Olen jonkin aikaa ihmetellyt miksi koen itseäni menestyneemmät naiset jollakin tavalla pelottaviksi. Keskustelua on käyty täälläkin silloin tällöin. En järjellä ajatellen pidä pahana sitä, että nainen on menestynyt tai itseäni sosiaalisesti jotenkin ylempänä. Tunne sitä vastoin on taistellut asiaa vastaan. Vähän aikaa sitten ymmärsin, että tämä varautuneisuuteni johtuu siitä, että pidän menestyneitä naisia automaattisesti ihmisinä, joilla on kova arvomaailma. Kokemukseni myös hieman puoltavat asiaa. Hyvin subjektiivista siis. Itselläni sitä vastoin on hyvinkin pehmeät arvot.
Voiko siis olla, että yksinkertaisesti arvomaailmojen erilaisuus on osasyynä jonkinlaiseen vastakkainasetteluun, joka vallitsee ajoittain miesten ja naisten välillä?
Onko menestynyt nainen auttamatta kovien arvojen puolesta puhuja?
Onko vähemmän menestynyt mies muka aina pehmeä?
Tuskin, mutta voiko arvomaailmojen erilaisuus olla näissä tapauksissa miesten ja naisten välinen kapula rattaissa...
Voiko siis olla, että yksinkertaisesti arvomaailmojen erilaisuus on osasyynä jonkinlaiseen vastakkainasetteluun, joka vallitsee ajoittain miesten ja naisten välillä?
Onko menestynyt nainen auttamatta kovien arvojen puolesta puhuja?
Onko vähemmän menestynyt mies muka aina pehmeä?
Tuskin, mutta voiko arvomaailmojen erilaisuus olla näissä tapauksissa miesten ja naisten välinen kapula rattaissa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Avovaimoni on monta asteikkoa ylempänä kuin minä ja menestynyt opiskeluissa ja työelämässä kun tienaa n 6600 kk. Minä olen lähinnä tehnyt raksaduunia ja tienaan 1000-2000 kk ja olin kyllä nuorena hyvä urheilija jossa menestyin, sain mitaleita uinnista , pesäpallosta ja juoksusta Ja olin tavallinen nuori ja olen tavallinen duunari. Avovaimo on antanut mun olla tälläinen kuin olen eikä ole katsonut lompakon paksuutta että olisin huonompi ihminen kuin hän.