Kauanko olette seurustelleet

Viiden kuukauden seurustelun jälkeen, mitä todennäköisemmin elät, tai hän elää, vielä alkuvaiheen rakastumisen, ihastumisen, tunteessa, ja en kyllä siinä tunne sokeudessa lähtisi vielä toisen kanssa yhteen asumaan. Maltti on valttia. Itse yhteen nuorempa noin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, isona, vuoden parin jälkeen. Nyt sinkku, eli jotain meni pieleen, tuskin muuttoaika kuitenkaan, hehe.

Samaa mieltä kuten yllä. Itsellä hammasharjan vein eksälle about heti. Kirjat siirsin vasta paljon myöhemmin. Varsinkaan tuo taloudellinen epäarvoisuus ei omiaan yhteenmuuton kannalta. Ei kannata sinunkaan lähteä maksumieheksi. Ei kuulosta hyvältä.

Nuoruuden erehdystä en muista, siinä oli niin liukuvia tilanteita. Oikean puolisoni tapasin reissussa, tapasimme vain kerran viikossa koska asuimme eri kaupungeissa, kuukauden (siis 4-5 tapaamista lukemattomia puhelinkeskusteluja) jälkeen hän kosi, siitä kolme viikkoa muutin hänen luokseen aluksi ennen kuin löysimme yhteisen asunnon.

En epäröinyt hetkeäkään enkä katunut.

Seurustelusuhteita on ollut mutta ei yhteiselämää saman katon alla, tuskin enää sopeutuisinkaan, 15 vuotta itsellistä elämää kuluttaa kompromissivalmiutta. Nythän tämä paloevakko muuttaa ruokasaliini, mutta se ei ole seurustelusuhde vaan poikkeustila.

Ilmiselvästi et rakasta naistasi jollet halua elää hänen kanssaan samassa kodissa. Ei tilanne mihinkään muutu puolen vuoden päästä. On parempi että eroat ja päästät naisen menemään koska SINÄ ET OLE RAKASTUNUT.

Minä en halua nalkuttavaa muijaa mun luokse koskaan.

Itse seurustelin nykyisen puolisoni kanssa 1,5 vuotta ennen yhteenmuuttoa,nykyään oltu melkein 10 vuotta yhdessä ja hyvin menee. Itse en missään nimessä olisi 5kk jälkeen halunnut muuttaa yhteen.Ei se mielestäni tarkoita ettetkö rakastaisi tai välittäisi toisesta jos ei äkkiä muuteta saman katon alle.Toiset vaan tarvitsevat enemmän aikaa tutustua ja varmistua että tämä seurustelukumppani on "se oikea" sinulle.

hullua muutta muijan asuntoon noin pian eiueieeiieieieieieieiieieieiieieiiei

Tietysti suostut siihen että naisystäväsi muuttaa sun luokse. Sitten kun hän on luopunut omasta asunnostaan, sä voit alkaa kiristää häneltä etuuksia seksin muodossa aina silloin kun sä sitä haluat. Jos hän ei suostu haluihisi, niin sä voit sanoa, että hän voi painua hevon kuuseen sun asunnoltasi.

Kysy siltä, paljonko se on valmis maksamaan kuluista? Tasa-arvo se olla pitää nykyaikana!

Mikäli et itse ole valmis ja halukas, ei kannata muuttaa yhteen. Mikäli kaikki ei mene aivan putkeen harmittaa ja rasittaa se suhdetta. (Ennenkaikkea toisen pihalle potkiminen taivasalle on hankalempaa. Palstan mukaisesti tuosta seuraisi raskaus 10kk seurustelun jälkeen ja 20kk jälkeen se vauvakin syntyisi. Parisuhde näkee viimeisen päivänsä 2-vuoden päästä. =P)

Asuuhan nainen itsenäisesti, eli yksin? Ottaahan nainen vastuuta itsestään, ettei vanhemmat kustanna elämistä? Jokaiselle tekee hyvää asua yksin, jotta varmasti itsenäistyy kunnolla, eikä jää riippuvaiseksi muista tai tuuliajolle elätettäväksi.

Useimmiten kun on kiire edetä, parisuhde loppuu samalla kuin hekuma, eli kun oikea arki alkaa.

Antaa naisen pettyä, elämä on täynnä pettymyksiä ja mikäli näitä ei kykene hyväksymään, käsittelemään ja vastaanottamaan ei kaikki ole hyvin. Mikäli nainen haluaa vakituisen toimivan parisuhteen ja perheen hautaan asti, on hän valmis odottamaan vuosia, suorittamaan opinnot loppuun ja elättämällä itsensä ja taloutensa työllä.

Mikäli yhteinen sävel, tulkinta ja ajattelutapa elämästä, parisuhteesta ja perheestä on ristiriitainen, molemminpuolisia myönnytyksiä, uhrautumista tms. ei tapahdu, on kyseessä vain hupia huoletonta, eikä siinä tapauksessa kannata itseään ahdistaa nurkkaan.

Onko naisella ylipäätänsä varaa osallistua talouden kuluihin? (Vai tuleeko ainoastaan lokkina, ehkä tehden kotitöitä ja mukamas kustantaakseen elämänsä sillä)

Parempi katsoa (lahjahevosen suuhun) kuin katua (Troijan omistusasuntosi kukistumista).

Heti vaan yhteen niin voi sitten joka ilta nussia

Noin 1,5v Seurusteltiin ennen kuin muutettiin kimppaan. Sitten myin oman asuntoni ja muutin naisen luokse. Olisin pitänyt asuntoni vuokralla, mutta vakuuskysymykset olisivat menneet niin tiukalle seuraavassa, että myin sen pienellä voitolla. Seuraava pykälä olisi sitten se yhteinen asunto.

Eiköhän naisesi ymmärrä, että et vielä halua muuttaa yhteen. Sano hänelle, että nautitaan nyt vapaudestamme kuin vielä voidaan. :D Ja ehditään me yhdessä asua vaikka loppuikämme jos siltä näyttää. Mutta kiirettä siinä ei kannata pitää. Tutustukaa toisiinne ensin kunnolla, ja tee selväksi, että et ole vielä valmis muuttamaan yhteen. Mutta älä tyrmää mahdollisuutta, ellei se tunnu kaiken kaikkiaan kamalalta.

Se nyt ei sinänsä ole este, että hän opiskelee ja sinulla on omistusasunto, mutta jonkinlaiset tulot olisi sillä puolisollakin hyvä olla, että voi maksaa osuuttansa asumisesta. Jos esim. sinun asuntoosi päädytte. Opintotuen asumislisä taitaa ainakin hävitä naiseltasi, jos yhteen muutatte. Koska silloin kela näkee teidät avopuolisoiksi, ja jos satut tienaamaan jotain, niin se lasketaan pois puolisosi tuista.

Mutta jos on varaani (hehe.. http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/sy/qlt/wz0l/88485/1249431611.jpg ) ei PELKÄSTÄÄN sen rahan takia kannata muuttoa lykätä. Ja sitten kun nainen valmistuu ja alkaa tienata, niin sinä voit maksaa tehokkaammin lainaa pois, kun on toinenkin kantamassa panoksensa arkeen (olettaen että asutte siinä sun kämpässä). Ja kun on sopivasti lyhennetty lainaa, niin laitatte sen sun kämpän vuokralle ja ostatte yhteisen. Tästä voi sitten tietenkin seurata kitinää, kun nainen siis osittain tulee kartuttaneeksi sun pääomaasi, asumalla sun luona vuokralla, mutta jos se on täyspäinen, niin eiköhän tuo ymmärrä sen olevan molemmille hyvä diili tulevaisuutta miettien.

Enemmän on kiinni siitä, että tiedätte varmasti mihin olette molemmat ryhtymässä. Ja se vaatii aina hetken aikaa. Eli älkää hättäilkö

Puolista vuodesta vuoteen on itsellä ollut aika sopiva.
Tietysti taloudellinen puolikin vaikutti paljon; kahden opiskelijan on halvempaa asua yhdessä kuin reissata kahden kämpän välillä. Toisaalta tuntui hölmöltä pitää kahta asuntoa, kun kuitenkin olimme kaiken aikaa yhdessä.
Siinä kai se mittari onkin,että jos viettää yhdessä yli 70% vapaa-ajastaan on yhteenmuutto ajankohtaista.

4 kk oltiin tunnettu niin nainen muutti luokseni. Olin silloin työtön ja olen nyt työtön, avovaimoni maksaa vuokran

Aika nopeasti sitä on niillä parilla kerralla saman katon alle päätynyt. Heti kun se oli mahdollista.

Nyt tällä iällä ja kokemuksella se kestäisi taas aika kauan. Varmaan vasta siinä vaiheessa kun ei enää olisi mahdollista asua eri osoitteissa.

Joskus nuorempana muutin lähes heti yhteen kun oli sitä alun huumaa. Huonostihan niissä tuppasi käymään. Nyt asun omistusasunnossa ja naiseni vuokralla ja hänellä hirveä kiire muuttaa yhteen. Seurustelua 4kk takana. Itse jarruttelen vielä koska suhteessamme on muutenkin hankaluuksia ollut. Sanon että en ainakaan kahteen vuoteen ole yhteen muuttamassa mutta yhdessä eloa se ei estä. Näemmehän lähes päivittäin. Yksi huolestuttava piirre on myös se että nainen on hirveä rellestäjä rahojensa suhteen. Käytännössä aina rahaton vaikka onkin vaki työssä. Ei vaan osaa käyttää rahojaan vaan ne on heti tuhlattava ja on aina myös minulta lainaamassa. Itse taas elän säästeliäästi ja pidän aina pahanpäivän tiliä varalla koska ikinä ei tiedä mitä huominen tuo. Se taas tuntuu olevan naiselle ongelma. Kyllä hänelle laina kelpaa mutta tapani elää ei. Ja sitten tällaisen kanssa pitäisi vielä kiirehtiä yhteen. Ehkä parikymppisenä niin olisin vielä tehnyt mutta en yli kolmekymppisenä suinpäin ryhdy mihinkään.

Mjaa, tunnettu puoli vuotta ja heti pian ensi tapaamisesta asuttiinkin jo yhdessä. Onhan tässä oltu pian kuusi vuotta saman katon alla. Kivaa on edelleen, ei valittamista.