto.
Et sinä oikeasti halua olla hänen kanssaan ja elää suhteessa, jossa saat kaksi kertaa viikossa turpaan. Et vain uskalla päästää irti, koska pelkäät unelmasi romuttumista ja yksin jäämistä.
Sitä apua ja tukea ystäviltä ja sukulaisilta ja viranomaisilta NYT. Tuolla vauhdilla kohta on liian myöhäistä.
Päivänselvä tapaus kaikille paitsi sinulle itsellesi. Ilmeisesti rakkaus on todella sokea, koska jos tuo tapahtuisi parhaalle ystävällesi, niin tuskin suosittelisit hänen jatkavan suhdetta. Ei noin sairaan miehen kanssa ainakaan kovin ruusuista tulevaisuutta ole tiedossa.
Hullu on hullu vaikka voissa paistais. Tuo että agressio siirtyy vielä tässä vaiheessa enemmän esineisiin johtaa ajankuluessa että sinä tulet se heiteltävä potkittava tavara olemaan jossain vaiheessa. Onko mies aiemmin ollut paha pettäjä joka toiminut noin ja nyt mustasukkaisuudessaan kuvittelee sinunkin tekevän samoin. Itse näin vanhana akkana voin sanoa että mitä mustasukkainen pelkää sinun tekevän on tekoja joita on tehnyt itse ja tietää miten kieroillut silloin. Pelokas paska. Haluatko todella tuollaisen tulevaisuuden ? Tyhmä ja yksinkertainen sanot nyt täällä. Sanoppas joku pv päin naamaa niin varmaan muovataan sinunkin naama uusiksi.
Puhut kuin omalla suullani paitsi että olen mies ja riehuja joka toimii juuri kuvaillulla tavalla on nainen. Tosin koska olen mies niin minulle sanotaan että "koita ymmärtää hän on vaan nainen ja naisilla on milloin mitäkin pdsmd oireita tai mitä lie ja silloin on oikeutettua että huutavat, rikkovat tavaroita ja ovat väkivaltaisia". En ymmärrä miksi minua miehenä saa kohdella noin mutta jos tekisin samaa naiselle istuisin suurinpiirtein linnassa syytettynä kaikenmaailman pahoinpitelyistä.
Jos kysyisit, niin antaisin sinulle ihan saman vastauksen kuin aloittajalle: lähde suhteesta kun vielä voit. Ei kukaan ulkopuolinen anna naisellesi lupaa kohdella sinua huonosti, vain sinä annat ja vain sinä voit sen myös lopettaa.
Ihmiset kyllä pystyvät muuttumaan, jos itse sitä haluavat. Harva pystyy, kun ei itse kuitenkaan riittävästi halua.
Itselläni on ollut hyvin riitaisa suhde ja hankaluuksia yritetty terapiankin kautta ratkoa ja kyllä itse olen muuttunut, mutta puolisoni ei ja kyllähän tuo hukkaan heitetty aika tietyllä tavalla harmittaa. Toisaalta ymmärrän, että itse en pysty puolisoni puolesta toimimaan. Mitä tulee osaan tuttavistakin niin heistäkään kaikki ei ole edes täysin uskonut juttujani tai sitten kertonut, että tekeehän se tuotakin juttua ja tuotakin juttua, joten varmaan ihan hyvä on. Neuvona sanoisin teille kaikille, että älkää tukeko tuttavaanne noin. Tarkoitus on varmaan hyvä, mutta saatte toisen epäilemään puheitaan ja vähättelemään ongelmia, jotka oikeasti voivat olla isoja. Tuollaisista asioista on muutenkin vaikea puhua, mutta kun suhteutuminen on vastaavanlaista niin ei siitä varmasti halua enä kenellekään puhua. Lisäksi on hyvä muistaa, että osa ihmisistä voi todellakin olla ulospäin ihan erilaisia kuin mitä kotona ovat. Moni nykypäivän ihmisistä pitää myös liiton kariutumista epäonnistumisena, joillakin kun tuo yksiavioisuus on todellakin tärkeää.
Niin, parhaimipia neuvoja on tukeminen, läsnäolo ja loppujen viimeksi kantaaottamattomuus. Sillä ei itsestäni ainakaan ole kiva kuulla myöskään parjaavia kommentteja tyyliin jätä se sika. Jotakin hyvää olen siinä ihmisessä joskus nähnyt, kun olen naimisiin asti mennyt ja rakastanut. Aina ihmiset eivät vaan osaa olla siinä liitossa, lasten kanssa tms. Lähteminen on silloin parasta. Mutta kyllä minun mielestä silti ihminen on laumasieluna tehty parisuhteessa elämään. Itse ainakin haluaisin rakkauden elämään. Haluaisin tuntea sitä hellyyttä, intohimoa, rakkautta, lämpöä, välittää toisesta ja jakaa asioita. Toivottavasti uudessa suhteessani sitten onnistuisin siinä. Haluasin uskoa uuden suhteen mahdollisuuteen. En pelkää yksinäisyyttä, mutta elämän jakaminen toisen kanssa on paljon antoisampaa kuin yksin taivaltaminen, edellyttäen että suhde toimii. Mieheni ei suhdetta riittävästi halunnut saada toimimaan ja tottakai se kolhaisi itsetuntoakin, en ollut sen arvoinen. Ehkä vielä joskus, jonkun kanssa ennekuin katkeroidun
No jos vain "haluat uskoa, että hän muuttuisi" mikäs siinä ja mitä täällä edes kyselet, ellet sitten ole se sama provojen kirjoittaja, joka täällä jatkuvasti tehtailee tarinoitaan.
SInua kohdellaan juuri niin kuin itse annat itseäsi kohdeltavan; tämähän on tiedossa kaikilla vähänkään tiedostavilla ihmisillä. Ellet arvosta itseäsi ja halujasi, miksi kukaan muukaan niin tekisi?
Jos et piittaa yksityisyydestäsi, tuskin muidenkaan tarvitsee. On aivan turha valittaa täällä väkivaltaisesta tai nuuskivasta puolisosta, jos itse ei ole valmis tekemään mitään itsensä eteen.
En ole aloittaja, mutta kommentoin pulinatpois nimimerkille. Siis jokainenhan saa itse päättää mitä asioista itsestään täällä kertoo! Ja sehän ei tarkoita sitä, että muilla olisi oikeus toisesta silti puhua. Mutta tietysti, jos joku siihen lähtee, että jonkun toisen asioita retostelee niin kyllähän hänenkin asioita saa silloin retostella, tasapuolisuutta hei.
Ketään ei saa kohdella väärin, mutta moni suhteessaan valitettavasti tulee väärin kohdelluksi ja moni niistä suhteista ennenpitkää lähtee. Mutta jokainen on siinäkin itse vastuussa omasta toiminnastaan. Jos näet jotakuta kohdeltavan väärin niin ei se tarkoita sitä, että kohtelenpa minäkin häntä väärin kun joku toinenkin jo kohtelee väärin.