Oltiin jouluna avovaimon vanhempien mökillä(ainoa vaihtoehto?)Meillä on puolivuotias poika,ja poika siinä joulupäivän iltana itkeskeli,ja kitisi aika paljon,no jossain vaiheessa tuli mieleen,että annanpa pojalle pienen palan suklaata,siis todellakin pienen palan,että rauhottuisi,niin eikös appi sanonut,että etkä anna,ja anoppi TIETENKIN paasasi tapansa mukaan esim,ei saa antaa,ettei poika lihoisi(syyllisyys oman lapsensa lihavuudesta?).Takaan,että oli viimeinen yhteinen joulu,vaikka se heille onkin itsestään selvyys,että joulut vietetään heidän luona.En aio enää kertaakaan mennä heidän mökille,vaikka apella on peukalo keskellä kämmentä,ei esim.saa raivaus sahaan vaihdettua terää ilman minua,ja muutenkin aina valmis vaivaamaan ,kun ei itse viitsi selvittää asioita,aivankuin olisin otettu kaiken maailman vaivaamisista.
kasvatus määräilyä
nyrkkirauta
81941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
no höh. ei pieni pala hallaa tee. itekki oisin vastaavassa tilanteessa antanu kersalle suklaata. olen hoitanut kummityttöäni(tammikuussa 2v)ja se rauhottuu aina suklaalla,tai jollain toisella karkilla :)
ja oppiihan ne kumminkin joskus syömään karkkia.
ei kummityttöni vanhemmat ole mitään sanoneet jos työn sille karkkia kun menen hoitamaan sitä.
anoppis ja appis on eläny pula-ajalla niin ne ei voi käsittää sitä miten pikkusille syötetään suklaata tai vastaavaa. mahto lapsiki ihmetellä kun ensin tajotaan hekkua mutten sitten ei annetakkaan..
kai sä sille myös hernesoppaa ja lihasoppaa annat et kasvaa vanttera voimapussi kuin vanha jukolan jussi
Minakin olen antanut suklaata pojalleni siina iassa. Enka ole huomannut mitaan haittoja tai lihomisia. Pojan ollessa n. 10kk annoin tikkarin kateen kun kitisi ja raakyi rattaissa. No mummu (pojan isan aiti) oli siina mukana ja sanoi tietysti etta "en mina ole koskaan antanut tai nahnyt vauvalla tikkaria". Mina tyynena vastasin etta "kato, siina on". (heh, olin itsekin todella vasynyt siihen aikaan paivasta). Ja vaavi nukahti onnellisena tikkari kadessa ihan parissa minuutissa. Ala valita appivanhempien sanomisista, sehan on vain niiden lempipuuhaa. Tee kuten vanhemman vaisto sanoo :D Joskus on pakko antaa suklaata tai muuta pienta etta "rauha" sailyy.
Olen isovanhempien kanssa ihan samaa mieltä. Suklaa ei ole vauvoille sopivaa ravintoa. Suurin osa tuon ikäisisistähän on vielä äidinmaidolla eläviä.
Suklaassa on rasvaa ja kaakaota, jota kumpaakaan lapsen elimistö ei kaipaa. Makea kyllä kaikille maistuu, sillä eihän vauvankaan suu tuohesta ole.
Pikku pala suklaata tai jotain muuta mistä lapsi rauhoittuu,ei maailmaa kaada!!vaikka kuinka olisi epäterveellistä!teit aivan oikein kannattaa tehdä just niin kuin itsestä tuntuu sillä hetkellä.Sinä olet lapsesi "tuntia"ja tidät mikä auttaa sillä hetkellä!Älä kanna murheita muitten sanomisista...sanojia "aina"riittää.
...välttämättä itse neuvosta - siis siitä, onko se oikea vai väärä - vaan siitä, miten se neuvo esitetään. Jos sen osaa esittää rakentavasti (lue: niin, että vanhemmat tuntevat saavansa silti itse päättää mitä tekevät), ehkä neuvo voi olla avuksi. Noissa jutuissa liikutaan niin herkällä alueella, että isovanhempien on parempi joskus laskea kymmeneen ennen kuin sanovat, vaikka olisivatkin oikeassa.
Anna niiden isovanhempien mussuttaa, ei ne ole pahaa tarkoittaneet. Pieni pala suklaata ei tietenkään tapa, mutta paras rauhoituskeino on isän syli eikä makea. Keinuttaminen, juttelu, laulu, kaikki ne auttavat lasta rauhoittumaan. Jos jatkuvasti opetetaan lasta lohduttautumaan ruoan ja makean kautta, se vaikuttaa lapsen persoonan kehitykseen. Näin äkkisiltään vaikutat aika herkkänahkaiselta anopin ja apen suhteen. Eiväthän he sentään ole fyysisesti sinuun käsiksi käyneet. Eikä paljon henkisestikään. Älä ala kostolinjalle, siitä koituu vaimollesi ja lapsellesi murhetta. Ei muuta kuin mukaan huumorintaju ja virtahevonnahka tuleville tapaamisille. Ole lojaali appivanhemmille, ennen pitkää vedät pitemmän korren.
Aikas pienestä otat itsees. Ei ole tainnu paljon vaikeeta olla elämässä.
Mitenkähän ne nyt pärjää raukat ilman sua???
Kuinkahan ne on kyenneet tähän asti selviytymään elämästään kun et ole ollut niitä avustamassa??