Jälleen kerran sä satutit mua. Et fyysisesti, vaan todella henkisesti. Se, ettet sä kunnioita mua ihmisenä paskaakaan, poljet ja tallot, ja mä puolustaudun mut helvetin latteasti, se saa mun pään kohta kokonaan sekaisin. Miten mä voinkaan rakastaa sua näin paljon? MITÄ TÄÄ ON? Ei kai rakkaus voi tällaista olla? Se, tunne kun sä otat mut syliis ja hyssytät, oot mies neitoa auttamassa, antamassa sille turvaa, on jokapäiväistä, mut niin helvetin pintaa! Mitä vittua sun päässä liikkuu? Mitä vittua sä haluut musta? Et päästä pois, etkä ota mua, ja mä sinnittelen päivästä toiseen, luon omia hiljaisia ja sekamelskaisia maailmojani, joihin uppoutua, koska oikeassa elämässä, siinä missä sä olet mun kanssa, ei saa upota, se jos mikä on heikkouden merkki. Sä taidat vihata heikkoutta, itseäs? Mä rakastan LIIKAA.
Mä rakastan LIIKAA.
Niina
1393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tää henkinen väkivalta jota sisäänpäin suuntautuneet parisuhdeterroristit harrastaa on
minun mielestä tosi ällöttävää.YöK!!!
Ruumiillinen väkivalta on jotenkin helpompi
mieltää/ymmärtää sivullisenkin.Kun lyödään jää jälki, mut arvet mielessä,niitä on vaikeaa todistaa muille.
Sä kysyt mitä tää on? Mulle tulee mieleen et pahemman luokan alistamista, jos kerran sun
päänuppi menee sekamelskaksi.
Olet sen itsekin huomannut et homma on pelkkää
pintaa, joten RAKASTA ITSEÄSI niin paljon, et
lähde kiitään tällasesta suhteesta.
Voimia..!!!