Kirjotan nyt tänne, koska mulla ei ole netin ulkopuoella ketään keneen voisin 100%. Joten päätin nyt näin anonyyminä täältä kysyä ohjetta, sillä tuntuu että jopa tuntemattomat ihmiset ovat enemmän täysjärkisiä kuin meidän koulussa. Eli mulla on/oli paras ystävä keneen tutustuin viime vuonna, eli ollaan oltu kavereita noin vuoden. Kaikki oli hyvin kunnes molemmat vaihdettiin koulua eli mentiin ylä-asteelle ja kaikki muuttui. Kaverin käytös. Hän sai niitä uusia ystäviä, ja alkoi hengailla ihmisten kanssa ketkä polttaa ja juo. Mua on alettu kiusaamaan jonkin verran nyt ylä-asteella ja levitetty huhuja musta. Ja mun kaveri liikkusi juuri niiden kanssaan ketkä puhu musta pahaa ja kiusas mua... Sitten hän sai meidän luokaltaan vielä uuden parhaan kaverin, ja vaihto mut häneen. Siis oikeesti, meidän ystävyyssuhteemme on niin paljon muuttunut ainakin sillon kun hän ystävysty sen uuden ystävänsä kanssa. Ja sen jälkeen, ne on myös puhunu musta jotain, tai siis meillä oli semmonen porukka. Niin rehellisesti, mä oon ollut se, ketä omisti paljon vaatteita ja merkkikenkiä ja semmosia tavaroita mitä heillä ei ollut. Ja ne valitti siitä kokoajan, että olen kuullema vanhempien lellikki, ja saan mitä haluun. Vaikka asiat on toisinpäin. Perheeni raha asiat ei todellakaan mene hyvin ja oon ostanu kaikki mun vaatteet itse, omilla rahoillani :) ja se oli tuolloin niin ärsyttävää. Mutta sitten asiat paheni. Kun kiusaaminen jatkui, sairastuin masennukseen ja syömishäiriöön. Mulla ei ollut ketää tukena, ei edes perhe (siihenkin liittyy monta asiaa) ja luulin että nämä tytöt olisivat olleet minun tukena. Puhuin niille monta kertaa, sanoin että tarviin apua ja ystävien tukea. Olin jo oikeesti ihan romahtamispisteessä. Ne ei rehellisesti auttanu mua. Kun kerroin mun ongelmista, meidän ystävyyssuhteemme näiden kaikkien tyttöjen kesken alkoi muuttua. Ne oli kokoajan vaan silleen että "Jaa okei no kyl kaikki menee parempaan suuntaan" joka ikinen kerta... Ei niitä edes kiinnostanu. Sen jälkeen ne alko jättää mut ihan yksin ja mä päätin, että jätän ne sitten rauhaan. En ole puhunut niille koko joululoman, ja ennen sitä pariin viikkoon. Niitä ei kiinnostanu yhtään, ja päätin etten tarvitse semmoisia ystäviä mun elämään. Ja vedin välit poikki niiden kanssa kokonaan (jos joku miettii niin meitä oli 4). Joululomalla sitten yksi niistä alkoi kiusata mua whatsappissa, ja tuomita mua mun menneisyydestä ja siitä että olen masentunut sairas.
Lomalla se mun "paraskaveri" vaikkapa salanimeltä X tuli puhuu mulle wapissa, ja pyytelemään anteeksi ja kiittämään ihanasta vuodesta, mutta sanoin etten halua enää olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Mutta kerran kuitenkin jouduttiin samaan aikaan kavereillemme kylään ja puhuttiin asiat läpi ja hän jopa itki, niin päätin antaa toisen mahdollisuuden, mutta viimeisen. En kuitenkaan antanut niille 2 toiselle mitään mahdollisuutta. Nyt kun on vähän aikaa mennyt, niin musta alko tuntuu että tämä X on halunnu mulle pelkkää pahaa... Ja käyttää mua hyväksi. Esim. oon ehkä luokan ainut tyttö, ketä on hyvin ystävystynyt näiden poikien kanssa ja on niiden kaa tosi hyvissä väleissä. Mut sit tää ryhmikkö on aina kerjänny niiltä pojilta huomioo ja muutenki ne halus aina olla jotain suosittuja mut mua ei koskaa kiinnostanu semmoset jutut...
Joten kertokaa mitä mä teen jos musta tuntuu et tää mun kaveri käyttää mua hyväks ja haluu mulle pelkkää pahaa... Voin kyllä kuvitella tätä koko juttuu mutta kyllä uskon että tää on totta... Pitäisikö puhua vai mitä tehä? Yleensä puhuminen ei ole auttanut... Tarvitsen oikeasti apua ja kiitos niille ketkä auttaa ja jaksaa lukee tätä tekstiä ):
Lomalla se mun "paraskaveri" vaikkapa salanimeltä X tuli puhuu mulle wapissa, ja pyytelemään anteeksi ja kiittämään ihanasta vuodesta, mutta sanoin etten halua enää olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Mutta kerran kuitenkin jouduttiin samaan aikaan kavereillemme kylään ja puhuttiin asiat läpi ja hän jopa itki, niin päätin antaa toisen mahdollisuuden, mutta viimeisen. En kuitenkaan antanut niille 2 toiselle mitään mahdollisuutta. Nyt kun on vähän aikaa mennyt, niin musta alko tuntuu että tämä X on halunnu mulle pelkkää pahaa... Ja käyttää mua hyväksi. Esim. oon ehkä luokan ainut tyttö, ketä on hyvin ystävystynyt näiden poikien kanssa ja on niiden kaa tosi hyvissä väleissä. Mut sit tää ryhmikkö on aina kerjänny niiltä pojilta huomioo ja muutenki ne halus aina olla jotain suosittuja mut mua ei koskaa kiinnostanu semmoset jutut...
Joten kertokaa mitä mä teen jos musta tuntuu et tää mun kaveri käyttää mua hyväks ja haluu mulle pelkkää pahaa... Voin kyllä kuvitella tätä koko juttuu mutta kyllä uskon että tää on totta... Pitäisikö puhua vai mitä tehä? Yleensä puhuminen ei ole auttanut... Tarvitsen oikeasti apua ja kiitos niille ketkä auttaa ja jaksaa lukee tätä tekstiä ):
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä sinun kannattaisi varmaan antaa aneeksi tälle katuvalla ja itkien anteeksipyytävälle ystävälle. Ihmissuhteissa sattuu aina jos jonkinlaista. Kun perheessä on vaikeaa ja yhteys ei pelaa niin tarvitset varmaan myös jonkun aikuisen tukea.
Kaikkiin ihmissuhteisiin liittyy anteeksi antaminen. Se pätee niin ystäviin kuin vieraampiin ihmisiin, joiden taholta on saattanut joutua jopa väkivallan kohteeksi. Itselläni oli aikanaan työkaveri, jonka kanssa olimme tekemisissä myös työajan ulkopuolella harrastaen esim. musiikkia. Kemiat eivät toimineet stressin alla työajalla ja ydessä oleminen oli niin sietämätöntä, että vaihdoin työpaikkaakin. Lukuisten vuosien jälkeen (olen ollut perheellinen ja naimisissa kymmeniä vuosia) otin yhteyttä tähän kanssani vanhentuneeseen kaveriin. Nyt, kun etäisyyttä on syntynyt, voimme puhua arkaluontoisistakin henkilökohtaisista asioista ja tukea sekä auttaa toisiamme vaikeuksissamme, kun niitä syntyy. Viha ja katkeruus myrkyttää ihmismielen, oli hän sitten entinen ystävä tai joku muu vaikka lähes tuntematon. Tämä on myös kristinuskon keskeseimpiä ohjeita, mutta ei siitä tässä sen enempää, kun sille on omat palstansa. Jos ystävyys ei toimi, niin pieni etäisyyden otto voi olla paikallaan, mutta vihaksi ja katkeruudeksi sitä ei pidä päästää.
Luultavasti hän ja ne muut ovat kateellisia sinulle. Merkkivaatteita ja aijaijai jos olet vielä kauniskin ja he eivät, niin voi voi, juuri noin käy. Kaunottaret savustetaan ulos porukoista, syrjitään, ulkopuolelle suljetaan ja kiusataan aina ja kaikkialla. Myös - ja varsinkin - aikuisena työpaikoilla.
Oisko sulla kummitätiä tai isoäitiä, jotain aikuista, jolle voisit luetettavasti uskoutua jutun kanssa. Niitä auttavia puhelinlinjojakin on, seurakunnan tai kaupungin kautta, Mannerheimin lastensuojelulitto. Yksityiset psykologit (tuntevat suht hyvin ihmismielen koukerot) vaativat rahaa.
Meinaatko että se ystäväs ei katuis aidosti. Käyttää sua hyväkseen? Haluaako päästä niitten poikien suosioon? Sinä päätät, ansaitseeko hän mahdollisuuden.
Hmmm. Tytöt varsinkin saattavat olla aika hankalia toisilleen (aikuisena myös naisvaltaisten alojen lieveilmiö). Ole niiden ihmisten kanssa, kenen kanssa sun on hyvä olla. Ole avoin uusille tuttavuuksille tätä soveltaen. Laajenna tarvittaessa piiriäsi (uusi harrastus ym).
Hommat mielestäni ihmissuhteissa helpottuu kun ikää tulee enemmän (koulut vaihtuu ja järkeä & ihmissuhdetaitoja yleensä tulee lisää). Tarvitset nyt kuitenkin noihin kiirastulivuosiin savusukeltajan pukua suojaksesi.
Mielestäni tarvitset hyvän/hyviä luottokavereita sekä kaveripiiriä. Kumpi parempi: paljon kavereita, mut ei yhtään hyvää ystävää vai yksi hyvä ystävä ilman kaveripiiriä? Siinäpä se. Ihanne molemmat.
Tätä tarkoitin piirin laajentamisella. Jos jotain kautta olis mahdollista muodostaa luottorengasta & haaremia. Vihollisiin ei aina kannata pitää totaslista etäisyyttä vaan jopa sopivasti toisinpäin. Arveletko tyttyöjen joille et anna anteeksi, koituvan haitaksesi. Entä näiden tyttöjen suhde tyttöön, jolle anteeksi ilmeisesti annat... mitä arvelet? Tilanne on vaikea, ei mahdoton, jos et aidosti halua olla kaveria. Mä ymmärrän kivun.
Vaihtoehtona ei kaveruutta on myös kova tie. Tällöin sun tulee pysyä myös vahvana hakien uusia ihmissuhteita. Voisitko ystävystyä jonkun niistä poikien kanssa. Onko niissä ketään kiinnostavaa? Noihin vuosiin kuuluu se esittäminen (no sitä voi esiintyä myöhemminkin), mut jos löytäisitkin mukavan kundin ja sitä kautta uutta potkua!?
Onko perheesi sisäinen hengen paraneminen mahdollista ja asian käsittely siellä? Voisiko vanhemmistasi jompikumpi tukea sinua tässä? Toivon, että perheesi ei tuo lisää tuskaa.
Tossa jotain ajatuksia. Ole oma itsesi ja arvosta niitä ihmisduhteita, jotka ovat sen arvoisia. Älä pelaa niillä. Niitten mainitsemiesi tyttöjen suhteen noina vuosina pieni peli on kuitenkin sallittua, jos se tuo sinulle paremman olon ja käytännällisemmän lopputuloksen.
Kaveeraa niiden poikien kanssa. Yleensä pojat ovat reilumpia ja suorempia, en tiedä mistä tämä johtuu, mutta ilmeisesti juoruaminen kuuluu useammin naisille kuin miehille, työelämässäkin tämän huomaa.