mitä olete mieltä kuulostaako oikealta ystävältä..
ollaan tunettu lapsesta saakka.oli tuolloin mukava ja luotettava jne.
nykyään näemme ainoastaan koulussa ja silloinkin vain kun seurani kelpaa hänelle (=kun hänen kaveriporukkaansa ei näy missään).. hän ei enää puhu minulle eikä hakeudu seuraani vaan minun on tehtävä aloite. mielestäni se on epäreilua minua kohtaan kun en tiedä haluaako hän oikeasti olla kanssani.
mutta kun puhun hänen kanssaan hän on ihan mukava kuitenkin ja käyttäytyy niinkuin kaverit yleensä.
ja kun hän on kaveriporukkansa kanssa hän on kuin minua ei olisi olemassakaaan..
tämä henkilö on muuttunut ärsyttävämmäksi ja ärsyttävämmäksi vuosien aikana..
ja ei myöskään tietenkään koskaan kysele kuulumisia tai muutakaan..,aina se olen minä joka niin tekee
ollaan tunettu lapsesta saakka.oli tuolloin mukava ja luotettava jne.
nykyään näemme ainoastaan koulussa ja silloinkin vain kun seurani kelpaa hänelle (=kun hänen kaveriporukkaansa ei näy missään).. hän ei enää puhu minulle eikä hakeudu seuraani vaan minun on tehtävä aloite. mielestäni se on epäreilua minua kohtaan kun en tiedä haluaako hän oikeasti olla kanssani.
mutta kun puhun hänen kanssaan hän on ihan mukava kuitenkin ja käyttäytyy niinkuin kaverit yleensä.
ja kun hän on kaveriporukkansa kanssa hän on kuin minua ei olisi olemassakaaan..
tämä henkilö on muuttunut ärsyttävämmäksi ja ärsyttävämmäksi vuosien aikana..
ja ei myöskään tietenkään koskaan kysele kuulumisia tai muutakaan..,aina se olen minä joka niin tekee
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ystävyys on usein tällaista. Se kehittyy ajan myötä tai saattaa alkaa ihan vain hetkessä kahden ihmisen kohdatessa ja kokiessa, että synkkaa, jaettavaa ja puhumista riittää. Ystävyys on yleensä erilainen kuin seurustelu- tai parisuhde, jossa osapuolet "sopivat" pelisäännöistä ajoittain. Kun mitään sopimuksia ja sitoumuksia ei ole tehty niin sitä vain eletään tilanteen mukaan ja niin kai saakin tehdä kun ei ole velvoitteita ja sopimuksia. Kun elämäntilanne muuttuu, tulee uusia ihmisiä kuvioihon niin entiset ystävät jäävät etäämmälle.
Teidän tilanteessa taitaa olla niin, että sinulle ystävyys tämän ihmisen kanssa olisi vielä enemmän tarpeellinen, mutta toisella on tullut kehään uusia hänelle sopivia ystäviä. Hän on edelleen sinulle kuin ystävä, mutta toisten ollessa paikalla mielenkiinto siirtyy toisaalle. Jospa olet asiasta hieman loukkaantunut ja kateellinen ja sekin aiheuttaa, että et ole enää niin mukavaa seuraa.
Kun ette ole koskaan mitään sopineet ja ystävyys on vapaaehtoista, niin mielestäni tällainen on normaalia ja kuuluu vain elämään.
Tiedän kyllä tilanteita että hyvät ystävät ovat joskus sopineet, että kutsutaan sitten joskus häihin, valmistautumisjuhliin, lapsen kummiksi, kaasoksi tai tavataan ainakin vaikka kesälomalla, jos elämä etäälle vie. Jopa kaksi ystävystä on tehnyt sopimukset, että hautajaisiin tullaan jos toinen osapuoli täältä lähtee. Itsellänikin on tallainen sopimus muutaman kanssa, että hautajaisiin saa sitten tulla kun se aika on. Jos sovitaan, niin silloin on asiaan kuuluvaa ainakin laittaa tieto ja kutsu - eri asia on sitten voiko toinen tulla paikan päälle.