Olen kurkkuani myöten täynnä äitini negatiivista asennetta lähes kaikkeen!! Äitini ei ole koskaan kannustanut missään, mutta kyseenalaistaa ja tuomitsee kyllä kaiken! Rupean olemaan oikeasti hermoromahduksen partaalla ja välttelen tapaamista. Asia vaikuttaa jo omaankin parisuhteeseeni. Tilanne on todella ikävä koska kyseessä on oma rakas äiti, jolta kaipaisi ENSIMMÄISENÄ tukea ja kannustusta elämässä. Jos kyseessä olisi joku muu kuin oma äiti, niin olisin jo kauan aikaa sitten näyttänyt ovea. Omaa äitiäni en halua hylätä. :( olen yrittänyt keskustella asiasta mutta hän ei joko jaksa kuunnella tai sitten ei vain ymmärrä. Äitini on hyvin tyytymätön omaan elämäänsä tällä hetkellä (liikaa töitä ja huono työilmapiiri) joka heijastuu negatiivisenä käytöksenä kaikkeen muuhunkin. Olen kehottanut ottamaan esim hetken virkavapaata, jotta hän saisi huilata, mutta ei näytä uskovan. Olin muutama vuosi sitten vakavasti sairas mutta äitini ei kysynyt kertaakaan tuona aikana kuinka voin/jaksan. Kysyi kuitenkin useinkin koska meinaan palata töihin vai meinaanko jäädä loppu elämäksi kotiin!? Mitä tehdä??
Negatiivinen ja lannistava äiti :(
eijaksa
5554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin ja äiti näkee vian vain minussa ja ihmettelee miksi olen aina pahalla päällä. Ei ymmärrä että olen vain niin väsynyt hänen tuomitsevaan ja negatiiviseen asenteeseen. Äiti luulee että olen pahalla päällä kaikille mutta todellisuudessa vain hänelle. Sitten koen vain itse huonoa omatuntoa tiuskiessani äidille.
Onko sinulla muita, joilta saat tukea?
Ilmeisesti sekä sinä itse että äiti reagoitte pahaan oloon purkamalla sitä toisiinne, mikä vaikuttaa väleihinne. Olet ilmeisesti jo aikuinen, niin voisit ehkä ajatella suhdettanne enemmän kahden aikuisen suhteena, jossa myös sinä voit tukea äitiäsi. Mutta samanaikaisesti voit puuttua hänen loukkaaviin kommentteihinsa. "Hei, tuntui tosi pahalta, kun sanoit noin, kun olisin toivonut kuuntelemista ja myötäelämistä." Jne. Moittimisen sijasta voit kertoa mitä toivoisit äidiltäsi. Tällaiset konfliktien ratkaisutaidot ovat tarpeen opetella elämässä muutenkin.
Kurja juttu, että äitisi ei ole vanhempanakaan oppinut kuuntelemaan ja myötäelämään. Erityisesti sairauden aikana tapahtunut on varmasti ollut sinulle rankkaa. Äitisi on ollut ajattelematon.
Kiitos ihanasta vastauksesta! Sairausaika oli todellakin rankka. Onneksi ystävät, puoliso ja anoppi jaksoi kysyä vointiani ja tukea joka päivä. Ilman heitä en ehkä olisi tässä. Oma äiti vain vähätteli koko tilannetta. Pahinta on, ettei äiti ole itse huomannut kuinka pahoin hän voi ja miten selvästi se tulee hänestä ilmi. Ystävätkin on kaikonneet yksi toisensa jälkeen, eikä hän itse tunnu ymmärtävän miksi. Hän on ns vanhan kansan ihmisiä, jossa työntekoa arvostetaan, homot on sairaita jne.. Tiedän onneksi miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Vielä kun saisi hänet kuuntelemaan tätä nuorta (30v) tytärtään jolla "(ei mitään elämänkokemusta") Näin hän todennäköisesti ajattelee ja siksi ei kuuntele..
Miksi olet tekemisissä äitisi kanssa jos on tuollainen idiootti ja otappa eteisyyttä vaika siten ettet ole puoleensuoteen missään tekemsissä ja teet asiat niinkuin itse haluat ja jos oman äitinsä kanssa ei tule toimeen niin aikuisena voi valita seuransa ja se siitä.
Oma neuvoni on että älä jää auttamaan ja yliymmärtämään äitiäsi vaan elä omaa elämääsi. Myös se että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Jos hän käyttäytyy huonosti osoita ettei se ole mielestäsi oikein. Esim. sairastamisestasi. "tuntui pahalta ettet kysynyt vointiani." jos hän ei silloin tajua tekojaan ja osaa reagoida vuorovaikutteisesti on vika korvien välissä.