Mieheni onnellisuus elämässä on kuulemma kiinni urakehityksestä. Hänellä on paljon kunnianhimoa ja jos hän ei töissään etene on hän osittain elämässäkin onneton. Onko kenelläkään muulla vastaavaa tilannetta joka olisi kestänyt jo vuosia? Miten tälläinen suhde on kestänyt? Olemme olleet vasta vuoden päivät yhdessä. Itse olen "perus rivitekijä" ja onnellinen elämässä kaikkeen. Mieheni ei ole onnellinen, koska tällä hetkellä urakehitys on tyssähtänyt paikalleen.. vaikka muuten kaikki muut elämän asiat ja meidän suhde varsinkin olisi kunnossa. Voiko tälläinen suhde toimia?
Onnellisuus elämässä urakehityksestä kiinni..
Enymmärräyhtään
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teorias, nii pitkää ku mies e sua syytä urakehityksen tyssäämisest & sua e haittaa murheet häne. Voi onnaakki. Kuiteski jokapäiväne "Miks mua e ylennetä" kiukuttelu syö suhdet.
Tiiä e, kui ylös hää haluaa & millaist duunii tekee. Se kuiteski o varma, mtä isompi firma, löytyy sitä enemmä ylenettävien määrää & monast asioist päättävie kaverisuhteet menee pätevien ohi.
Sori, hää onki perusrividuunari. Hänen kandee vaihtaa duunipaikkaa. Usein perusduunari jää perusduunariks ellei nuole pomojen revaa & silloinkaa e oo ylennys varmaa.
Loppukaneetiks juoruun, e onnellisuus oo kii urakehityksest, vaan siit, mite laiffiin suhtautuu.
Ai sinäkin uskot kaverisuhteden auttavan uralla etenemiseen?
Oletko koskaan miettinyt, että jos pomo ylentää jonkun laiskan ja osaamattoman, joutuu itse tekemään nekin työt? Entinen pomoni sanoi aikoinaan osuvasti, että hyvällä työntekijällä on hyvä pärstäkerroin.
Ei ku mä oon nähny & kokenu sen. Sillon ku nykyistä alaa opiskelin, äitini vinkkas, voisin kysyy duunii firmast, mihi hänel ol toimeksiantoi. Hain, vaik vaatimus ol korkeekouluopinnot & sain harjoittelupaikan. Korkeakouluun tietty menin & paiskin duunii enne & jälkee opiskelun & kaikki lomat.
Lopuks ostin firman itellein, ku sil ol hyvä maine & johtaja lähös eläkkeelle. Eikä halunnu lapsiaan firmansa jatkajiks (omien sanojensa mukaa, eivät halunneet).
Oston jälkeen äiti myöns sopineensa silloise pomon kaa, et ottaa mut duuniin, vaik koulutuksein e ollu riittävä.
Sit taas oon eri kontakteis asiakasfirmojen kaa huomannu, ku neuvottelukumppani o vaihtunu Tiinast Timoon, o vastapuoli ollu pihal ku lumiukko & sen jälkee o vastapuolen esimies kilauttanu mulle & kyselly uutta kokoust, mis hää o myös paikal. Sen jälkee e Timoo oo näkyny, mut selityksen, et tuntu pätevält ku ol kaveri.
Mut joo, aina kandee arvioida mihi ylennyksen saaja kykenee.
Nii & jos o iso firma & viiskyt jotka tekee samaa duunii kahes vuoros & heil o viis esimiest. Ku yks esmies ottaa loparit & valkataan seuraaja niist viidestkymmenest. Suurin vaikuttaja valintaan o se, mitten pärjää esimiesten kaa. Sil valinnal kuiteskaa e oo merkityst firman toimintaan. Paitsi alaisten duuni-iloon, jos ky. henkilö o narsisti
Ymmärrän noin puolet, mitä kirjoitat. Olisiko mahdollista joskus kirjoittaa ihan kirjakieltä? Minua kiinnostaisi aihe, mutta murteesi on vieras.
Yli 90 % tuost o iha tavallist suomen kieltä, mitä juorutaan yleisesti kotona, kadulla, baareissa etc.
Kunnianhimoiset miehet on erittäin haluttuja ja arvostettuja, harmi, jos et arvosta piirrettä. Vähän sama, jos nainen seurustelisi köyhän taiteilijan kanssa, eikä arvostaisi tämän luovuutta.