http://www.hs.fi/elama/a1452658874627
"Tasa-arvoisesta suhteesta on ajauduttu hyvin kauas”
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2016011320954202_lz.shtml
"Mies on rikki, koska nainen kritisoi häntä jatkuvasti. Mies tekee kotityöt väärin, syö väärin, puhuu väärin. Ilmiöstä kärsivät etenkin kiltit ja joustavat puolisot."
"Tasa-arvoisesta suhteesta on ajauduttu hyvin kauas”
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2016011320954202_lz.shtml
"Mies on rikki, koska nainen kritisoi häntä jatkuvasti. Mies tekee kotityöt väärin, syö väärin, puhuu väärin. Ilmiöstä kärsivät etenkin kiltit ja joustavat puolisot."
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ai! Ex sanoi juomisensa johtuvan minusta, kun vain siivosin ja pesin pyykkiä!
Kiitos tästäkin alistuville nössömiehille, jotka eivät osaa mitään muuta kuin naisen mielistelyn. Eipä tarvitse ihmetellä miksi nykyään niin moni avioliittokin päätyy eroon.
No mitenkäs pitäisi tehdä jos sitä sanoo vastaan ahkerastikin, mutta vaimo on despootti joka ei kompromisseihin taivu? Joko mies nielee osansa, ja suhde ei pääty ainakaan miehen taholta haettuun eroon. Mutta ei se despootti taivu, vaikka sitä vastustaisikin. Ainoa keino tilanteesta ulos pääsyyn on miehen hakema ero.
Valmistelu ja päätös? Vaimoni on päättämätön. Vuosien saatossa on sentään oppinut tekemään suurelta osin henkilökohtaiset ratkaisunsa mutta muuten minun on siunattava hänen valmistelunsa.
Esimerkiksi sisustusta koskevat asiat eivät kiinnosta minua mutta sohvakalustoakaan vaimoni ei saa hankituksi raahaamatta minua sohvapuotiin.
Muusta sisustamisesta ei kannata puhuakaan.
Vapaa-ajan vietosta ei ole koskaan ollut erimielisyyttä. Ei harrastusten eikä matkojen osalta. Mielenkiinnon kohteet ovat aidosti yhteneväiset muuten kuin Espanjan asunnollamme luumuilun osalta. Minä viihtyisin pitempiäkin jaksoja mutta vaimon labrat 4 - 6:n viikon välein sopivat hänelle hyvin.
Kotona tekemisistäni olen saanut pelkkää tunnustusta. Hän myös kannustaa minua eniten aikaa vievässä harrastuksessani.
Vaimoni vakuuttavaan sävyyn aina joskus lausuma ilmaisu, että "olen paras mahdollinen mies hänelle" riittää kehumiseksi.
Miesten ei pidä antaa kaikissa asioissa päätösvaltaa naiselleen ja pitää naisensa kurissa ja nuhteessa olla mis talossa eikä myötäillä kaikissa asioissa ja se siiä. Nuoruudessa yksi entin naisystävä yritti kieltää alkon käytön lähes kokonaan niin olis sanotta että tuo määräily on hanurista ja rupesi jokaisesta oluestä naama oleen sen näköinen ja moesta syystä johtuen suhde kuivui kokoon.
Naisten väkivalta myös suhteissa on kasvanut rajusti miehiä kohtaan aika usein joutuu tälläsiä nykyään todistamaan.
Naisten harjoittama perheväkivalta on jopa yleisempää kuin miesten.
On sellaisiakin miehiä,jotka eivät halua päättää mistään.Nämä on niitä vaimoni on äitini-miehiä.
Kyllä meidän naisten tulisi itse muuttaa tapamme paremmiksi. Monet meistä ovat tietävinänsä kaiken paremmin kotiin liittyvissä asioissa. Ei mikäään diktatuuri ole oikeasti onnellinen. Usein nämä mallit tulevat kotoa, ja siitä on osattava irrottautua. Hyvä että miehet ovat alkaneet puhumaan näistä.
Joku nainen saisi olla kiinnostuneempi joistakin, perheelle tärkeistä asioista.
Tärkeimpänä perheen tulonmuodostus. Vaimoni ei ole tippaakaan kiinnostunut siitä.
Ei kiinnosta eläketulomme eikä pienimuotoinen sijoitustoimintamme. Pankkien tiliotteet muistaa käydä läpi ja nyt purnaa kun luottokorttien laskuyhteenveto näkyy vain koneella. Tarttee varmaan tilata paperituloste häntä varten.
Mutta parantamisen varaa naisella olisi!
Kyllähän se on niin että jos toista (mies) ei kiinnosta minkäänlainen vastuun ottaminen kodista, lapsista ja yhteisistä rahoista, niin sen vastuun ottaa sitten nainen tai muuten koko perhe romahtaa.
Ei kiinnosta lasten koulunkäynti ja harrastukset, laskuja piilotellaan tai jätetään maksamatta yhteisiä kuluja kun tuli tuhlattua tili muuhun, istutaan niska kyyryssä mököttämässä tietokoneen äärellä, ei edes roskia laiteta roskiin vaan jätetään pöydälle. Ja jos tuntuu että vaimo määrää sohvan värin, niin sanokaa nyt miehet selvästi ääneen että meille ei tule vaaleanpunaista sohvaa mutta etsitäänpäs yhdessä kompromissi. Jos taas ei sanota, ja entinen sohva on rikki niin joku sen sohvan sitten lopulta valitsee ja se on nainen. Ottakaa lapatossut se yhteinen vastuu ja ottakaa kantaa "vaatimuksiin" niin saatte myös päättää asioista. Elämä ei ole perheessä samaa kuin poikamiestaloudessa.
Alkoi tuttavaperheessä tapahtumaan, kun annoin vähän neuvoja. Rouva valitteli että mies ei ota vastuuta ja jättää oman osansa laskuista (nainen maksaa muutenkin suurimman osan) maksamatta ja yrittää lainata häneltä. Myös piilottelua tapahtuu. Neuvoin pistämään rahahanat kiinni vaikka sähköt katkaistaisiin. Johan alkoi tapahtua.
Kysymys on reviirijaosta. Perhe ja koti on edelleen naisen temmellyskenttä, jota hän hallitsee kuningattarena. Naisen status kaveripiirissä sekä hänen omissa silmissään määrittyy lasten saavutusten, sisustuksen näyttävyyden yms kautta. Koti on naisen koti ja perhe on naisen perhe. Miehellä ei ole kummankaan suhteen suurempia kunnianhimoja, joten hän joko lähtee naisen projektiin apupojaksi tai sitten yrittää pysytellä mahdollisuuksien mukaan sivussa.
Parisuhde on miehelle naisensaalistuksen loppu. Naiselle parisuhde on perheen alku. Parisuhteeseen päästyään mies mieluiten palaisi poikamaisiin harrastuksiinsa, kun seksinlähde on taattu. Nainen taas sen sijaan haluaa lähteä kohti varsinaisia tavoitteita: kuherrusaikaa, asuntoa, perhettä, sukujuhlia, kutsuja, kesämökkiä, matkustelua, puutarhaa, remonttia. Tästähän nainen on haaveillut jo 5-vuotiaasta asti.
Sekä mies että nainen järkyttyvät. Mies ei saakaan vetäytyä harrastuksiinsa vaan hänen odotetaan käärivän hihansa, että naisen projekti pääsisi vauhtiin. Nainen pettyy, kun komea kosija ei olekaan yhtä innokkaasti rakentamasta "yhteistä" kotia. Pikku hiljaa seuraa riitely, syyttely, nalkutus, ryyppääminen, seksin loppuminen ja masennus tai ero.
"Sekä mies että nainen järkyttyvät. Mies ei saakaan vetäytyä harrastuksiinsa vaan hänen odotetaan käärivän hihansa, että naisen projekti pääsisi vauhtiin. Nainen pettyy, kun komea kosija ei olekaan yhtä innokkaasti rakentamasta "yhteistä" kotia. Pikku hiljaa seuraa riitely, syyttely, nalkutus, ryyppääminen, seksin loppuminen ja masennus tai ero."
No nyt ymmärrän miksi meillä on hyvä ja onnellinen avioliitto. Minulla ei ole ollut mitään halua palata poikamiesaikojen harrastuksiini ja olen myös ollut aina innostunut remontoinnista ja sisutuksesta. Ruan laittokin onnnistuu hyvin ja sukulaisten kanssa on mukava viettää aikaa, matkustella ja olla mökillä.
Toisaalta koti ei ole ollut koskaan vaimolleni mikään oma projekti vaan kyllä ne hänen omat projektinsa ovat liittyneet työelämässä etenemiseen jne.
Vastavirtaan kulkemisesta on usein suurta etua.
No ilmankos meillä ollaan onnellisia. Sukujuhlat, remontit, puutarhat sun muut ovat kummallekin kauhistus. Arvot, kiinnostuksen kohteet ja harrastuksetkin ovat meillä yhteneväiset (harrastus meidät yhteen saattoikin). Ystävät eivät ole kiinnostuneet kilpailemaan sisustuksissa tai missään muussakaan, olemme ystäviä ihan muista syistä. Joskus on ollut kavereita joilla on ilmennyt kova tarve kilpailla kaikesta ja vertailla kaikkea elämässä, mutta sellaisten kavereiden kanssa ei ole kiinnostanut yhteyttä pitää, joten ovat jääneet pois eikä suhde ole päässyt kehittymään ystävyydeksi. En jaksa sellaista seuraa joka räknäilee että kuka on ollut esim. lomalla missäkin ja kuinkahan paljon siihen on käytetty rahaa ja onko tuolla toisella tehty keittiöremontti ja millähän minä nyt voisin panna paremmaksi. Ihan helvetin kuluttavaa seuraa, ja mahtaa sellaisten tyyppien omakin elämä olla aika onnetonta kun jossain on omasta mielestään aina "häviöllä" jollekin toiselle.
Niin kauan kuin puolisoon suhtaudutaan ensisijaisesti apuvälineenä ja omien unelmien toteuttajana, homma menee metsään ihan sukupuolesta riippumatta. Meillä pyritään järkkäämään olosuhteet sellaisiksi että ne ovat kummankin mielestä mahdollisimman mukavat. Päätetään yhdessä. Toisen tapa tehdä asioita ei ole sen parempi tai huonompi kuin toisen: jos lopputulos on kerran sama, niin väliäkö sillä millä keinolla siihen on päädytty? Olemme kumppaneita, ja kumppani on sellainen jota tuetaan, ei kampiteta.
Lankomiehen elämää seuraan joskus kauhulla. Hänet on siivottu talosta ulos jonnekin autotallin nurkkaan, josta hänet välillä kutsutaan toteuttamaan jotakin pikkuremppaa, jolla talosta saataisiin yhä enemmän rouvan tyylitajuun sopiva. Toisella kymmenellä olevat lapsetkaan eivät saa puuttua huoneidensa järjestykseen mitenkään ettei ihana sisustuslehtityyli-idylli vain rikkoudu. Esim. jos mummo antaa lapselle jonkun kivan tavaran mihin lapsi on mummolassa mieltynyt, sitä ei saa tuoda kotiin jos se ei ole oikeaa tyyliä, vaan se viedään varastoon tai heitetään pois. I shit you not.
Joskusnuorempana on naiset yrittänyt pompottaa mutta ei enää. Nylyisen naisen kanssa ollaa hyvässä yhteisymmärryksessä ja kumpikin harrataa ja tehdään kaikkea yhdessä ja yksin mutta ei harrasteta mitään rinnakkaisuhteita. Joskus on töissä kiireitä niin vkl otan jos otan ja keäsisin ajelen prätkälla kun naiseni ei kyytiii tule niin joutuu yksin tekemään sitäkin hommaa vaikka pyytänyt olen ettö ostetaan henellekkin prätkävarusteet niin pääsee ajelemaan.
Nyt tiedän miksi parisuhteeni ei toiminut, mieheni olikin kuin tuon jutun nainen. Ja oikeasti tykkään miehistä.
No joo, taas tätä. Varmasti jossain parisuhteessa noin on ja toisessa taas sitten on toisin päin ja muut ovat sitten siltä väliltä. Ei näissä "tutkimuksissa" mitään pahaa ole, panevat varmasti monet naiset ja miehet ajattelemaan. Minutkin.
Uusin lisäys keskusteluun:
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1453341769765.html
"Mies voi olla liian kiltti ja myöntyä kaikkeen. Hän pelkää loukkaavansa vaimoaan ja jättää tälle liikaa vastuuta. Niinpä nainen päättää kaiken töissä ja kotona eikä ole tyytyväinen."
Lyhyesti ja ytimekkäästi: jos nainen kohtelee miestä huonosti, sekin on miehen syy. Onkohan mitään asiaa liitossa mitä ei voisi laittaa yksin miehen syyksi?
Naisten ongelma on se ettei he osaa rentoutua, haluavat aina hääriä paikasta toiseen. Mies haluaa omaa aikaa ja tilaa ja löhötä omassa huoneessaan ja nauttia elämästä. Suuri syy eroon johtuu siitä että vietetään liikaa aikaa ydessä ja kyllästytään toisiinsa. Kun tavataan harvoin pysyy mielenkiinto yllä. Mikä nautinto katsoa elokuvia ja tv- ohjelmia yksi omassa rauhassa.
Päätin myöntyä vaimoni seuraksi. Vaimoni oli tammikuun lopulla lähdössä tämän vuoden ensimmäiselle tyttöjen matkalle. Hänen kaverinsa ilmoitti tiistaina yllättäen tulleesta työesteestä joutuen perumaan lähtönsä.
Vaimini pyynnöstä harkitsin asiaa ja PÄÄTIN lähteä hänen kaverinsa paikalla mukaan viihdyttämään häntä.
Joten, kyllä päätöksiä tehdään!
Normaali tyttöjen matkan aikainen suursiivous jää minulta nyt tekemättä.
Tosi on. Täälläpäinkin eräskin vanhempi pariskunta ulkoilee. Vaimo muuten päättääkin kummalla puolen tietä hänen miehensä kävelee ! On muuten tosi juttu.
Ja joka kerta vielä?