Laihduttaminen=henkisesti huono olo

tässä Fazerin sinistä, se lohduttaa. Haluatko maistaa :) Jotkut ihmiset ovat vain luotuja lihaviksi ja kaverisi pelkäävät, että sinusta tulee tylsä kieltäytyjä.

Taidat etsiä vain tekosyitä...

En, vaikka tuntuukin todella pahalta kieltäytyä herkuista. Kun toinen niin hyvällä hyvyydellä tarjoaa. Tuntuu siltä että olen ilkeä muille. Mutta ei se niin ole. AIon laihduttaa, toivon että muutkin tajuavat, miksi.

Laihdu ja laihduta! Valitse älä valita!

Ei sitä niin vain voi laihduttaa ilman täydellistä ruoka remonttia. Ei ole olemassa mitää konstia, mikä laihduttaa pysyvästi.
Ainoa konsti on vähähiilihydraattinen ruokavalio. Jos ei tätä ymmärrä, niin turha on vikistä.
Ennen kaikkea VHH ruokavaliota noudatettaessa voi syödä reilusti ja hyviä ruokia.

Itsekin huomasin aikoinaan kun laihdutin, että osa ihmisistä, joita olin luullut ystävikseni, olivatkin vain kateellisia kavereita, joiden kanssa oleminen oli perustunut siihen, että pitivät minua vaarattomana, kilttinä ja sopeutuvana läskinä. Jotkut näkivät todella paljon vaivaa, jotta olisivat saaneet minut houkuteltua pois laihduttamisesta.

On jäänyt mieleen, kuinka kerrankin eväsannostani (uunissa paistettua kuhaa ja salaattia) arvosteltiin, tyyliin "eihän tuo voi maistua millekään ilman kunnon kastiketta, tosi kuivan ja puisevan näköistä" - vaikka ruoka oli oikeasti tosi hyvää, ja kyllä salaatinkastikkeessa oli öljyäkin. En syönyt mitään täysin rasvatonta ruokaa kuitenkaan, vaan terveellistä perusruokaa pieninä annoksina.

Oma lukunsa olivat tietysti sitten nuo karppaususkovaiset, joiden "tieto" perustui vahvaan uskoon. Omakohtaisesti kukaan tuttuni ei ole ravitsemusalan tutkija tai muukaan ammattilainen, vaan heidän uskomuksiinsa vaikuttaa eniten se, miten vakuuttavasti jokin taho osaa heille asiansa esittää. Tottakai laihduttaessani nipistin pois turhia kaloreita sisältävistä valkoisista hiilareista, mutta en kuitenkaan täysin karpannut, mikä herätti joissakin outoa ärsytystä. Vaikka laihduttaa, niin kyllä voi juhlissa ottaa vähän täytekakkua, jouluna pari piparia ja joskus muutaman karkinkin, jos mieli tekee. Ei ole mitään sellaista lakia, että jostain ruoasta pitää luopua kokonaan.

Kun aloin laihtua, niin kaveripiiri meni uusiksi. Osa lopetti tervehtimästä, en tiedä johtuiko muuttuneesta ulkonäöstä, etteivät enää tunnistaneet, vai mistä. Oikeat ystävät kuitenkin jäivät ja tuli uusiakin. Nimittäin muutamalla muullakin työyhteisössä oli takana sama kokemus, joka yhdisti. Niin, että tervetuoa vaan meidän onnistuneesti laihtuneiden joukkoon :-)

Minulla on vähän samansuuntaisia kokemuksia. Laihduttajana tunnen, ettei minua oikein ymmärretä, kun en syö. Välttelen jonkin verran ihmisten kanssa olemista ja etenkin pitkiä, 5 tuntia kestäviä kohtaamisia. Jos kerralla näkee ihmistä monta tuntia putkeen, niin ennen pitkää muilla on yleensä jo nälkä, mutta itselläni alkaa korkeintaan hieman väsyttää, jos sitäkään. Sitten kun toinen kysyy että hei, eiköhän mennä syömään jonnekin kun on koko päivä tässä touhuttu, niin paniikki iskee. Ei ravintoloissa lue kalorimääriä, toinen tahtoo pitsaa ja kebabia ja pastaa, minä en tahtoisi oikein mitään kun tähänkin asti olen hyvin pysynyt tasapainossa pussidieettiä noudattaen, nälkää tuntematta. Ahdistaa ja syyllisyys painaa, kun ei syökään kuten tavallisesti. Tuntuu, etten voi yhtäkkiä vain "pelkkää" salaattia ottaa kun aina ennen on rasvainenkin ruoka ihan hyvin maistunut...

Yksi pakokeino voisi olla ottaa pizza puoliksi kaverin kanssa ja parin palan päästä todeta että on vähän huono olo, yrittää saada kaveri syömään ne ylimääräiset, ettei mene hukkaan. Olen tammikuussa aloittanut laihduttamisen ja olen ollut todella tyytyväinen olooni ja tuloksiini, en todellakaan kaipaa "kunnon ruokaa", kuten minulle mainostetaan. Voin aivan aidosti todella hyvin, vaikken esim. usein lämmintä ruokaa syökään - tällä viikolla kaksi lämmintä ateriaa, kumpikin tuli syötyä seuran painostuksesta, etten herättäisi kummastusta. Ei tullut hyvä olo, päinvastoin syönnin jälkeen olo oli järkyttävän turvonnut ja tukkoinen, vaikka olisi syönyt pienen annoksen lihaa ja kasviksia.

Minä olen aina pitänyt jotenkin heikkona niitä, jotka antavat seuran päättää, mitä syövät. Jotka perustelevat läskiyttään sillä, että eihän sitä nyt voi jotain pupunruokaa mussuttaa jos on KUNNON RUOKAAKIN tarjolla ja KAIKKI MUUT sitä syövät. Olen edelleen varma, että suurin osa käyttää sitä keppihevosenaan ruoanhimolleen, kun eivät vain halua olla ilman karkkia ja limsaa ja pullaa ja sipsiä ja viina. "Ainahan nyt voi vähän herkutella." Mutta nyt olen huomannut senkin, että on se vain vaikeaa silloinkin, jos oikeasti kieltäytyy kaikesta tuosta. Olo on kuin valokeilassa, jossei syö, eikä oikeasti haluaisikaan syödä. Alkaa tuputus ja päteminen, kuinka pitää syödä ja pitää olla terveellinen ja mitä kaikkea. :( Olisipa joku sopiva patenttivastaus, joka heittää aina, kun jotain tarjotaan. En ikävä kyllä ole edes allerginen millekään niin en sitäkään voi käyttää syynä. Tämä on vähän samanlaista kuin joskus, kun lähti nuorena baariin eikä juonut, niin välittömästi jokainen kyseli että olenko raskaana?? "Ei... mulle ei vaan maistu nyt. Ei kiitos, en mä vaan oikeasti halua, joskus toiste sitten. Siis ei vaan maistu, en mä missään selibaatissa ole, kaikki on ihan hyvin. Juu ei kiitos. En tarvitse."