Olen päälle parikymppinen ja olemme seurustelleet kumppanini kanssa useamman vuoden. Hän ei ole vieläkään vienyt minua tapaamaan perhettään tai yhtään sukulaistaan, eikä edes ystäviään. Joskus kauan aikaa sitten kysyin syytä, hän koki sen painostuksena, joten annoin olla. Hän on tavannut minun kaikki mahdolliset sukulaiset, perheen, ystävät ja tutut jne. Hän kyllä kertoo tarinoita heistä ja näyttää kuvia ja osaa olen stalkannut Facebookistakin. Viestiä en ole uskaltanut lähettää heille. Hän ei itse ole sosiaalisessa mediassa, enkä googlaamalla löydä hänestä mitään tietoa, perheestään jotain hyvin vähäistä, ei mitään mikä antaa suuntaa. En tiedä miksi hän piilottelee minua.. Itsetuntoni on muutenkin huono, painoni ja ennen parisuhdetta tapahtuneiden asioiden takia ja tämä piilottelu ei sitä oikein kohenna. Kun olen hänelle asiasta sanonut, olen saanut kasan kohetliaisuuksia ja lupaksia, että kohta tavataan kaikki. Aina on tapahtunut jotain, jonka takia ajankohta on huono ja lupaus että ensi keväänä/kesänä/syksynä/talvena tavataan. Hän asuu toisella paikkakunnalla ja on töissä siellä. En ole koskaan käynyt hänen asunnossaan.
Kerran tutkin hänen puhelimensa salaa ja löysin sieltä keskusteluja ja sydäntenlähettelyä toisten naisten kanssa. Suutuin ja huusinkinkin asiasta, mutta loppupeleissä homma kääntyi syykseni, koska olin puhelimeen kajonnut. Nyt hän ei uskalla jättää puhelintaan minnekkään, koska ei luota, että en katso siihen. Suurin ongelmani on kuitenin tämä minun piilottamiseni. Tiedän, etten ole mikään malli, jota esittelee kaikille, vaikka hän minulle niin sanookin.
Tiedän miehessäni olevan narsistisia piirteitä, mutta eivät ne ole varsinaisesti olleet ongelma. Hän on mustasukkainen, mutta ei sairaalloisen.
En tiedä, kuinka enää ottaisin asiat esille. Mikä minussa on vikana? Esittelin hänet omalle perheelleni heti kun päätimme alkaa seurustella. Tunnen itseni rumaksi ankanpoikaseksi, joka on parempi panna laatikkoon ja ottaa esille kun muutos on tapahtunut.
Kerran tutkin hänen puhelimensa salaa ja löysin sieltä keskusteluja ja sydäntenlähettelyä toisten naisten kanssa. Suutuin ja huusinkinkin asiasta, mutta loppupeleissä homma kääntyi syykseni, koska olin puhelimeen kajonnut. Nyt hän ei uskalla jättää puhelintaan minnekkään, koska ei luota, että en katso siihen. Suurin ongelmani on kuitenin tämä minun piilottamiseni. Tiedän, etten ole mikään malli, jota esittelee kaikille, vaikka hän minulle niin sanookin.
Tiedän miehessäni olevan narsistisia piirteitä, mutta eivät ne ole varsinaisesti olleet ongelma. Hän on mustasukkainen, mutta ei sairaalloisen.
En tiedä, kuinka enää ottaisin asiat esille. Mikä minussa on vikana? Esittelin hänet omalle perheelleni heti kun päätimme alkaa seurustella. Tunnen itseni rumaksi ankanpoikaseksi, joka on parempi panna laatikkoon ja ottaa esille kun muutos on tapahtunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei hän sinun esittelemistä pelkää vaan itsensä paljastumista. Ihan tyypillinen petturimies sulla, joka pyörittelee useita naisia samaan aikaan, ei hoitoja kenellekään esitellä. Itsekin haksahdin kerran tuollaiseen, mutta olin sen verran epäileväinen että otin itse yhteyttä hänen sukulaisiin ja hekin varoittivat minua. Sanoivat että ei hän mikään paha ihminen ole, mutta naisten suhteen on aina ollut perso ja yksi ei hänelle koskaan ole riittänyt. Myös hänen ystävä vahvisti tämän.
Mitä ihmettä teet vieläkin hänen kanssaan vaikka näit jo ne viestittelytkin? Eikö se nyt jo riittänyt todisteeksi siitä ettei hän ole sun kanssa aidolla tavalla. Älä suostu tuollaiseen hyväkskäyttömeininkiin, sulle tulee siitä vaan pahoja mielenterveysongelmia ajan saatossa.
Sussa ei ole mitään vikaa vaan miehessä se vika on. Ilmiselvästi hän on varattu. Sen takia ei kutsu sua luokseen eikä esittele sukulaisilleen. Ties kuinka montaa naista pyörittää sun lisäksi. Oletko ajatellut asiaa noin?
Tapailetkohan mun exää, kuulostaa niin tutulta. Oltiin avoliitossa 7 vuotta, en ikinä päässyt tapaamaan hänen sukulaisia tai ystäviä vaikka asuivat samassa kaupungissa.
Ihan hanurista. Kannattaa lempata tollaset.