Miten selviytyä työpäivistä? Minulla ja (mies)työkaverilla on voimakas fyysinen vetovoima. Siis jotain ihan käsittämätöntä, en ole koskaan ennen kokenut tälläistä. Kun työskentelemme joskus vierekkäin, vain pieni väli välissämme, en osaa edes selittää sitä, ihan kuin olisin jo hänen syleilyssään. Katseet ovat pitkiä ja intensiivisiä, tunnen hänen katseen, joka seuraa askeliani...
Ainoa murhe tässä on, että hän on varattu :( periaatteenani on ollut, etten sekaannu varattuihin. Ja olen ihan aikuinen ihminen, 35 v. Ja tunteet kuin jollain pikkulikalla.
Ainoa murhe tässä on, että hän on varattu :( periaatteenani on ollut, etten sekaannu varattuihin. Ja olen ihan aikuinen ihminen, 35 v. Ja tunteet kuin jollain pikkulikalla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sama tilanne (m-n) ja samat mietteet (hän ei tosin ole 35v). Monimutkainen tilanne, mutta kukaan ei ainakaan voi kieltää nauttimasta siitä huumaavasta tunteesta. Ei näitä montaa kertaa ihmiselämässä vastaan tule.
Näin juuri. Minkäikäinen nainen muuten on kyseessä?
Puhutaanpa vastuusta. Naimisissa olevat miehet, jotka vilkuilevat työpaikalla naisia enemmän tai vähemmän tosissaan puhuvat mielellään vastuusta omaa puolisoaan ja perhettä kohtaan, jos tämä työpaikan nainen uskaltaa asiasta puhua suoraan. Vastuuta on monenlaista, ja se, että "nauttii" varattuna ihmisenä huumaavasta tunteesta, on oikeastaan toisen ihmisen harhaan johtamista. Monetkaan aviossa olevat ihmiset eivät ajattele vastuuta muuten kuin siltä kannalta, mitä se vastuu merkitsee heille. He eivät voi toimia, vaikka tunteet hetkittäin heilahtaisi, mutta voivat nauttia "viattomasta" flirtistä työpaikalla.
Mikään flirtti ei ole ilman seurauksia. Se on fakta. Se, mikä on aluksi nautinto voi kasvaa hyvin raskaaksi taakaksi nimen omaan sillä osapuolella, joka tuhlaa "parhaimpia" vuosiaan ja "odottelee" näiden "viattomien" viestien aiheuttama toivo sydämessään. Se on julmuutta, ei rakkautta. Jossain vaiheessahan (ja yleensä liian myöhään) tämän toisen osapuolen täytyy ymmärtää siirtyä eteenpäin.
Jos nämä työpaikan ja perheiden "vastuunkantajat" oikeasti olisivat sanansa mukaisia, he pitäisivät tunteensa pois näkyvistä, eikä aiheuttaisi kenellekään turhia luuloja tilanteesta.
Olen omalla työpaikallani huomannut, miten helposti naiset ihastuvat. Meillä on lauma äijänköriläitä, 20-50v ja kaikki varattuja. Heille tuntuu olevan vaaraton ja viaton hupi "naurattaa naisia", eli jutella ja flirttailla. Minä tunnen heidät jo hyvin, mutta aina välillä tulee uusia työntekijöitä jotka ihastuvat. Sitten tämä äijäporukka saa taas naurunaihetta miten helppo tyrkky tämä nainen on. Minusta se on julmaa.
En ymmärrä miten miehet tosiaan voi ajatella että voi nauttia huumaavasta tunteesta ja tosiaan aiheuttaen turhia toiveita.
itse olen tuhlannut mutta nya vuotta elämästäni ja lopputulos on vaan Se, että hänestä onkin kivaa että töissä on varanainen. Tiedän olen hölmö ja uskoin tästä jotain syntyvän.
olen nyt ottanut häneen etäisyyttä, vaikka mieli vastustaa ja hän yrittää minua edelleen valloittaa.
sanonkin teille miehet, jos ette ole tosissaan lopettakaa ajoissa.
Olemme kaikki tunteiden armoilla, eikä kukaan voi niille mitään; ne vain joskus vievät eri suuntaan kuin järki.
Tuollaisissa ap:n kaltaisessa tilanteessa on vain sellainen piirre, että ne tunteet helposti lähtevät riuhtomaan sinne tänne, kun aika kuluu eteenpäin, eikä mitään tapahdu. Sitä menettää uskon itseensä ja omaan arvoonsa. Helposti alkaa uskomaan, ettei ole tärkeä.
Ei kukaan jaksa ikuisesti odotella ketään, mutta joskus sitä jää kiinni vuosiksi. Ei sille voi mitään. Kukaan ei tiedä ennakkoon mitä tapahtuu. Jos on tunteita, niin sitten on tunteita, ja sillä mennään. Jos toisen (varatun) ihmisen tunteet ovat vahvat, niin hänkään ei sille voi mitään. Hän voi tottakai valita suuntansa, mutta mutta ei tunteitaan. Jos tunteet voi järkeilyllä lopettaa, niin se on todennäköisemmin vain fyysistä vetovoimaa.
Mutta jos joku on rakastunut, niin sitä ei vain voi kytkeä pois. Ja rakastumiseen kuuluu myös se suru, ahdistuminen ja epätoivo. Sitä yrittää olla kylmä ja välinpitämätön, jotta saisi tunteet lopetettua toiseen. Mutta se voi tuntua ihan yhtä väärältä tieltä. Jos katsoo toista ja huomaa tuntevansa häntä kohtaan niin suurta myötätuntoa ja rakkautta, ettei vain pysty olemaan ilkeä, ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin rakastaa häntä siitä huolimatta, mikä tilanne on. Turha rimpuilla.
Ei se varmasti joka päivä ole nautintoa olla tilanteessa, jossa ei järjellisesti ajateltuna ole mitään tulevaisuutta. Mutta kyse ei ole järjestä. Järjellä voi vain ohjata sinne suuntaan, mihin tunteet puhaltavat. Voi toki ohjata poispäin myös, mutta sitä aina tulee miettimään, mitä on menettänyt.
Tottakai, joskus sitä ihminen ihastuu vakavasti niihinkin, joille toisen valloittaminen on leikki... mutta sitä tarkoitin sillä järjellä ohjaamisella (toisessa kommentissani).
Harvoin tilanne on noin mustavalkoinen!
Minä rakastuin häneen ja olin valmis kääntämään elämäni ylösalaisin hänen vuokseen. En koskaan haluaisi häntä satuttaa tai vain "valloittaa".
Toivon vain että hän löytää onnen tässä elämässä. (m-n)
Se on vain siellä korvien välissä, ei muuta.
Minäkin muutama vuosi sitten koin samantapaisia tunteita työkaverini kanssa. Sitten hänestä tuli vielä läheisempi työkaveri, jolloin pääsin / jouduin näkemään häntä lähes koko päivän. Silloin paljastui, että hän tahallaan aiheuttaa "huumaavia tunteita" KAIKILLE naisille flirttailevalla käytöksellään. Sen pituinen se.
Keskity töihin. Älä luule. Jotkut ovat vaan leikkisän avoimia saattavat antaa signaalia vaikkeivat tarkoita syvemmin mitään. Meil duunissa tällainen mies joka antaa vuoronperään huomiota eri naikkosille mutta varattu ja ei tarkoita mitään. On sanonut että hänet ymmärr helposti väärin koska luonteeltaan sellainen leikkisä ja kiusoittelee naisia..
Itse olen ihastunut Naiseen ja minun käytös on samaa myös muille Naisille,koska pelkään paljastuvan ja muut huomaa.
Taidat vaan kuvitella ne miespuolisen työkaverisi katseet ym, kun olet itse vain niin ihastuksissasi ja omat seksuaaliset tuntemuksesi jyllää niin vahvoina. Itse olen seurustelusuhteessa ja työpaikalla aikanaan ihastuin ulkonäöllisesti komeaan naimisissa olevaan mieheen. Huomasin kyllä, että työpaikan muutkin naiset tuijottivat häntä ja joskus kuulin hänen itsensä sanovankin jollekulle suoraan, että mitä tuijotat? On varmaan ahdistavaa komeana miehenä kuin kauniina naisenakin olla huomion keskipiste ja hirveän inhottavaa, jos joku tulee vielä ehdottelemaan jotain, kun on varattu. Itse palasin tehokkaasti hurmoksestani maan pinnalle, kun sattumalta tapasin miehen vaimonsa kanssa kaupassa, ja mies tuli tervehtämään ja esitteli vaimonsa. Silloin tajusin, miten hienoa, että on olemassa vielä niitä rakastavia ja selkärangaltaan moraalisia miehiä eikä mitään toisen selän takana pettäjiä. Ihastumisia tulee ja menee, mutta se ihmisen oma moraali suojelee, että jättää oman ihastuksensa vain ajatuksen tasolle ja arvostaa sitä toisen parisuhdetta sekä oppii myös näkemään jälleen omassa kumppanissaan ne hänen hyvät puolensa eikä pitämään omaa kumppaniaan itsestäänselvyytenä. Sen miehen moraalinen käytös vahvisti siis omaa moraaliani ja tajusin kuinka hölmö olen ollutkaan omien tunteideni tasolla.
Mulla ihana sama. Tosin mä olen sua 10v nuorempi ja mies jo yli neljänkympin. Yritän pitää järjen päässä, ei tässä tule mitään tapahtumaan. Mies tahallaan flirttaa ja saa mun pään sekaisin.