Tämä olikin tälle täsmällisempi osasto. Anteeksi että meni myös tuonne parisuhteiden puolelle..
Uuden vuoden aatto-ilta, jos joku tämän lukisi. Ja jakaisi, voi luoja kuinka sieluuni sattuu. Olen niin yksin enkä neljääkymmentä. Olen purjehtinut elämässä kaiket parisuhde mallit, tehnyt kaiket virheet.
Viimeinen nuoreen naiseen, itseäni huomattavasti nuorempaan taisi päättyä juuri.Siinä suhteessa olin kiltimpi kuin koskaan kenellekkään. En tehnyt mitään sellaista mikä olisi häntä vahingoittanut, -edes hänen tietämättään.
Näin hänet vielä tänään.. kuinka kylmä hän olikaan. Kaiken valehtelujensa ja kieroilujensa jälkeen hän jätti minut ensin jouluna yksin, tänään jäin jo aivan sovitusti. Hän tarvitsee aikaa, hän sanoi. Aikaa olla yksin. Kuitenkin hän on ravintoloissa ja kavereillaan kaiket päivät ja yöt. Muutti luotanikin pois(jos nyt täällä olikaan asunut).
Olen 90% varma että hänellä on toinen mies. Voi luoja kuinka tuo pikku prinsessani muuttuikaan oltuamme puolivuotta yhdessä. Hän rikkoi kaiken, sydämeni ja sieluni. Olen raitis, kokenut kaiken ja ulkonäöstäni en enää tiedä. Tuskin siitäkään mitään on enää jäljellä. Olisin hakenut hänelle kuut taivailta, pyhittänyt loppuelämäni hänelle. Voi kun alussa kaikki oli paremmin kuin koskaan missään ihmisuhteissani yhteensä. Miksi? Miksi kaikki kaunis katoaa? Kaikki kuolee aikanaan :(
Mikään ei tunnu auttavan -ei mikään, ja minä tunnen että minä kuolen tähän ikävään ja kaipaukseen. Ja ihan kuin mitä enemmän hän tärkeyttään minulle tulee tietämään, niin sitä enemmän hän minua kylmemmin kohtelee. Aivan kuin hän hakisi kaiken sen kauniin ja meidän entisen yhteisen maailmamme asiat jostakin muualta. Kuinka kaikki olikaan hänelle tärkeää, silloin ja loppuelämämme, niinkuin hän aina sanoi ja nukahti kainalooni. Siitä mitään ei enää ole jäljellä ja minä itken. Näille näppäimille koko elämäni toivon ja epäonnistumiseni minun sormeni itkevät ja ikävöivät rakkaani perään.
En enää keksi miten selviytyä yhdeksään, puolikymmeneen, kahteentoista kun rakastavaiset suutelevat ja toivottavat toisilleen hyvää uutta vuotta, huomiseen.
Mitä minä oikein teen?
Uuden vuoden aatto-ilta, jos joku tämän lukisi. Ja jakaisi, voi luoja kuinka sieluuni sattuu. Olen niin yksin enkä neljääkymmentä. Olen purjehtinut elämässä kaiket parisuhde mallit, tehnyt kaiket virheet.
Viimeinen nuoreen naiseen, itseäni huomattavasti nuorempaan taisi päättyä juuri.Siinä suhteessa olin kiltimpi kuin koskaan kenellekkään. En tehnyt mitään sellaista mikä olisi häntä vahingoittanut, -edes hänen tietämättään.
Näin hänet vielä tänään.. kuinka kylmä hän olikaan. Kaiken valehtelujensa ja kieroilujensa jälkeen hän jätti minut ensin jouluna yksin, tänään jäin jo aivan sovitusti. Hän tarvitsee aikaa, hän sanoi. Aikaa olla yksin. Kuitenkin hän on ravintoloissa ja kavereillaan kaiket päivät ja yöt. Muutti luotanikin pois(jos nyt täällä olikaan asunut).
Olen 90% varma että hänellä on toinen mies. Voi luoja kuinka tuo pikku prinsessani muuttuikaan oltuamme puolivuotta yhdessä. Hän rikkoi kaiken, sydämeni ja sieluni. Olen raitis, kokenut kaiken ja ulkonäöstäni en enää tiedä. Tuskin siitäkään mitään on enää jäljellä. Olisin hakenut hänelle kuut taivailta, pyhittänyt loppuelämäni hänelle. Voi kun alussa kaikki oli paremmin kuin koskaan missään ihmisuhteissani yhteensä. Miksi? Miksi kaikki kaunis katoaa? Kaikki kuolee aikanaan :(
Mikään ei tunnu auttavan -ei mikään, ja minä tunnen että minä kuolen tähän ikävään ja kaipaukseen. Ja ihan kuin mitä enemmän hän tärkeyttään minulle tulee tietämään, niin sitä enemmän hän minua kylmemmin kohtelee. Aivan kuin hän hakisi kaiken sen kauniin ja meidän entisen yhteisen maailmamme asiat jostakin muualta. Kuinka kaikki olikaan hänelle tärkeää, silloin ja loppuelämämme, niinkuin hän aina sanoi ja nukahti kainalooni. Siitä mitään ei enää ole jäljellä ja minä itken. Näille näppäimille koko elämäni toivon ja epäonnistumiseni minun sormeni itkevät ja ikävöivät rakkaani perään.
En enää keksi miten selviytyä yhdeksään, puolikymmeneen, kahteentoista kun rakastavaiset suutelevat ja toivottavat toisilleen hyvää uutta vuotta, huomiseen.
Mitä minä oikein teen?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vähän samat fiilikset, et ole yksin!
Meitä on 2 -ainakin. Mutta minä hajoan, kuin nuo raketit. Minut ammuttiin ylös, kauniissa suihkussa ja nyt on lakipiste saavutettu.POX!!! Olisinpa aamulla kuin ne hangilla seisovat eiliset suihkutötteröt. Musta ja palanut taivaalle, -ikuiseen yöhön.
..tai mieluummin ilman edes sitä mustaa jälkeä hangella..
Tapasin muutama vuosi sitten itseäni 12 vuotta vanhemman miehen, itse olen 3-kymppinen. Rakastuin häneen ja opin rakastamaan joka päivä enemmän. En ole ketään koskaan näin rakastanut. Annoin itsestäni kaiken ja vielä vähän enemmän. Olisin tehnyt hänen eteensä mitä vain. Suhteemme ei ole ollut helppo, mutta uskoin hänenkin rakastavan minua. Olen ollut maailman onnellisin ihminen hänen kanssaan, jaoimme harrastukset, mielenkiinnon kohteet, kodin ja nautinnot.
Minut leikattiin ennen joulua, jolloin hän katosi yllättäen. Hän ei tullut katsomaan minua kuin kerran, ja silloinkin hän sanoi, ettei voi sitoutua minuun eikä voi jakaa elämäänsä minun kanssani. Hän ei halunnu kuulla minusta mitään, vaikka olin toipilas eikä minusta ollut ylläpitämään yhteyttä. Olimme puhuneet yhteisen kodin ostamisesta ja yllättäen väliltämme katosikin kaikki..hänen puoleltaan.
Tänään hän sanoi, että hänen elämänsä on parempi, jos hän unohtaa minun kokonaan. Hän saa kuulemma päänsä ja tunteensa selväksi ainoastaan ilman minua.
Minun ei ole parempi ilman häntä. Elämäni on musta ja tyhjä ilman tätä miestä. Hän on ollut minulle se oikea..elämäni suurin rakkaus.
Minun on paha olla. Todella paha olla. Mikään ei tunnu miltään ja tuntuu, että kuolen ilman häntä. Tiedän miltä sinustakin tuntuu, mies sirpaleina.
Annoin elämäni rakkaudelle uuden vuoden lupaukseni: Annan sinun mennä, en ota yhteyttä millään tavalla ja jätän sinut rauhaan. Pääset minusta eroon.
Haluaisin kuolla. Tuntuu etten voi edes hengittää..
En voi uskoa todeksi, että kukaan ihminen voi tehdä sellaista kuin mitä sinulle on tehty. Pakko kai tässä elämässä on jokin logiikka olla, mutta nyt kun olen tämän yön lukenut näitä juttuja niin en voi kuin ihmetellä sitä, minkälaista pahuutta me toiset saamme osaksemme.
Jos helvetti on olemassa, -niin tällaiset kuin sinun x-siippasi, tämä minun "rakkaani" ja monet muut ovat menossa kyllä suorinta päätä sinne. Niin katkerakin olen, että toivoisin noita ihmisiä varten sellaisen paikan järjestyvän jo maan päältä. Tiedän, -ei siinä mitään järkeä ole olla katkera mutta kun on nämä tunteet. Itse koen valtavaa surua, katkeruutta, vihaa, kostonhalua, rakkautta, anteeksiantamusta, ja kaikkea noiden väliltä.
Minä olen niin loppu. Niin loppu siihen kylmyyteen ja hyväksikäyttöön, pahuuteen, valheellisuuteen ja pettämiseen jota "rakkaani" on minulle tehnyt että tunnen kuolevani siihen.
Tälläkin hetkellä hän on "jossakin" ja kun soitin niin ei vastaillut kunnes humalassa vastasi ja "mä keskustelen yhden naiskaverini kanssa". Niinpä niin, ja minun rakkauden ja kaipuun ilmaisuihin kuulin ainoastaan tympääntyneitä huokauksia. Voi luoja kun tätä matkaa saisi vielä joskus jatkaa kahden jonkun kanssa edes jonkinlaisen inhimillisyyden loogisessa vuorovaikutuksessa.
Etsikää sydänsurujen sijaan ihminen joka oikeasti tarvitse teitä ja on yksinäinen. Pelastakaa toinen toisenne.;)
Se tässä on kummallisinta, että en ole lainkaan katkera tai vihainen.
Olen myöskin kaiken tuskani kanssa ihmeen rauhallinen. Tiedän mitä tunnen ja rakastan elämäni miestä täysillä. Kaipaan häntä joka sekunti enkä osaa muuta, kuin vain istua kotona ja tuijottaa seinää. Kalenteriini piirrän jokaisen päivän kohdalle mustan kyyneleen, jonka hän on pois elämästäni.
Yhteyttä en häneen ota ja laskin oikeasti irti. Annan hänen mennä, sillä rakastan häntä todella ja toivon hänen vain olevan onnellinen. Vaikka hän jättikin minut pahimmalla mahdollisella hetkellä pahimmalla mahdollisella tavalla, olen suunnattoman onnellinen niistä hyvistä hetkistä. Hän on lämpimin ja rakastettavin ihminen mitä tiedän. Hän sai minut tuntemaan itseni kauniiksi ja rakastetuksi.
Siksi olisin halunnut antaa hänelle koko elämäni..haluaisin vieläkin. Mutta hän ei halua minua, joten en voi enää mitään..kuihdun vain pois.
Pidän sinua kädestä kiinni ja katsomme yhdessä seinää
Kiitos, että edes sinä olet. Tuntuu nimittäin todella tyhjältä...kaikki.
Osaatko ajatella elämääsi yhtään eteenpäin?
Minua pelottaa, sillä en näe tulevaisuudessa yhtään mitään. En halua mitään ilman rakastani, enkä näe edes huomista.
Tuntuu, että olen sairas, kun vain roikun kiinni rakkaudessani. Tuntuu, etten halua enää ketään elämääni..en koskaan. En edes ystäviäni. Haluan vain olla yksin tämän tyhjyyteni kanssa..pelottavaa.
Tämä kyllä menee aaltoliikkeinä. Eilen olin kuolla mutta tänään on hieman helpompaa. Tulevaisuus? En osaa sanoa siitä yhtään mitään muuta kuin että se ei voi mennä enää kamalammaksi kuin mitä viimeiset viikkoni olivat.
Minulla on sama piirre, olen eristäytynyt ystävistäni. Tavatessani naapureita yritän mennä äkkiä ohi. En vastaile puhelimeen kuin satunnaisesti. En jaksa mitään ja välillä ylklätänkin itseni tyhjyyden tilasta, katsomassa televisiota hieman ohi taikk atehdessäni jotakin väkinäisiä päiväaskareita yllätän itseni seisomasta paikoiltaan.
Elämässä ei todellakaan ole mitään mieltä...
Jos olisin rikas niin perustaisin särkyneiden sydänten majatalon jonne me kaikki voisimme kokoontua ja pitää toisiamme kädestä
Saat minulta kaukosuukon
ja ison lämpimän halauksen.
Kun jaksat, käy nukkumaan. Niin monet muutkin tekevät.
Huomenna tuntuu pahalta, ja sattuu vielä monta päivää. Mutta ei maailma siihen lopu - niin tyhmältä ja tyhjältä kuin se kuulostaakin.
Koeta kestää ja lämpimiä ajtuksia sinulle...
xxx
Moneen yöhön. Viiteen viimeiseen yhteensä max 5 tuntia. Psyykkeeni pettää. Näin X-pelimies särkyy. Tämäkö oli hinta? Ilmeisesti. Ja kohta saa olla tasaraha. Mutta kiitos. Kiitos sanoistasi sinulle sinne jonnekkin..
tuntu pahalta lukea toi sun kirjoittamasi. itsekin kävin tänne juuri oman tarinani kirjoittamassa. vilpittömästi voimaa sulle nyt!!!
Pura pahaa oloasi jollekin, sillä se helpottaa ja edistää sitä että pääset nopeammin yli. Sinun on tärkeintä tajuta, että sinä et tehnyt mitään väärin ja ihmiset, -vaikkakin olisi ollut rakkaasi, on ollut petollinen.
Tiedemiesten mukaan kovin kipu hellittää kuudessa viikossa ja ihminen turtuu kolmessa kuukaudessa siihen kun joku on jättänyt. Jos sinulla on aivan kestämätön olo, niin hae eroahdistuslääkettä Fontexia. Se on tarkoitettu avioeroihin ja juuri tuollaisiin tilanteisiin. Se on tehokas, mutta toisaalta mieto. Se antaa energiaa ja pystyt keskittymään muuhunkin kuin suruusi. Kolmen kuukauden tai puolen vuoden kuuri riittää.
Jos yhtään lohduttaa ajatella, että sinulla on sydän tallella. Älä anna sen muuttua kiveksi. Sinä olet uhri, mutta parempi kokea jotain hauskaa ja mieleenpainuvaa kun olla kokematta mitään.
- Elämää ei ole ne päivät jotka ovat menneet. Elämää olivat ne hetket jotka jäivät mieleen._
kiitos sanoistasi.. luin ne moneen kertaan. me selviämme, molemmat. omilla tavoillamme. ja aikaa saattaa mennä ikuisuus.
Luulen että aikaa menee päivästä kahteentoista viikkoon. Kyllä nämä hommat voivat, siis voivat mennä ohi yhtäkkiä naps ja nips. Eli se vaan jää. Sillälailla on pakko ainakin mun ajatella että selviän.
Aika mahdottoman huono fiilis tässä on ollut, kun ei löydä kadonnutta armastaan. Tylsää on. Loppuun saakka ihan p vuosi.
Ja 2003 puolestaan uskalsin erääseen entiseen ottaa yhteyttä, kun oli niin kova ikävä ja muistin että välit olivat lämpimät. Kuinka kävi?
No, ensin hän sanoi, että "saa soittaa" hänelle tottakai! Ja kun minulla oli ollut "tuskainen ikävä", totesi että "Ja näin monta vuotta... No olisit soittanut vaan!"
Kun vihdoin sitten kolmannen kerran tavoitin muijan puhelimella, niin olikin, että "Ei se käy että sä MUA ikävöit!" "Mitä sä kanavoit tuntees minuun?"
Kyllä oli sydämetön nainen ja muuten vielä kaikkein paras mitä olemassa on.
Mutta tuosta on aikaa runsas vuosi, enkä mokomasta välitäkään enää kun oli uusi rakkaus karkoittanut entisen.
Vaan kun en tiedä missä hän on. Yksinäisyyden ja onnettoman rakkauden kauhut on nyt kestettävä. Kipu käy kovaksi kun ajattelee että tämä prinsessa ei ole korvattavissa.
Sanotaan, että toivotonkin rakkaus on parempi kuin ei mitään ja että ikävöimistä pahempaa olisi kun ei olisi ketään jota ikävöidä. Välillä vaan olisi kuitenkin kiva olla ehjä ilman koko elinvoimaa syövää arkaa haavaa sisäpuolella.
Itkukin auttaa vain pinnallisesti. Mutta ehkä parempi tämä tai tuo kuin että olisikin kaikki toivo menetetty. Lohtua on myös tiedosta että sydänsurut helpottavat vajaassa kahdessa vuodessa. Saattavat iskeä myöhemmin uudelleen, mutta hellittävät taas aikanaan.
Alusta loppuun saakka kannattaa taistella rakkautensa puolesta ja uskoa vaikka minkälaista toivottomuutta vastaan. Virheitä on turha surra. Vain niistä voidaan oppia jotakin.
[email protected]
Kiitos hyvistä sanoista. Minulle sanottiin jouluna kun odotin sovitusti Rakastani kotiin eikä hän tullutkaan että: "Iso aikuinen mies etkö ssä osaa hoitaa elämääsi ja asioistasi". Rakkaani oli ravintolassa sekä paikoissa X joista en tiedä mitään. Koko joulun.
Hyvää Uutta Vuotta !
Mullakin on paha olla, kuulin juuri, että olen pilannut mun miehen uuden vuoden. Olen itkenyt viimeisen tunnin ja juonut amarettoa. En jaksa kohta enää. Olen kypsä eroon, mutta miten voi erota kun kaikki on vaan velkaa. On omakotitalo, kaksi koiraa, kaksi jo teini-ikäistä lasta ja suuri tyhjuyys. En mä selviä tästä taloudellisesti, mun on vaan pakko kestää...
Eikä oloni helpota ollenkaan. Ajoittain parempai "hetkiä" mutta ne sitten katkeavat johonkin muistoihin.. radiosta tulevaan lauluun taikka esineeseen, paikkaan. On tämä helvetin rankka matka. Ja eilen tämä koveni puolella.
Tuolta minut löytää:
[email protected]