Opettaja veti kaapista, pilasi suhteet kaikkiin :(

No olipa stoori.

Mikään ei ole epämukavampaa kuin tulla pakko-outatuksi ja vielä julkisesti.

Mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että vaikka tämä on sinulle nyt maailman kertaheitolla mullistava asia, niin tästäkin asiasta pääsee yli, on se miten hankalan tuntuinen julkinen nöyryytys tahansa. Mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Minun lapsuudessani minulle sattui ala-asteella vastaava kiusallinen tapaus, jolloin minulla meni kesken oppitunnin ns. kuset housuun, koska opettaja ei päästänyt minua lähtemään vessaan.

Voit kuvitella, että siinä on aihe, josta puhuttiin pitkään, koska minäkin olin pieni, arka ja ujo rillipää. Silti, tässä vielä ollaan ja asia on sellainen, jonka voin mainita ilman häpeää. Se on sattunut ja sille ei mitään voi, eikä takaisin ottaa. Sen kanssa on opittava elämään eikä jäädä märehtimään sitä loputtomiin ja rakentaa koko loppuelämänsä sen varaan, että nyt meni väärin ja elämä pilalla, ennemmin kuin siten, että otat itse tilanteen haltuun ja hyväksyt tapahtuneen ja jatkat koulua seuraavana päivänä. Annat naljailujen mennä korvista läpi.

Mielenlujuutta se vaatii, mutta tässä tapauksessa näet vuosien päästä, että tämä oli se hetki, jolloin sinusta tuli aikuinen. Ota se elämääsi rikkautena, älä haittana, koska sinulla on nyt kokemus, jota hyvin harvalla tulee olemaan. Ehkä ei kokemus, joka on miellyttävä, mutta jonka voit kääntää positiivisuudeksi ja vahvuudeksi, aluksi ylipääsemättömältä vaikuttanut este, mutta josta esteestä olet päässyt yli entistä vahvempana.

Tukeudu niihin henkilöihin, joiden kanssa voit jutella. Sisko ja äiti - ja varmaan sen openkin tulisi jutella ainakin sinun ja äidin kanssa yhdessä, koska alunperin varmaankaan ei ollut hänelläkään tuo tarkoitus. Jos joku uhkailee koulussa, niin sanot sille opelle, että pistää uhoilijat kuriin, kun ope on kerran koko paletin aloittanut, niin ottakoonsa vastuun.

Keskity koulussa asioihin, joissa olet hyvä, älä siihen, mitä sinusta selän takana puhutaan, koska fakta on, että homoista puhutaan _aina_ ja kun tätäkin palstaa lukee, niin lähinnä paskaa ja harhaluuloja, ei asiallisia neuvoja kukaan jaa, vaan keskitytään leimaamaan toiset ilman parempaa tietoa.

Alkupölinän jälkeen koulussakin suurin osa silti varmasti huomaa, että sinä olet edelleen se sama ihminen kuin ennenkin. Isäsikin tarvitsee aikaa sulatella, mitä on kuullut, kyllä hänkin aikaa myöten sisäistää asian, vaikka nyt onkin ilmeisesti möläyttänyt, mitä ensiksi mieleen tulee.

Muista: Hyvälle auton asentajalle tuovat kaikki autonsa korjattavaksi - nekin, jotka puhuvat muuten sinusta, mitä puhuvat. Ikävä juttu, mutta käännä katse tulevaisuuteen ja jatka opintoja, älä mene karkuun.

Voi Jani älä anna masentaa itseäsi, ota asia niin että nyt ystävyys punnitaan, ne jotka kääntävät sinulle selkänsä eivät ole ystäviäsi, oikeat ystävät eivät homouden vuoksi hylkää, pistä pää pystyyn ja ole oma itsesi ihan varmasti löydät niitä ihan aitoja oikeita ystäviä. Minä olen hetero mummeli mutta minulla on ilo tuntea useampikin homomies ja kaikki ovat ihania, sydämellisiä, aitoja ihmisiä, älä anna kenenkään lannistaa itseäsi, pää pystyyn ja rintarottingille, toivon sinulle kaikkea hyvää!!.

tuli minullekkin ihan paha mieli tuosta tarinasta. ja vaikken homo olekkaan voin kuvitella tilanteesi täysin. fakta on ettei ne kaverit jotka päätti ettet kuulukkaan joukkoon, olleet aitoja kaveraita kuitenkaan. aitoja oikeita ystäviä tulee varmasti. nyt koitat vain käydä normaaliin tapaan koulua ettei tule poissaoloja ´sillä nehän joutuu käsittääkseni korvaamaan jälkeenpäin, ja jos naljailua, kiusaamista tai uhkailua esiintyy niin sitten ilmoitat opettajalle. ellei se ala auttamaan niin minä tilanteessasi tekisin rikos ilmoituksen, onhan kyseessä vakava asia kuitenkin. ja isällesi koitat antaa vain aikaa sulatella asiaa, uskon että hänkin tajuaa että loppu pelissä olet hänen lapsi, ja täysin sama ihminen kuin olet 17 vuoden ajan hänelle ollut. kaikke hyvää jani sinulle, voi mennä vaikka puhumaan kuraattorille tai koulu psygologille, se saattaa auttaa tilannettasi oman mielenterveyden kannalta.

Kiitos viesteistänne niistä tuli vähän parempi mieli. tänään aamulla menin kouluun normaalisti, kuitenkaan en linjaautolla niinkuin normaalisti vaan äidin kuljetuksella.
joka sekin oli sittemmin väärin tehty kun heti autosta ulos astuttuani paikallinen "kovis-jengi" tuli naljailemaan etten bussilla uskaltanut tulla , ja heittivät koulureppuni maahan. Sen onneksi osasin aavistaa eikä se kovin siten haitannutkaan, vaikka henkisesti se kipeää teki kun porukka näyttää yläpeukkua näille, ja nauraa päälle.
Sen jälkeen sitten oppi tunnille ja miten sattuikaan niin oli ryhmätyö sopivasti päivän aloittajana. Siinä sitten jonkin lainen ryhmä pitäis kasata, melkein se onnistuikin ja eräs henkilö oli tulemassa luokseni, mutta se menikin jo aivan liian helposti, luokan perältä kuului huuto "etkai säkään ny oikeesti ton hintin kanssa halua olla", ei hän sittenkään halunnut tulla mun kanssa, mutta katseellaan hän näytti että olisi kyllä halunnut muttei kehdannut muiden huutojen takia. Kiva. onneksi opettaja huomasi tilanteen ja tuli sanomaan että voisin mennä juttelemaan kuraattorille, ja hän järjestäisi kuraattorin aikatauluun tilaa juuri täksi hetkeksi.

jotenkin vain tuntui ettei se kuraattorikaan ymmärtänyt tilannettani eikä auttanut yhtään että koitin totuutta kertoa että hänenkin poikansa oli heti aamusti ottamassa
laukkuani. tuli vain kahta kauheampi olo kuraattorin juttelun jälkeen kunnei hän tosissaan ottanut minua sitten ollenkaan.

ei lounaallakaan sympatiaa mistään löytynyt kun yksin jouduin istumaan, uskon että se on varmasti kaikille nuorille kova paikka kun muut näkee ettei kukaan oel hänen kanssaan. muut ottivat jopa tuolin toisesta pöydästä ja meni muiden pöytien päähän
vaikkei välttämättä haluisikaan, mutta kun koulu on niin pieni niin silloin kaikki haluaa olla "samaa massaa" ja samaa mieltä kaikesta.

tiistaina eli huomenna/seuraavana päivänä en kylläkään haluaisi kouluun mennä tämän kauhu päivän kokemuksilla. oon vaan jokseenkin niin arka etten kestä toista julkista nöyryytystä.

Hei Jani.

Pakko sanoa, että tuntui todella rankalta lukea sinun kokemastasi. Voin vain kuvitella mitä olet käynyt läpi todella lyhyessä ajassa. Vaikka tuntuukin pahalta, ei kannata jäädä paikalleen liian pitkäksi aikaa. Voin myös kuvitella miten ikävältä tuttava-liikunnanopettajastasi tuntuu.

Itse olen 18-vuotias homo jyväskylästä. Mikäli kaipaat jota kuta kelle jutella, niin kikkaa: aboywithdream

Onkohan tää tarina totta? Vaikea kuvitella, että opettaja tolla tavalla todella outtaisi jonkun julkisesti...

Toisaan niinkuin joku tuossa ennemmin sanoikin että opettaja on ihminen myös ja virheit ihmiselle sattuu, kaiken näkösiä mokia on mahdollisuus tapahtua.
ei opettaja muuten varmaan olisi noin avoimesti sanonut asiaansa, muutenkuin luulemalla että asiasta kaikki jo etukäteen on tietoisia. minä itse olen 19v ja homo myöskin, se on kaikkien tiedossa koulussa ja töissäkin, siittä vitsailee sekä luokkalaiset ,työkaverit, ja jotkin rennot opettajatkin. eikä vitsaile pahalla vaan ihan keventääkseen ilmapiiriä.
Koitat jani nyt olla reippaana etkä anna muiden pahoittaa mieltäsi. pahalta tuntuu kyllä jos muiden mieli on noin vääristynyt. Mutta jos vain siivutat kaikki negatiivisen etkä ota pilkkaa ja kiusaamista raskaasti, niin ehkä porukka alkaa tajuamaan ettei edes kannata huudella mitään ilkeyksiä kunnet anna vasta kaikua joka ruokkii kiusaajia.
itsekkin olen alun perin todella pienestä koulusta (noin 100 oppilasta) ja tiedän että
jos joku on erimieltä jostain asiasta niin hän on täysi nolla koko koulussa.

voimia sinulle jani! :)

Aaahhaha nauran itteni kuoliaaksi, jos helvetti soikoon on homo ja käy jotain ton kaltasta ni ei vittusaatana tartte tulla pillittämään tänne! valinnut itse on oman puolensa silloin pitää vain tulla toimeen sen kanssa jos kaikki ei mene niinkuin suunnittelee. sittekun mulla joskus lapsi on ja hänestä tulisi homo ni olisin samaa mieltä tän hintin isän kanssa, ei tarttisi olla mun kanssa enään yhteydessä sais vaihtaa nimensäkkin ettei ole mun nimeä pilaamassa tollatteella

Voi ei, kamala lukea tuota :(, mutta asiassa on positiivinen puolikin: nyt voit olla ihan oma itsesi, heti kun alku hämmennys katoaa. vaikea kuvitella miltä tuollainen tuntuu kunnei vastaavaa ole mulle koskaan taphtunut. Mutta paljon voimia sulle jani :*

Ensinkin Jani sun pitää muistaa että et anna muiden pahoittaa mieltäsi, vaikka kuinka satuttaisi niin koitat kaikella voimalla vaan unohtaa mielen pahoittajan. olit rohkea kun menit kaikesta huolimatta kouluun, itse en ole kertonut vielä kenellekkään homoudestani ja ikääkin on jo 20 vuotta ja jos itselleni tapahtuisi tämän kaltainen tilanne niin todennäköisesti vaihtaisin koulua ja koittaisin alusta, en todellakaan kestäisi kaikkea sitä huomiota oon niin nössö. jos se kuraattori ei auta tilannettasi yhtään niin sitten vaihtoehtona on koulupsykogoli, ja luulisi että se opettajakin on tukenasi ketä paljastuksen teki.
tseppiä paljon!

Vaikka trollitutkani hieman hälyttääkin, niin siitä huolimatta haluan toivottaa jaksamista sinulle Jani.

Ihmiset osaavat olla täysiä kusipäitä, mutta se ei ole sinun vikasi.

Netistä on vaikea hakea tukea ja neuvoja, etenkään täältä, kun täällä on valtavasti trolleja. En tiedä onko homoilla omaa yksityistä forumia, esim. ranneliike vai mikä se nyt olikaan? Onko se sellainen? Jos ap. on tosi juttu, niin trollien haukut eivät tietenkään tapa, muttei myöskään mukavalta tunnu.

Valitettavasti minulla ei ole neuvoa. Juttelisin asiat halki jonkun opettajan, rehtorin tms. kanssa, jotta kiusaaminen loppuisi ja opettajat eivät enää toiste tekisi tuollaisia virheitä, sillä tuo on anteeksiantamaton virhe. Ja en välittäisi isästä, jos se vielä asuu muualla. Saa mädäntyä omassa rauhassaan, sanon minä. Toisaalta en itse välitä omasta paskasta isästäni, etten ole paras sanomaan mikä olisi fiksuin päätös.

Mutta olet hyvä ihminen sellaisena kuin olet. Olet vain turhan nuori joutua kohtaamaan tuollaisia vastoinkäymisiä. Se miten niistä selviät tulee olemaan käännekohta kasvussasi aikuiseksi (ja ihmisenä). Jos kiusaaminen jatkuu, opettajat eivät siihen puutu jne., niin sinun tilanteessasi vaihtaisin koulua. Valitettavasti Suomessa on yhä todella surkea tilanne koulukiusaamisen suhteen. Oma siskoni sairastui masennukseen jouduttuaan koulukiusatuksi ja joutui vaihtamaan koulua, eikä siitä ole niin montaa vuotta aikaa. Kiusaajat saavat opiskella rauhassa, mutta kiusatut ajetaan pois. Sen sijaan voisit suhtautua asiaan kuin uutena alkuna, jos vaihdat koulua. Se voi olla vaikeaa järjestää, mutta itse lähtisin sille tielle, mikäli keskusteluista ei ole apua. Vaihtoehtoja ei ole hirveästi: joko kohtaa ongelmat pää edellä tai ottaa takapakkia ja etsii muita ratkaisuja.

En voi kuin toivottaa voimia ja jaksamista. Älä unohda sitä, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Kunhan pääset aikuisuuteen asti, asiat helpottuvat, kun voit salata paremmin yksityisasiat ja olet paljon kestävämpi vastoinkäymisissä, sen lisäksi monet aikuistuvat ikänsä mukaisesti eivätkä enää välitä siitä onko joku homo vai ei.

Jos joudut pahaan tulitukseen, voit aina sanoa isällesi, että liikuntaopettajasi sanoi sinua homoksi. Sinä et sitä tehnyt. Voit olla varma, että isäsi tuliset hiilet kohdistuvat opettajaasi eivätkä sinuun.

Pahimmassa tapauksessa pyydä setan aktivistien apua. Voidaan miettiä yhdessä, miten saat elämäsi järjestykseen.

Vastaan nyt tällälailla erillisenä kommenttina pariin viestiin kunnen oikeestaan jaksa keskittyä lainailemaan tekstejä .
Niin , onhanse paha täältä hakea mitään apuja tai vastaavaa , sen tiedostankin , mut koitaniin saada jotain keskustelua aikaan jotta ainakin minulle tulisi ehkä perempi mieli kun edes joku ymmärtää , ja on mua auttanutkin muutama kiva viesti. Minä itse en tiedä yhtäkään palstaa joka olis homoille suunnattu, tai oikeestaan ei oo mitään kokemustakaan mistään sellaisista.

Välit isään ois kiva saaha kuntoon kun on ollut tähänkin mennessä auttava ja tärkeä ihminen mulle , mutta toisaalta sitten se opettajakin on niin kiva etten haluaisi kokonaan häneen kohdistaa syyllisyyttä tässä asiassa. Joten kait ne suhteet ajan kanssa paranee edes vähän, luulisin.

Tänään kuitenkaan en mennyt kouluun vaikka olisi ollut vain muutama tunti opiskelua ja jäin vain kotiin koiran kanssa, kotiin jääminen tuntui kaikkein luonnisimmalta vaihtoehdolta vaikka jotenkin olisin sinne kouluun halunnut kuitenkin kun olisi niin lyhyt päiväkin ollut , loppunut olisi jo kello 12. Vähän päivemmällä n. Klo 15 tuli ahdistunut olo kun olin sisälläkin kuluneen päivän ollut joten pienelle lenkille uskaltauduin, kaupungilla törmäsin tähän henkilöön ketä olisi aiemmin tullut samaan tunti ryhmään muttei sitten tullukkaan, oli kuulemma pahoillaan tapahtuneesta ja kertoi että hän ei välitä vaikka homo olisinkin. Se lämmitti mieltä :) . Hän kuitenkin totesi tuotapikaan, vajaan minuutin jutustelun jälkeen että täytyy mennä, sillä kaverit odottivat. Kaverit odottivat.. noh ei kait siin sitte muuta. Ei hän kuitenkaan koulussa varmaan uskalla näyttää avoinmielisyyttään ja toden näkösesti pysyy näiden muutaman koviksen kanssa samassa porukassa vielä ainakin tovin jos toisenkin?

Koulukaverit tai työkaverit eivät ole ystäviä. Ne on ihmisiä joiden kanssa pitää elää. Niiden mielipiteistä ei paljon kannata välittää. Vallankin teinit on henkisesti vielä kovin raakileita.
Toiseksi 17v ei vielä tiedä onko homo vai hetero tai siltä väliltä. Aika näyttää.

Koulun pitäisi antaa asennekasvatusta luokallesi ja koko koululle ottaa nollatoleranssi kiusaamiseen. En ymmärrä, miten kuraattori ja rehtori voivat olla noin kädettömiä. Kiusaajaporukalle määräaikainen erottaminen koulusta ja jos eivät palatessaan takaisin ole oppineet käyttäytymään, niin sitten heidät voi potkia kokonaan pihalle. Et ole tehnyt mitään väärää, joten sinun ei pitäisi olla se, joka jää kotiin ja jälkeen opinnoista. Voisitko pyytää äitiäsi ottamaan yhteyttä koulun rehtoriin? Ehkä viesti menisi hänen kauttaan paremmin perille, jos eivät sinua usko. Yksi vaihtoehto on, että äänität kiusaamisen/haukkumiset puhelimellasi ja viet todisteet poliisille, jos koulu ei senkään jälkeen ota asiaa käsittelyyn.

Kuten joku ehdottikin niin ota yhteyttä Setaan niin saat varmasti vertaistukea näkisit, että asiat tulee olemaan tulevaisuudessa paremmin, vaikka nyt on vaikeaa.

Luin tarinasi ja on hirvittävää läpikäydä tuollaista. Tilanne on melkein pahin mahdollinen eli tuolla "miehellisellä" ja homofobisella autoalalla.

Jos haluavat erilaisen neuvon tilanteeseen, niin neuvoisin sinua ansaitsemaan kunnioituksen taas takaisin ja olemaan itsenäinen. Jos joku haastaa riitaa, älä näytä olevasi heikko ja älä pelkää vaikka vetää jotain uhittelijaa turpaan, mikä ei ole oikein tehty, mutta se on voimakas osoitus siitä että pidät reviiriäsi. Todista, ettet ole mikään "heikko hintti" jota noin vain voi pyöritellä.

Mitä tulee sinun ja isäsi väleihin, niin isät voivat pettyä poikiinsa monesta muustakin asiasta, kuin se että on homo. Aikanaan saatte välinne varmasti korjattua.

Kaikki opettajat ova perseestä. Suurin osa heistä on NARSISTEJA.

No tuskin siitä opettajasta tuntuu hyvältä. Mutta joka tapaukses älä tee mitää typerää. Kato miten asiat menee vaikka kesään asti

Kannattaa ensi kerralla mennä liikkatunnille suihkuun muna ojossa ja sanoa että nyt alkaa RUNKKUKISA! Se kenen mällit lentää pisimmälle saa palkinnoksi lämpimäiset suikkiin.

Tuntuu aluksi vähän uskomattomalta koko stoori, mutta varmasti ihan todellinen tapaus. Kaiken kukkuraks kun tilanteesee joutuu ihan yht' äkkiä, täs tapaukses maikan outtaamana. Minkä kokoisessa koulussa opiskelet? Koska tuskin nyt jokainen autoalan opiskelijakaan on mikään homofoobikko. Joukossa on varmasti myös jokune myötämielisempi, joiden kanssa voi tulla toimeen. Toki pienissä piireissä ei välttämättä "suvakitkaan" kehtaa lyöttäytyä heikompien puolelle oman maineen tahraantumisen pelossa. Toinen juttu on se että kuraattorilta tai muiltakaan "ammattilaisilta" voi olla vaikea saada toivotunlaista ymmärrystä jos eivät itse kuulu vähemmistöön tai ole muuten aiheeseen vihkiytyneet. Mutjoo, tsemppiä jokatapaukses!

Hakemattakin tulee "Enkeli-Elisa" mieleen tätä lukiessa, eikä syyttä. Tarinan monet yksityiskohdat haiskahtavat sepitetyiltä, siis fiktiolta, niinkuin osa on täälläkin huomannut. Lisäksi aloittajan kielen tyyli ja lauserakenteet ovat joissain vastausviesteissä liian samansuuntaisia, että niiden kirjoittajaa voisi edes parhaalla tahdolla pitää eri henkilönä. Kirjoittaja on toki pyrkinyt häivyttämään tekstinsä tunnuspiirteitä erilaisilla muotoseikoilla, onnistumatta siinä kuitenkaan riittävän hyvin.

Hyvä nyrkkisääntö on, että jos epäilyksesi herää jonkun totena esitetyn kirjoituksen luotettavuudesta ja paikkansa pitävyydestä, niin todennäköisimmin epäilyksesi osuu silloin oikeaan.

Enkeli-Elisasta voi lukea täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Enkeli-Elisa

"... miksei hänelle voi vastata niinkuin vastaisi jos/kun tilanne on totta?"

En ole sitä vastaan, vaikka niin näytätkin ajattelevan. Kuten itsekin sanot, joku voi saada apua omaan tilanteeseensa siitäkin huolimatta että kyse on täysin fiktiivisestä tarinasta. Varmasti moni sai apua Enkeli-Elisankin tarinasta.

Mutta edellisestä huolimatta, se mitä kirjoitin tarinan todennäköisestä fiktiivisyydestä, on kyllä paikallaan sanoa ääneen, koska merkit ovat selvät ja jokaisen itse arvioitavissa. Muuten seurauksena olisi vääristynyt (ideologisoitunut) keskusteluilmapiiri, jossa olisi kiellettyä/ paheksuttua sanoa perusteltua epäilystään ääneen, vaikka moni kirjoituksen luotettavuutta mielessään epäilisikin. Hyvin moni kuitenkin edelleen arvostaa sitä, että jonkun asian totena kertominen (oli se sitten kasvotusten tai netissä) on myös oikeasti tapahtunut.

No, kuinka tarina on jatkunut?