Voiko 50 olla enää seksielämää, vai onko aika vain odottaa vanhainkotia virkkauksineen, ristikkoineen?
Meillä on vahvoja viitauksi tähän. Askel askeleelta kaikki kuihtuu.
Kertokaa tarinaa !
Meillä on vahvoja viitauksi tähän. Askel askeleelta kaikki kuihtuu.
Kertokaa tarinaa !
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kyllä se on tosi että, silloin ollaan vaan ja kudotaan ja virkataan ja käydään kerhoissa yms. Ei ole seksi elämää jos sitä on ollut ollenkaan edes koko avioliittoaikana monillakaan joillakin, tietenkin jotka on intohimoisesti olleet rakastuneet avioliittoon mennessään. Pakkoavioliitossa ja muuten turvapaikkaa hakeneilla avioliitossa vain on sitä tylsää kotielämää. Nukkumaan, syömään ja peseytymään. ei muuta. Tosiaan loppu ollaan vaan ja ihmetellään maailmanmenoa ja ollaan ja työtä tehdään kovasti sillä, työ on seksinpuutteen lääke.
Ei mitään virkkauksia vaan kun ollaan niin käydään risteilyillä ja reissussa ja baareissa ja jos toinen puolisoista ei seksi kiinnosta niin sitten sitä saa muualtakin tai sitten erotaan jos parisuhteen hoito ei kiinsota.
No kyllähän se vähenee ja muuttuu. Olemme 59 & 56 aviopari ja seksikertojen määrä on vuosi vuodelta vähentynyt mutta se ei kyllä haittaa elämää lainkaan. Jotenkin seksin merkitys on vain vähentynyt, mukavaahan se on vieläkin ja silloin tällöin vielä sekstaillaan mutta ehkä enemmän nyt korostuu mukava yhdessäolo ja omien intressien toteuttaminen.
Minulle tavallinen kotielämä ei ole tylsää vaan enemmänkin luksusta; on aikaa ja talous on turvattu, voi periaatteessa tehdä mitä vain keksii ja haluaa kun lapset on maailmalla. Tuttu ja turvallinen puoliso on myös luksusta - harvalla sellainen on ja moni sellaisen olisi halunnut. Tuttuus ja turvallisuus on minulle myös hyvän seksin perusedellytys
Seksi loppui kun lapset syntyivät. Kamalaa elämistä kaiken kaikkiaan, mutta ajan kanssa asia harmittaa vähemmän.
vähenee vähän ei lopu. tänävuonna minä m59v vaimo 53v 20v. yhdessä kaksi kertaa viikossa rakastelua ja kaksi kertaa vaim ottaa suihin. vaimo jos pitää miestään maailman komeimpana ja minä joka paiikassa kattelen naisten muotoja, ja eri paikoissa ja asennoissa. meillä toimii. ja jos mies on nössö ei hyvä naiset haluaa sänkyyn uroksen.
Erilaisia ihmisiä. Erilaisia kohtaloita. Tyytyväisyys löytyy tosiasioiden hyväksymisestä.
Olemme 60 luvulla avioitunut pari. Matkan varrella ei ole ollut aviollisia kriisejä. Kahden lapsen syntymät olivat yhteisellä päätöksellä harkittuja eivätkä siten aiheuttaneet kuin lyhyehköt muutokset seksissämme.
Perheemme talous oli muutaman vuoden todella tiukoilla mutta sekin nähtiin luonnollisena vaiheena elämässämme.
Olemme nyt kahden puolen 70 ikävuotta ja minulle riittäisi vähäisempikin seksielämä mutta tunnen mielihyvää tuntiessani olevani haluttu ja pystyessäni tuottamaan miehelleni mielihyvää nauttien siitä itsekin.
Minulla on vakio-ohjelmaa kolmena arkipäivänä viikossa. Pari kertaa viikossa harrastamme varsinaista seksiä. Mieheni olisi aktiivisempi ja tiedän hänen sooloilevan.
Edellä kuvattu tapahtuu kotioloissa. Matkamme menevät selibaattien merkeissä.
Erilaiset olosuhteet ja aktiviteetit sekä mieheni vähäinenkin alkoholin käyttö toimivat tehokkaana jarruna.
Loppuuhan tämäkin aikanaan mutta en mieti sitä.
Ei seksin pidä loppua mihinkään tiettyyn ikään. Vakavat sairaudet tms asia tietenkin asia erikseen. Yhdessä 25 v, 47/ 52 pari. Seksi on muuttanut matkan varrella muotoaan, se on vain tietyllä tavalla parantunut vanhetessaan, vaikka määrät olisi vähentyneet laatu on nousujohteista. Johtunee osin siitä että henkinen puoli on kasvanut pelkän fysiikan tilalle. :-)
Olisi kiva kuulla kommenttisi ja mielipiteesi tilanteesta 20 vuoden päästä!? Jos silloin seksi ei ole kokonaan loppunut niin se on täysin muuttanut muotoaan sekä tullut tärkeysjärjestyksessä toisarvoiseksi asiaksi. Läheisyys ja toisen huomioiminen sekä arvostaminen on paljon tärkeämpää! Tätä asiaa ei voi vielä viisikymppisenä tai nuorempana ymmärtää!
Edellinen oli "korvienvälistäkiinni" - kommentoijalle!
Tottakai elämä muuttuu. Mistä sitä tietää olenko edes 20 v kuluttua hengissä - tai kumppanini! Saatan olla dementoituneena pitkäaikaisosastolla edes muistamatta mitä seksi on. :-)
Tarkoitinkin lähinnä sitä että ei seksi välttämättä ole lopussa kun 50 v on kellossa, tätähän aloittaja kysyi! Läheisyys ja siihen liittyvä on taas asia erikseen, hyvin henkilökohtaista eikä tuollaista voi yleistää etteikö viisikymppisenä tai nuorempana voisi ymmärtää - tuo lienee vain omakohtainen kehityskaari. Henkinen ikä ja biologinen ikä kun on kaksi aivan eri asiaa.
Voi sentään ? Itse aloin vasta tosissani nauttia seksistä liki 50-kymppisenä. Halut ovat korkealla ja väliin menee koko päiväkin seksin merkeissä.
Mies ei pysy enää mukana.
Kaikkea uutta kivaa tulee kokeiltus koko ajan.
On se harmi. Meillä miehen seksihalut loppui kuin seinään 50-veenä.
Itseäni virkkaaminen ei tyydytä, joten haussa on viriili seksikumppani.
Näin meille kävi myös. Jotkut eivät ymmärrä miten vaikeaa on olla suhteessa jossa joutuu elämään puutteessa. En meinaa moiseen tyytyä, vaikuttaa koko elämiseen tosi paljon. Haluja oilis vaikka joka päivälle.
Onko sinkun sitten helpompi elää puutteessa?
Ei sinkun tarvitse elää puutteessa, voi etsiä sen kaverin jolla vastaavat tarpeet. Juuri sen vuoksi meinaan lähteä omasta liitostani, en halua elää kaveri/asuinkumppanina vaan rakastettuna ja naisena.
Itse 46 nainen ja mies pari vuotta vanhempi. Seksiä ei ole olllut enää vuoteen :( . Asia ahdistaa minua ja surettaa. Mies ei vaan enää halua. Rakastan häntä. Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi. Olemme vaan yhdessä ja käymme töissä. Lapset vielä kotona, siinäpä ydinasia; en halua lapsilta hajottaa kotia vain seksin takia. Yritän olla ajattelematta asiaa, ahdistaa muuten. Minulle eräs tuttavamies ehdotteli seksiä, arvatkaa tekeekö mieli mutta samalla ajatus ahdistaa kovasti. En ymmärrä miksi olen tämän asian suhteen liian kiltti, miksi tunnen olevani koko ajan jossian "velassa" perheelle ja ajattelen että minun kuuluu tämä seksittömyys vaan kestää. Noidankehä on valmis. Eli koska en pysty salapanoon, en halua erota , en myöskään tätä menoa tule enää koskaan saamaan seksiä. Tunnen olevani tällä hetkellä nainen parhaassa iässä. Itku tätäkin kirjoittaessa meinaa tulla....
Samassa veneessä. Minäkin ajattelen, että lasten on selvittävä ensin opiskelemaan, ennen kuin rupean keikuttelemaan venettä.
Minun on tosin monesta syystä helpompi sietää tilannetta: kukaan ei ole tullut minulle seksiä tyrkyttämään, eikä minua ihmiskontakti edes kiinnosta. Lisäksi yli kymmenen vuoden takainen muisto seksistä alkaa jo hämärtyä mielessä, ja uuteen todellisuuteen on alkanut turtua.
Lapset ja lapset, eihän lapset menetä vanhempiaan erossa, mutta sun elämäsi menee ihan hukkaan, kun olet epätyydyttävässä suhteessa, elämä on niin lyhyt.
http://www.hs.fi/elama/a1458010220864
Psykologi Kari Kiianmaa ei jaksa enää kuunnella, miten ”ihmisillä on oikeus olla onnellisia”.
Avioliittoni on päättynyt pari vuotta sitten. Viimeiset 10 v mies oli täysin haluton, mutta suostui muutaman kerran vuodessa. Varmaankin velvollisuudesta, koska selkeästi hän ei nauttinut koko jutusta.
Seksittömyys oli todella raskasta henkisesti. Kävimme terapiassa, lääkärissä ja vaikka missä, mutta kun ei niin ei. Erektio-ongelmia miehellä ei ollut, vain haluttomuutta.
Eroprosessin aikana miehen halut palautuivat ja mies toivoi että jatkamme. En uskonut enää pysyvään muutokseen. Pian eron jälkeen tapasin nykyisen kumppanini, joka on 56 vuotias. Meillä seksielämä on hyvää, säännöllistä ja impulsiivisia. Tietysti suhteemme on tuoreehko, mutta meitä yhdistää avoimuus seksuaalisuuden osalta, joten uskon seksin olevan kiinteää vielä vuosia.
juuri tuohon minunkin pitäisi pyrkiä, hienoa että olet löytänyt uuden kumppanin, nauti siitä :). Mutta tosiaan, en vain pysty. En halua , että lasten koti hajoaa ja silloin heiltä hajoaa paljon. Jotenkin ajattelen, että asia on ok, jos mies haluaa jättää minut. Takana asiassa on varmaan kaikenlainen syyllisyys. Vaikka mistään ei minun tarvitsisi tuntea syyllisyyttä. Kun vaihtoehdot on jatkaa näin jos en asialle pysty mitään tekemään. Tuntuu vaan niin surulliselta, että seksielämä loppuu 46 vuotiaana..
Sinuna miettisin minkälaisen kuvan annat liitosta lapsillesi. He varmasti haluaisivat sinunkin olevan onnellinen. Mieti itseäsi, olisitko halunnut omat vanhempasi vain sinun vuoksesi olevan onnettomassa liitossa? En usko.
Lapsille pitää myös näyttää ettei onnettomaan liittoon tarvi jäädä, he helposti tekevät saman virheen muuten jos vastaava omalle kohdalle sattuu. Minusta olet velkaa lapsillesi oman onneellisuutesi ja tyytyväisyytesi, se on parasta mitä lapsillesi voit antaa.
Olen eri mieltä. Tietynlainen onnettomuus "kuuluu asiaan" elämässä. Onnellisuuden saa vain kolhimalla viattomia ihmisiä.
Onnea tärkeämpää on hoitaa itse hankkimansa velvoitteet kunnialla.
Ja ketut jutuillesi. "Onnettomuus kuuluu asiaan" what?
Mielestäni ei seksittömyys "kuulu asiaan".
Sairaudet, onnettomuudet ja toisenlaiset vastoinkäymiset on asia erikseen kuin vain toisen "kylmyys" seksuaalisesti. Hyvässä parisuhteessa kuuluu huomioida toinen myös seksuaalisesti. Jos se ei toista enää kiinnosta niin sitten voi muuttaa veljensä / siskonsa kanssa yhteen. Ja toivottavasti ne seksittömässä liitossa riutuneet löytävät toisensa.
"Sanity and happiness are an impossible combination." -- Mark Twain
"You may have heard before that we were all meant to be happy. No we weren’t. We were all meant to ensure the survival of our species and to continually figure out ways to enhance it." https://nosajnawk.wordpress.com/2013/05/08/is-it-possible-happiness-does-not-exist/
Ymmärrän mitä tarkoitat. Itse olin 37-vuotias kun mietin samaa, että eihän tässä näin voi käydä. Olin aina seksuaalisesti kiinnostuneempi kuin mies. Exällä oli jotain lukkoja seksuaalisuuden suhteen, koskaan ei selvinnyt mitä.
Odotin, toivoin ja uskoin muutokseen, mutta ei sitä tapahtunut. Kosketuksen ja seksuaalisuuden puute sai minut kyllä aika rikkinäiseksi. En usko, että tilannetta voi ymmärtää kukaan muu kuin sellainen, joka on kokenut saman.
Lapset on saanut vähän yli parikymppisenä, joten he ovat jo opiskelemassa/omillaan, en tiedä miten paljon lapset vaikuttivat alitajunnassa eropäätöksen venymiseen.
Toisaalta tunneasiat eivät ole aina järjellisesti selitettävissä, eikä epätyydyttävästä suhteesta irrottautuminen ole niin helppoa vaikka tietäisi sen olevan väistämätöntä.
"Tietynlainen onnettomuus "kuuluu asiaan" elämässä. Onnellisuuden saa vain kolhimalla viattomia ihmisiä."
Nämä ovat sinun uskomuksiasi. Ilmeisesti tarkoitat, että onnettomuus ihmissuhteissa kuuluu asiaan? Ja sitten on pahiksia ja hyviksiä, pahikset kolhivat ja hyvikset kärsivät.... Ja itse varmaankin kuulut tuohon viattomien kategoriaan omasta mielestäsi, niin arvaan.
Minusta tuo on mustavalkoista ajattelua. Meistä jokainen on viaton ja muita kolhiva samanaikaisesti. Mustavalkoinen ajattelu ihmissuhteissa on oman vastuun väistämistä. Eikä onnellisuus ole mikään vakio, vaan jokainen kokee onnea ja onnettomuutta eri elämänvaiheissaan. Muiden tahtoon taipuminen ja omien tarpeiden sivuun jättäminen ja ikävien ponnistelujen väistäminen ovat monesti tyytymättömyyden takana. Kuvitellaan, että onni ja onnettomuus kannetaan eteen tarjottimella eikä itse voi muuta kuin surffata lastuna laineilla. Kirjailija tekee siitä kirjallisuutta (Mark Twain), mutta oman osuuden väistäminen elämisessä ja sysääminen muiden harteille tuskin johtaa onnelliseen elämään. Ainahan muita voi syyttää kaikesta, aina löytyy jokaisen elämästä jotain, mikä ei ole mennyt suunnitelmien mukaan.
Onnellisuuteen vaikuttavat omat ajatukset ja uskomukset sekä elämänarvot.
Toisilla seksihalut katoaa omaan kumppaniin mutta esim .risteilyillä ns vieraamman kanssa seksileikit kiinnostaa. Usein unohdetaan käyttää mielikuvitusta ja ruokkia muutakin läheisyyttä.Elämässä seksin määrät ja halut vaihtelee.Meillä puolisoni kanssa seksi on vähentynyt nuoruuden ajoista mutta sekisä kuitenkin on säännöllisesti. Tiedän että on pariskuntia joilta jo 30v lasten ollessa pieniä katoaa halut täysin..
Vieras >< pitkäaikainen kumppani. Nuoren ammattilaisen kanssa uudelleen latautuminen vie 70 ukolta puolisen tuntia. Oman ikäluokan vaimoni kanssa, jos saan hänet kiinnostumaan, niin menee ainakin pari tuntia. Varman päälle vaihtuu vuorokausi.
Muutamat naiset tässä ketjussa on kertoneet, että mies on menettänyt kiinnostuksen seksiin.
Onko mies menettänyt kiinnostuksen seksiin vai puolisoon?
Itse en ymmärrä kumpaakaan, mutta olen esim. erään työkaverini kuullut sanovan, että vaimo on lihonut niin paljon, ettei siksi kiinnosta.
Oletko ulkoisesti muuttunut selvästi? Lihonut, laihtunut, lakannut huolehtimasta itsestäsi yms.?
Miesten haluttomuudesta puhutaan nykyään avoimemmin, mutta kyllä se on edelleen hieman tabu asia. Omalla kohdalla tilanne oli sellainen että kyse ei ollut siitä että olisin fyysisesti muuttunut erilaiseksi. Samankokoinen jne. Ja halukas.
Puolentoista vuoden haluttomuuden jälkeen apuakin haettiin, mutta tuloksetta. Vuosia tein aloitteita, olin tekemättä aloitteita, olin saalistettava, pukeuduin hepeneisiin, olin pukeutumatta hepeneisiin, tein illallisia, hienoin miestä, otin suihin ja kaikkea mahdollista minkä toivoin aktivoivat miestä. Mutta kun ei niin ei. Asiasta puhuttiin ja oltiin puhumatta, pyysin ja olin pyytämättä.
Lopulta 9 vuoden haluttomuuden jälkeen päätin, että olkoon ja lopetin lähestymiset osaltani. Muutamaa kuukautta myöhemmin miehestä tuli mustasukkainen, eli oli huomannut etten enää odota häneltä seksiä.
Seksuaaliterapiassa on jäänyt mieleen, että seksin säätely voi olla myös vallankäytön väline. Eron jälkeen joku tuttavamme (terapeutti itsekin) kysyi, että olenko ajatellut että miestä saattoi vaivata se, että tulotasoni oli miestä korkeampi ja seksillä mies kykeni olemaan se vallankäyttäjä ja "korottamaan" asemaansa. En ollut ajatellut, koska emme koskaan puhuneet rahasta.
Keskusteluyhteytemme oli aina hyvä ja eron jälkeen puhuessamme mies sanoi, että hän ei vieläkään tiedä miksi halut katosivat. Minä luulen, että hän oli tottunut aiemmin vonkaamaan ja halukkuuteni oli hänelle hämmentävää. Kaikki miehet ei pidä siitä, että nainen nauttii.
On omituista lukea kertomustasi, joka on pitkälti samanlainen kuin omanikin, paitsi että osat on toisin päin.
Ja ehkä naisella on enemmän viettelykeinoja käytettävissä kuin miehellä, mutta kun toinen vain kääntää selkänsä ja toteaa ettei kiinnosta, niin kyllä se aika tehokkaasti karsii vuosien aikana yrittämisen.
Itse myös lopetin yrittämisen muutaman vuoden jälkeen ja odotin että jossaini vaiheessa vaimoni alkaa ihmettelemään muuttunutta tilannetta.
No eipä alkanut, ainakaan ääneen. Päinvastoin, vaikutti että hän ennemminkin oli helpottunut, kun en edes ehdotellut enää mitään.
Mutta siltikään en ymmärrä, ettei mies kiinnostu, jos nainen ottaa suihin ja muutenkin yrittää.
Oma vaimoni ei ole tehnyt koskaa mitään tuollaista. Muistaakseni on kaksi kertaa koskenut kädellään kaluuni, suihinottoa ei koskaan, lähes 30 vuotta kestäneen yhdessäolomme aikana.
En voi mitenkään sinua auttaa ymmärtämään ex miehesi käytöstä, koska mun mielestä se on mahdoton.
Itse pystyn nauttimaan seksistä ja lähekkäin olosta vain silloin, kun tunnen toisenkin siitä nauttivan. Ja seksissä parasta on se tunne, kun saa toiselle tuotettua nautintoa, mutenhan kyse on vain masturboinnista toiseen ihmiseen.
Mutta eipä kaltaisesi naisen varmaan pitkään tarvitse etsiä uutta kumppania. Halukkaita miehiä on varmasti jonoksi asti :)
Kyllä siihen omaan puolisoon voi menettää kiinnostuksensa vaikka olisi kuinka pitänyt itsestään huolta. Saman kropan kanssa kun kyllästyy ajan saatossa ja kun toinen ei ole kiinnostunut mistään kokeiluista niin ei sitä seksiä sitten pahemmin ole. Muut naiset kyllä kiinnostavat liiaksi asti.
Vielä ei pettämistä mutta harkinnassa jo ollut.
Heh, kerrotaan nyt vielä haluttoman miehen puolison kokemuksia. Seksistä kieltäytyminen alkoi 7-8 kk tapaamiseemme jälkeen. Ensin ajattelin että on työstressiä tms. Mutta ei se sitä ollut. Myöhemmin selvisi ettei hän ole oikein koskaan nauttinut seksistä erityisemmin. Ja sen kyllä huomasi. Mies tavallaan suoritti seksiä, mutta ei selkeästikään ollut siinä innokkaasti mukana.
Tuo selänkääntäminen sanoen "Ei nyt" kuulostaa tutulta. Joskus kun otin miehen suuhun ja hänen erektionsa oli tosi kova, mies saattoi työntää minut pois ja sanoa tuon saman "ei nyt". Se oli tosi loukkaavaa ja alentavaa. Kerran kun lähestyin häntä, hän nousi sängystä ja sanoi menevänsä iltapalalle, että voin hoidella itseni sillä aikaa.
Kärsin tilanteesta vuosia. Tunsin olevani kyllä aidosti rakastettu, mutta halusin olla myös haluttu. Tunneskaalan mahtui paljon toivoa, epätoivoa, surua ja sitten taas toivoa muutoksesta. Etsin paljon syitä itsestäni ja mietin mitä teen väärin ja miten voisin toimia vielä toisin. Nyt en enää soimaa itseäni. Tiedän etten tehnyt mitään väärin, seksuaalisuutemme oli vain aivan erilaista ja äärilaidoista. Minä en muuttunut haluttomaksi eikä mies halukkaaksi. Lopulta liitto päättyi. Olin jotenkin helpottunut ja sisäinen eroprosessi alkoi voimakkaana ja eteni melko nopeasti. Alun epätoivon jälkeen tunsin vain helpotusta ja armoa. Tapasin myös nykyisen kumppanini, joka on minua vuosia vanhempi. Seksuaalisuutemme osuu erittäin hyvin yhteen. Nautimme toisistamme.
Olen iloinen että jaksoin odottaa ja yrittää ex-puolisoni kanssa. Hän on mukava mies, mutta me ei vaan oltu kuin vakka ja kansi. JOs olisin irrottautunut suhteesta aiemmin, olisin varmasti jäänyt jossittelemaan ja miettimään että jos kuitenkin. Nyt tiedän, ettei tilanne olisi muuttunut koskaan. Lopulta myös eropäätös oli yhteinen eikä vain toisen päätös.
Mutta eipä kaltaisesi naisen varmaan pitkään tarvitse etsiä uutta kumppania. Halukkaita miehiä on varmasti jonoksi asti :)
Tämä on kyllä todella omituinen lause???
Olen vastaava nainen ja 3 vuotta nyt ollut yksin, ei ole jonoa ollut eikä edes yhtään ehdokasta. Mistä ihmeestä te miehet revitte tämän kuvitelman että onpas naisella helppoa, ehdokkaita tulvii, senkus nappaa parhaimman päältä?
Meinaatko että päälle näkyy naisesta kuka tykkää seksistä ja kuka ei ? Mistä mies sen tietää? Ei mistään.
Seksiseuraa toki aina saa mutta jos haluaa parisuhteen...
Ei se ole ollenkaan omituinen lause.
Jos mies menee esim. ravintolan pöytään istumaan, hön hyvin suurella todennäköisyydellä saa istua koko illan kenenkään häiritsemättä.
Jos nainen tekee saman, niin varmasti riittää tarjoutujia. Niistä mainen voi valita sen, joka kiinnostaa.
Kyllö nainen määrää parisuhdrmarkkinat hiukan yli 50 vuotiaaksi saakka, vasta bsnhemmalla iällä alkaa miehille tulla valinnanvaraa.
Kaikki eivät käy ravintoloissa eikä huoli miestä joka niissä käy.
Ja ne tarjoutujat on yleensä juuri niitä pillunvonkaajia.
Tuo ravintola olikin vain esimerkki. Sama pätee muissakin tilanteissa.
Vaikka tarjoutujat olisivatkin "pillunvonkaajia", niin on siinä kuitenkin naiselle mahdollisuus, että sieltä vonkauksen seasta paljastuu se etsitty kumppani.
Miehelle ei nainen tule tarjoamaan itseään (poikkeuksia lukuunottamatta), eli miehen pitää itse yrittää jokaista mahdollista naista.
Ja vaikka naisen sitten saisikin, voi olla että nainen haluaakin vain yhden kerran seksiä, vaikka mies olisi etsimässä parisuhdetta.
Asian huomaa myös treffi-ilmoituksista (ei ole omaa kokemusta).
Naiset saavat kymmeniä yhteydenottoja päivittäin, mies ei saa välttämättä yhtäkään edes kuukaudessa.
Näin täälläkin on kirjoittaneet, sekä miehet, että naiset.
Sieltä vonkaajien seasta ei tosiaan voi löytyä ainuttakaan etsimäänsä kumppania. Ei kiinnosta tutustua alkuunkaan heihin.
Ja kannattaako yleistää ja uskoa näitä "palstatotuuksia". Muutamat reuhkaa samasta aiheista kerta toisensa perään. Omalla kohdalla tämä ei ainakaan pidä paikkaansa ja tiedän monta muutakin keiden kohdalla ei pidä.
35 vuotta yhdessä. Nouseva käyrä nautinnoissa molemmilla. Ihan kamalan ihanaa! :) Koen oikeesti jotain lähes kosmista rakkauden tulitusta. En tiedä mistä tämä on tullut, mutta en ikinä voisi valittaa kohtaloani :) LOVE this feeling big time! :)
Tasan ei mene onni.
Toisella on yllin kyllin ja toisilla ei yhtään.
Voit pitää itseäsi hyvin onnekkaana.
Lyhyt tarina. Ei ole loppu vaan jatkuu!
Ps. Vaimoni täyttää tänään 68v.
Rakkaus saa ihmeitä aikaan..., kannattaa ottaa "irtiottoja". Toimii vielä vanhempanakin, ken elää, hän näkee...
Mikähän neuvoksi olemme molemmat toista kertaa naimisissa. ja rakastamme toisiamme kovasti.Seksi on harvinaista mutta hyvää. nyt minua on ruvennu kauheesti haluttaa luoda salaseksi suhde johonkin vieraaseen naiseen rohkeus on vain puutunut. tiedän tekeväni väärin rakastani kohtaan? vaimo on63 ja minä54 oli joskus aikaiseminkin pieni lyhyt intohimoinen suhde.ja tuli vähän morkkiksia. mutta hyvin kestin. Olenko omahyväinen paska vai vaihtelua hakeva keskiikäinen normi mies?
kovaahan se on, minäkin melkein 70 jää jo iltoja väliin, aamut ovat sentään vielä vanhalla mallilla, sano