Tissuttelu

tissuttelijajee

En olisi ikinä kuvitellut, että mulle käy näin. Ja olen 100% varma, että kukaan läheisistäni tai ystävistäni ei myöskään uskoisi tätä.

Tosiasia on, että tissuttelen punaviiniä joka ilta. Juon vitutukseen ja yksinäisyyteen. Teen paljon töitä ja minulla ei ole mitään sosiaalista elämää enää.

Istun olohuoneen lattialla ja katson jotain täysin tyhjänpäiväistä. Juon punkkua. Onko tuttua? Mulla menee noin 3 lasia illassa, jotain voi tämä määrä naurattaa, mutta olen hoikka nainen, mulle tämä on iso määrä päivittäin käytettynä.

Olen äärettömän väsynyt koko ajan. Aamulla ei huvita nousta sängystä, mikään ei kiinnosta. Kyllä, olen varmasti masentunut, mutta masennuslääkkeet tekevät minut sairaaksi. Siis todella, eivät sovi mulle.

Yritän päästä tästä tilanteesta seuraavin keinoin:

1. En osta Alkosta alkoholia kotiin
2. Alan lukemaan tai tekemään käsitöitä tv:n katsomisen sijasta
3. Alan kuntoilemaan
4. Otan yhteyttä niihin vähäisiin ystäviin, joita minulla enää on ja yritän järjestää tapaamisia yms.

Mulla on ollut isoja ongelmia terveyden kanssa, vatsa on aina kipeä. Hirvittävä refluksi ongelma, jatkuvia kipua, myös aikoina, jolloin en ole käyttänyt alkoholia. Alkoholi nyt ei ainakaan ole ratkaisu ongelmiin.

Jos täällä on joku vastaavissa ongelmissa, yritetään yhdessä ylös tästä suosta.

Ammattini vuoksi olen julkisuudessa niin paljon, että en todellakaan voi mennä AA-tapaamiseen. Multa lähtisi leipä.

Jos lapsia ei olisi, en uskoisi, että jaksaisin.

56

608

    Vastaukset

    • Olen viittäkymppiä lähestyvä mies ja aikalailla samassa tilanteessa. Olen tiedostanut jo sen että olen sairastunut alkoholismiin. Töissä on niin kiire, ettei mitään hoitoon menoja edes voisi kuvitella. Ehkä sitten joskus. Mut, jos hakeutuisi hoitoon vaikka kesälomaksi? Silloin se ei julkistuisi?

      • Jatkan vielä. Sinulla on hyvät suunnitelmat yrittää selviytyä. Minun itsediagnoosini perusteella pitää ensin pysäyttää sairauden eteneminen. Sitten tulee muut asiat. Ja, tiedostaa se että koko loppuelämän tärkein asia on pidättäytyminen huumeesta nimeltä alkoholi. Se ei ole mitenkään helppoa kun on rakastunut alkoholiin. Minä olen ja siksi ihmissuhteet ovat olleet lyhyitä. Eron hetki on ollut helppo, koska on tiennyt että ei menetä rakastaan alkoholia vaan vain jonkun ihmisen joka oli mustasukkainen rakkaalleni.


      • Rakkaus alkoholiin on vakava asia. En toivo sitä sinulle. Onko sinulla mahdollista suunnata tämä tunne toisenlaisiin asioihin? Voisitko alkaa nähdä, että tämä rakkaus tuhoaa sinut?

        Minulla tunne on päinvastainen, vihaan alkoholia. En edes pidä punaviinin mausta, se kaipaa aina seurakseen aina pientä purtavaa; juustoa, leipää, ruokaa. Vihaan sitäkin, että olen menettänyt elämäniloni ja sen kautta elämänhallintani.

        Minun ei ole vaikea luopua alkoholista. Minun on vaikeampi luopua tylsämielisyyden ja masennuksen hengestä, joka istuu minussa lujasti nyt.

        Minun juomiseeni liittyy hyvin paljon tunne, että vihaan itseäni ja elämääni.

        Tästä suosta minun on kammettava itseni ylös. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. "Alussa oli vain suo, kuokka ja Jussi". Jalat polvia myöten suossa seison. Sekä fyysiset että psyykkiset voimat täysin nollassa.

        Mutta tänään on uusi päivä ja huominenkin tulee. Jos ei tänään, niin sitten huomenna.

        Taistelen itseni kanssa, kaadanko viimeisen vajaan pullollisen punaviiniä viemäristä alas. Olenko valmis luopumaan siitä, joka turruttaa hieman yksinäisyyttäni tänä iltana? Mutta joka samalla upottaa minua syvemmälle suohon?


      • Tarkoitin rakkaudella alkoholiin vertauskuvallisesti. Olen tietoinen siitä että olen riippuvainen tästä päihteestä. En ihaile sitä enää.


      • Tissuttelijajee kirjoitti:

        Rakkaus alkoholiin on vakava asia. En toivo sitä sinulle. Onko sinulla mahdollista suunnata tämä tunne toisenlaisiin asioihin? Voisitko alkaa nähdä, että tämä rakkaus tuhoaa sinut?

        Minulla tunne on päinvastainen, vihaan alkoholia. En edes pidä punaviinin mausta, se kaipaa aina seurakseen aina pientä purtavaa; juustoa, leipää, ruokaa. Vihaan sitäkin, että olen menettänyt elämäniloni ja sen kautta elämänhallintani.

        Minun ei ole vaikea luopua alkoholista. Minun on vaikeampi luopua tylsämielisyyden ja masennuksen hengestä, joka istuu minussa lujasti nyt.

        Minun juomiseeni liittyy hyvin paljon tunne, että vihaan itseäni ja elämääni.

        Tästä suosta minun on kammettava itseni ylös. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. "Alussa oli vain suo, kuokka ja Jussi". Jalat polvia myöten suossa seison. Sekä fyysiset että psyykkiset voimat täysin nollassa.

        Mutta tänään on uusi päivä ja huominenkin tulee. Jos ei tänään, niin sitten huomenna.

        Taistelen itseni kanssa, kaadanko viimeisen vajaan pullollisen punaviiniä viemäristä alas. Olenko valmis luopumaan siitä, joka turruttaa hieman yksinäisyyttäni tänä iltana? Mutta joka samalla upottaa minua syvemmälle suohon?

        ei sitä viinanhimoa voita mikään kunnes katsoo itseään peiliin ja sanoo se loppu nyt. ja yksinäisyyteen auttaa kumppani jolle voi puhua. mun ex. vaimo lässytti aina mun juomisesta uus vaimo ei ikinä sain siis itse päättää. ei tota sosiaalista elämää tarvi vaan kaveri viereen kait saat seurustella vaikka olet julkimo


      • Voit kokeilla entistä Hesperian sairaalaa vaikkapa kesälomallasi. Käy näyttäytymässä jollekin lääkärille ja kerro itsetuhoisesta käyttäytymisestäsi ja vaadi päästä hoitoon vapaaehtoisesti. Kerro, että n. 3 - 4 viikkoa tuntuu sopivalta ja uskon kokemuksestani, että pääset hyvään alkuun. Loppu hoidostasi onkin sinun ja hoitavan lääkärin ja psykologisi yhteistyötä.

        Voin vakuuttaa, että hoito toimii ja tavoitteesi tulet saavuttamaan.


      • Alkoholi ei ole pakollinen juoma sitäkin tulee toimeen monet sairaudet johtuvat siitä sairas menot pienenisivät


    • Sama tilanne täällä. En olisi uskonut, että jään koukkuun jokailtaiseen tissutteluun, ja jotenkin olisi päästävä tilanteen herraksi. Minäkään en mene AA-kerhoon (pieni kunta ja jutut), mutta jotain olisi keksittävä. Miten voisimme toisiamme auttaa?

      • Pieni kunta, ja kukaan ei tiedä sun tissuttelustasi?
        Kirjaudu Päihdelinkkiin.


    • Avaajalle.
      Älä yritä korvata alkoholia liian moninaisilla ja yksityiskohtaisilla toiminnoilla, kun ongelma on vielä akuutti. Niistä saattaa tulla stressi joka houkuttaa juomaan ja voi aiheuttaa repsahduksen. Hiljaa ja hitaasti hyvä tulee - usko minua, prosessi on pitkä. Kun luovut viinistä, hellittele itseäsi häpeämättä muilla tavoin: jos pidät suklaasta tai leivoksista, syö niitä, tai jos pidät hömppäsarjoista, katsele niitä! Tee sitä mistä pidät todella!

      Kun totut alkottomuuteen, on aika alkaa etsiä muita korvaavia toimintoja. Mutta ei kiireellä eikä itseään pakottaen. Kyllä niihin ehtii: ehdoton ykkösprioriteetti on alkosta erossa pysyminen.

      • Kiitos, tämä oli hyvä neuvo!

        Voidaan tsempata toisiamme. Uskon, että osa tissuttelijoista juo sen takia, että on yksinäinen, tylsiintynyt, masentunut. Mulla on selvästi masennus. Yksin kotona oleminen on mulle tällä hetkellä huonoin vaihtoehto. TV:n tuijottaminen, netissä surffailu....

        Mulla on kiva, joskin vähän stressaava työ. Koska työ on julkista, en tykkää käydä baareissa. En kyllä muutenkaan niin erityisesti.

        Pikkuhiljaa kun lapset ovat lähteneet omilleen, huomaan, että oma sosiaalinen verkostoni on todella hutera. Suurin osa ystävistäni on parisuhteessa.

        Yritän solmia uusia ystävyyssuhteita, joissa alkoholi ei ole mukana. Vaikka itse olenkin vetänyt 2-3 lasillista viiniä per ilta, en voi sietää kännäämistä. En ole koskaan juonut enempää, todennäköisesti tulisi niin kamala krapula, että oksat pois.

        Erosin lasteni isästä sen takia, että hän joi joka päivä. Arvatkaapa miltä nyt tuntuu, kun teen sitä itsekin....


      • tissuttelijajee kirjoitti:

        Kiitos, tämä oli hyvä neuvo!

        Voidaan tsempata toisiamme. Uskon, että osa tissuttelijoista juo sen takia, että on yksinäinen, tylsiintynyt, masentunut. Mulla on selvästi masennus. Yksin kotona oleminen on mulle tällä hetkellä huonoin vaihtoehto. TV:n tuijottaminen, netissä surffailu....

        Mulla on kiva, joskin vähän stressaava työ. Koska työ on julkista, en tykkää käydä baareissa. En kyllä muutenkaan niin erityisesti.

        Pikkuhiljaa kun lapset ovat lähteneet omilleen, huomaan, että oma sosiaalinen verkostoni on todella hutera. Suurin osa ystävistäni on parisuhteessa.

        Yritän solmia uusia ystävyyssuhteita, joissa alkoholi ei ole mukana. Vaikka itse olenkin vetänyt 2-3 lasillista viiniä per ilta, en voi sietää kännäämistä. En ole koskaan juonut enempää, todennäköisesti tulisi niin kamala krapula, että oksat pois.

        Erosin lasteni isästä sen takia, että hän joi joka päivä. Arvatkaapa miltä nyt tuntuu, kun teen sitä itsekin....

        Minä olen tissutellut kauan' ennen tein viiniä itse mut se on jäänyt kun yksi satsi ei lähtenyt käymään.
        Juon' tissutan viikossa 3 litran tonkan + kaljaa ja lonkeroa. Muutamana iltana otan "vain" 2 isoa kaljaa' isoa tölkkiä siis.


    • Punkku on myrkkyä. Siitä tulee helkkarinmoinen jysäri. Kokeileppa ihan kirkkaita.. Esim pullo tapsaa(tapio) iltaisin. On energiaa ja tekee mieli soitella kavereille , vaikka yöllä. Juominen on hyvä harrastus.

      • Juopottelu niin, että tulee humalaan, on sosiaalinen harrastus. Kännissä tulee soiteltua kavereille ja lähdettyä pubiin luomaan uusia ystävyyssuhteita.


      • Ahahahaha. Hyvä keventävä vastaus.


      • Viski on paras ei tule pukamia niin kuin konjakista. Tylsyyttä vastaan minäkin tissutan. Kumppani kuoli' on niin yksinäinen olo. Terveys on hyvä' lääkäri jupisi itsekseen että ei tämä tyttö juo' kun olin työpaikkalääkärillä ja terveyssisar passitti minut verikokeeseen' että juonko. Ssin lääläriltä putaat paperit...


      • Tuo on pelkkää juoppojen itsepetosta, että jollain alkoholijuomalla tulisi pienempi krapula kuin toisella. Krapulan kovuus määräytyy ainoastaan sillä, kuinka paljon elimistö joutuu sitä myrkkyä sieltä tuhoamaan, eli kuinka paljon sitä alkoholia on juotu.


    • Sinulle "tissuttelijajee". En minäkään olisi voinut kuvitella, että minä(kin) sairastun/ajaudun viinintissuttelun seurauksena alkoholismiin. Kukaan läheisistäni ei olisi sitä uskonut - olin mestari salaamaan todellisen tilanteeni. Mutta niin vain kävi.

      Vuosien ajan päivittäinen viinintissuttelu vei minut pohjalle. Masennukseen. Ongelmiin. Terveys meni. Minäkin join vitutukseen, yksinäisyyteen. Minäkin istuin olohuoneessa katsomassa jotain tyhjänpäiväistä. Viikonloput aamusta iltaan pienessä sievässä. Ja myös minä vihasin humalaa, känniä, liikaa alkoholia. Punaviinin kanssa tarvitsin pientä syötävää. Yhtä kaikki, nukkumaan menin lievästi humalassa. Ulkoisesti elämässäni kaikki hyvin, jopa loistavasti.

      Tilanteeni kriisiytyi. Lopetin kerrasta. Kartoin sohvaa, nojatuolia, olohuonetta, telkkaria. Kädet täristen keksin sijaistoimintoja jokailtaiselle viininjuonnille. Kirjasto. Lukeminen sängyllä. Lenkit. Uimahalli. Elokuvissa käynti. Mitä tahansa.

      Viininhimo kestää pitkään.

      Viininhimon voimistuessa sanoin mielessäni "tänään en juo". Se auttoi. Lähdin iltaisin kävelemään. Tein pitkän lenkin, kun aikaisemmin samaan aikaan olin kaatanut isoja viinilasillisia, istunut television ääressä. Ensimmäiset raittiit viikonloput, etenkin saunan jälkeen istuskellessa telkkaria tuijottaen olivat vaikeita: okei, mässytin karkkia. Join vissyä. Mutta ei alkoholia!

      Syy raitistumiselleni (mikä kävi toistaiseksi helpommin kuin luulin) oli hitonmoinen, helvetillinen sisäinen paha olo. Henkisesti olin niin pohjalla kuin vain voi olla. Itsetuhoiset ajatukset, musta tulevaisuus, viha, agressio, kiukku. Hermostuneisuus. Pinna kireällä. Ainoastaan viini helpotti oloani.

      Purin pahan oloni, äreyteni lapsiini ja mieheeni. Tuloksena iloton, painostava perheilmapiiri. Tajusin tuhoavani itseni sekä - lapseni!

      Ja kaikki tämä "viattoman" viinintissuttelun seurauksena. Alkoholi on petollinen aine. Kysyin itseltäni, mihin oikeastaan tarvitsen alkoholia/viiniä.

      Lopettettuani alkoholinkäytön elämänlaatuni on parantunut. Olen rauhallisempi, iloisempi, tasaisempi. Hyväntuulinen. Energinen. Näen selvästi alkoholi-masennus -syy-yhteyden.

      Huomaan helposti ns. juovat tyypit, jotka etenkin maanantaisin ärtyilevät, äksyilevät töissä vieroitusoireiden vuoksi. Heitä on paljon. Toivon, että suomalainen alkoholinkäyttötapa kokonaisuudessaan muuttuisi. Elämä olisi iloisempaa.

      Lue Päihdelinkin kirjoituksia. Tutustu vieroitusoire-ja alkoholiriippuvuus-asiaan. Lue tämän palstan asiallisia kirjoituksia. En mennyt AA-kerhoon samasta syystä kuin sinä: julkisuus. Tein raitistumisestani oman päänsisäisen projektin. Tahdonvoimalla. Joudun silti päivittäin päättämään, että "tänään en juo". Mutta sitkeästi, sisulla, tahdonvoimalla, lujuudella, vahvuudella - se onnistuu kyllä.

      Olen varma, että onnistut. Väsymyksesi helpottuu. Nukut paremmin. Jos olet alavireinen, masentunut: älä lääkitse/käytä alkoholia niin kauan kuin masentaa. (Lisää D-vitamiinia ja magnesiumia ruokavalioosi). Syö hyvin.

      Ryhti elämään löytyy alkoholittomuudesta TAI kohtuukäytöstä. Minulle kohtuukäyttö ei onnistu; olen elänyt nuoruudesta asti viina-ja viinikeskeistä elämää. Nykyään elän normaalia elämää, jota päivittäinen viinintissuttelu ei määrää. Olen absolutisti, tekemättä asiasta numeroa.

      • Onnittelen RvaKotoilijaa. Olet jo tuntuvasti asettamallasi tiellä kohti absolutismia.


    • Rva kotoilija: KIITOS!

      Tulen lukemaan tätä kirjoitusta monta, monta kertaa. En ole yksin ongelmani kanssa!

      Aamulla kaadoin loput punaviinit viemäriin. Maanantai on hyvä päivä aloittaa.

      Illalla pitää keksiä muuta tekemistä. Alkoholia ei nyt ole kotona ja aion pitääkin asian niin.

      Vatsa ja maksa eivät kyllä olisi kestäneet enää yhtään enempää. Puhumattakaan päästä. Työterveydessä kävin joulun jälkeen, mutta labra-arvoissa ei näkynyt mitään, vaikka vähän jännitin asiaa.

      Mietin jossain vaiheessa, että uskaltaisinko kertoa vanhemmilleni, että painiskelen nyt alkoholismin kanssa. En pysty.

      Aikuiselle lapselleni kerroin, että äidillä on nyt ongelma ja lipittelen iltaisin kotona. Hänen kommenttinsa oli vain, että ei se mitään, äiti, tarvitset jotain, jotta rentoudut. En lähtenyt avaamaan ongelmaa sen enempää, sanoin, kyllä, että alkoholi on väärä tapa rentoutua ja haluan löytää toisenlaisia tapoja rentoutua.

      On se uskomatonta miten hyvin pystyy myös peittämään huonovointisuuntensa meikin taakse!

    • Päivä juomatta...päiväni murmelina...nyt iltaa kohden alkaa kirkastumaan myös se, että paitsi, että mua vituttaa mun yksityiselämä, mua vituttaa myös mun työ. Ja erityisesti esimieheni, joka on edessä todella nice ja kaikkea, mutta selän takana narsisti-puukottaja. Pelkästään hänen ajattelemisensa saa aikaan sen, että jos sitä punkkua olisi, ensimmäinen lasillinen olisi jo kädessä.

      Sitten kun seuraava vaihtoehto duuniksi löytyy, enpä jää kaipaamaan.

      Mutta nyt ryhtiä, pitkä lenkki takana ja sauna lämpiämässä. Mitä sen jälkeen, enpä tiedä. Jotain.

    • Kirja käteen, sängylle lukemaan. Unohda sohva, telkkari. Mene aikaisin nukkumaan. Puuhaile mitä tahansa, mutta ei viini-sohva-telkkari-juttuja! Tsemppiä raitistumiseen. Olet oikeassa, viininkittaus ei ole oikea, hyvä tapa rentoutua. Vaan huono sellainen!

    • Onneksi olen laiska käymään alkossa. Nyt kävi vain niin, että kun en ole juonut punkkua iltaisin turruttaakseni sisäistä pahaa oloani, paha olo todella pääsi ulos kuin pullon henki. Hirvittävä depis, joka on ollut taustalla, pääsi nyt esiin.

      Tänään on käynyt mielessä irtisanoutuminen työstä ja itsemurha. Eli tosi pohjalla ollaan. Mutta hei, ilman alkoholia!

      • Jotain on siis tapahtumassa, muutos, ja olet siirtymässä puhtaampaan ilmaan, parempaan. Elämäsi fokus on vaihtamassa paikkaa. Varaa itsellesi aikaa, sillä siirtymä ei tapahdu käden käänteessä. Viittaan aiempaan kirjoitelmaani; älä yritä muutosta liian nopeasti äläkä pakolla, vaan loivin kaarin. Anna ajan kulua, anna tapahtumien tapahtua itsestään. Ilman alkoa. Huomaat, että elämä kantaa.


      • Lisäys edelliseen:

        Koeta pitää itsesi kylläisenä ja tarpeeksi nukkuneena. Kun on nälkäinen ja/tai väsynyt, ihminen on heikoimmillaan. Jos uni ei tule, suosittelen, että haet nukahtamislääkekuurin muutamaksi viikoksi. Tiedän, että tästä ollaan eri mieltä, mutta ei sellainen vielä riippuvaiseksi tee eikä ole vaaraksi. Mutta jos sellaista pelkää, kannattaa kokeilla Melatoniinia; se ei aiheuta riippuvuutta.


    • Eikö kellekkään ole tullut vieroitusoireita, että naps lopetitte, oireita pelkään. Nuoresta saakka juonut mutta nyt 15v päivittäin 6olutta. Jostain luin että lopettaminen tosta naps vaan voi johtaa hengenvaarallissen tilaan.

      • Aikoinaan itse hoidin alkoholin vieroitusoireet alkoholilla. Lopulta tarvitsin lääkkeiden avulla toteutetun katkaisuhoidon laitoksessa.


      • Vähennä yksi olut joka päivä, viikon päästä nolla.


      • Kuuden oluen juomatta jättäminen ei johda muuhun kuin lievään rapulaan ja oluenhimoon.


      • Olen lähes vuoden verran tissutellut koskenkorva-vodkaa ahdistukseen, kun lääkäri ei kirjoittanut mitään rauhoitavaa.
        Paukku ja naukku on vienyt pelot ja ahdistuksen mutta siitä tuli sivuoireena 10 kiloa lisää painoa ja psoria päänahassa punaisia läiskiä ja hilsettä. Ei ollut ennen kuin korkin avasin.
        Nyt pitäisi lopettaa tuleeko millaiset vieroitusoireet kun elimistö on tottunut lähes vuoden saamaan päivittäisen paukun ja naukun. Ilman alkoholia pelkään ja vapisen pelkään ihmisiä en uskalla käydä missään kahvilassakaan.
        Olen työtön työnhakija ja ensikuussa työkokeiluun mentävä.

        Tuleeko koviakin kramppeja tai psyykkisiä oireita? Pelkotiloista kärsivä.


      • Kauhunvallassa kirjoitti:

        Olen lähes vuoden verran tissutellut koskenkorva-vodkaa ahdistukseen, kun lääkäri ei kirjoittanut mitään rauhoitavaa.
        Paukku ja naukku on vienyt pelot ja ahdistuksen mutta siitä tuli sivuoireena 10 kiloa lisää painoa ja psoria päänahassa punaisia läiskiä ja hilsettä. Ei ollut ennen kuin korkin avasin.
        Nyt pitäisi lopettaa tuleeko millaiset vieroitusoireet kun elimistö on tottunut lähes vuoden saamaan päivittäisen paukun ja naukun. Ilman alkoholia pelkään ja vapisen pelkään ihmisiä en uskalla käydä missään kahvilassakaan.
        Olen työtön työnhakija ja ensikuussa työkokeiluun mentävä.

        Tuleeko koviakin kramppeja tai psyykkisiä oireita? Pelkotiloista kärsivä.

        Onneksi psykiatri kirjoitti Propralia pelkoon ja vapinaan. Joten eiköhän tässä kesällä olla kuivilla. Terassit kun ei houkuttele vaan luonnosta nautin ja harrastan valokuvausta.


    • Luulen, että lopettettuasi alkoholinkäytön oirehdit vieroitusoireita. Tiedän mistä puhun. Lopettuani viinan juonnin kärsin entistä pahemmasta olosta, masennuksesta, alakulosta, ties mistä monta päivää. Jopa viikkoja. Mutta sitkeäsi päivä kerrallaan menin eteenpäin. Mielialan ollessa nolla. Mullakin on ollut depis taustalla, ja sitä turruttaakseni join viinaa. Kappas vaan, ajan kanssa raittiina depis vähitellen lieventyi.

      Koeta sietää paskat fiilikset. Kunhan olet kuivilla, raittiina pitkään, voit alkaa tutkailla masennustasi. Tärkeää on, että et käytä alkoholia. Masennuksen itsehoidossa on mielestäni olennaista lopettaa viinanjuonti. Sekä huolehtia hyvästä, monipuolisesta ruokavaliosta ja ennen kaikkea liikunnasta.

      • Hyvä hyvä, olet tunnistanut oman riippuvuutesi alkoholista ja olet onnistunut pääsemään siitä irti.


    • En usko että lopettaminen käy noin vaan, vuosien huominen...delirium-tila mahdollinen. Kehoittaisin lopettaa alkon ainakin vuosien ryyppäämisen lääkärin tuella.

    • Sori juominen ei huominen.

    • AP kirjoittaa:

      Nyt pari viikkoa jo ilman tissuttelua. Ei se ollutkaan niin vaikeaa. Osaksi auttoi se, että vatsa ollut todella kipeä.

      Pikkuhiljaa alkaa taas elämä maistumaan. Viinit jätän nykyisin ostamatta kotiin. Vaikea juoda, kun sitä ei kaapissa ole. Ei kannata hankkia pulloa kotiin ollenkaan!

      Suosittelen, että kokeilette tätä ratkaisua.

      Absolutiksi en aio ryhtyä, koska ongelma ei ole koskaan vielä ollut se, että joisin liikaa, vaan tissuttelu kotona, koska elämä on tuntunut raskaalta ja yksinäiseltä.

      En vain enää juo kotona. Jos käyn ulkona syömässä, voin nauttia pari lasillista viiniä ruuan kanssa.

      • Kun minä yritin päästä irti viinasta, päätin mm. että
        - juon vain juhlissa
        - juon vain kotona
        - juon vain olutta
        - juon vain ruoan kanssa
        - juon korkeintaan 1/2/4/5 annosta kerralla
        - juon vain Lapissa
        - juon vain viikonloppuisin
        - juon vain kerran viikossa
        - juon vain lomalla
        - juon vain seurassa
        - juon vain yksin
        - en juo kahtena päivänä peräkkäin

        Ja ennen pitkää kaikki oli ennallaan.


      • Hehheheh.


    • Tismalleen oikein, 6000-päivää! Niin minäkin aina maanantaisin päätin, että vietän tämän viikon juomatta. Ilman viiniä. Päätös piti pisimmillään keskiviikkoon; tavallisimmin jo maanantai-iltaan mennessä aukaisin pullon, "koska niin rankka päivä". Viikonloput alkoivat jo torstai-iltana, koska "pianhan on perjantai". Viiniä kului, "koska työssä niin raskasta". Ja sitä rataa.

      Joka maantai päätin vähentää. Ei onnistunut. "Koska. Niin. Raskasta."

      Raitistumiseen on vain yksi tie: täyslopetus. Sitä en tiedä, pystynkö kohtuukäyttäjäksi. En halua kokeilla. Minun tapauksessani eleetön, numeroatekemätön täysraittius, vesi-, vissy-, mehu-, kahvi- ja teelinja ovat ainoa toimiva tapa.

      Ketjun aloittajalle: on hyvä päätös, että et osta viinejä kotiin. Mutta päästäksesi riippuvuudesta eroon, olisi ehkä hyvä pohtia, mihin tarvitset niitä kodin ulkopuolella juotuja lasillisia. Totuus on, että osa ihmisistä kykenee käyttämään alkoholia "tuosta vaan", ei aiheuta suurempia riippuvuuksia. Sitten on toisia (kuten minä ensimmäisistä käyttökerroista lähtien 16-vuotiaana), jotka välittömästi yhdenkin lasillisen jälkeen haluavat toisen, kolmannen, neljännen...kunnes humala.

      Näin kului 30 vuotta. Viininjuontia. Hidasta alkoholisoitumista kaikkine piirteineen.

      Minä en viinejä juodessani maistellut makuja, huljutellut suussa löytäen "bukeeta" - ehei, nopeasti alas kurkusta humalahakuisesti. Laatikkoviinit ovat suuri vitsi: pahanmakuista litkua, jonka tarkoitus on humala. Vaurastuneen keskiluokan "viiniharrastus" rikastuttaa viinintuottajia. Samaan aikaan keski-ikäiset naiset alkoholisoituvat, masentuvat, sairastuvat, syövät nukahtamislääkkeitä, relaksantteja, jne. Eipä mulla muuta.

      Ketjun aloittajalle toivon hyviä päiviä. Pysy päätöksessäsi. Olet oikealla tiellä.

      • Sain noin 6 kk juomisen loppumaan ,lääkärin neuvo oli että tiputa pikku hiljaa alaspäin.Nyrkki sääntö oli että puolita aina edellispäivänä juomasi määrä ! Ja jos tulee hirvittävä olo tila niin ota siihen pieni paukku .


      • pertti111 kirjoitti:

        Sain noin 6 kk juomisen loppumaan ,lääkärin neuvo oli että tiputa pikku hiljaa alaspäin.Nyrkki sääntö oli että puolita aina edellispäivänä juomasi määrä ! Ja jos tulee hirvittävä olo tila niin ota siihen pieni paukku .

        Täytyy minunkin kokeilla tuota että vähentää ja ratkoa vaikka ristikoita tms Kokonaan 0 linjalla en voi lopettaa 6 kuukauden vodan naukkailua, en juonut kuin paukun lääkkeeksi ja se helpotti. Tietysti ahdistus varmaan kasvaa kun veressä ei ole rauhoittavaa alkoa.


    • Kiitos paljon ajatuksia herättäneistä kirjoituksista. Itse painin myös liiallisen juomisen kanssa, joskaan en tunnista varsinaista alkoholin himoa. Minun ongelmani on elämän tyhjyys, kun olen lapseton, sinkku ja työtön. Tunnen olevan täysin ulkopuolinen tässä maailmassa ja hyvin yksin. Baarin sosiaalisuus vetää puoleensa, mutta kun rahaa ei ole paljon, ei ole varaa istua joka päivä eikä missään kovin laadukkaissa paikoissa. Ns. räkälöissä ei taas viitsi olla kovin selvin päin. Ikääkin on kohta 50v joten työmahdollisuuteni eivät näytä kovin valoisalta, etenkään kun ei ole tässä olossa oikein halua mihinkään.

      Isäni kuoli alkoholiin 20 vuotta sitten ja olen usein mietinyt onko masennukseni ja sen "lääkintä" alkoholilla perinnöllistä, kun mitään varsinaista syytä en ole kumpaakaan keksinyt. Se on varmaan totta, että hetkellisestä helpotuksesta huolimatta, alkoholi pahentaa masennusta pitkässä juoksussa.

      Näen asian hieman niin, ettei alkoholista pääse eroon korjaamatta koko elämää samalla. Se syy juomiseen on kuitenkin loppujen lopuksi tuo normielämän kurjuus, joka pitää poistaa. Jos poistaa vaan alkoholin, saa tilalle masennuksen ilman helpotuskeinoa.

      • "Näen asian hieman niin, ettei alkoholista pääse eroon korjaamatta koko elämää samalla."

        Normielämän kurjuutta ei voi poistaa juopottelua jatkamalla. Minä näen asian niin, että juomisen lopettaminen antaa välineitä muunkin elämän parempaan suuntaan muuttamiseen. Olen sitä mieltä, että alko on masennuksen syy, vaikka ei kenties alkuperäinen syy.

        Alkuajat ovat kyllä hankalia, etsintää ja harhailua, ja kun vielä tekee mieli ottaakin. Mutta dokailun lopettaminen antaa aikaa ja energiaa muuhun, rahaakin, ja sitä alkaa hakeutua uusiin kuvioihin ja ihmissuhteisiin tavalla tai toisella.


      • 6000-päivää kirjoitti:

        "Näen asian hieman niin, ettei alkoholista pääse eroon korjaamatta koko elämää samalla."

        Normielämän kurjuutta ei voi poistaa juopottelua jatkamalla. Minä näen asian niin, että juomisen lopettaminen antaa välineitä muunkin elämän parempaan suuntaan muuttamiseen. Olen sitä mieltä, että alko on masennuksen syy, vaikka ei kenties alkuperäinen syy.

        Alkuajat ovat kyllä hankalia, etsintää ja harhailua, ja kun vielä tekee mieli ottaakin. Mutta dokailun lopettaminen antaa aikaa ja energiaa muuhun, rahaakin, ja sitä alkaa hakeutua uusiin kuvioihin ja ihmissuhteisiin tavalla tai toisella.

        Joo, en tarkoittanut, että normielämää voisi alkolla korjata, vaan että ilman normielämän korjaamista alkoholista luopuminen on hyvin vaikeaa. Syynä juuri tuo masennus (ja elämän tyhjyys) jolle pitää tehdä samalla jotakin. Juominen ei siis lopu laittamalla vain korkin kiinni, koska sen saa taas auki. Pitää puuttua myös siihen haluun avata se korkki. Pitää saada jotenkin jonkinlainen positiivinen kierre aikaiseksi.


    • Elämän tyhjyys alkaa pikkuhiljaa väistyä, kun lopetat juomisen. Elämän sisältöä löytyy. Se ei löydy viinapullosta. On todella iso, lähes jättiläismäisen kokoinen positiivinen asia elämässäsi se, kun lopetat juomisen. Jos voit, niin näe juomisesi tukkirekan kokoisena ja -painoisena mielikuvana: karista taakka harteiltasi. Alkoholin käytön lopettaminen jo yksin ruokkii myönteistä kierrettä elämässä: sinusta on muutokseen. Pysyt päätöksen takana. Sinussa piilee paljon voimavaroja. Päätä, että et juo. On totta, että alkoholi aiheuttaa masennusta.

      • Olin taannoin puoli vuotta juomatta, mutta elämän tyhjyys ei kyllä siitä mihinkään poistunut. Tietty ei ollut krapuloita, mutta sosiaalinen elämä kapeni huomattavasti, kun en viihtynyt selvin päin baareissa ja kaikki muutkin tapahtumat tuppaavat Suomessa pyörimään paljon alkoholin ympärillä. En osaa sanoa kumpi on minulle pahempi sidos, alkoholin aiheuttama riippuvuus vai sosiaalisen elämän hiipuminen raittiuden myötä.


    • viime viikolla join vuosien tauon jälkeen ei tullut kankkusta eilen join päänsärkyyn ja helpotti töisä nollatoleranssi silti keskellä viikkoa

    • Miten juusto ja punaviini voi sopia niin hyvin yhteen. Sen keksijä on viisas mies tai nainen. Terv. Tissuttelija.

    • Ehkä tähän ketjuun voi avautua omista kokemuksistaan kuningas alkoholin kynsissä. Eli ikää on lähemmäs 40 kuin 30, sinkku ja mies. Ja ainakin omasta mielestään potentiaalinen alkoholisti.

      Vuodesta toiseen iltaoluet kuuluivat liikunnan lisäksi normaaliin päivärytmiin. Ensin 3, jonkin ajan kuluttua 4, välillä vaihtelun vuoksi pullo viiniä... Määrät kasvoivat. Tästä huolimatta en usko, että juomistani huomattiin, koska työt hoidin aina moitteetta enkä jättänyt mitään sovittua tekemättä krapulan tai humalan takia. Painoa tietenkin kertyi mutta se nyt oli helppo sivuuttaa naureskelemalla.

      Aikaa kului, sietokyky kasvoi. Pääsin 6 ison oluen päivävauhtiin. Välillä muutama terävä noin mielen virkistykseksi. Olin koko ajan aivan puhki. Liikunta jäi. Työt hoituivat, samoin sovitut menot ja tekemiset. Sovittuja menoja oli tietenkin vähemmän, koska energiaa muuhun kuin kotona juopotteluun ei ollut. Baarissa jaksoin tietenkin silloin tällöin käydä. Tukka täyteen ja grilliltä makkaraperunat mukaan. Seuraavana päivänä peilistä katsoi melko turpea ilmestys. Kukaan ei vieläkään sanonut mitään.

      Tästä noin vuosi eteenpäin eli viime vuoden joulukuun alkuun. Työt loppuivat, eivät juomisen vaan ihan työsopimuksen päättymisen vuoksi. Joten juominen alkakoon, kun hidasteet ovat poistuneet tieltä. Siihen loppui sosiaalinen elämä lähes täysin, ne vähät menot, miltä en pystynyt välttymään, sovin aina niin myöhälle iltaan kuin mahdollista, että saisin itseni jotenkin krapulaltani kasattua. Velvollisuudet hoidettuani äkkiä kotiin ja korkki auki. Joulusta selvisin juuri tällä konstilla. Tässä vaiheessa erakoitumiseni ja turpoamiseni herätti jo kysymyksiä, mutta v**** se muille kuulu mitä minä teen. Huolehtikaa itsestänne.

      Ne, jotka viettivät tipattoman tammikuun, voivat olla huoleti. Minä join teidänkin puolestanne. Normisetti oli 10-12 isoa olutta ja vähän väkevää kyytipojaksi. Joka ilta. Toleranssi oli kehittynyt melko uskottavalle tasolle. Mihinkään baariin lähtemistä ei voinut edes kuvitella, koska olin aina aivan tillin tallin. Käytännössä sammuin joka ilta. Tässä vaiheessa wc-pöntöstä alkoi löytyä isomman hädän seassa verta. Mitä sitten, ei sitä kukaan muu näe. Kunto oli nollassa, ruokailu... No, söin mitä kotiin sai tilattua. Juomaa piti hakea aina juuri ennen myynnin päättymistä, toivoen, ettei kaupassa olisi
      1. tuttuja
      2. ketään muuta ihmistä myyjän lisäksi
      Kaupassa käynti aiheutti ahdistusta ja ainakin oireista päätellen pienimuotoisia paniikkikohtauksia. Onneksi hikoilu peittyi pipon ja talvivaatteiden alle.

      Nyt on 16.3. enkä ole juonut pisaraakaan 45 päivään. Enkä juo. Tammikuun viimeisenä päivänä, kunnon ollessa sitä normaalia iltatasoa, muistan miettineeni, ettei tässä ole mitään järkeä, juuri ennen "nukkumaan menoa". Eli sammumistani, tällä kertaa ihan sänkyyn. Jostain syystä muistin tuon ajatuksen, kun heräsin. Tähän ei liity mitään uskoontuloa tai muuta, en tiedä miksi tuo ajatus kaikui päässäni koko seuraavan päivänkin. Alitajunta, kenties?

      Ei kai siinä mitään. Vaikka jääkaapissa oli (ja on vieläkin) tarvikkeet totaaliplekseihin, 1.2. en korkannut. Kokeilin olla ilman. Oli helppo kokeilla, koska tiesin, että saan tajun pois jos vain haluan. Seuraavana yönä nukuin 6 tuntia ja ajattelin, oliko se näin helppoa. No ei ollut, seuraavat 5 yötä peräkkäin vaihdoin lakanat, koska hikoilu ja levottomuus olivat tasoa "en suosittele". Mutta viikon päästä helpotti. Aloin juoda litratolkulla vettä, syömään elimistöä puhdistavia vihanneksia ja kasviksia, sekä mielestäni tärkeimpänä, aloin taas liikkua. Ja hiki lensi, uskokaa pois!

      Jos muuten päihteistä eroon pääsyyn haluatte inspiraatiota, lukekaa Duff McKaganin elämäkerta It´s so easy. Jokainen tälle palstalle kirjoittava on täysi amatööri päihteiden vetämisessä siihen mieheen verrattuna. Ja eroon sekin pääsi.

      Mainitsemassani kirjassa urheilulla on suuri merkitys raitistumisessa. Minä en rääkkää itseäni samalla tavalla, mutta siihen pisteeseen saakka kyllä, että tuntuu fyysistä kipua. Se tuo mukanaan kehitystä, ja se taas antaa tunnetta onnistumisesta. Sekä väsymyksen tunteen sellaisena, kuin se pitääkin illalla kokea. Luulen, että nämä ovat niin yksilöllisiä asioita ettei niistä kannata sen enempää kirjoittaa.

      Eli tämä sepustus on minun tarinani. Sitä en vanno, ettenkö enää koskaan juo. Eteen tulee vielä varmasti tilanteita, joissa miestä koetellaan, mutta juuri nyt on hyvä olla. Tämän olon kun muistaa, on helpompi vastustaa kiusausta, kun se kohdalle osuu.

      Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti, ja tsemppiä kaikille elämän haasteisiin :)

    • Hiton hyvä kirjoitus. Tunnistan itseni: jokailtainen sammuminen. Velvollisuuksien nopea hoitaminen, että pääsee kotiin korkkaamaan. Taju kankaalle päivittäin. Hikoilu. Vapina. Paljon onnea sinulle, että olet matkalla uuteen elämään. Voisi olla meikeläisen kirjoitus, niin samanlaisia juttuja. Hyvä että havahduit. Olet vielä nuori mies, voit perustaa perheen. Oikeat arvot kunniaan. Urheilu ja liikunta on oiva apu raitistumisessa. Alitajunnan merkitystä ei voi väheksyä. Se puhuu. Ihan tosi paljon respektiä sinulle.

    • Kiitos kaikille hienoista kirjoituksista. Luen taas palstaa puolen vuoden tauon jälkeen. Eli tämä aika mennyt taas pää pensaassa. Havahduin viimeaikojen käytökseeni taas lapseni vuoksi. En juo niin että kaksivuotias näkisi, mutta saatan juoda kolmekin pientä tölkkiä iltaisin hänen vielä ollessa valveilla. Tuntuu karmealta kirjoittaa tätä tekstiä. Nykyään olen ruvennut "huvittamaan" itseäni sillä että juon pieniä viinipulloja. Niillä saa paremmin pikaisen nousuhumalan ja sillä estän etten osta isoa pulloa ja tuhoa sitä iltamyöhällä melkein pohjaan saakka. Tavallinen päiväannos on esim.vähintään kolme pientä tölkkiä tai puolikas valkkari, tai pieni vinkku ja kaksi tölkkiä tms. Olen naimisissa, puolisoni ei sylje lasiin muttei tarvitse alkoholia niinkun minä. En kirjoita nyt kovin hienosti ja selkeästi, mutta tuntuu tärkeältä saada sanottua. Puolisoni ei motkota tissuttelusta eikä tuomitse pahempia krapuloitakaan kaverien kanssa vietettyjen iltojen jälkeen. Ammatissani moni juo tai sitä ei pidetä vieraana. Olen 40v. Eka kännit 14-vuotiaana. Koko elämä ja varhain alkanut työura ollut leikkiä alkonkäytön kanssa. Pulloja olen ruvennut piilottelemaan joten olen todella huolissani suunnasta. Oman isäni tyhjiä pulloja piilottelin lapsena ettei tulisi riitoja. Ihmiset ei huomaa että saatan olla seitinohuessa useinkin. Syyllisyys siitä että lapseni aistisi minusta humalan on kauhea. En ole esiintynyt kännissä lapseni seurassa mutta nousussa kyllä. Tunnen olevani todella huono ja heikko. Kekseliäisyys jolla ajan pahaa oloa pois on niin lapsellisen ovelia että oksettaa. Esim.sujautan kaljatölkkejä sukkalaatikkoon, ulkotakin taskuun tms.ja saatan hörpätä vaikka julkisessa vessassa salaa puolisoltani jos olemme vaikka autolla liikenteessä (en itse aja autoa, minulla ei ole koskaan ollut korttia). En ole ollut kännissä töissä koskaan mutta hoitanut työhön liittyviä sivutehtäviä joskus nousussa. En siedä ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita. Samalla voin kertoa että olen todella kala vedessä ihmisten seurassa ja osaan esiintyä kaikissa tilanteissa. Näyttää iloiselta, huomioonottavalta jne. Olen jo sanotaan viimeiset kymmenen vuotta taiteillut viinan ja sen ilojen kanssa. Olen tehnyt kauan työtäni ja yhtä kauan viina ollut mukana. Jo 16-vuotiaana istuin konkareiden seurassa, mutta silloin oli fysiikka ja historia toinen. Olen ainakin viimeisen viiden vuoden aikana kehittynyt kaappijuopoksi tissutteliaksi. Joskus tulee jopa tunne että ihmiset ovat idiootteja kun eivät tajua että osaan peittää humalani tällä sosiaalisuudellani. Nykyään parisuhde on mitättömän huonolla tolalla. Hoidamme lapsen hyvin, emme itseämme eikä toisiamme. Tiedän että on niin monin tavoin peiliinkatsomisen paikka. Helvetillistä peliä kieron mieleni kanssa. Miten väistää Alkoa ja tuhansia selityksiä ktselleni jotka saavat nappaan päiväannokset kaupasta mukaan. Viina tuntuu hallitsevan kaikkia tilaisuuksia ja tilanteita - on niissä viinaa tai ei, niin siihen sen saisi sopimaan. Humalanhakuisuus hallitsee mieltäni. Innostun ja jaksan ajatuksella että myöhemmin palkitsen itseni. Haluan saada itseni oikeille raiteille. Epäilen vahvasti että se kestää. Jos sinnittelen viikon ilman tissuttelua niin yksi ainoa drinksu saa seuraa toisenakin päivänä. Hävettää niin paljon myöntää että yhdistän vanhemmuuden ja viinan. Ja kuten tässä keskustelussa niin minullakin on alla masennus jota vaan käytökselläni ruokin ja pakenen. Lapsen seurassa tai muilta salassa tissuttelu on kuvottavaa. Jos olen yksin esim.työmatkalla niin voi olla varma että ilta on huuruinen. Miten paljon viina on vienyt rahaa ja aikaa. En tiedä uskonko enää itseeni lainkaan. Itseluottamuksen puute vaivaa joka alueella, joten ymmärrän että siinä on masennuksen merkkejä ja sitä ei alkolla paranneta. Ymmärrän enkä voi tajuta.

    • Toivottavasti selviät omin konstein. Jos taas et, ongelma on kasvava. Jos se taas on sitä, tarvitset kyllä muutakin kuin omaa tsemppiä.

      Hiukan ihmettelin vertaisryhmäpelkoasi. Tippaakaan sitä tyrkyttämättä (ja ehkä vielä ei edes ole oikein aika), vertaisryhmissä nimettömyys on tärkeä perinne. Siksi siellä on aina ollut näyttelijöitä, poliitikkoja ym. He pitävät myös nimettömyyttä mediassa mutta silloin enemmän suojellakseen vertaisryhmätoimintaa perinteitä kunnioittaen.

      Olisi outoa, että työnantajasi pitäisi sinua enemmän arvossa juovana kuin raittiina. Sinulla on kuitenkin tällainen käsitys. Yleensäkin alkoholin aiheuttama ajatteluvääristymä näkyy meidän jutuissamme. Tunnen monta pahaakin juoppoa, jotka kontaavat toistuvasti niin että koko naapuristo tietää mutta empisivät silti mennä AA:han, etteivät juopoksi leimaudu!

      Lopultakin kyse heidän omissa vähäisissä toimenpiteissään on siitä, etteivät he sydämessään halua lopettaa vaan olla omaksi lohdukseen silloin tällöin lopettavinaan.

      Eräs kuuluisuus ei uskaltanut mennä AA:han peläten muka sitä, että joku saisi tietää hänen ongelmastaan. Pian hän alkoi hoitaa ongelmaansa iltapäivälehdissä, jotka mielellään kuvasivat hänen höpinöitään ja taisteluaan pullon kanssa koko kansalle. Kepeät mullat hänelle.

      Tätä on alkoholismi. Ei pelkkää juomista vaan pohjalla järkyttävää valehtelua.

      Mutta sinulla siis on vielä homma hanskassa ja voit mahdollisesti pysähtyä ajoissa itse, ellet ole luonut liian vankkaa suhdetta viiniisi. Yritä noita konsteja. Jos eivät toimi, tiedät kyllä, mitä sitten voi tehdä.

    • Mene rohkeasti AA:han. Nimettömyys suojaa. Kokemusta on . Ja raitistunut alkolisti on nykyään sankari.

    • Luojan kiitos sain viime vuonna keuhkokuumeen, enkä kahteen viikkoon pystynyt alkoholia juomaan, sain juomiskierteen poikki ja tupakointikin loppui siihen paikkaan. Olo on nyt mitä mainioin ja rahaakin säästyy huomattavia summia, kun ei törsää myrkkyihin.

    • Kiitos vastauksista.

      Itse olen ollut nyt tipattomalla viikon ja miten on hyvä olo!
      Yöt nukkuu kuin beibi ja päivällä jaksaa vaikka mitä.
      Monta kertaa vinoillaan tätä tipatonta tammikuuta. Tosiasiassa se on erittäin fiksu keksintö. - Yhdessä ympäri maata sinnitellään.
      Ite olen pitänyt monta vuotta ja onnistunut vähentämään tapojani ja pitentämään.
      Tämän vuoden tähtäimessä on sinnitellä vappuun asti.
      Kun ei vain ota sitä ensimmäistä.

      No kesällä voi sitten lipittää, jos vielä haluttaa.

      Jos joku haluaa, niin voi vielä liittyä tähän Tipattomien Tammikuun kerhoon, eihän se ole aloituspäivästä kiinni. Koko juju on että on yhden kokonaisen kuukauden tipottelematta! Että voi näyttää itselleen että kyllä sitä nyt yhden vaivaisen kuukauden jaksaa olla ilman. Se on jo paljon.

      Suunnittelee sitten jatkot tai ei.
      Joka tapauksessa säästyy iso summa rahnaa jo kuukauden aikana, voi kesälomalla tehdä vaikka reissun jonnekin.
      Ja ei tartte lähteä pakkaseen kahlaamaan lumihankeen ja jonottelemaan Alkoon.

      Tulkaa muutkin mukaan, tää on kivaa!

    • Tyypillä on nettiarkistossaan koko nettihistoriansa ajalta varmaan tuhansia vistejä, mielipiteitään ja kommenttejaan. Oikeasti se entisen luotsina torbetoi vihaamiensa kansalaisten harmittomien kommenttien lähettämistä!

      Sellaistako on KD-uskovaisten etiikka?
      Toivo Lång Inkeroinen 82v.

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka tietää Seinäjoen perhesurmasta

      sirkankujalla ja miksi?
      Seinäjoki
      64
      3740
    2. Opettaja koulutus uusittava välittömästi. Ei vastaa tätä päivää.

      Kun näiden kiusaamisten ja tunnilla häiriköinti tapausten määrä näyttää vain lisääntyvän ja pahentuvan on opettajakoulutusta pakko muuttaa. Kolme asi
      Maailman menoa
      265
      2444