Olemme olleet naimisissa 35 vuotta ja vaimo on kohdellut minua alistavasti ja ilkeästi ainakin 25 vuoden ajan. Minulla on diagnoosina pitkäaikainen masennus ja harhaluuloisuushäiriö.
Sekoan aina kun vaimo tekee jonkin minua häiritsevän teon, jotka voivat olla monien mielestä täysin harmittomia, mutta minulle lähes koko elämä. Olen ollut 15 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä ja minulla voi olla hyvinkin vaikea tarttua työhön.
Kerään tavaraa liikaa ja tiedän kyllä sen ja haluaisin ainoastaan siivota ne kuntoon ja heittää turhat pois. En ole hamstraaja ja kysymys on liiasta keräilytavarasta. Minä teen siivousta täysin eri tavalla kuin vaimo. Hyvin huolellisesti ja haluan kaiken siististi paikoilleen kun vaimo vaan heittää tavarat yhteen laatikkoon ja kaappiin.
Minä huudan huudan ja haukun vaimoa koska hän ei ymmärrä tehneensä väärin. Mielestäni hän ei joko ymmärrä tehneensä väärin tai tekee sen saadakseen minuun otteen eli haluaa minun reagoivan häneen. Vaimon kotona äiti oli hyvin hallitseva ja isä voimakkaasti ns. tossun alla jota minä en salli.
Olimme aikoinaan vuosia perheterapiassa jossa terapeutti tarjosi vaimolleni omaa terapiaa juuri siksi, että hän haluaa minusta otteen. Vaimo kertoi, ettei hän tarvitse terapiaa koska ei ole sairas. Itse asiassa monet terapiassa käymämme vuodet eivät kuulemma koskeneetkaan meitä molempia vaan vaimo oli siellä vain koska minä olin se terapian tarpeessa oleva.
Kun yritän saada hänet ymmärtämään, että tilanne on myös hänen syytään eikä kaikki ole minun vikani, hän sanoo ettei hänessä ole mitään vikaa vaan ainoastaan minä olen mielisairas ja hän järjestää minut suljetulle osastolle ja laittaa minut holhoukseen. Minä tiedän, ettei hän voi sitä tehdä mutta pahalta se tuntuu. Vaimon mielestä hän on täysin upea ja hyvä ihminen ja minä olen se paha ja huono. Raha on mielestäni hänelle epäjumala vaikka on olevinaan vakaasti uskovainen.
Terapeutti kertoi minulle muutama vuosi sitten minulle, että hän ei näe mitään muuta mahdollisuutta kuin avioero. Kun vaimo oli töissä, minä täytin eropaperit kahdesti mutta hän ei suostunut allekirjoittamaan niitä. Hän sanoi ettei aio muuttaa asunnosta koska on työssä ja työmatka on hyvä. Nyt kun hän on eläkkeellä, hänellä olisi mahdollisus muuttaa lapsuusasuntoonsa ja haluaisi erota. Minä koen tämän aika häikäilemättömäksi hyväksikäytöksi.
Minulla on nyt niin paha olla, etten kohta tiedä mitä teen. Otin juuri Oxepamia, joka hieman auttaa mutten halua alkaa käyttää sitä jatkuvasti koska inhoan sitä tokkuraista oloa.
Auttakaa nyt hyvät ihmiset. Mitä minä voisin tehdä. Ja pyytäisin, etteivät ainakaan naiset haukkuisi minua kovin pahasti. Vaikka osaankin erottaa turhat haukkumiset asiallisista, se masentaa entisestään. Ei tietenkään tarvitse silitellä mutta pyytäisin asiallisuutta.
Minä haluaisin ainoastaan rauhassa siivota (aikaa menisi arviota 2 kk). Pari päivää saan tehdä rauhassa mutta vaimo ei kestä siivouksesta aiheutuvaa tavaroiden levittämistä ja hitautta. Lajittelen ravarat eri kasoihin jotta voin saada käsityksen niistä, mitä voin heittää pois, mitkä myydä, mitkä lahjoittaa ja mitkä pitää.
Olen ehdottanut, että hän muuttaisi lapsuusasuntoonsa, joka on tyhjä, pariksi kuukaudeksi ja minä maksasisin vuokran täällä ja siivoisin sinä aikana paikat. Hän ei siihen suostu. Jos hän lähtee käymään siellä, hän ei kerro koskaan etukäteen vaan vasta lähtiessään eikä halua kertoa takaisintulopäivää.
Hän on siis kotonaan tottunut siihen, että hänen isänsä ei saanut harrastaa mitään eikä saanut lähteä minnekään ilman vaimon lupaa. Minulta vaimo on kieltänyt järjestään kaikki harrastukset valokuvaamisesta lähtien. Myöskään nyt jo edesmenneet työkaverini eivät saaneet tulla meille käymään enkä ollut edes päästä firman pikkujouluihin. Kavereiden luona käynti on hänen hallinnassaan ja soittelee perään, että aionko olla vielä pitkään ja koska tulen?
Maksoin juuri laskuja ja samalla vakuutusmaksun. Kun sen jälkeen kysyin, milloin vaimo maksaa oman osuutensa, hän sanoi kirkkain silmin, että me olemme muka sopineet, että minä maksan tästä lähtien koko vakuutusmaksun. Minä olen erittäin rehellinen mutta vaimo ei. Hän on useita kertoja tehnyt omin päin maksuihin muutoksia niin, että ne ovat siirtyneet minun maksettavikseni. Nyt minä menetin malttini täysin ja huusin ja huusin.
En tiedä, onko vaimolla muistihäiriö vai miksi hän tekee näitä. Olen monasti pyytänyt häntä menemään lääkäriin jotta tämä voisi testata mahdollisen muistihäiriön. Olen printannut netistä muistihäiriön testauskaavakkeen mutta hän ei ole sitä koskaan suostunut tekemään koska katsoo, ettei hänellä ole muistissa mitään vikaa.
Muiden ihmisten läsnäollessa hän on aina ystävällinen ja nauravainen ja kaikki pitävät häntä hyvänä ja mukavana ihmisenä. Hän on kotona ja muualla aivan kuin täysin eri ihminen.
Mistä saisin tilanteeseen apua? Tilanne on nyt todella vakava.
Sekoan aina kun vaimo tekee jonkin minua häiritsevän teon, jotka voivat olla monien mielestä täysin harmittomia, mutta minulle lähes koko elämä. Olen ollut 15 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä ja minulla voi olla hyvinkin vaikea tarttua työhön.
Kerään tavaraa liikaa ja tiedän kyllä sen ja haluaisin ainoastaan siivota ne kuntoon ja heittää turhat pois. En ole hamstraaja ja kysymys on liiasta keräilytavarasta. Minä teen siivousta täysin eri tavalla kuin vaimo. Hyvin huolellisesti ja haluan kaiken siististi paikoilleen kun vaimo vaan heittää tavarat yhteen laatikkoon ja kaappiin.
Minä huudan huudan ja haukun vaimoa koska hän ei ymmärrä tehneensä väärin. Mielestäni hän ei joko ymmärrä tehneensä väärin tai tekee sen saadakseen minuun otteen eli haluaa minun reagoivan häneen. Vaimon kotona äiti oli hyvin hallitseva ja isä voimakkaasti ns. tossun alla jota minä en salli.
Olimme aikoinaan vuosia perheterapiassa jossa terapeutti tarjosi vaimolleni omaa terapiaa juuri siksi, että hän haluaa minusta otteen. Vaimo kertoi, ettei hän tarvitse terapiaa koska ei ole sairas. Itse asiassa monet terapiassa käymämme vuodet eivät kuulemma koskeneetkaan meitä molempia vaan vaimo oli siellä vain koska minä olin se terapian tarpeessa oleva.
Kun yritän saada hänet ymmärtämään, että tilanne on myös hänen syytään eikä kaikki ole minun vikani, hän sanoo ettei hänessä ole mitään vikaa vaan ainoastaan minä olen mielisairas ja hän järjestää minut suljetulle osastolle ja laittaa minut holhoukseen. Minä tiedän, ettei hän voi sitä tehdä mutta pahalta se tuntuu. Vaimon mielestä hän on täysin upea ja hyvä ihminen ja minä olen se paha ja huono. Raha on mielestäni hänelle epäjumala vaikka on olevinaan vakaasti uskovainen.
Terapeutti kertoi minulle muutama vuosi sitten minulle, että hän ei näe mitään muuta mahdollisuutta kuin avioero. Kun vaimo oli töissä, minä täytin eropaperit kahdesti mutta hän ei suostunut allekirjoittamaan niitä. Hän sanoi ettei aio muuttaa asunnosta koska on työssä ja työmatka on hyvä. Nyt kun hän on eläkkeellä, hänellä olisi mahdollisus muuttaa lapsuusasuntoonsa ja haluaisi erota. Minä koen tämän aika häikäilemättömäksi hyväksikäytöksi.
Minulla on nyt niin paha olla, etten kohta tiedä mitä teen. Otin juuri Oxepamia, joka hieman auttaa mutten halua alkaa käyttää sitä jatkuvasti koska inhoan sitä tokkuraista oloa.
Auttakaa nyt hyvät ihmiset. Mitä minä voisin tehdä. Ja pyytäisin, etteivät ainakaan naiset haukkuisi minua kovin pahasti. Vaikka osaankin erottaa turhat haukkumiset asiallisista, se masentaa entisestään. Ei tietenkään tarvitse silitellä mutta pyytäisin asiallisuutta.
Minä haluaisin ainoastaan rauhassa siivota (aikaa menisi arviota 2 kk). Pari päivää saan tehdä rauhassa mutta vaimo ei kestä siivouksesta aiheutuvaa tavaroiden levittämistä ja hitautta. Lajittelen ravarat eri kasoihin jotta voin saada käsityksen niistä, mitä voin heittää pois, mitkä myydä, mitkä lahjoittaa ja mitkä pitää.
Olen ehdottanut, että hän muuttaisi lapsuusasuntoonsa, joka on tyhjä, pariksi kuukaudeksi ja minä maksasisin vuokran täällä ja siivoisin sinä aikana paikat. Hän ei siihen suostu. Jos hän lähtee käymään siellä, hän ei kerro koskaan etukäteen vaan vasta lähtiessään eikä halua kertoa takaisintulopäivää.
Hän on siis kotonaan tottunut siihen, että hänen isänsä ei saanut harrastaa mitään eikä saanut lähteä minnekään ilman vaimon lupaa. Minulta vaimo on kieltänyt järjestään kaikki harrastukset valokuvaamisesta lähtien. Myöskään nyt jo edesmenneet työkaverini eivät saaneet tulla meille käymään enkä ollut edes päästä firman pikkujouluihin. Kavereiden luona käynti on hänen hallinnassaan ja soittelee perään, että aionko olla vielä pitkään ja koska tulen?
Maksoin juuri laskuja ja samalla vakuutusmaksun. Kun sen jälkeen kysyin, milloin vaimo maksaa oman osuutensa, hän sanoi kirkkain silmin, että me olemme muka sopineet, että minä maksan tästä lähtien koko vakuutusmaksun. Minä olen erittäin rehellinen mutta vaimo ei. Hän on useita kertoja tehnyt omin päin maksuihin muutoksia niin, että ne ovat siirtyneet minun maksettavikseni. Nyt minä menetin malttini täysin ja huusin ja huusin.
En tiedä, onko vaimolla muistihäiriö vai miksi hän tekee näitä. Olen monasti pyytänyt häntä menemään lääkäriin jotta tämä voisi testata mahdollisen muistihäiriön. Olen printannut netistä muistihäiriön testauskaavakkeen mutta hän ei ole sitä koskaan suostunut tekemään koska katsoo, ettei hänellä ole muistissa mitään vikaa.
Muiden ihmisten läsnäollessa hän on aina ystävällinen ja nauravainen ja kaikki pitävät häntä hyvänä ja mukavana ihmisenä. Hän on kotona ja muualla aivan kuin täysin eri ihminen.
Mistä saisin tilanteeseen apua? Tilanne on nyt todella vakava.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että teillä molemmilla on ongelmia, joihin tarvittaisiin ammattiapua. Koska et voi muuttaa toista etkä pakottaa ottamaan vastaan apua, niin keskity auttamaan itseäsi. Oletko ajatellut, että muuttaisit itse pois, ainakin joksikin aikaa? Tuntuu nimittäin siltä, ettette ole hyväksi toisillenne nyt ja jos vaimo ei suostu lähtemään niin sitten ratkaisun teko jää sinulle.
Tilanne on sellainen, ettei minulla ole paikkaa minne mennä. Eläkkeeni on sen verran pieni, ettei sillä voi vuokrata sellaista asuntoa johon pääsisin harrastuksineni. Minulla on niin paljon tavaraa, etten voi niitä jättää vaimon armoille sillä hän melkoisella varmuudella heittää ne pois tai vastaavaa. Minun pois muuttoni on monesta muustakin syystä, kuten liikuntaesteisyyden vuoksi, pois laskuista. Vaimolla olisi hyvä juuri remontoitu asunto, jonne hän voisi muuttaa, mutta hän ei sitä halua tehdä. Minä haluaisin tällä hetkellä suurimmasta osasta tavaroitani eroon mutta se ei käy hetkessä,. Minulla on asunnon yläkerta, työhuone, autotalli ja vuokravasto aivan täynnä.
Vielä ammattiavusta. Olen käynyt kaikenkaikkiaan ainakin 10 vuotta terapiassa josta viisi vuotta psykoterrapiaa kolmasti viikossa ja pääsin mielestäni melko hyvään tasapainoon. Nyt minulle tarjottiin terapeuttia mutta hän oli hyökkäävä, isokokoinen ja ylimielinen nainen, jollainen on minulle kauhistus. Kun pyysin terapeutin vaihtoa, minulle ilmoitettiin ettei se onnistu vaan minun pitää vaan jatkaa tällä terapeutilla. Psykiatrin kanssa keskustetuamme hän totesi, ettei minun tilanteessani terapia ehkä ole välttämättä hyväksi koska olen niin ahdistunut ja terapiaistunnot tuntuvat raskailta.
Et suostu luopumaan mistään vaikka sattuu ja masentaa, et tavarasta, et asunnosta, et harrastuksista, et vanhasta terapeutista, etkä ilkeästä vaimosta.
Luovu kaikesta, jos haluat tuskan loppuvan. Tiedän, että se on sinulle henkisesti melkein mahdotonta, mutta se on ainoa tie ulos.
Se olisi ihanneratkaisu mutten kyllä pysty siihen. Vaatisi liikaa menetyksiä tällä hetkellä. Voisinpa noin vain lähteä vaikka Intiaan mietiskelemään mutta tiedän, ettei se valitettavasti onnistu. En ymmärrä, mitä tarkoitat "vanhalla terapeutilla". Asunnon tarvitsen. Minimalistisuuteen pitäisi kyllä pyrkiä, jolloin esimerkiksi muuttaminen olisi helppoa. Harrastukset vaan ovat minun ainoat henkireikäni.
Kuulostat analysoivasi itsesi täysin. Kummallista. Kas kun et keksi ratkaisua pulmiisi, jotka tunnet 100 %:sti. Kummallista.
Kuulostaa siltä, että ratkaisu olisi kyllä hyväksi teille kummallekin. Etkö voi puhua vaimosi kanssa, että saat aikaa hoitaa asiasi? Vaikka joku määrä-aika?
Joku kirjoittaja oli ihan oikeassa, että luopumalla tavaroista helpotat oloasi paljon. Jos ajattelee, että elämä on määrätyn mittainen niin eikö se kannattaisi elää mahdollisimman hyvin. Voisit kokeilla rakentavaa keskustelua vaimosi kanssa. Varatkaa aikaa siihen, sopikaa etukäteen, että puhutte vaikka lauantai iltana klo 18 alkaen.
Sitten kysyt siltä että onko hän onnellinen. Jos hän vastauksen jälkeen ei kysy sitä sinulta, kerro hänelle se kuitenkin, että et ole.
Seuraavaksi kerro suunnitelmistasi ja että tarvitset siihen aikaa (määrä-aika). Kysy voisiko vaimosi asua sen aikaa jossakin... viettää lomaa?
Ongelma on myös nuo "tavarasi". Niihin on moni ihminen sairastunut. Joskus on hyvä vaan raakasti heittää pois, oli hyvää tai ei.
Itse olen alkanut käyttämään sellaista mittaria, että jos en vuoteen ole tarvinut jotakin, niin se on turhaa. Sen voi hävittää, eikä menetä mitään.
Haluan muistuttaa, että älkää hyvät ihmiset pilatko elämäänne.
Joskus auttaa sekin, kun menee toisen kaulaan ja pyytää anteeksi toiselta huonoa käytöstään, kireitä hermoja, rumia puheita jne jne.
Parisuhteen ainoa kantava voima on rakkaus. Pyrkikää siihen.
Jätä se sika!
Kompromissejä pitää pystyä tekemään. Et voi vaatia toiselta jatkuvaa hyväksyntää kohtuuttomilla vaatimuksilla. Joku parin kuukauden muka tärkeä siivous ei ole kohtuullista. Lopeta liioittelu. Sellainen ärsyttää varmasti ja tuntuu ahdistavalta, jos et osoita yhtään selväjärkisyyttä.
On lapsellista syyttää kumppania, kun itse ärsytät nipottamalla. Ei tee vaikutusta enkä ymmärrä miksi et huomaa vaimosi rakastavan sinua mutta on väsynyt sinun touhuillesi. Ota vastuu itsestäsi.
Minä en vaadi minkäänlaista hyväksyntää vaimoltani enkä keneltäkään muulta koska olen hyvin pitkillä terapioilla jo kauan sitten hyväksynyt itseni.
Tilanne on niin, että vaimo se syyttää minua! En minä häntä. Paitsi sitten kun hän on saattanut minut pois tolaltani. Hän ottaa esille muutamia vanhoja asioita joilla alkaa kiusata, jolloin minä tietenkin puolustaudun. Toisinaan hän heittää tavaroilla ja LYÖ minua ja TÖNII sekä POTKII vaikka hyvin tietää minun olevan liikuntavammainen. Kotona en käytä tukikeppejä.
Tiedän, että vaimo LUULEE rakastavansa minua mutta hän on aivan selvästi ainoastaan riippuvainen minusta ja häntä harmittaa kun minä en ole riippuvainen hänestä. Hän selvästi tarvitsee minun reaktiotani ja kiusaa tahallaan kunnes räjähdän. Aivan kuin olisin jokin huume hänelle, jota on pakko saada muutaman päivän välein.
Kuten kerroin, perheterapeutti oli ehdottanut hänelle omaa terapeuttia (jota on hyvin vaikea saada). Vaimo totesi vain, ettei hän ole sairas vaan minä, eikä lähtenyt sinne terapiaan. Kyseinen terapeutti on erittäin kokenut, minkä osaan sanoa useiden terapiaistuntojen kokemuksella. Mutta eihän vaimoa sinne pakottaa voinut. Sen sijaan vaimo jatkuvasti uhkaa pistää minut lukkojen taakse holhoukseen. On kaksi kertaa imiantanut minut terveyskeskukseen ja ihmetteli kun minua ei lukittu sairaalaan.
Jos vaimo tosiaan käy fyysiseksi, eihän se käy! Kutsut poliisin ja teet rikosilmoituksen seuraavalla kerralla kun niin käy. Ja jos näet enteitä tästä, siis huomaat varmasti että kohta saattaa taas käydä niin, uhkaat poliisille ilmoittamisella. Siihen olet oikeutettu sekä tietysti siihen että sinuun ei käydä käsiksi. Väkivalta ei ole sallittua keneltäkään, sinä olet vielä tavallista puolustuskyvyttömämpi.
Olenhan minä satoja, ellen tuhansia, kertoja yrittänyt asiallisesti keskustella ongelmasta mutta se johtaa aina siihen, että vaimo ei pysty siitä juttelemaan vaan hetken kuluttua sanoo aina saman asian, että minun tavarani ovat se ongelma ja kun ne häviävät, kaikki on muka hyvin. hän ei ymmärrä ettei yhteiselomme ole muutenkaan kunnossa. Vaikka kuinka yritän ehdottaa erilaisia ratkaisuja hän aina toteaa, että hän ei puhu asiasta. Vaikka vaimo jotain lupaisikin, kuten viikon aikaa siivota, hän katsoo pari päivää ja alkaa sem jälkeen vi****lla ja haukkua. Hän kertoo minulle muutamaa samaa asiaa jotka ovat vuosikausia olleet puheena ja minä tiedän oikein hyvin ne ja pyydän ettei hän niitä aina mainitsisi. Minä täysin rehellisesti yritän aina löytää uusia ratkaisuja mutta hän sanoo, ettei keskustele kanssani perustellen etten MINÄ pysty juttelemaan asioista. Kuitenkin minä olen työpaikalla ollut paljon erilaisissa neuvottelukunnissa ja pystynyt keskustelemaan eri osastojen kanssa varsin hyvällä lopputuloksella.
Hän ei suostu lähtemään kanssani terapeutin luo puhunaan, ei myöskään asianajajan luokse koska sanoo tämän olevan kanssani liittolaisena häntä vastaan. Lisäksi se maksaa, mikä on vaimolle erittäin paha asia. Ei suostunut vaikka ehdotin, että menemme kumpikin erikseen keskustelemaan ja sitten tapaisimme yhtaikaa ja kuulisimme, miten avioeroasia etenisi. Hän luulee myös, että jos menemme oikeuteen, oikeus on minun puolellani koska puhun tuomarin ympäri. Hän on myös usein todennut, ettei laki voi määrätä häntä!
Kaikissa asioissa, joita ehdotan, vaimo ensimmäisenä löytää kaikki huonot puolet kun minä taas positiiviset. Jos yritän keskustella, hänellä on vain yksi huono asia, jota jauhaa ja jonka ympärillä asia pyörii vaikka minä kuinka yritän löytää hyviä puolia. Jos keskustelemme asiasta, hän jatkuvasti keskeyttää minut, eikä anna puhua asiaani loppuun. Hän toteaa, että minä olen niin sujuva puhumaan ettei hän pärjää ja lopettaa keskustelun ja lähtee pois.
Minun mielestäni sinä itse olet kovin sairas. Saattaapi olla , että olet harhainen ja näet vaimostasi jotain , mikä ei ole totta. Voi jopa olla , että vaimosi ei uskalla jättää sinua oman onnesi nojaan. Kun sinulla on niin pieni eläke, miten luulet voivasi maksaa nykyisenkään asunnon yksinäsi, kun et eläkkeen pienuuden takia uskalla muuttaa uuteenkaan asuntoon yksin.
Kyllä, vaimollasi menee hermot sinun takiasi. Olet hamstraaja ja keräilet turhia esineitä ympärillesi, välität niistä esineistä enemmän kuin kenestäkään ihmisestä. Olet omahyväisyyden huippu.
Toivottavasti vaimosi kerää voimia ja lähtee ja jättää sinut siivoamaan, päivästä toiseen. Tuskin vaimollasi on ollut mitään kunnollista elämää noin omahyväisen ja luulosairaan ihmisen kanssa. Vaimosi elää samallalailla kuin alkoholistin läheisriippuvainen puoliso.
Tai sitten vaimo vaan on despootti, ja sinäkin despoottina sympatiseeraat despoottia. Minunkin vaimoni on despootti: meillä ei asioista päätetä yhdessä. Hän suunnitelee mitä tehdään, ja jos minä ehdotan jotain muutosta hänen täydelliseen suunnitelmaansa, hän räjähtää ja saan kuulla kunniani. Minkäänlaiseen kompromissiin ei asioista koskaan päästä. Vaikka hän niin kuvitteleekin, on hänen alkuperäinen suunnitelmansa toteutunut vähintään 95-prosenttisesti.
Onko kellään neuvoa jotain keskustelupalstaa, jossa voisi jutella muiden vastaavanlaisia ongelmia kokeneiden kanssa? Mielellään suljettu alue jonne pitää rekisteröityä. Kirjoitin tämän saman Nettiturvakoti-palstalle mutta yhtään kommenttia ei ole tullut. Siellä näyttäisi muutenkin olevan kovin vähän keskustelua.
Vaimosi se on narsistinen, ja tarvitsee pakkohoitoa.
Voisit hyvin tehdä rikosilmoituksen väkivallasta, ja näin näyttää että kykenet puolustamaan itseäsi..
Miehen tehtävä on siittää mahdollisimman paljon lapsia. Mieti siitä, mikä on osuutesi.
Ajattele; 25 vuotta olette kiusanneet toinen toisianne! Miksi?
Koska molemmat olette riippuvaisia toinen toisistanne. Sinä olet omalla tavallasi hyvin sairas, vaimolla omat probleemansa. Te olette jumiutuneet tuohon sairaaseen kuvioon, lähes koko elämä tuhlattu siihen!
Hirvittävät traagista, ette taida nähdä sitä itse?
Ota laatikko unilääkettä ja pullo kossua päälle,niin helpottaa kumasti.
Sinä olet avioliittokiusattu! Puhu papille ja tuomarille hän erottaa kun on sattunut väärät palikat valittua. Pannaan molemmat eripeliin.
Lohdullisempi kohtalo. Yli 40:n vuoden avioliitosta olen ollut alistettuna vaimoni perversioiden kohteena vasta runsaat 10 vuotta. Lieneekö kostoa aikaisemmista vuosikymmenistä? "Potut pottuina"! Aritmeettisesti vuosia laskien jään voiton puolelle.
Hei en tämä ehkä asian vierestä, mutta onko ketjun aloittaja tai joku muu saanut/hakenut apua tuohon tavarankeräilyyn ja että kokee vaikeaksi tavaroista luopumisen? Minulla lähipiirissäni hamstraaja, jolle haluaisin saada apua. Tilanne on jatkunut vuosia ja sen verran paha, etten usko ilman ammattiapua ratkeavan.
Minä olen myös jonkinlainen tavaranhamstraaja. Minut herätti se ajatus, kun luin miten ongelmissa jotkut ihmiset ovat tällaisen hamstraajan tavaroiden kanssa hänen kuoltuaan. En halua että perillisilläni on samanlainen setviminen aikanaan. Kannattaa ihan tosissaan miettiä sitä, mistä tavaroista nauttii oikeasti ja mistä voisi luopua. Jos on jotain rahallisesti arvokasta keräilytavaraa, niin sitä kannattaa myydä. Keskittyy sitten vähän kapeampaan keräilyyn, jos siihenkään. Hommaa jonkin muun harrastuksen tilalle. Luopumisen tavaroista voi ja kannattaa aloittaa varovasti ja vähitellen, ei kertarysäyksellä, niin ehtii tottua ajatukseen.
Aloittajakaan ei mikään ihan nuori ihminen enää ole, jos on 35 vuotta ollut naimisissa. Mieti miten loppuelämäsi käytät, onko se tavaroiden keskellä ikävässä parisuhteessa vai vapaana molempien ikeestä? Luopumisessa on tuskaa aina, ja sen kriisin joutuu käymään läpi, mutta mieti mitä saat tilalle. Mukavuus asumisen kanssa ikävän ihmisen kanssa, onko se todella parempi kuin vähän vähemmän mukava asuminen vapaana?
Naimisissa kun olette, ja jos teillä ei ole avioehtoa, niin vaimon omistaessa enemmän hänen pitää maksaa sinulle tasinkoa, et ehkä niin puilla paljailla ole kuin luulet?
Jos joku tietää mistä hamstraukseen ammattiapua niin auttakaa. tuntuu niin pahalta kun oma läheinen kärsii ja elää sellaisissa oloissa.
Voisitte asentaa kotiinne videokamerat, jotka joku pätevä ja hyväntahtoinen lakimies käy läpi. Myös audiokäyttöliittymällä varustetut kodinkoneet auttaisivat.
Olisi ehkä hyvä myös järjestää hälytyskeskukselle näkymä kotiinne, kunhan asiaa hoitaa joku hyväntahtoinen akateemisen taustan läpikäynyt. Facebook-profiili on laillinen, ja sen voi määritellä itselleen sopivilla aiheilla. Avioehdossa voisi määritellä, ettei teillä ole oikeutta pommittaa toistenne yksityistä elämää maan tasalle.
Siinä voi myös määrätä, millä ehdoilla esimerkiksi kotinne hoito voidaan järjestää.
Esimerkiksi kunnalta on mahdollisuus saada henkilö siivoamaan kotianne, kunhan vain sovitte ajoissa molempien hyväksynnällä mitä siivotaan. Säilyttämisestä voi sanoa, jos tavarat, joita ei teiltä kukaan kysymään tule eivät enää kelpaisi kierrätyskeskuksellekaan ei niiden kunnon takia vaan kierrätyskeskuksen rajallisten tilojen takia, voi ne säilyttää tulevaisuuden arkeologeille suoraan kaatopaikalle.
Ravintoloissa taustamusiikki tekee ihmisistä kiltimpiä. Erityisesti rauhallinen melodinen musiikki, jossa on mieluummin elämänmyönteinen asenne.
Mukavampi niellä ruokaa kun saa luottaa kuin silloin kun ei saa luottaa.
Korkeatasoisen kuulokkeet mahdollistavat myös erityyppisten musiikkien kuuntelemisen yhtaikaa.
Perheemme nuori vinkkasi kerran kysyessäni liki mahdottoman (siis: yhdelle ihmiselle mahdottoman) tilanteen suhteen, mitä minun pitäisi tehdä: rentoudu.
Siis: kymmenen työvuoden sijaan pieni lepo olisi parempi lääke hoitaa asiaa.
Ihminenhän ei ole mikään Internetin etäyksikkö taikka supertietokone.
Vaikuttaa siltä ettei teillä ole kokonaan keskusteltu avioliittonne (avoliittonne?) tarkoituksesta elämää varten. Meinaan ne aivottomat esineet eivät teitä oikein kunnolla auta.
Miten olisi jos myisitte joitakin arvokkaita, parhaassa kunnossa olevia esineitä pois.
Joku voisi siten hjelppiä (suomeksi: auttaa) näissä asioissa kun on kuullut asianne.
Kannattaa muistaa, etteivät ne esineet teitä rakasta taikka tule kiittämään, kun ne siihen sijoitatte. Etsitkö luotettavaa esinettä vai luotettavaa tapaa käsitellä asioita taikka levätä?
Tutustukaa myös artikkeliin
https://fi.wikipedia.org/wiki/Polygamia
joka monen muun kohdalla on auttanut kun MUILLA on toimiva n:ihmisen yhteisavioliittolupaus: he eivä painosta teitä aviovelvollisuuksiin.
Vähän kuin yhdistelmä yritystoimintaa (tottakai rehellistä ja laillista) ja toimivia seurustelusuhteita.
Rauhan vuoksi: esimerkiksi rukoilu ilman sen kummempaa puhuttua kieltä taikka sopivan puhutun kielen kera saattaisi parantaa rauhaa koska oikeat, toimivat ja luotettavat hyvät vastaukset ovat melkolailla arvostettuja.
Voisi sanoa, ettei kannata sanoa ei kiitos asioille, jotka auttavat muita.
Vaimosi vaikuttaa tehokkaalta, "paikat kuntoon"-tyyppiseltä. Onhan hänelläkin oma elämä. Jos se on järjestyksessä olettaisin hänen samalla olevan sinuakin kohtaan kiltimpi.
Pyydä häntä useammin tekemään asioita, joista hän todella pitää.
Ja muista että muillakin on oma elämä, josta he toivovat selviävänsä kunniallisesti,
järjissään, siten että heilläkin tulevaisuus, jota ei tarvitse etukäteen katua.
Jakakaa, kuten avioliitossa jaetaan, "kaikki" hyvät asiat keskenänne. Etsikää lisäiloa muiltakin, varoen. Varokaa muualla liikkuessanne levittämästä kielteisiä leimoja, vaikka vain itseänne varten. Varokaa myös kotona olemasta vyöryviä tsunameja.
Jos et ihmeparannu lyömällä, niin se ei ole sinun kohdallasi tarpeenkaan.
Meikata voi kyllä muutenkin kuin mustelmilla.
Jos annan lemmikille anteeksi, mikset sitten ihmiselle?