Haluan avioehdon. Naiseni ei.

RahaaVaiRakkautta

Naiselleni kuulemma on tärkeää luottamus joka tulee avioliiton myötä. Erona meillä vain se että hän on suoraansanottuna persaukinen ja minä varallisuutta omaava kiinteistöineen yms. Jos haluan avioehdon en kuulemma usko häneen. Mielestäni se ei ole peruste etteikö voitaisi mennä naimisiin vaan se olisi ylimääräisten riitojen turva jos kaikki epäonnistuisi. Kun haluan avioehtoa on se kuulemma epäluottamuslause. En anna asiassa periksi ja jos tämä on este avioliitollemme ei se mielestäni ole rakkautta silloin vaan nainen saa mennä.

276

4335

2Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 4389294

      Arka asia. On tietysti ihan mahdollista, että morsiamesi himoitsee enemmän omaisuuttasi kuin sinua.

      Mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että avioliitossa kaikki on yhteistä eikä kukaan omista eikä tienaa mitään henkilökohtaista.

      • Itse asiassa avioliitossa virallisesti mikään ei ole yhteistä vaan nimenomaan henkilökohtaista. Siitäkin huolimatta, että niitä yleensä käytetään avioliitossa niin kuin ne olisivat yhteisiä. Ja niin sen mielestäni pitääkin olla.

        Mutta kun erotaan ilman avioehtoa, erilliset omaisuudet muuttuvatkin yhteiseksi siinä mielessä, että enemmän omistavan täytyy maksaa tasinkoa, että molemmat saavat mukaansa yhtä paljon.

        Edellisen johdosta minusta nainen on gold-diggeri, jos sille ei riitä yhteinen elintaso liiton aikana vaan se täytyy tasata myös eron sattuessa miehen ennen liittoa hankkimilla rahoilla. Eli minä en menisi naimisiin ilman avioehtoa.


      • 64465
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Itse asiassa avioliitossa virallisesti mikään ei ole yhteistä vaan nimenomaan henkilökohtaista. Siitäkin huolimatta, että niitä yleensä käytetään avioliitossa niin kuin ne olisivat yhteisiä. Ja niin sen mielestäni pitääkin olla.

        Mutta kun erotaan ilman avioehtoa, erilliset omaisuudet muuttuvatkin yhteiseksi siinä mielessä, että enemmän omistavan täytyy maksaa tasinkoa, että molemmat saavat mukaansa yhtä paljon.

        Edellisen johdosta minusta nainen on gold-diggeri, jos sille ei riitä yhteinen elintaso liiton aikana vaan se täytyy tasata myös eron sattuessa miehen ennen liittoa hankkimilla rahoilla. Eli minä en menisi naimisiin ilman avioehtoa.

        Minun mielestäni Suomen avioliittolaki on vitsi. Sen mukaan puolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, mutta se raukeaa avioerossa.

        Minusta elatusvelvollisuuden pitäisi jatkua eron jälkeenkin, ja eläkkeiden pitäisi kertyä molempien hyväksi. Muuten se, joka on uhrannut uransa lasten takia, voi joutua kärsimään kohtuuttomasti.


      • vastuutjavastuut

        En lähtisi itsekään hommaan ilman avioehtoa. Vielä entistäkin vähemmän tilanteessa jossa epäsuhta varallisuuksien välillä on huomattava. Edes rakkauden takia ei kannata olla typerys.

        Jos itsekin lähtisin suhteeseen varallisuudeltani heikompana hyväksyisin avioehdon melko itsestäänselvyytenä, mutta se johtuukin siitä että ymmärrän että ennen minua kerätty varallisuus ja mahdolliset perinnöt yms. eivät kuulu minulle. Siihen liittyy myös toki se että en missään nimessä odottaisi että edes varallisesti epäsuhtaisessa suhteessa haluaisin jäädä ns. sen toisen elätettäväksi, vaan haluan myös itse tuottaa jonkinlaista arvoa jo itseni takia.

        Tuon aloittajan morsiamen lauseen voi kääntää sujuvasti toisinkinpäin. Nainen ei usko ja luota mieheen koska hän vaatii ns. turvakseen avioehdottomuutta.

        Käsittääkseni yhteisen elon jälkeen yhteiseksi hankittu omaisuus katsotaan molemmille kuuluvaksi ja menee erossa jakoon, joten avioehdosta kieltäytyminen kertoo että tämä ei tuntuisi hänelle riittävän. Itse pitäisin tuota melko selkeänä varoituskellona.

        Jos suhteessa on muuten rahallinen epätasapaino niin esim. yhteisten taloudellisten vastuiden jakautumisesta voitaisiin varmasti sopia sitten erikseen, että se varakkaampi/paremmin tienaava voi ottaa enemmän vastuita toisin paikoin, koska kyseessä on kuitenkin hänelle pienempi taakka.


      • Älä_luovuta
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Itse asiassa avioliitossa virallisesti mikään ei ole yhteistä vaan nimenomaan henkilökohtaista. Siitäkin huolimatta, että niitä yleensä käytetään avioliitossa niin kuin ne olisivat yhteisiä. Ja niin sen mielestäni pitääkin olla.

        Mutta kun erotaan ilman avioehtoa, erilliset omaisuudet muuttuvatkin yhteiseksi siinä mielessä, että enemmän omistavan täytyy maksaa tasinkoa, että molemmat saavat mukaansa yhtä paljon.

        Edellisen johdosta minusta nainen on gold-diggeri, jos sille ei riitä yhteinen elintaso liiton aikana vaan se täytyy tasata myös eron sattuessa miehen ennen liittoa hankkimilla rahoilla. Eli minä en menisi naimisiin ilman avioehtoa.

        Suomalainen avioliittolaki on laillistettua ryöstöä.

        Jos nainen puhuu avioliiton mukanaan tuomasta luottamuksesta, mutta ei suostu tekemään avioehtoa, peli on ihan selkeä. Hän luottaa täysin siihen, että saa erossa puolet kaikista mitä teillä yhteensä on.

        Avioliitto ja avioehto, tai sitten seuraava kumppaniehdokas peliin...


      • Älä_luovuta kirjoitti:

        Suomalainen avioliittolaki on laillistettua ryöstöä.

        Jos nainen puhuu avioliiton mukanaan tuomasta luottamuksesta, mutta ei suostu tekemään avioehtoa, peli on ihan selkeä. Hän luottaa täysin siihen, että saa erossa puolet kaikista mitä teillä yhteensä on.

        Avioliitto ja avioehto, tai sitten seuraava kumppaniehdokas peliin...

        Avioliittolaki ei ole muuttunut yhteiskunnan mukana. On sitten makuasia, asuuko avoliitossa ja hoitaa perimyskysymykset testamentilla vai meneekö naimisiin tehden avioehdon.


      • Kommentoija69
        64465 kirjoitti:

        Minun mielestäni Suomen avioliittolaki on vitsi. Sen mukaan puolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, mutta se raukeaa avioerossa.

        Minusta elatusvelvollisuuden pitäisi jatkua eron jälkeenkin, ja eläkkeiden pitäisi kertyä molempien hyväksi. Muuten se, joka on uhrannut uransa lasten takia, voi joutua kärsimään kohtuuttomasti.

        Ymmärrät varmaan miten tuollainen vaikuttaisi miesten kiinnostukseen avioliittoa kohtaan?


      • uuykuyvu
        Kommentoija69 kirjoitti:

        Ymmärrät varmaan miten tuollainen vaikuttaisi miesten kiinnostukseen avioliittoa kohtaan?

        Olet ehkä huomannut miten tämä nykyinen malli vaikuttaa naisten kiinnostukseen lapsia ja perhe-elämää kohtaan...


      • ole_varma
        Älä_luovuta kirjoitti:

        Suomalainen avioliittolaki on laillistettua ryöstöä.

        Jos nainen puhuu avioliiton mukanaan tuomasta luottamuksesta, mutta ei suostu tekemään avioehtoa, peli on ihan selkeä. Hän luottaa täysin siihen, että saa erossa puolet kaikista mitä teillä yhteensä on.

        Avioliitto ja avioehto, tai sitten seuraava kumppaniehdokas peliin...

        Eikös naimisiin mennä että ollaan loppuelämä yhdessä. Eikä siksi että voidaan joskus erota.
        Jos ei pysty ajattelemaan niin , silloin ei ole kypsä menemään naimisiin..
        Avioehto kuulostaa epäluottamuslauseelta. (Oletetaan että ero tulee).
        Ehkä aloittajan ei pidä mennä naimisiin. Kannattaa miettiä miksi on menossa naimisiin.


      • järkevää

        ole varma

        Ei nykyaikana.
        Näitä onnenonkijoita kun istuu joka oksalla.
        Kyllä Avioehto on nykyaikaa, kumpikin saa nauttia omaisuudestaan yksin, mitä on ennen avioliittoa kerännyt.
        Eikä se ole mikään Epäluottamuslause, vaan silkkaa JÄRKEÄ.


      • Giiji
        uuykuyvu kirjoitti:

        Olet ehkä huomannut miten tämä nykyinen malli vaikuttaa naisten kiinnostukseen lapsia ja perhe-elämää kohtaan...

        Tajunnet kai, että jos tuo koskisi kaikkia naisia se ei olisi erityisen mairittelevaa. Että lapsia hankitaan ja perhe perustetaan lähinnä koska se takaa pääsyn jonkun toisen varallisuuteen?

        Avioehdolla suojataan sitä ennen yhteistä parisuhdetta hankittua omaisuutta.

        Ja sinun mielestäsi puolisolla, oli se nainen tai mies, pitäisi olla siihen joku automaattinen oikeus?


      • uuykuyvu
        Giiji kirjoitti:

        Tajunnet kai, että jos tuo koskisi kaikkia naisia se ei olisi erityisen mairittelevaa. Että lapsia hankitaan ja perhe perustetaan lähinnä koska se takaa pääsyn jonkun toisen varallisuuteen?

        Avioehdolla suojataan sitä ennen yhteistä parisuhdetta hankittua omaisuutta.

        Ja sinun mielestäsi puolisolla, oli se nainen tai mies, pitäisi olla siihen joku automaattinen oikeus?

        Miten maailmassa voi päätyä tuollaiseen johtopäätökseen käydystä keskustelunpätkästä???? Siis joku toteaa avioliittolain olevan vitsi joka mahdollistaa toisen jäämisen ns. tyhjän päälle vaikkapa eläkkeiden jne. osalta, siihen vihjataan että ehdotetut muutokset vaikuttavat negatiivisesti miesten haluun avioitua ja sinä päättelet minun sanoneen sitten noin. Tuo lähtee pätemään sitten kun lisääntymiseen ei tarvita enää toista sukupuolta ollenkaan. Tällä hetkellä voisi kuvitella että järjestelyt, jotka kusee eron sattuessa vain toisen kintuille, on sovittu aikoinaan ihan yhteisymmärryksessä? Sanoin pikemminkin päinvastoin, ei niitä lapsia ja perheitä kukaan enää halua kun on muutakin tekemistä. Jokaisella tahollaan omat huolensa vaikka suhteessakin. Et ole sitten huomannut syntyvyyden laskusuuntausta?


      • apso3
        Kommentoija69 kirjoitti:

        Ymmärrät varmaan miten tuollainen vaikuttaisi miesten kiinnostukseen avioliittoa kohtaan?

        Olen Naisesi kannalla Itsekkin. Jos Minulle ehdotettais avioehtoa niin suhde loppuisi välittömästi!!!!! Avioehtoa pidän EPÄLUOTTAMUKSEN osoituksena...
        Toivon vain et Naisesi pitää pintansa eikä suostu avioehtoon!!!


      • tietäjänäkijä

        Monet rakkaudet läpieläneenä sanon nyt järjen äänen: avioehto tai ei avioliittoa. Laita se persaukinen muija kävelemään jos kitinää alkaa kuulumaan.


      • VOISAATANASENTÄÄN
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Avioliittolaki ei ole muuttunut yhteiskunnan mukana. On sitten makuasia, asuuko avoliitossa ja hoitaa perimyskysymykset testamentilla vai meneekö naimisiin tehden avioehdon.

        Eihän se lain vika ole. Kyllä jokaisen pitää tehdä avioehto, eihän se tietenkään mukavalta tunnu, mutta jos toinen eli se persaukinen pistää hanttiin, niin kyllähän se pistää miettimään tarkoiutusperät. Nyt jokainen, joka aikoo vihille, niin ottaa asian puolisonsa kanssa hyvissä ajoin esille ja avioehto vihille menon edellytykseksi. Jos se persaukinen alkaa hannata vastaan, niin jokainen voi tehdä päätelmänsä itse.


      • mekkk
        ole_varma kirjoitti:

        Eikös naimisiin mennä että ollaan loppuelämä yhdessä. Eikä siksi että voidaan joskus erota.
        Jos ei pysty ajattelemaan niin , silloin ei ole kypsä menemään naimisiin..
        Avioehto kuulostaa epäluottamuslauseelta. (Oletetaan että ero tulee).
        Ehkä aloittajan ei pidä mennä naimisiin. Kannattaa miettiä miksi on menossa naimisiin.

        Ei oleteta että ero tulee mutta ei tarvitse turhasta maksaa ja tulee kalliita panoja ja niin edelleen. Aviolittohan on prostituution sivistynein muote eli menee varakkaan henkilön kanssa naimisiin ja saa 15v jälkeen hyvän korvauksen yhteisistä vuosista vaikka ei ole sen omaisuuden eteen mitään tehnytkään.


      • Realisti13
        apso3 kirjoitti:

        Olen Naisesi kannalla Itsekkin. Jos Minulle ehdotettais avioehtoa niin suhde loppuisi välittömästi!!!!! Avioehtoa pidän EPÄLUOTTAMUKSEN osoituksena...
        Toivon vain et Naisesi pitää pintansa eikä suostu avioehtoon!!!

        Tyhmä täytyy olla jos johonkin ihmiseen luottaa sata-prosenttisesti, olkoon vaikka veli tai isä.

        Ei tämä nykykansa oikein ymmärrä reaalimaailmasta mitään, vaan eletään niissä Disney saduissa jossa köyhä katurotta onkin joku hiomaton timantti jolle vain on käytyt huono tuuri.


      • wasp
        apso3 kirjoitti:

        Olen Naisesi kannalla Itsekkin. Jos Minulle ehdotettais avioehtoa niin suhde loppuisi välittömästi!!!!! Avioehtoa pidän EPÄLUOTTAMUKSEN osoituksena...
        Toivon vain et Naisesi pitää pintansa eikä suostu avioehtoon!!!

        "Jos Minulle ehdotettais avioehtoa niin suhde loppuisi välittömästi!"

        No sehän olisi harvinaisen selvä peli molemmin puolin. Jos avioehtoa ei tehtäisi, niin en varmasti menisi naimisiin. Saman tien voisi erota.


    • järjenkäyttösallittu

      Avioehto ehdottomasti sillä ei mitään tekemistä tunteiden kanssa vaan järjen.Jos toinen ei omista mitään ja toinen omistaa vaihka asunnon niin avioehto välttämätön.Nainen kiertoon jos ei tähän suostu.Avioliiton myötä hankittu lisäomaisuus yhteistä niin hyvää tulee.

      • Kyllä! Itse olen miettinyt että jos olisi rikkaan miehen kanssa päätynyt yhteen, olisin itse halunnut avioehdon (tietenkin sillai että mulle jotain tulisi ;) mutta niin että käy selväksi etten ole onnenonkija.


    • onkonäinvarmaanon

      Siis luultavasti sinulla on omaisuutta/varoja/kykyä tulla varakkaaksi, naisellasi ei yhtään edellämainittua. Kerro että se, että naisesi ei tahdo avioehtoa, osoittaa ahneutta ja itsetunnon puutetta.

    • grgrgrfwefwe

      Joko suostuu avioehtoon tai annat pakit.

    • näinkinonnähty

      miten avioehto näkyy naimisissa ollessa? on merkittävämpää se, käykö niin, että mies porskuttaa suurilla tuloillaan ja nainen köyhäilee pienillään. Köyhäilyssä ei ole vikaa, mutta sen tekee mieluummin yksin, kuin varakkaan rinnalla. Merkillisin esimerkki on eräs tuttava. Vanha auto, liian pieneksi jäänyt ahdas asunto, lapset huonoissa varusteissa ulkonakin. Ja miehellä on rahaa läjäpäin. En ymmärrä miksi nainen ei eroa. Ei mies ainakaan hyvää edes lapsilleen toivo, eikä rakkaimmalleen periaatteestakaan. Muutos tulisi heti, jos nainen alkaisi tienaamaan. Näin ei käy, oletan, että eroavat. Ei avioehto ole hankala asia, vaan se mitä se yhteinen elämä naimisissa ollessatarkoittaa monille. Ei se ole yhteistä.

      • mekkk

        Jo tässä tapuksessavaimo on kotona lapsia hoitamassa niin ei auta muu kuin eron yhteydessä riitauttaa avioehto niin varmasti saa oikeuden kautta rahaa hos ei muuten niin tehdyistä kotitöistä ja näin kävi yhdelle tutulle joska houtui markka aikaan maksamaan 300000 mk tehdyistä kotitoistä 20v avioliiton osalta vaikka oli avioehto.


    • nniinnn

      Heittäisin tähän soppaan kuitenkin sellaisenkin lisän että rikkaamman mukaan määritelty elämäntyyli ei saisi syödä persaukisen mahdollisuuksia päästä omassa henkilökohtaisessa taloudessaan eteenpäin. En tarkoita että sinun aikaisemmin hankkimasi omaisuus pitäisi olla tulevan ex-vaimosi vanhuuden turva mutta jotenkin pitäisi jatkossa varmistaa vaimollesi mahdollisuus edes miettiä tulevaisuuttaan. Ettei joudu vanhuudessa kerjuulle jos liittonne ei kestänytkään kuolemaan asti ja eukon rahat ovat menneet elämiseen kun sinulta jää jatkuvasti säästöönkin. Tästä ei ole aloituksesi mukaan ollut ilmeisesti puhetta enkä tiedä onko tämä miten oleellista juuri kohdallanne mutta rikkaamman voi olla vaikea oikeasti tajuta köyhän turvattomuutta. Ilkeätä se on jos ne 2 eri elintasoa on samassa perheessä.

      • En ymmärrä mielipidettäsi. Jos nainen eläisi yksin, niin yhtä lailla hänen rahansa menisivät elämiseen.

        Ehdottomasti avioehto, sehän tässä tapauksessa on luottamuslause koska se ilmaisee, että naimisiin mennään rakkaudesta eikä taloudellisesta hyödystä.


      • 12345123

        Juuri näin!


      • 12345123

        Juuri näin oli tarkoitettu tolle helkan kommentille


      • mekkk

        Silloin kun on avioehdolla rajattu omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle niin se varatomampi ei ota osaa paljonkaan perheen elämisen kuluihin kun ei saa erossa tasinkoa vaan säästää omat rahansa ja laittaa vaikka 1/3 netosta eyhteiseen elämisene ja se jolla on omaisuus laittaa loput.


      • Maamuna
        mekkk kirjoitti:

        Silloin kun on avioehdolla rajattu omaisuus avio-oikeuden ulkopuolelle niin se varatomampi ei ota osaa paljonkaan perheen elämisen kuluihin kun ei saa erossa tasinkoa vaan säästää omat rahansa ja laittaa vaikka 1/3 netosta eyhteiseen elämisene ja se jolla on omaisuus laittaa loput.

        Juurikin näin. Jos varallisuuksien välillä on huomattava epäkohta, pitäisin itsekin luonnollisena että se jolla on enemmän myös pystyy kantamaan yhteisen elämän kuluista suurempaa vastuuta. Siihen aiempiin kertyneeseen omaisuuteen ei puolisolla pitäisi olla sen kummempaa oikeutta, jos toinen ei sitä erityisesti halua antaa.


      • riski_naiselle
        helka kirjoitti:

        En ymmärrä mielipidettäsi. Jos nainen eläisi yksin, niin yhtä lailla hänen rahansa menisivät elämiseen.

        Ehdottomasti avioehto, sehän tässä tapauksessa on luottamuslause koska se ilmaisee, että naimisiin mennään rakkaudesta eikä taloudellisesta hyödystä.

        Parisuhde voi tuoda mukanaan myös muita seurauksia, jotka vaikuttavat naisen mahdollisuuteen kartuttaa omaisuuttaan.

        Yhtenä esimerkiksi lapset ja niistä aiheutuva poissaolo työmarkkinoilta. Jos avioehto olisi, en suostuisi siihen, että menetän palkkatuloja ja riskeeraan urakehitykseni, vaan mies saisi kyllä olla se kotiin jäävä osapuoli. Jos taas avioehtoa ei olisi, asiasta voisi sopiva muista lähtökohdista käsin.


      • nniinnnn
        helka kirjoitti:

        En ymmärrä mielipidettäsi. Jos nainen eläisi yksin, niin yhtä lailla hänen rahansa menisivät elämiseen.

        Ehdottomasti avioehto, sehän tässä tapauksessa on luottamuslause koska se ilmaisee, että naimisiin mennään rakkaudesta eikä taloudellisesta hyödystä.

        Täällä on luultavasti sitten aika monta viestiä mitä et ymmärrä sillä useassa on sanottu sama asia vähän eri sanoin. Kysyisin nyt kuitenkin että ymmärsitkö sitten suoraan ensimmäisen viestini yläpuolella olevaa kirjoittajaa "näinkinonnähty" ? Siinä on nimittäin aika suora kuvaus siitä mitä se tarkoittaa kun elintaso on valittu siten että toisen rahat menee elämiseen kaikki mutta toisella jää ilmeisesti ylikin läjäpäin. Pitää olla harvinaislaatuinen ihminen että sietää esimerkiksi yhteisten lapsien huonot kamppeet mukisematta ja onnellisena siinä liitossa kun useimmille tuottaisi vaikeuksia jo vuodesta toiseen jäädä syömään kotiin kaurapuuroa ja katsomaan telkkaria kun toinen lähtisi mielellään ulos syömään ja teatteriin. Näin sitä nimittäin säästetään ja eletään oman elintason mukaan kun tulot on pienet ja esimerkiksi miettimällä tekeekö niitä lapsia sitten ollenkaan, enkä itse puolestani ymmärrä miksi ihan välttämättä mielestäsi asia menisi niin että köyhän ihmisen jokainen ropo menisi ikuisesti pelkkään elämiseen jos tämä pysyisi sinkkuna. Jos taas pariudut parempituloisen kanssa eikä asiaa suunnitella tämän enempää niin käytännössä vaihtoehtosi tuppaavat olemaan 1. käyttää täsmälleen ihan kaikki rahasi elämiseen jos haluat tuntea olevasi aikuinen ihminen joka huolehtii itse itsestään 2. painella yhteisiin rientoihin puolison siivellä ja rahoilla 3. muodostaa samaan perheeseen täysin erilliset elämänpiirit molemmille oman tulotasonsa mukaan. Ja persaukisuudesta on ihan turha kuittailla jos tätä asiaa ei saa ratkottua sillä tavalla että toisella on edes mahdollisuutta nousta siitä omasta suostaan koskaan.

        Kirjoitin viestini koska rikkaan on joskus vaikea oikeasti syvällisesti ymmärtää persaukisen huolia ja asettua tämän asemaan. Aloittajalle voi hyvin tulla jotain vuokratuloja omistamistaan kiinteistöistä kuukaudessa enemmän kuin eukkonsa saa säästettyä vuodessakaan vaikka kuinka ankarasti yrittäisi. Lisäksi koko sana "avioehto" nostaa joillekin ihmisille tunteet niin pintaan että mietin onko keskusteluissa otettu kaikki asiat huomioon ja oliko ap:n kuvaus keskustelujen lopputuloksesta koko totuus siihen mitään lisäämättä ja siitä poistamatta. Kirjoitin kyllä myös että jos se oli koko totuus niin ei ehdosta kieltäytyminen minustakaan ihan oikein mene. Kummasti vaan näissä jutuissa sitä luottamusta kysellään aina ainoastaan naispuoliselta ihmiseltä vaikka yhtä hyvin voitaisiin kysyä eikö mies luota liiton kestävyyteen. Nainen joutuu usein turvattomampaan asemaan joka tapauksessa siinä kohtaa kun mietitään lapsilukua ja pahimmillaan se voi näköjään nimimerkin "näinkinonnähty" esimerkin mukaan johtaa yksinhuoltajan asemaan ilman yhteiskunnan yksinhuoltajalle suomaa apua. Silti jotenkin oletetaan että oikea nainen hoivavietteineen kuuluisi tehdä näitä päätöksiä jollain "hellanduudelisvauvatonihkui"-pohjalta ja taloudesta puhuminen on yksinkertaisesti liian kylmää naisen suuhun ja nainen on vain vainoamassa toisen ihmisen rahoja jos uskaltaa ottaa asiaa esille.


      • nniinnnn kirjoitti:

        Täällä on luultavasti sitten aika monta viestiä mitä et ymmärrä sillä useassa on sanottu sama asia vähän eri sanoin. Kysyisin nyt kuitenkin että ymmärsitkö sitten suoraan ensimmäisen viestini yläpuolella olevaa kirjoittajaa "näinkinonnähty" ? Siinä on nimittäin aika suora kuvaus siitä mitä se tarkoittaa kun elintaso on valittu siten että toisen rahat menee elämiseen kaikki mutta toisella jää ilmeisesti ylikin läjäpäin. Pitää olla harvinaislaatuinen ihminen että sietää esimerkiksi yhteisten lapsien huonot kamppeet mukisematta ja onnellisena siinä liitossa kun useimmille tuottaisi vaikeuksia jo vuodesta toiseen jäädä syömään kotiin kaurapuuroa ja katsomaan telkkaria kun toinen lähtisi mielellään ulos syömään ja teatteriin. Näin sitä nimittäin säästetään ja eletään oman elintason mukaan kun tulot on pienet ja esimerkiksi miettimällä tekeekö niitä lapsia sitten ollenkaan, enkä itse puolestani ymmärrä miksi ihan välttämättä mielestäsi asia menisi niin että köyhän ihmisen jokainen ropo menisi ikuisesti pelkkään elämiseen jos tämä pysyisi sinkkuna. Jos taas pariudut parempituloisen kanssa eikä asiaa suunnitella tämän enempää niin käytännössä vaihtoehtosi tuppaavat olemaan 1. käyttää täsmälleen ihan kaikki rahasi elämiseen jos haluat tuntea olevasi aikuinen ihminen joka huolehtii itse itsestään 2. painella yhteisiin rientoihin puolison siivellä ja rahoilla 3. muodostaa samaan perheeseen täysin erilliset elämänpiirit molemmille oman tulotasonsa mukaan. Ja persaukisuudesta on ihan turha kuittailla jos tätä asiaa ei saa ratkottua sillä tavalla että toisella on edes mahdollisuutta nousta siitä omasta suostaan koskaan.

        Kirjoitin viestini koska rikkaan on joskus vaikea oikeasti syvällisesti ymmärtää persaukisen huolia ja asettua tämän asemaan. Aloittajalle voi hyvin tulla jotain vuokratuloja omistamistaan kiinteistöistä kuukaudessa enemmän kuin eukkonsa saa säästettyä vuodessakaan vaikka kuinka ankarasti yrittäisi. Lisäksi koko sana "avioehto" nostaa joillekin ihmisille tunteet niin pintaan että mietin onko keskusteluissa otettu kaikki asiat huomioon ja oliko ap:n kuvaus keskustelujen lopputuloksesta koko totuus siihen mitään lisäämättä ja siitä poistamatta. Kirjoitin kyllä myös että jos se oli koko totuus niin ei ehdosta kieltäytyminen minustakaan ihan oikein mene. Kummasti vaan näissä jutuissa sitä luottamusta kysellään aina ainoastaan naispuoliselta ihmiseltä vaikka yhtä hyvin voitaisiin kysyä eikö mies luota liiton kestävyyteen. Nainen joutuu usein turvattomampaan asemaan joka tapauksessa siinä kohtaa kun mietitään lapsilukua ja pahimmillaan se voi näköjään nimimerkin "näinkinonnähty" esimerkin mukaan johtaa yksinhuoltajan asemaan ilman yhteiskunnan yksinhuoltajalle suomaa apua. Silti jotenkin oletetaan että oikea nainen hoivavietteineen kuuluisi tehdä näitä päätöksiä jollain "hellanduudelisvauvatonihkui"-pohjalta ja taloudesta puhuminen on yksinkertaisesti liian kylmää naisen suuhun ja nainen on vain vainoamassa toisen ihmisen rahoja jos uskaltaa ottaa asiaa esille.

        Aloittaja puhui avioehdosta mutta nyt täällä ei ole enää edes lapsilla vaatteita ja puoliso syö kylmää kaurapuuroa :DDD

        Jos menisin miesystäväni kanssa naimisiin, niin minä olisin meistä se persaukinen. Silti vaatisin avioehtoa. En ole laskenut enkä laske elämässä pärjäämistäni toisen ihmisen varaan. Minun on pärjättävä omillani, jos elän yksin, ja minun olisi pärjättävä omillani jos pariutuisin toisen persaukisen kanssa, ja yhtä lailla minun on pärjättävä omillani vaikka miehellä olisi varallisuutta. Ei minulle kuulu senttiäkään siitä omaisuudesta, jonka hän on hankkinut ennen minua, tai jos hänen varallisuutensa avioliiton aikana kasvaa sen ansiosta (raha tuppaa tulemaan rahan luo).

        Se, miten yhteiset kulut avioliiton aikana jaetaan, on ihan oma kysymyksensä. Puhumattakaan siitä, kumpi jää kotiin ja miten kompensoidaan perhevapaista syntynyt ansionmenetys. Keskitytään tässä keskustelussa siihen avioehtoon, jota siis edelleen itse pitäisin itsestäänselvyytenä.


      • nniinnn
        helka kirjoitti:

        Aloittaja puhui avioehdosta mutta nyt täällä ei ole enää edes lapsilla vaatteita ja puoliso syö kylmää kaurapuuroa :DDD

        Jos menisin miesystäväni kanssa naimisiin, niin minä olisin meistä se persaukinen. Silti vaatisin avioehtoa. En ole laskenut enkä laske elämässä pärjäämistäni toisen ihmisen varaan. Minun on pärjättävä omillani, jos elän yksin, ja minun olisi pärjättävä omillani jos pariutuisin toisen persaukisen kanssa, ja yhtä lailla minun on pärjättävä omillani vaikka miehellä olisi varallisuutta. Ei minulle kuulu senttiäkään siitä omaisuudesta, jonka hän on hankkinut ennen minua, tai jos hänen varallisuutensa avioliiton aikana kasvaa sen ansiosta (raha tuppaa tulemaan rahan luo).

        Se, miten yhteiset kulut avioliiton aikana jaetaan, on ihan oma kysymyksensä. Puhumattakaan siitä, kumpi jää kotiin ja miten kompensoidaan perhevapaista syntynyt ansionmenetys. Keskitytään tässä keskustelussa siihen avioehtoon, jota siis edelleen itse pitäisin itsestäänselvyytenä.

        Pyydän toki anteeksi pitkähköä tekstiäni ja sivuraiteille lopullisesti luisumista mutta koska totesit että et ymmärtänyt niin koitin ainoastaan selittää miksi mitäkin olen sanonut. Melko moneen kertaan kyllä koitin jo ensimmäisessä viestissä ilmaista että tästä ei ehkä ole kyse ja koitin kirjoittaa muutenkin silleen "tuli muuten mieleeni"- tyyppisesti. Ei olisi mikään pakko kyselläkään jos ei kerran vastauskaan kiinnosta asiaan, joka ei välttämättä ihan suoraan juuri aloitusta koske. Mutta kiitos toki selvennyksestä omasta puolestasi. Yleensä on itselleni aivan samantekevää mitä "leiriä" kirjoittaja omassa elämässään edustaa mutta tässä asiassa olet sen verran harvinainen tapaus että avautumisesi tuli kyllä tarpeeseen. Ei siis se, että vaatisit avioehtoa, vaan se, että sinulle on samantekevää onko se käytännön elämä rakastamasi ihmisen kanssa yhteistä vai ei. Niitä toki löytyy vähän enemmän jotka ihanteissaan ovat tuohon valmiita mutta käytännössä huomataankin ettei siitä sittenkään tule mitään.

        Tähänkään ei muuten ole pakko kenenkään vastata, mutta tulipahan mieleeni sellainenkin seikka että onko pakko eronkaan sattuessa jakaa kaikkea tasan puoliksi jos on olemassa asiasta molempien hyväksymä käsitys? Jos ei ole pakko, niin eihän sinun ainakaan miesystäväsi puolesta tarvitse persaukisena mitään avioehtoja vaatia. Eri asia jos haluat suojella kylmää kaurapuuroasi ja muuta mitä nyt saat kasaan etkä voi luottaa siihen että miesystäväsi hommaa itse puuronsa.


      • ei_selvää
        helka kirjoitti:

        Aloittaja puhui avioehdosta mutta nyt täällä ei ole enää edes lapsilla vaatteita ja puoliso syö kylmää kaurapuuroa :DDD

        Jos menisin miesystäväni kanssa naimisiin, niin minä olisin meistä se persaukinen. Silti vaatisin avioehtoa. En ole laskenut enkä laske elämässä pärjäämistäni toisen ihmisen varaan. Minun on pärjättävä omillani, jos elän yksin, ja minun olisi pärjättävä omillani jos pariutuisin toisen persaukisen kanssa, ja yhtä lailla minun on pärjättävä omillani vaikka miehellä olisi varallisuutta. Ei minulle kuulu senttiäkään siitä omaisuudesta, jonka hän on hankkinut ennen minua, tai jos hänen varallisuutensa avioliiton aikana kasvaa sen ansiosta (raha tuppaa tulemaan rahan luo).

        Se, miten yhteiset kulut avioliiton aikana jaetaan, on ihan oma kysymyksensä. Puhumattakaan siitä, kumpi jää kotiin ja miten kompensoidaan perhevapaista syntynyt ansionmenetys. Keskitytään tässä keskustelussa siihen avioehtoon, jota siis edelleen itse pitäisin itsestäänselvyytenä.

        Ansiotulon menetys ei ole ainoa lapsien saamisesta ja kotiin jäämisestä koituva seuraamus, vaan kyllä poissaolo työelämästä voi vaikuttaa myös urakehitykseen. Miten se sitten kompensoidaan, kun seuraukset kasaantuu myöhemmin eikä niitä voi tarkkaan määritellä (kuten esimerkiksi vain pelkkää ansionmenetystä töistä poissalon ajalta).


      • ei_selvää kirjoitti:

        Ansiotulon menetys ei ole ainoa lapsien saamisesta ja kotiin jäämisestä koituva seuraamus, vaan kyllä poissaolo työelämästä voi vaikuttaa myös urakehitykseen. Miten se sitten kompensoidaan, kun seuraukset kasaantuu myöhemmin eikä niitä voi tarkkaan määritellä (kuten esimerkiksi vain pelkkää ansionmenetystä töistä poissalon ajalta).

        Oma ratkaisuni on perhevapaiden jakaminen puoliksi. Silloin taakka jakautuu tasapuolisesti JA mahdollisen eron tullessa mies on paljon vahvemmilla lähihuoltajuudesta sovittaessa.


      • lässyttäjienpalsta
        riski_naiselle kirjoitti:

        Parisuhde voi tuoda mukanaan myös muita seurauksia, jotka vaikuttavat naisen mahdollisuuteen kartuttaa omaisuuttaan.

        Yhtenä esimerkiksi lapset ja niistä aiheutuva poissaolo työmarkkinoilta. Jos avioehto olisi, en suostuisi siihen, että menetän palkkatuloja ja riskeeraan urakehitykseni, vaan mies saisi kyllä olla se kotiin jäävä osapuoli. Jos taas avioehtoa ei olisi, asiasta voisi sopiva muista lähtökohdista käsin.

        aloittaja ei puhunut lapsista mielestäni sanaakaan. turhaan niitä tähän asiaan sotkette. sehän on sitten sen ajan asia...


      • riski_naiselle_

        No järkevä nainen tietenkin ajattelee niitäkin eikä ainakaan jää kotiin miestä pidemmäksi aikaa, jos avioehto on.


      • mekkk
        ei_selvää kirjoitti:

        Ansiotulon menetys ei ole ainoa lapsien saamisesta ja kotiin jäämisestä koituva seuraamus, vaan kyllä poissaolo työelämästä voi vaikuttaa myös urakehitykseen. Miten se sitten kompensoidaan, kun seuraukset kasaantuu myöhemmin eikä niitä voi tarkkaan määritellä (kuten esimerkiksi vain pelkkää ansionmenetystä töistä poissalon ajalta).

        Tuo urakehitys riippuu täysin mitä tekee työksee eli on tavallinen duunari niin ei vaikuta mitään mutta on on vähänkin koulutettu niin asia on eri juttu mutta eihän laspen kanssa olla kuin vuosi äitiyslomalla niin pääsee töihin.


      • jlbjbjhbljhbvjh
        mekkk kirjoitti:

        Tuo urakehitys riippuu täysin mitä tekee työksee eli on tavallinen duunari niin ei vaikuta mitään mutta on on vähänkin koulutettu niin asia on eri juttu mutta eihän laspen kanssa olla kuin vuosi äitiyslomalla niin pääsee töihin.

        Sulla on vissin vähän suuremmat linjaukset tuossa ajattelussa vai? Minä en keksi työuraa enkä alaa missä työelämään panostamisessa ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Ja millä sinä laskit sen mitättömän merkityksen? Ura tai palkka ei nouse yrittämälläkään sitä vertaa että sillä olisi mitään väliä esim. eläkkeisiin vai miten ihmeessä? Naisten duunariammateissa on ensimmäinen testi jo usein siinä saatko vielä joskus toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen määräaikaisuuksien sijaan ja/tai kokonaiset tunnit osa-aikaisuuden sijaan ja tuskinpa olet ensimmäisenä joukosta saamassa niitäkään jos et syystä tai toisesta ole edes töissä. Sitten kun lähdetään miettimään että töitä tehdään vuosikymmeniä niin on siinä aikaa miettiä sopivia lisäkoulutuksia ja etenemisiä alalla kuin alalla, ellei jopa alan vaihtoa, yrittäjyyttä, yhdistystoimintaa yms. Paitsi jos se aika ja voimat alkaa mennä perherumban pyöritykseen niin ei se ura silloin kyllä etene.

        Kysymys siis kuului mitä suurta ja hienoa sen uran sitten pitäisi olla sinun mielikuvissasi. Itselleni aikoinaan täysien työtuntien saaminen merkitsi tuloihini suorastaan merkittävää harppausta kun osa-aikaisena melkeinpä joka tilistä oli osa jo luoton avulla käytetty ennenkuin tulikaan. Urakehityksenä tuosta ei varmaan sankaritarinaa saa mutta että sillä ei olisi kirjaimellisesti mitään merkitystä riittääkö palkkasi elämiseen vai ei...? En ole eläkettäni laskeskellut joten voihan se olla että esimerkiksi sille ei olekaan mitään merkitystä. Mutta onhan se nyt selvä ettei tarvitse miettiä vanhuuden tai pahan päivän varalle säästämistäkään niin kauan kun tili on miinuksella joka ikinen kuukausi. Minun mielestäni tällä on merkitystä.


      • diipoduupo

        Täsmälleen näin. Pelkästään se, että on lisääntymisikäinen nainen ja parisuhteessa, on monelle työnantajalle syy olla palkkaamatta, vakinaistamatta jne. , vaikkei sitä virallisesti syyksi voida ilmottaakaan.

        Avioliitto jo sinänsä heikentää naisen mahdollisuuksia työelämässä, jos sitä nyt kylmän viileästi ajatellaan. Vaan avioehtoa vaativa mies ei sitä tietenkään mieti. Ei ole sattumaa, että uraan panostavat naiset on usein sinkkuja ja miehet parisuhteessa. Avioliitossa oleva mies voi repiä menestyksensä vaimon selkänahasta ja turvata vielä seltansa avioehdolla.


      • mekkk
        jlbjbjhbljhbvjh kirjoitti:

        Sulla on vissin vähän suuremmat linjaukset tuossa ajattelussa vai? Minä en keksi työuraa enkä alaa missä työelämään panostamisessa ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Ja millä sinä laskit sen mitättömän merkityksen? Ura tai palkka ei nouse yrittämälläkään sitä vertaa että sillä olisi mitään väliä esim. eläkkeisiin vai miten ihmeessä? Naisten duunariammateissa on ensimmäinen testi jo usein siinä saatko vielä joskus toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen määräaikaisuuksien sijaan ja/tai kokonaiset tunnit osa-aikaisuuden sijaan ja tuskinpa olet ensimmäisenä joukosta saamassa niitäkään jos et syystä tai toisesta ole edes töissä. Sitten kun lähdetään miettimään että töitä tehdään vuosikymmeniä niin on siinä aikaa miettiä sopivia lisäkoulutuksia ja etenemisiä alalla kuin alalla, ellei jopa alan vaihtoa, yrittäjyyttä, yhdistystoimintaa yms. Paitsi jos se aika ja voimat alkaa mennä perherumban pyöritykseen niin ei se ura silloin kyllä etene.

        Kysymys siis kuului mitä suurta ja hienoa sen uran sitten pitäisi olla sinun mielikuvissasi. Itselleni aikoinaan täysien työtuntien saaminen merkitsi tuloihini suorastaan merkittävää harppausta kun osa-aikaisena melkeinpä joka tilistä oli osa jo luoton avulla käytetty ennenkuin tulikaan. Urakehityksenä tuosta ei varmaan sankaritarinaa saa mutta että sillä ei olisi kirjaimellisesti mitään merkitystä riittääkö palkkasi elämiseen vai ei...? En ole eläkettäni laskeskellut joten voihan se olla että esimerkiksi sille ei olekaan mitään merkitystä. Mutta onhan se nyt selvä ettei tarvitse miettiä vanhuuden tai pahan päivän varalle säästämistäkään niin kauan kun tili on miinuksella joka ikinen kuukausi. Minun mielestäni tällä on merkitystä.

        Olen itse nuorempana tehnyt metallihommia mutta kouluttauduin lisää kun ne olivat aika yksitoikkoisia hommia ja se ylin palkkaluokka tulee aika äkkiä vastaan ja niin edelleen niin ei siinä mitää uraa voi tehdä ja aika harvoin sieltä pomoksikin pääsee mutta kun vähän kouluttaa itteensä niin voi uraa tehdä mutta sekin ihan henkilöstä kiinni haluaako olla pyrkuri vai käydä vain töissä.


      • Myrkynkoittaja
        helka kirjoitti:

        En ymmärrä mielipidettäsi. Jos nainen eläisi yksin, niin yhtä lailla hänen rahansa menisivät elämiseen.

        Ehdottomasti avioehto, sehän tässä tapauksessa on luottamuslause koska se ilmaisee, että naimisiin mennään rakkaudesta eikä taloudellisesta hyödystä.

        Yksi pointsi... Avioliitossahan ollaan samalta kattilalta kauhomassa. Minun kävi niin, että maksoin puolet talosta. Maksoin koko perheen juoksevat menot, kuten syömiset, vaatteet, jne. ja? Mies kartutti itselleen omaisuutta. olin vähemmän persaukinen ennen avioliittoa kuin eron jälkeen. Vuosia meni- nyt talous vasta on jotakuinkin ok-
        Terveisin se nimmaria milloin mihinkin laittanut nainen ja äiti. Ei se rikastuvan elättäminen näy missään...Ei sekään että lapset on teknisesti tehty kuitenkin yhdessä- toinen yksin kumminkin käy apteekit, kaupat jne koluamassa- tai siis raahaten muksuja mukanaan vielä kaiken aikaa. Jotenkin ymmärtäisin jos ois edes ollut babysitterinä siinä jossain välissä. Tai tehnyt niitä perheen piha- ja kotihommiakin piirun verta.


      • liianhyväpalkka
        mekkk kirjoitti:

        Olen itse nuorempana tehnyt metallihommia mutta kouluttauduin lisää kun ne olivat aika yksitoikkoisia hommia ja se ylin palkkaluokka tulee aika äkkiä vastaan ja niin edelleen niin ei siinä mitää uraa voi tehdä ja aika harvoin sieltä pomoksikin pääsee mutta kun vähän kouluttaa itteensä niin voi uraa tehdä mutta sekin ihan henkilöstä kiinni haluaako olla pyrkuri vai käydä vain töissä.

        Metallihommat on aika kovapalkkaisia suhteessa vaatimustasoon. Naisvaltaisilla aloilla palkat on paljon huonommat suhteessa koulutustasoon.


      • mirri75
        riski_naiselle kirjoitti:

        Parisuhde voi tuoda mukanaan myös muita seurauksia, jotka vaikuttavat naisen mahdollisuuteen kartuttaa omaisuuttaan.

        Yhtenä esimerkiksi lapset ja niistä aiheutuva poissaolo työmarkkinoilta. Jos avioehto olisi, en suostuisi siihen, että menetän palkkatuloja ja riskeeraan urakehitykseni, vaan mies saisi kyllä olla se kotiin jäävä osapuoli. Jos taas avioehtoa ei olisi, asiasta voisi sopiva muista lähtökohdista käsin.

        Mielestäni mahdollisten lasten hoito kotona ja sen vaikutus tuloihin eivät mielestäni nivoudu avioehtoon mitenkään. Kysyjän kannattaa ehdottomasti tehdä avioehto. Eihän tuossa ole edes miettimistä. Jos lapsia syntyy ja pienempituloinen (nainen) jää kotiin heitä hoitamaan, voidaan kotona olevalle maksaa eläkettä, niin sekin vääntö on sitten järjestyksessä. Useimmat ovat varmaan kuulleet, että kun tarkastellaan keinoja kuinka voi rikastua, niin naisen kohdalla mainitaan rikkaisiin naimisiin pääsy. Mutta kuka luovuttaisi omaisuutensa liiton toiselle osapuolelle, kun liiton elinikäistä kestoa ei kukaan voi taata? Kenties rakastunut? Tai ehkä sen vuoksi, jos toinen kovasti syyllistää avioehdon haluavaa. Se ei ainakaan kuulosta luottamukselta eikä rakkaudelta. Pikemmin itsekkäältä ahneudelta. Kyllä korkeat avioeroluvut kertovat totuuden ja se on vain realismia, että hoitaa omaisuuden ja tunneasiat erillään.


      • jlbjbjhbljhbvjh
        mekkk kirjoitti:

        Olen itse nuorempana tehnyt metallihommia mutta kouluttauduin lisää kun ne olivat aika yksitoikkoisia hommia ja se ylin palkkaluokka tulee aika äkkiä vastaan ja niin edelleen niin ei siinä mitää uraa voi tehdä ja aika harvoin sieltä pomoksikin pääsee mutta kun vähän kouluttaa itteensä niin voi uraa tehdä mutta sekin ihan henkilöstä kiinni haluaako olla pyrkuri vai käydä vain töissä.

        Harvoin näkee noin reipasta itsensä luonnehtimista jos kouluttautuminen on pyrkyriyttä. = D Samaan syssyyn menivät sitten kaikki sukupolvet jotka ovat päässeet töihin kansakoulupohjalta. = D Se on suoraan sanottuna yksinkertaisempaa jos voi jatkaa valitsemallaan alalla tai sitä sivuten kuin lähteä joka ainoa kerta vuosikausien koulutuksiin uudella alalla ihan pohjalta, koska sitä nykyään vaaditaan. Se vaan saattaa pitkälti mennä sillä tavalla nykyään että et sinä sitä "pyrkyriyttä" työkaverina tai asiakkaana huomaa: Opiskellaan vapaa-ajalla, käytetään hyväksi nykyisen työnantajan tarjoamaa kokemusta käytännössä tai jopa ihan työharjoittelupisteinä opintoja vauhdittamaan, ja valmistumisen jälkeen viedään ne osaamiset ja kokemukset uuteen paikkaan, koska työnantajat eivät välttämättä ole kiinnostuneita henkilöstönsä kouluttautumisista naisten duunariammateissa ja eipähän tarvitse sitten kuunnella työkavereiden kahvihuonekeskusteluja siitä omasta pyrkyriydestä. On muutenkin vähän eri asia tulla työllään toimeen kuin turvautua yhteiskunnan tukiin työstä huolimatta. Ei metallimiehillä nyt yleensä ihan niin surkeasti mene?


      • Anonyymi
        nniinnnn kirjoitti:

        Täällä on luultavasti sitten aika monta viestiä mitä et ymmärrä sillä useassa on sanottu sama asia vähän eri sanoin. Kysyisin nyt kuitenkin että ymmärsitkö sitten suoraan ensimmäisen viestini yläpuolella olevaa kirjoittajaa "näinkinonnähty" ? Siinä on nimittäin aika suora kuvaus siitä mitä se tarkoittaa kun elintaso on valittu siten että toisen rahat menee elämiseen kaikki mutta toisella jää ilmeisesti ylikin läjäpäin. Pitää olla harvinaislaatuinen ihminen että sietää esimerkiksi yhteisten lapsien huonot kamppeet mukisematta ja onnellisena siinä liitossa kun useimmille tuottaisi vaikeuksia jo vuodesta toiseen jäädä syömään kotiin kaurapuuroa ja katsomaan telkkaria kun toinen lähtisi mielellään ulos syömään ja teatteriin. Näin sitä nimittäin säästetään ja eletään oman elintason mukaan kun tulot on pienet ja esimerkiksi miettimällä tekeekö niitä lapsia sitten ollenkaan, enkä itse puolestani ymmärrä miksi ihan välttämättä mielestäsi asia menisi niin että köyhän ihmisen jokainen ropo menisi ikuisesti pelkkään elämiseen jos tämä pysyisi sinkkuna. Jos taas pariudut parempituloisen kanssa eikä asiaa suunnitella tämän enempää niin käytännössä vaihtoehtosi tuppaavat olemaan 1. käyttää täsmälleen ihan kaikki rahasi elämiseen jos haluat tuntea olevasi aikuinen ihminen joka huolehtii itse itsestään 2. painella yhteisiin rientoihin puolison siivellä ja rahoilla 3. muodostaa samaan perheeseen täysin erilliset elämänpiirit molemmille oman tulotasonsa mukaan. Ja persaukisuudesta on ihan turha kuittailla jos tätä asiaa ei saa ratkottua sillä tavalla että toisella on edes mahdollisuutta nousta siitä omasta suostaan koskaan.

        Kirjoitin viestini koska rikkaan on joskus vaikea oikeasti syvällisesti ymmärtää persaukisen huolia ja asettua tämän asemaan. Aloittajalle voi hyvin tulla jotain vuokratuloja omistamistaan kiinteistöistä kuukaudessa enemmän kuin eukkonsa saa säästettyä vuodessakaan vaikka kuinka ankarasti yrittäisi. Lisäksi koko sana "avioehto" nostaa joillekin ihmisille tunteet niin pintaan että mietin onko keskusteluissa otettu kaikki asiat huomioon ja oliko ap:n kuvaus keskustelujen lopputuloksesta koko totuus siihen mitään lisäämättä ja siitä poistamatta. Kirjoitin kyllä myös että jos se oli koko totuus niin ei ehdosta kieltäytyminen minustakaan ihan oikein mene. Kummasti vaan näissä jutuissa sitä luottamusta kysellään aina ainoastaan naispuoliselta ihmiseltä vaikka yhtä hyvin voitaisiin kysyä eikö mies luota liiton kestävyyteen. Nainen joutuu usein turvattomampaan asemaan joka tapauksessa siinä kohtaa kun mietitään lapsilukua ja pahimmillaan se voi näköjään nimimerkin "näinkinonnähty" esimerkin mukaan johtaa yksinhuoltajan asemaan ilman yhteiskunnan yksinhuoltajalle suomaa apua. Silti jotenkin oletetaan että oikea nainen hoivavietteineen kuuluisi tehdä näitä päätöksiä jollain "hellanduudelisvauvatonihkui"-pohjalta ja taloudesta puhuminen on yksinkertaisesti liian kylmää naisen suuhun ja nainen on vain vainoamassa toisen ihmisen rahoja jos uskaltaa ottaa asiaa esille.

        Erittäin hyvin kirjoitettu. Puolisoiden välinen taloudellinen epätasapaino on monessa perheessä vakava ongelma. Erityisesti silloin kun varakkaampi aikuisista ei ota vastuuta yhteisten lapsien kuluista ollenkaan. Tai vastuuta esim. perheen ruokakuluista edes oman syömisensä osalta.
        Olin kauan sitten naimisissa miehen kanssa, joka alkuun tienasi aina minua huonommin. Elimme lähes kokonaan minun ansioillani. Miehen työtilanne muuttui ja tienaamissuhde kääntyi toisin päin. Hän kuitenkin katsoi, että perheen, lasten tai edes hänen omien asumis- ja ruokakulujen maksaminen ei ole hänen vastuullaan lainkaan. Hän harrasti, matkusteli, ravasi kaveriensa kanssa mökkireissuilla, baareissa, urheilutapahtumissa ym. Me lasten kanssa elettiin tavallista lapsiperhearkea aika vaatimattomasti. Onneksi tienasin kuitenkin itsekin normaalia palkkaa, joten varsinaista puutetta emme joutuneet kärsimään. Ero elämäntyyliemme välillä oli räikeä.
        Avioerohan siitä tietysti tuli. Rahallinen eriarvoisuus oli yksi iso syy, mutta vielä enemmän painoi se, että jouduin havaitsemaan avioituneeni täysin vastuunkantokyvyttömän, itsekeskeisen kakaran kanssa, joka ei ollut kiinnostunut edes omien lastensa hyvinvoinnista juuri lainkaan. Avioehtoa meillä ei ollut, joten jakoon meni kaikki. Minä siinä hävisin. Olinhan lähes kokonaan maksanut asuntomme lainan, mies oli lähinnä tuhlannut rahansa itsensä viihdyttämiseen.
        Eli kannatan lämpimästi avioehdon tekemistä.


    • hjuiyo

      Ottaen huomioon, että joka toinen avioliitto päätyy eroon on avioehto tapauksessanne oltava.
      Se luottamus on täysin eri asia kuin tämä avioehtoasia.
      Sano suoraan että ei avioliittoa jos ei avioehtoa, voitte elää avoliitossa.
      Avioehdolla suojataan omaisuudet, jotka ovat olleet ennen liittoa ja perinnöt joita joskus voidaan saada.

      Sitä puolisoitten välistä elämää voidaan elää normaalisti tässäkin eli, töistä saaduilla palkoilla eletään, jos sitten näillä avioehdoin alaisilla varoilla tehdään tai ostetaan, silloin tämä huomioidaan erotilanteessa eli tositteet sellaisista säilytyksiin ja kopiot vielä lisäksi.
      Näitä nimittäin erotilanteissa on ollut kateissa enemmänkin.
      Kun olen nähnyt kuinka toisen omaisuus hävisi kaikenlaiseen turhuuteen kokonaan ja se olisi lisäksi perintöomaisuutta, kannattaa todella tehdä avioehto ja vielä pitää siitä kiinni, että sitä ei tuhlata. Saattaa nuorikolle tulla mieleen jos jonkinlaista nööpelin vaihtoa tai asunnon vaihtoa, jos lähdet mukaan noihin tahtoihin voit sanoa hyvästit omaisuudellesi.

      Rakkaus ja raha kuuluvat ihan eri asioihin, jos joku estää avioehdon, hänellä on luultavasti tahtotila saada toisen omaisuudella rällätä ja näyttää asemaansa.

      • Suavetti

        Kyllä. Se luottamusargumentti kun toimii molempiin suuntiin. Epäkohdat voidaan pyrkiä sopimaan tasoittamaan toisin tavoin kuin jättämällä esim. toisen sukutila/mökki tms. riidan kohteeksi jos ero tulee eteen.


    • Luonnetta

      Sinun kannattaa ehdottomasti tehdä avioehto,älä tingi siitä missään tapauksessa. Jos kumppanisi on peaa,sitä suuremmalla syyllä tee avioehto.

    • mekkk

      Ehdota sellaista avioehtoa ett ävain liiton aikana oleva omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin eli vaikka se yhdessä ostettu asunto ja se omaisuus mikä on vain toisen nimissä ei kuulu tähän ja varmistetaan avioehdolla. Kysyppä naiseltasi että tekisikö hän avioehdon jos omistaisi jotain. Toinen esim. on ettää avioliiton aikana nainen voittaa vaikka lottovoiton niin se ei avioehdon myötä kuulu avio-oikeuden piiriin kun rajataan perinnöt ja muu raha pois avioehdolla niin helpottaa. Nainenhan voi säästää vaikka puolet palkastaan eikä tartte ottaa hioon erotessa jos on avioehto.

    • OvatVainRahanPerässä

      Mies naiselle lauantai iltana: -Jee kerrankin minua onnistaa ja voitin lotossa! Nainen: -Puolet voitosta kuuluu sitten minulle. Otan eron ja lähden. -Siinä sulle kymppi ja pakkaa kamas. Voitin meinaan kakskymppiä.

      • Kevennetty

        Hienoa, pieni kevennys on aina paikallaan.


    • rajatonmies

      Eroja tulee myös niille, jotka luottavat täydellisesti puolisoonsa.

    • näinonparee

      Ota avioehto tai lähde karkuun.

    • Aviomies38

      Naisiin ei kannata luottaa. Nainen joka sanoo tuolla lailla että avioehto on epäluottamuslause niin nainen ei oikeastaan edes rakasta sinua vaan havittelee omaisuuttasi. Minä en mennyt naimisiin ekän tyttöystäväni kanssa samasta syystä kun se ei halunnut avioehtoa. Nykyinen nainen otti avioehdon itse puheeksi ja sellanen tehtiin. Avioehdossa vältetään riidat kun omaisuutta jaetaan erotessa.

    • N.T

      Sinun naisesi ei luota sinuun eikä suhteeseenne, vaan hän petaa tulevaisuuttaan vaatimalla sinua unohtamaan avioehdon. Hän vaatii sinua riskeeraamaan omaisuutesi, mutta samalla saa itse takuuvarman ylöspidon, erositte te tai ette. Jos naisesi olisi varma sinun suhteesi, hänelle on aivan sama, mitä eron jälkeen tapahtuu, koska hän on varma että te ette eroa.

      Avioehdon ei tarvitse olla "erossa et saa mitään" vaan se voi olla esim erossa saat prosenttiosuuden x tai summan y, riippuen liiton kestosta tms. Jos nainen saa lapsia, on kohtuullista huomioida myös hänen tulonmenetyksensä ko ajalta, kun hän on kotona lasten kanssa jne. Eli avioehdosta voi tehdä todella reilun ja kohtuullisen, jos haluaa. En usko, että järkevällä naisella, jolla on hyvät motiivit avioliitton, olisi jotain oikeaa estettä moiselle avioehdolle, siis sellaiselle, että nainenkin saa jotain erossa, muttei puolia.

      • Nuapur

        Hyvin ilmaistu. Asioista tosiaan voidaan sopia vaikka avioehto olisikin ja mahdollista taloudellista eroa voidaan tasata muillakin tavoilla, kuin jättää koko toisen suurempi omaisuus mahdollisten riitojen alle, jos erimielisyyksiä syntyy. Niitä kun on vaikea tai jopa mahdoton ennustaa.

        Tosin itse pitäisin avioehdon ehdotonta kieltämistä yhtenä merkkinä.

        Taloudellista vastuuta voidaan jakaa myös mm. sillä varakkaampi osallistuu sitten luonnollisesti suuremmalla panoksella yhteisiin menoihin ja elämään, jotta ei synny epäkohtaa että se varattomampi joutuu kantamaan suhteellisesti paljon suuremman taakan arjessa.

        Aloittajana esittäisin näitä näkökohtia ja jos toinen edelleen pitää kiinni avioehdottomuudesta, laittaisin koko homman uudelleen harkintaan.

        Se epäluottamus kun toimii molempiin suuntiin etenkin jos puhutaan sellaisista aiheista että sillä toisella on huomattavasti enemmän hävittävää. On hieman toista puhua luottamuksesta asemasta jossa oma riski on minimaalinen, etenkin kun asioihin on olemassa myös muita, molemmille osapuolille reilumpia vaihtoehtoja, joka ei jätä kumpaakaan liian alttiiksi.

        Se luottamus kun kulkee molempiin suuntiin myös taloudellisesti.


    • Hesus420

      Minkä takia tahdotte ylipäätään naimisiin? Jos sukujuhlia tahdotte viettää ja lyhyen loman niin tehkää ne ilman turhaa byrokratiaa. Jos sormuksesta on kiinni, niin käykää hakemassa sormus liikkeestä.

      • Hesus410

        Jos muija lähtee koska et halua naimisiin, niin sitten homma on harvinaisen selvä.


    • Avoliittook

      Juuri näin. Olet aivan oikeassa. Jo se, että siitä pitää edes keskustella, aihetta kysymyksen, miksi hän haluaa kanssasi naimisiin.

    • uhuihhuho768767

      On silkkaa tyhmyyttä olla tekemättä avioehtoa. Nainen on kanssasi rahan vuoksi jos hän todella sanoo että ei avioehtoa.

    • jkuoi

      Olen itse nähnyt läheltä tilanteen, jossa toisen vanhempien oli aikomus siirtää kesäasuntonsa nuoren parin nimiin, säilyttämällä käyttöoikeus. Onneksi sitä ei tehty, sillä vain hetki tuon jälkeen tällekin "ikuisesti" sitoutuneelle parille tulia se ero eteen.

      Olisi ollut erittäin karvas ajatus, että tuossa osituksessa olisi otettu huomioon tuon kesäasunnon arvo, joka ei olisi mennyt suvusta pois, mutta olisi alentanut tämän suvun puoleisin kumppanin osuutta, heillä oli omakotitalo, jossa oli myös aika paljon saantoa tämän samaisen suvun puolelta rakennuskustannuksia. Eipä tuntunut vävyä haittaavan tällainen ei kuuluva raha, vieläpä vanhempansa pitkin kyliä puhuivat jääneen mopen osalle , mikä on täyttä puppua, sillä ei kai ollut koskaan kertonut, miten paljon puolison vanhemmat olivat heille tukea antaneet.
      Nyt sitten tämäkin rehentelee omaisuudellaan, joka ei alun perin kyllä olisi hänelle kuulunut lainkaan.

      Nämä aviohehdot pitäisi jokaisen parin laatia.

    • oppeliini1

      Ehdottomasti avioehto! Aamene jälkeen hankittu omaisuus yhteistä ja jaettavaa 50-50 eron sattuessa. Ennen Aamenta kummpikin pitää oman omaisuutensa eron sattuessa.
      Ei ole aivokirurgiaa!

      • mekkk

        Ei s enyt iahn noin mene ja se riippuu mitä siihen ehtoon laitetaan eli kuulu oikeiden piiriin säästöt ja muuta omaisuus mitä avioliiton aikana hankitaa. Paras on että vain yhteinen omaisuus kuuluu avio-oikeuiden piirii mikä on kummakin nimissä ja se mikä on vain toisen puolison ei kuulu.


    • onneavaann

      Itsekin joskus pidin ajatusta avioehdosta erittäin epäromanttisena, loukkaavanakin. Kuin mies jo ennen naimisiin menoa valmistelisi avioeroa. Vanhempana ja viisaampana osaan jo laittaa erilleen rakkaus- ja raha-asiat, mutta hyvin voi olla että oma naisesi on yhä niin viattoman rakastunut ja tyhmänsokea ettei osaa ajatella että suhde joskus oikeasti saattaisi päättyäkin...

      Eikö avioehtoa voi tehdä enää myöhemmin avioliitossa?

      • Avioehto_ensin

        Avioehdon voi tehdä myöhemminkin, mutta yritäpä saada nimi avioehtoon eron häämöttäessä. Jos kävisi vielä niin, että mies sortui pettymään, niin vaimo veisi erossa niin paljon kuin mahdollista.


    • ehdotonavioehto

      En taatusti menisi naimisiin enää naimisiin ilman avioehtoa. Kerran menin, kertatyhmyys riittää. Silloin oli nuori, eikä liioin omaisuutta. Elämän varrella vaan saattaa käydä niinkin, että vanhempi kuolee. Tulee perintö, jota ei jaeta. Sitten avioero. Pitäisi maksaa tasinkoa jakamattomasta perinnöstä. Ihan vidun väärin. Suomen avioliittolaki on paska. Ruotsissa tämäkin paremmin.

    • mietisitä

      Öh, minusta tuo on vähän red flag. Naisella jotain ongelmia rajan vetämisessä kahden ihmisen välille. Voihan tuo alussa kuulostaa loukkaavalta mutta ajattelepa jos teette avioehdon ja naiselta menee luottamus ja hän jättää sinut niin oliko nainen sitten edes hyvä puoliso tai se oikea? Onhan se kivuliasta kun tuossa vaiheessa tuleekin ilmi että ehkä ei olekaan.

    • eimullamuuta

      Raha tappaa liitot aina. Jos tuollaisesta asiasta riitelee ennen kun menee naimisiin niin ei se liitto tule onnistumaan joten parempi erota jo nyt.

    • Kysyn yhteisestl niiltä, joiden mielestä avioehtoa ei pitäisi tehdä:

      Miten selviäisitte elinkustannuksista, jos mies olisi yhtä varaton kuin tekin? Vai onko kyse nimenomaan siitä, että ette menisi naimisiin varattoman miehen kanssa vaan edellytys on, että miehellä on rahaa (ja hän ei halua avioehtoa)?

    • maisa47

      Tässä tapauksessa ehdottomasti avioehto .
      Jos omaisuudet ovat erisuuruiset ,säästää monelta harmilta .

    • paperitkuntoon

      Jos morsian ei suostu avioehtoon ja sinä olet se varakkaampi osapuoli, kannattaa yhteiselämä jopa avoliiton osalta lopettaa heti alkuunsa.

      Meillä oli aivan sama tilanne, morsian käytännössä varaton. Oli päivänselvää, että laadimme avio-oikeuden poissulkevan sopimuksen avioliiton päättyessä avioeroon, samassa opimuksessa tosin todettiin aviopuolisoilla olevan avio-oikeus ensin kuolleen omaisuuteen avioliiton päättyessä toisen osapuolen kuolemaan. Lisäksi toki myös keskinäinen testamentti, jolla toinen saa ensin kuolleen omaisuuden omistusoikeudella.

    • Puskasta

      Kyllä nainen on tässä tapauksessa aivan oikeassa!! Kenenkään ei pitäisi suostua avioehtoon. Joko mennään kokonaan avioon tai sitten ei ollenkaan. Avioliitto on nimenomaan kumppanuutta, jossa luotetaa puolisoon ja raha ei ole tärkeää, vaan luottamus. Mielestäni avioehto täytyisi poistaa kokonaan, se ei ole oikein, eikä parisuhteen hengen mukainen, vaan tekee avioliitosta vain taloussopimuksen, ei avioliittoa!!

      • Asianhaaroja

        Ennenvanhaan meillä Suomessa ja nytkin itämaisissa kulttuureissa avioliitto on nimenomaan sukujen välinen taloussopimus. Morsiamesta maksettiin riihikuivaa jo sopimusvaiheessa. Tuolloin vaimo oli käytännössä laskettu talon kalustoon kuuluvaksi loppuiäkseen!
        Ymmärrän asian siten, että jos kaksi varatonta menee avioon, niin vaimo jää pian hoitamaan mahdollisesti syntyviä lapsia, menettää tulonsa, eläkkeensä ja etenemisensä uralla, eikä suuria perintöjä ei ole kummallakaan odotettavissa. Mainitussa tapauksessa on erittäin kohtuullista olla tekemättä avioehtoa naimisiin mentäessä. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua myöhemmin avioliiton aikana siten, että testamentilla ja avioehdolla turvataan kertynyttä omaisuutta puolison kuoleman jälkeen jäljellejäävän osapuolen käyttöön (siis asunnon lisäksi). Vältytään jälkikasvun riitelyltä, sekä kohtuullistetaan perintöveroa.


      • turvaa-omaisuutesi

        Älä sekoita kahta asiaa. Tässä ei tehdä mitään avioliiton aikaista taloussopimusta, vaan avioliitto toimii talousasioissa kumppanien kesken niinkuin he haluavat tai sopivat.
        Avioehdossa vain turvataan ennen avioliittoa hankittu omaisuus sille henkilölle kenellä se on ollut alkuaankin. Katson, että toisella jo olleen omaisuuden tai perinnön himoaminen on ihan silkkaa ahneutta.
        Avioehto on vähän sama kuin vakuuttaisi talonsa tulipalon varalta.


      • ronjaD

        "raha ei ole tärkeää, vaan luottamus. "

        Nyt kyllä narraat. Raha ON tärkeää. Niin liitossa kuin myös erotessa. "No money, no honey" sanonta pitää maailmanlaajuisesti paikkansa.

        Myös erotessa on hyvä olla rahaa. E ylennä kenenkään mieltä menettää omaisuuttaan, mahdollisesti kahden muunkin suvun omaisuutta (=vanhemmat=perintö). Jos jotain on yhdessä hommattu ja maksettu, niin vain sellainen omaisuus kuuluu selkeästi jaettavaksi.


      • mekkk

        Silloin se raha on tarkeää kun sukset menee ristiin ja toinen puolisoista haluaa rahastaa ja niin edelleen. Itse olen avoliitossa yli 25v ja yksi lapsi niin ehdotellut naiselleni että voitaisiin naimisiin mennä niin harkitsisin avioehto mutta katellaan koska naiseni ei ole rahanahne.


    • 89898

      Samaa mieltä kuin moni muukin: jos tyttöystävä ei suostu avioehtoon, hänelle rakkainta on sinun omaisuutesi. Älä mene hänen kanssaan naimisiin, jatka avoliitossa.

    • Aika räikeä tapaus mielestäni juurikin siitä mitä nainen on hakemassa sinusta:/
      Kun miestä viedään monesti kuin litran mittaa vielä siinä vaiheessa kun on se touhutippa hepin nokassa, mutta aloittaja kuuluu sentään olevan kartalla asiassa.

      Itsehän olen tehnyt itselleni selväks, että ei koskaan avioliittoa, joten moisia keskusteluja ja riidan aiheita ei tarvitse koskaan edes käydäkkään. Se mikä on selvää on hyvin selvää. Me emme tarvitse avioliittoja todellakaan yhtään mihinkään.

    • 5d4fg5d4f1b

      Jos se aikoisi olla sun kanssa naimisissa loppu elämänsä, kävi miten kävi, niin avioehdon joka estää varainsiirron hänelle erotapauksessa ei pitäisi olla ongelma kyseiselle naiselle. Avioliittovalassa kuitenkin luvataan se loppu elämä, niin myötä- kuin vastamäessäkin. Moni tuntuu tuon nykyään unohtavan.

    • asasass

      sitten ap sinun pitää pysyä sinkkuna ,jos omaisuutesi pitäminen vain sinun nimissä, ja varaat itsellesi mahdollisuuden erota helposti. ,ja ilman omaisuuden jakoa tai tappiota itsellesi on sinulle tärkeämää, ja kalliimpi hyve kuin elämänkumppani, joka mielyttää sinua ulkonäöllisesti, antaa vastarakkauta, hoivaa, huolenpitoa, ja tiettyä turvaa, kenties perheen, synnyttää lapset, tarjoaa seksipalveluita ilmaiseksi. Ei ole mitän pakkoa. Voihan puolisosikin saada vaikka lottovoiton, perinnön tai muutosta tuloihinsa, ja sinä halvaannut, tai menetät kaiken.
      hahahah! Eti sitten se ruma lihava sinua inhoava nainen, joka suostuu sinun ehtoihisi!!hahhahahaah!
      nainen tekee täysin okein!Ilmaiseksi piiaksi ja lasten/taloudenhoitajaksi ei pidäkään missään tapauksessa ryhtyä ,.tämän nykyisen maailmanmenon aikaan.

      • toisinpäin

        Naisen näkökulmaa, kyllähän tuo aloittajan nainenkin pitää eroaan helppona jos ei ole avioehtoa saa vain vähän voittoa. Minä en luottaisi ihmiseen joka ei suostu avioehtoon.


    • Halojaa

      Kaikki ennen naimisiinmenoa hankittu on omaa ja pysyy.Tämä naisen näkökulma :) Siinä jaetaan rakkaus.

    • asdasdf

      ap, kumpi kosi ja ketä?
      varmaan sinä olet josinut jos olet yhtään mies. Joten et voi ehtoja ladella.

      • fhdsh

        Aika outoa logiikkaa sinulla, toivottavasti et ole naimisissa. En haluaisi kenellekään lajitoverilleni niin kauheaa osaa kuin olla sinunkaltaisesi kanssa avioliitossa.
        Anna kun arvaan, olet yksi niistä "kuuluisista" yh-äideistä joka sätkä hampaissa työntää lastenvaunuja ostarin liepeillä, menikö oikein?


      • Ei_osu_tai_uppoa

        Niin, että miehen pitää kosia todistaakseen olevansa mies, ja jos kosii ei ole mitään sanomista mistään, etenkään omasta omaisuudestaan :)

        Pettämätöntä logiikkaa, varmaan tuo joihinkin onnettomiin puree.

        Onneksi oma miehuuteni ei ole kiinni jostain sivustahuutelijoista. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun joku nainen on koettanut tuota "et ole oikea mies jos et tee tätä asiaa X jonka haluan sinun tekevän kuten minä haluan" häpäisy-yritystä.

        Ei toimi, kun minun miehuuteni tai sen puute ei ole muiden määriteltävissä, saati että se olisi kiinni siitä millä tavalla jonkun asian hoidan.

        Epäilemättä niiden tyyppien kanssa jotka tuohon lankeavat elämä on sitten auvoista... no, varmaan se laillinen ryöstö lämmittää pankkitiliä.


    • Kommentoija69

      Oikein. Luottamus ... my ass.

    • Kunneskuolemaeroittaa

      Suurin osa "rakkaudella" solmituista avioliitoista päätyy eroon nykyisin. Ei voi etukäteen tietää, kuinka kaikki sujuu. Epäsuhta omaisuus toteutuu vasta erotessa, ei avioliiton aikana, jolloin kaikki voisikin olla näennäisesti yhteistä. Voihan sitä tehdä avioehdon esim. kuoleman varalle, jolloin aviopuolisolle jää kaikki, mutta eron tullessa omaisuus säilyisi puolittamatta.

    • pitäisisuostua

      Jos ei suostu avioehtoon niin älä mene naimisiin. Yksinkertaista, kyseessä on kuitenkin molemminpuolinen luottamus, avioehdossakin. Faktat pöytään ja sanot suoraan ettei häitä tule ilman avioehtoa, jos on tosissaan suostuu jos ei niin ei suostu. Turha on naisen vedota "luottamuspulaan" kun ei suostu avioehtoon.

    • Kemiläinen86

      Avoliitossakin 5-vuotta, niin erotilanteessa on kaikki yhteistä ja nainen halutessaan vie kaiken. Jos lapsi, niin se kumoaa heti 5-vuoden ja nainen vie kaiken mitä haluaa.

      Tämä on varmasti ihka ainoata euroopassa. Tietenkin suomi etunenässä.

      • jkiol

        Ei avoliittolaki noin mene, luepa uudelleen ja tarkasti. Avoliitossa vain kuitein voidaan esittää, että toinen olisi saanut etuutta omaisuuden kasvattamiseen toisen avulla ja tästä voidaan sitten sopia jonkinlaista tasausta. Muutoin omaisuudet ja varat pysyvät niiden omistajilla.


      • mekkk

        Juuri noin ja jos aavoerossa varakkaampi ei halua maksaa mitään niin oikeuden kautta joutuu hyvitystä hakemaan ja se joka sitä hyvitystä hakee niin pitää todistaa että toinen on vaurastunut hänen kustannuksellaan. Kun noita avoerohyvityksiä on lukenut niin ei ole paljon saatu hyvtyksiä ja jos on asunnosta haluaa jotian ja toi on sen kokonaan maksanut tai ollut jo ennen aviliitoa niin monesti oikeudessa on todettu että avikki onkin asunut toisen omistamassa asunnossa vaikka 10v ilamn että on maksanut mitään ja siihen se kaatuu. Kannattaisi lukea noita avoero-oikeuden käyntien päätöksi ennen kun vie omaisuuden jaon oikeuteen.


      • Atlantin_takana

        Kyllä tuo sama ellei jopa pahempi ole voimassa USAssa ja Kanadassakin. Etenkin julkkiksiin liittyvät kauhu-uutiset aivan järkyttävistä eroista. Samaa tapahtuu toki perusduunareillekin, julkkiskeissit vaan ovat hyviä indikaattoreita järjestelmän mädännäisyydestä jo niiden saaman julkisuuden takia.

        Parhaimmillaan/pahimmillaan mm. elatusavut on määrätty tietyn elämäntilanteen pohjalta ja niistä ei oikeudessa olla valmiita tinkimään edes tilanteen muuttuessa.

        Mm. Robin WIlliamsin itsemurhan on vahvasti arveltu liittyvän tähän koska hän joutui maksamaan jättimäisiä summia ex-puolisoilleen eroista jotka sattuivat kun hän eli uransa huipulla ja tulot olivat silloin sen mukaiset. Hän myöhemmässä vaiheessa valittikin että hän joutuu ottamaan vastaan mitä tahansa eteen tulevaa työtä jotta saa maksettua hulppeita elatusapuja. Periaatteessa pitäisi olla tilanteessa että voi tehdä mitä haluaa, mutta käytännössä ei.

        Koska tokihan puolison pitää olla myös eron jälkeen oikeutettu samanlaiseen miljoonaelintasoon johon jonkun menestyneen näyttelijän tai muun varakkaan henkilön kanssa on tottunut, koska syyt. Etenkään koska moisessa tilanteessa ei ole ollut mitään mahdollisuutta tehdä mitään omaa, kun siivous ja muut ns. kodinhoitopalvelut on voitu täysin ulkoistaa, että voisi edes käyttää tekosyytä että kaikki aika olisi mennyt yhteisen kartanon tai edes lapsien vahtimiseen.

        Pitkälti samanlaisia kuhutarinoita löytyy mm. kanadalaisen näyttelijän Dave Foleyn ja mm. Hulk Hoganin taustalta.

        Etenkin Dave Foleyn tarina on traaginen ja hän joutui pakenemaan kanadasta koska ei pystynyt selviytymään elatusavuistaan eikä niitä haluttu kohtuullistaa edes vaikka hän pystyi selkeästi osoittamaan että hän ei tienaa enää samoja summia mitä niitä määrätessä hänen ollessaan suosionsa huipulla.

        Ja Kanadan systeemin mukaan jos elatusavuista ei selviä, joutuu vankilaan, josta päästessä sitten kysytään että no, onko rästirahat kerätty, ja jos ei, niin pääsee takaisin pahnoille. Ainoa keino selvitä, etenkin jos puhutaan jostain menestyneestä julkkiksesta, lienee vankilassa laittaa pystyyn tuottoinen huumekartelli, josta rahoitus voisi irrota. Koska useimmille muille tarvittavan rahan tienaaminen vankilassa on hieman haastavaa.


    • smokkis

      elä mene naimisiin jos ei avioehtoa tehdä.
      'simple is that!

    • 16plus20

      Naisesi taitaa olla köyhempi kuin sinä? Ihmeellistä, kuten sekin että on ainakin yksi ruoka joka aiheuttaa naisille seksuaalista haluttomuutta, nimittäin hääkakku.

    • NoFood

      Naimisiin mennessämme mieheni vaati avioehtoa ja löi paperin pöytään. Tietenkään en ollut (enkä ole nytkään) niin tyhmä että suostuisin moiseen. Hänen rahansa ovat minun rahojani.

      • jkiol

        Täytyy sanoa, että olet sentään rehellinen ja sanot suoraan, että halusit miehen vain rahojen vuoksi.
        Kovin moni estää avioehdon tekemisen ja se on todella väärin, silloin ei pitäisi koskaan mennä avioliittoon, vaan avoliitto ainoastaan. Silloin ei omaisuus ole toisen köytettävissä, ellet ole sellainen "vellihousu" joka antaa kaiken ja eron tultua sitten on katkera. Rahoja ei liitossa pidä antaa toisen käyttöön koskaan, vain oma osuus elämisen kuluista voi olla yhteistä ja senkin voi laittaa kuukausittain yhteiselle tilille ja sama kumpi ne asiat hoitaa, jos ei toimi, silloin on sekin hoidettava toisella tapaa.


    • retjhdgh

      Minun periaatteeni:

      -jopa avioliitossa ollaan 2 erillistä ihmistä, erillisine elämineen, haluineen ja elämäntyyleineen

      -jopa avioliitossa eletään omaa elämää, luodaan omaa uraa ja haalitaan omaa omaisuutta

      -jopa avioliitossa täytyy olla mahdollista yksityisyys kahden ihmisen välillä

    • PakkoPäästäNaimisiin

      Aloittaja on aivan oikeassa,jos koko naimisiinmeno nyt tuosta kiinni jää niin anna olla. Jotenkin tekstin perusteella tuntuu että kuppaus olisi ainut syy. Mikä ihmeen vimma joillakin naisilla on naimisiinmeno, no tässä näemme yhden.

      Järkiteko kun pidät oman kantasi!

    • sinikka50v

      Minä olen alusta asti ollut se köyhempi puoliso meidän avioliitossamme. Suostuin ilman muuta avioehtoon ennen kuin menimme naimisiin. Mieheni on kuitenkin koko ajan osallistunut suuremmalla summalla perheemme kuluihin, koska hänen tulonsa ovat ainakin kolme kertaa suuremmat kuin minun. Omakotitalomme on meidän kummankin nimissä, vaikka mieheni maksoikin lainan.

      Tuttavalle kävi huonosti. Hän on huomattavasti varakkaampi kuin mies. Mies lupasi, että avioehto tehdään heti häiden jälkeen. No, eipä tehtykään, koska mies ei enää halunnut. Avioero tuli n.10 vuoden avioliiton jälkeen, ja mies rikastui...
      Tottakai tuttavani syyttää itseään tyhmyydestään...(tai "sinisilmäisyydestään", jota voisi kai luottamukseksikin kutsua...).

      • mekkk

        Miksi ei eronnut heti häiden jälkeen niin ei olisi tasinko maksella tai kunnon lakihenkilö tekemään aviehtoa häiden jälkeen hoitaa asia kuntoom.


      • Aina_lain_mukaan

        "Omakotitalomme on meidän kummankin nimissä, vaikka mieheni maksoikin lainan."

        Toivottavasti muistit sitten samalla maksaa lahjaveron, aviopuolisollekaan kun ei saa lahjoittaa verottomasti omaisuutta!


      • mekkk

        Avioliitossa on sama kuka sen lainan maksaa jos ostaessa talo laitetaan kummakin nimiin niin ei tule mitään lahjaveroja.


      • EiLahjaVeroa
        Aina_lain_mukaan kirjoitti:

        "Omakotitalomme on meidän kummankin nimissä, vaikka mieheni maksoikin lainan."

        Toivottavasti muistit sitten samalla maksaa lahjaveron, aviopuolisollekaan kun ei saa lahjoittaa verottomasti omaisuutta!

        Ei tarvii maksaa lahjaveroa, jos lyhentelee yhteistä lainaa. Sama jos maksaa esim. toisen leasing porchen maksut joka kuukausi. Elättää saa, eli maksa juoksevia laskuja. Eri asia jos siirtää omaisuutta kerralla. Mut jos ostaa talon velaks ja lyhentää sen pikku hiljaa, niin ok.


    • OIKEIN_

      Avioehto on kuin henkivakuutus, sillä erolla, että sen suomista eduista pääsee viellä elon kirjoissa ollessaan nauttimaan. Kyllähän se jos mikä on epäluottamuslause ja osoitus ketunhäntä kainalossa avioon aikomuksesta jos ei hyväksy kaverin ehdottamaa avioehtoa. Avioehto ei estä taloudellista yhteisoloa eikä rakkautta. Aloittajan tapauksessa vaikuttaa sille, että "persaukisen lyylin" syli ei aukea kuin valuutalla ja rakkaus on rahan voimalla aikaansaatua.
      Vaihtoon, ennenkuin alkaakaan!

    • Toisun

      kyssäs ei oo sukupuolisidonnainen. Ei tarvi kuin katsoa erotilastoja niin hiffaa, ettei avion satamaan kannata uiskennella pienessä ihastumisen puuskassa ilman ehtoa, vallan jos finanssipuoli on itellä enempi plussalla. Mä antasin fudut naiselle, joka sanos puolikkaan poikittaisen sanan avioehtoehdotukselleni.
      Pidä ukko pääs niin sun ei tarvi katua nyt eikä kotvan kuluttuakaan. Jos se mimmi on tullut taloos tuulenhuutoman persauksen kanssa, niin ehän sen tilanne siitä o huonommaksi muuttunut jos saman tavaran,, hieman käytettynä,, ovenkarmien toiselle puolelle hilaa, sikäli kun se teidän juttunne ei ollutkaan sitä lopullista rakkautta?

    • uiopåäölk

      Minä myös suosittelen avioehtoa. Sillä ei ole mitään merkitystä jos olette yhdessä elämänne loppuun ja onnellisia avioliitossanne, lapsenne perivät sitten teidät aikanaan.
      Mutta jos tulee ero, ja nykyään niitä eroja tulee, on tullut minullekin, se kyllä suojaa sinua.
      Tottakai kaikki on yhteistä kotonanne ja yhdessä käytätte kaikkea KUN kaikki on hyvin...mutta tämä on suojasi jos ero tulee.
      Yhtähyvin sen suojaa vaimosi, tilanteet voi muuttua.
      Ei avioehto ole epäluottamuslause eikä loukkaus. Päinvastoin.

    • simasuu96

      rakkaudesta ei ole tietoakaan , ilmiselvä tienaamis tarkoitus naisella ,älä ole typerys ......

    • rahasta

      Onhan se tietyllä tavalla epäluottamuslause. Mutta samalla nainen osoittaa heti olevansa epäluotettava eikä täysin rakkaudesta mukana, kun tällaisesta kieltäytyy.
      Jo ainakin minä saletisti pistäisin nimenomaan nimeni sopimukseen, koska se osoittaa, että olen liikkeellä rakkaudesta, en rahasta.

    • Kaikkimerkitkäytössä

      Älä mene naimisiin. Vaihtoehtoja ei ole. Ei yhteisiä pankkitilejä, ei yhteisomisteista asuntoa, ei yhteisomisteista autoa, koiraa, lasta tai lomia. Eikä missään tapauksessa molempien nimissä olevaa vuokra-, sähkö- tai puhelinsopimuksia. Vältä kuorsaavaa yövierasta ja herää aina yksin uuteen, ihanaan päivään. Katso, että yövieraan jäljiltä ei jää hammasmukia pesutiloihin. Näin suhde säilyy terveenä ja kukin maksaa omat menonsa. Parisuhteen oleellisin jää silloin hauskaksi tavaksi täyttää yksinolon ahdistus.

    • blonditonhuoria

      tyypillinen blondihuora......blondit on huoria,kaikki huorat ei oo blondeja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1

    • Jotainhäpyä

      Olen itse juurikin persaukinen nainen. Minä taas vaatisin avioehtoa jos olisi sama tilanne. On kohtuutonta että mitä omaisuutta olet hankkinut ennen häntä kuuluisi eron jälkeen myös hänelle!!! Älä missään tapausessa anna periksi. En edes kehtaisi moista vaatia.

    • tottahitossaaa

      Naiset täällä puolustavat persaukista siiparia.
      Mahtaa käydä luonnon päälle kun miehellä on kaikki
      ässät hihassa. Eukko mussuttaa, niin näyttää ovea xDD
      Jollei tule seksiä, niin näyttää ovea xDD

      • miehet

        Vau. Tätä piirrettä sitä aina jaksaa ihmetellä tuossa vastakkaisessa sukupuolessa. Sitä voidaan elää täydellisen onnellisena elämänsä loppuun asti aivan täysin tietäen että se vierellä kulkeva ihminen on jonkinlaisessa nalkissa eikä mahdolisesti muuta elämältään toivo kuin jonkinlaista ulospääsyä. Itselleni taas on päinvastoin tärkeää tietää että toinen pääsisi kyllä lähtemään vaan haluaa ja valitsee jäädä.


      • Viikunaveellä

        MInä taas en tajua millä tavalla se toinen on nalkissa tahtomattaan, jos ei nyt puhuta mistään väkivallalla uhkailuista tai muusta pakottamisesta, jonka olettaisin kuitenkin olevan melko harvinaista ja ei kai siitä avioehdottomasta erostakaan paljon hyötyä olisi jos oletettavissa olisi että se toinen käy päälle välittömästi tappo mielessään jos moinen tuodaan esille. Ei kai sen uhka siitä pienenisi jos sillä väkivaltaisella osapuolella olisi mukana olisi vielä pelko suuremmasta menetyksestä.

        Olisi oikein mukavaa jos joku voisi valaista mistä tämä nalkki syntyy?
        Siitä että jos on lapsia nainen ei pääse 1-3 vuoteen töihin? Siitä ettei lapsien teon jälkeen voikaan keskittyä pelkästään omaan elämään, vaan sitä aikaa menee muuhunkin? Siitä että jos elää yksin, käteen jää jokseenkin vähemmän kuin 2-palkan taloudessa?

        Kun puhutaan pohjoismaista niin täällä on kuitenkin sekä elatustuki, sekä sosiaalitukijärjestelmä että ihmisiä ei pyritä jättämään tyhjän päälle vaikka elämäntilanne ei optimaalinen olisikaan. Todennäköisesti tulotaso ei ole sama mitä se voisi olla jos elää sinkkuna ja omistaa elämänsä työnteolle, mutta se että tulotason pitäisi säilyä vastaavana on vaatimuksena aika kohtuuton. Elämässä on kyse valinnoista ja jos päättää hankkia esim. lapsia jotkut asiat muuttuvat jos niin ei päätä tehdä.

        Mikä on siis se uhka joka nalkki ja ulospääsyn mahdottomuus syntyy? Viestisi perusteella syntui vaikutelma että (tässä tapauksessa) nainen on jossain nalkissa jos hänellä ei ole pääsyä puolison varallisuuteen normaalin elatusavun ja muiden tukien lisäksi. On äärettömän epätodennäköistä että vaikka yksinhuoltaja laitettaisiin hankeen lapsineen, joten mikä on se uhka jota tässä maalaillaan? Se että oma elintaso laskee on nalkki jollekin?


      • miehet

        Ottaen huomioon että hämmästelin lähinnä tuota piirrettä miehissä ja kirjoittajan reaktiota niin selityksestäkään ei kannata vetää liian suuria yhtäläisyysmerkkejä esimerkiksi ap:n tilanteeseen. En ole todellakaan tarkoittanut että pitäisi automaattisesti olla pääsy puolison ennen liittoa hankkimaan omaisuuteen, mutta myös niissä erotilanteissa, joissa varallisuutta on hankittu vasta yhdessä, näkee kuinka syvin suru miehillä koskee mahdollista omaisuuden menetystä. Liitolla ja ihmisellä ei ole väliä. Myös muut parit kaavailee näitä ehtoja kuin taloudellisesti eriarvoiset.

        Se on kohtalaisen ikävää huomata tuo miehinen suhtautuminen joskus vanhuuden kynnyksellä jos vielä nuorena ymmärtäisikin juosta karkuun ja lujaa. Jos ei silloinkaan ymmärrä niin se on varmaan se rakkaus joka kaiken kestää ja kaiken kärsii, ei kuuntele merkkejä tai toivoo muuten vaan parempaa ajan myötä. Vai onko se tyhmä ylpeys ja uhrautuminen kaiken antaen ettei kukaan vaan pääse sanomaan siipeilijäksi?Rakennat sitä omasta mielestäsi yhteistä elämää omalla panoksellasi vaikka et tajuakaan säästää kuitteja tai kirjata ylös kotityötunteja. Jos jokin menee pieleen niin kaverilla kyllä on palkkakuitit ja paperit valmiina jo sen puolesta että virallisesta palkkatyöstä ne on pakko toimittaa. Jos kaikkea ei ole säästössä niin äkkiäkös alojen tulotasot selvittää. Puhumattakaan siitä että asiasta muistuteltaisiin joka kerta kun eriäviä mielipiteitä mistä tahansa asiasta esiintyy: ole hiljaa tai voit lähteä.

        Lähteminen tarkoittaisi kaiken rakennetun elämän hylkäämistä myös naiselle vaikka tämä ei tyhmyyksissään olisikaan ottanut huomioon ettei ole rakentamassa itselleen yhtään mitään, eikä se aina tunnu niin helpolta ratkaisulta. Koska ihmiset ovat erilaisia niin tekemisen rajatkin tulevat vastaan eri kohdissa, mutta jos etsimään lähdetään niin kyllä jokaisella on ne rajat jossain olemassa. Kenestä tuntuu että ei ole voimia häipyä nyt kun on niitä kakaroita helmoissa, kuka kokee että lähempänä kuuttakymppiä alkaa olla jo vähän myöhäistä suunnitella elämä uudelleen. Toki soisin kaikille voimia toimia jos elämä ei ole jollain tavalla kunnossa mutta en lähtisi viisastelemaan ulkopuolisena toiselle mihin sen pitäisi pystyä koska jokaisen voimavarat ovat yksilölliset. Näitä kaikenlaisia ratkaisuja tehdään kovin nuorina eikä välttämättä osata ottaa huomioon omia jaksamisen rajoja 20-30 vuoden päähän ja paljonko on kertynyt eläke, onko säilynyt terveys, kuinka paljon se lapsiluku vaikuttaa.

        Lisäksi hämmästelisin loputonta uskoa hyvinvointivaltiomme jatkumiseen tällaisenaan vaikka en kovin syvällisesti talouden pyörimistä olekaan tutkinut ja virhetulkinnat ovat seuraavassakin mahdollisia. Juuri uutisoitiin sähköverkostamme, joka on ulkomaisille sijoittajille myyty ja aikoo nostaa hintoja roimasti eikä maksa myöskään veroja Suomeen. Aika monia muitakin asioita on tuhottu ja ihmettelen miten verovaroin pyöritetyssä terveydenhuollossa ja sosiaalisessa avussa riittää kaikille tarvitseville kymmenien vuosien päästä. Ei riitä muuten nytkään. Apuun suhtaudutaan muutenkin kuin automaattiin ja tässäkin keskustelussa on joku sanonut että vieraiden ihmisten (veromaksajien) on suurempi velvollisuus huolehtia yksilön toimeentulosta kuin saman perheen jäsenen. Itse mielummin auttaisin omaa puolisoani kuin verovaroin jonkun muun puolisoa jolla ei pitäisi olla edes hätää, toivoo vaan ettei perheen yhteisiä tuloja otettaisi huomioon että saisi valtiolta nyhdettyä itselleen rahaa kun luotto liitossa on sitä luokkaa että pitää pystyä sanomaan olevansa puolisosta riippumaton.

        Tilanne ei ole nytkään kovin mahtava väliinputoajille vaikka parempi toki kuin jossain kehitysmaassa. Kuolemalta et välty vaikka eläisit kuinka hienosti ja todennäköisesti ennen kuolemaasi myös sairastut, jos ei muuta niin viimeisellä elinviikollasi. Köyhyydestä löytyy tarinoita vaikka kuinka mutta tässä yksi linkki, en jaksa luotettavuuttaan arvioida ja jokainen etsiköön tietoa lisää jos kiinnostaa

        http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/127047-alle-1000-eukk-koskee-350-000-suomalaista

        Huomioni kiinnittyi erityisesti siihen että jutun mukaan kaikkein huonoimmassa asemassa ovat yli 65-vuotiaat yksin elävät naiset, joista noin 28 % elää köyhyysrajan alapuolella. En tiedä miksi ovat yksin ja köyhiä ja miten ovat elämänsä suunnitelleet ja eläneet tähän mennessä mutta tuohon pääsee ainakin sillä kun ei huomaa huolehtia ollenkaan itsestä vaikka paiskisi hommia sata lasissa koko elämänsä. Kyllä ne kaikenlaiset paperit, lapsiluvut, kotitöiden ja vanhempainvapaiden jakautumiset kaikki vaikuttaa vaikka vanhuus tuntuisikin niin etäiseltä.Miksi se edes on niin luonnollista miesten hamuta omaisuutta ellei turvaksi, ei heidänkään kääriliinoissa taskuja ole. Naiselta oman tulevaisuuden ajattelu taas lähentelee rikosta. Sanopa suoraan ettet tee lapsia vaan keskityt uraan niin tiedät kyllä sanoneesi. Siitä huolimatta että yksi syistä olisi parin välisissä järjestelyissä joita myös mies on halunnut.


    • 95894klbeiro

      Käyttäisit naista taloudenhoitajana, itsesi hoitajana ja seksin tarjoajana, kaikki ilmaiseksi, ilman hänen vanhuutensa turvaa? Sitten kun naama käy kyllästyttämään, muovikassin kera pihalle?
      Toivottavasti se nainen tajuaa itse häipyä kauas sun hyväksikäyttäjän elämästä.

      • S24.nFemakotRy

        Heh:) Kukahan se tässä yrittää käyttää ja ketä hyväksi? No vaikea pala teille femakoille purtavaksi!


      • Tasa-arvoa

        Eli nainen on minun orjani? Olen näköjään käsittänyt avioliiton aivan väärin.


    • tuulaXyz

      Tehkää se avioehto, tai sitten ette mene naimisiin. Ainakin sellainen, ettei ennen avioliittoa hankittu omaisuus, ja liiton aikanakaan perinnöt, lahjat yms. kuulu avio-oikeuden piiriin.

      Minua ei saisi millään ilveellä enää naimisiin ilman avioehtoa.

    • Aboriginaali
      • Tasa-arvoa

        Tämä. Jos kerta vaimo saa automaattisesti lapset, niin olisi vähintäänkin tasa-arvoista miehen saavan pitää edes rahansa.


    • sinikka50v

      Hei sinä Aina_lain_mukaan! Olen ollut pois koneelta, joten luin nyt vasta kommenttisi. Laina oli meidän molempien nimissä. Ei kyse ollut lahjasta, kun hän lyhensi asuntolainaamme. Se oli vain meidän keskinäinen järjestelymme. Toki minäkin maksoin pienestä palkastani perheemme (viisi henkilöä) menoja silloin kun aviomieheni lyhensi asuntolainaa. Olisikohan hänen pitänyt maksaa lahjaveroa siitä, kun ostin hänelle ( kolmelle lapsellemme) ruokaa...(?)

      Ja sinulle nimimerkki mekk:Tuttavani uskoi heidän pysyvän naimisissa "forever". Yhteisiä lapsiakin oli jo ennen kuin he menivät naimisiin. Niin herkkäuskoinen voi toinen olla...Kun on rakastunut, ei lakimies todellakaan tullut hänelle mieleensä heti häiden jälkeen...

      • alkaajonaurattaa

        Sinikka hei, näiden ajatusmaailman mukaisesti ei miehesi tarvitse maksaa lahjaveroja siitä vaikka kustantaisit ihan kokonaan teidän elämisen ja uusisit ja huoltaisit omilla rahoillasi miehesi maksamaa taloa. Ainoastaan sinun tulee maksaa koska miehen hoitama laina on ainoa oikea kulu ja sinun panoksesi ihan vaan ilmaista jota joutuisit kuitenkin tekemään elämässäsi joten ei sitä lasketa. Joudatkin rempata ja siivota koska asumisellasi kulutat miehen omaisuutta eli taloa. Virhehän tässä nyt on miehelläsi kun talo on puoliksi nimelläsi vaikka mitään et ole minkään eteen tehnyt. Sinuna ehdottaisin miehellesi avioehdon tai jonkun muun paperin tekemistä jos omistusoikeuttasi taloon voi vielä kumota. Sinun on todistettava rakkautesi täydellä luottamuksella ja uhrautumisella, muuten et ole aito. Jos nyt viiskymppisenä joutuisitkin lähtemään mukana vain päälläsi olevat vaatteet niin eihän tässä nyt mitään kummempaa silti tapahtunut, olet vaan samassa tilanteessa kun leikkiin lähtiessäsi. Eihän se nyt mitään merkkaa urakehityksessäkään oletko 20-vuotias vai 50-vuotias, vielä ehtii elää elämänsä uusiksi ihan toisella tavalla... ;-)


    • Kaksi.kertaa.eronnut

      Ilman avioehtoa edellinen 5 vuotinen liitto olisi maksanut minulle arviolta >300.000 euroa. Niin ihana kumppani paljastui täysin luonnehäiriöiseksi persoonaksi ja oli loppupeleissä myös käsittämättömän ilkeä ja ahne. Selvä asia piti avioehdosta huolimatta ratkaista lakimiesten kanssa ja hänelle ero tuli maksamaan sen johdosta tuhansia euroja.

    • kerrankinjokusanoo

      teemulle täydet pisteet kun uskalsi puhua suun pahtaaksi (Rasismia,pyh)

    • Taas näitä raha-ahneita penninlaskijoita... Jos saatte avioehdon aikaiseksi, niin maksatko puolisollesi, jos hän osallistuu kiinteistösi tai omaisuutesi kuluihin (esim. vastike, remontit, yms.) tai hoitoon (esim. siivous, remontit, yms.)? Peritkö häneltä vuokraa kun käyttää omaisuuttasi? Avioehto on todellakin epäluottamuslause koko liitolle "sitten kun me erotaan..." Onkos järkeä edes aloittaa koko touhua tuosta ajatuksesta?

      • Avioehdosta

        Mei teimme avioehdon vasta vähän ennenkuin erosimme vaimoni kanssa. Ei vaimolleni ollut mitenkään vastenmielistä luopua avio-oikeudestaan. Näin tekee tosin vain melko harva. Vaimoni on kaikenlisäksi Venäjältä ja heitähän aina parjataan, että tulevat ja vievät miehen rahat, mutta eipäs vienytkään

        Edelleen asumme yhdessä täysin sulassa sovussa lastemme kanssa. Me tosin emme eronneet omasta halustamme vaan tämän ah niin rakkaan Suomen laki pakoitti meidät eroon.


      • hähhh

        Siis miten Suomen laki on pakottanut teidät eroamaan?


      • Mieti.hetki

        Nixukalle
        Ohhoh.. Kuvitellaanpa, että olemme umpirakastuneita ja päätämme mennä avioon. Sinulla on rahaa ja omaisuutta vaikkapa 500.000 euron arvosta, ehkäpä perintönä tulossa vaikkapa satatuhatta lisää - minulla ei penniäkään, eikä edes tulossa.
        Menistitkö todellakin naimisiin kanssani ilman avioehtoa?


      • SuomessaOnYksiLaki
        hähhh kirjoitti:

        Siis miten Suomen laki on pakottanut teidät eroamaan?

        joka ainakin aikaisemmin pakotti ottamaan avioeron. Kumpikaan meistä en minä eikä vaimoni haluttu eroa.


      • mekkk

        Kun tehdään avioehto niin se joka ei omista mitään niin ei tietenkää osallistu mihinkään asunnon hoitoon tai remontteihin kun ei omista mitään. Ei maksa mitään vastikkeita eikä sähklaskuja vaan käyttää omat rahansa itseensä tai säästää kun ei saa erossa mitään ja omistajalle jää kaikki nämä asiat niin helpottaa. Miehenä omistan prätkän niin ei tulisi kuuloomkaan laittaa nasitani maksamaan siitä mitään. Aikoinaan naiseni osti auton niin silloin osallistuin kuluihin kun käytin sitä autoa.


      • hähhh
        SuomessaOnYksiLaki kirjoitti:

        joka ainakin aikaisemmin pakotti ottamaan avioeron. Kumpikaan meistä en minä eikä vaimoni haluttu eroa.

        Siis siinä laissa oikeasti lukee että teidän on rangaistuksen uhalla erottava? Luulin että ennen vihkimistä selvitetään onko liitolle esteitä. Kun ei ole näemmä ollut niin oliko se sitten joku määräaikainen soppari? Saatte kyllä mennä naimisiin mutta rangaistuksen uhalla teidän on erottava niin ja niin monen vuoden päästä? Voisitko nyt ihan oikeasti valaista mikä se laki ihan täsmälleen on, kuulostaa sen verran hullulta.


      • Mieti.hetki kirjoitti:

        Nixukalle
        Ohhoh.. Kuvitellaanpa, että olemme umpirakastuneita ja päätämme mennä avioon. Sinulla on rahaa ja omaisuutta vaikkapa 500.000 euron arvosta, ehkäpä perintönä tulossa vaikkapa satatuhatta lisää - minulla ei penniäkään, eikä edes tulossa.
        Menistitkö todellakin naimisiin kanssani ilman avioehtoa?

        Näin sanoo Wikipedia:

        "Avio-oikeus astuu voimaan avioliiton solmimisen yhteydessä ja kestää sen purkautumiseen saakka. Avio-oikeuden tulkintaan avioliiton purkautuessa vaikuttaa paikallinen lainsäädäntö (missä maassa eroa on haettu). Esimerkiksi Suomessa avio-oikeutta ei sovelleta täysimääräisesti – eli avio-oikeutta sovitellaan – jos avioliitto on kestänyt hyvin lyhyen ajan (esimerkiksi alle 2 vuotta) ja täysimääräinen soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen toisen puolison kannalta (esimerkiksi toinen puolisoista on miljonääri ja toinen varaton, jolloin miljonäärin omaisuutta ei näin ollen suoraan jaettaisi tasan). Toisaalta avioehtosopimustakaan ei välttämättä sovelleta täysimääräisenä, jos avioliitto on kestänyt hyvin kauan (esimerkiksi 20 vuotta) ja sopimuksen täysimääräinen soveltaminen johtaisi toisen puolison kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen (esimerkiksi nainen ollut kotiäitinä 20 vuotta eikä sen takia ole kerryttänyt omaisuuttaan, vaan kaikki omaisuus on miehen nimissä). Avio-oikeuden sovittelu on hyvin harvinaista eikä avioliiton kestolle ole Suomessa laissa säädettyjä raja-aikoja."

        Eli jos minä olen varakas ja menen naimisiin varattoman henkilön kanssa ja liittomme ei kauhean kauan kestä, niin voimme sovitella omaisuusjakomme avioeron sattuessa. Toisaalta, jos liittomme on kestänyt kymmeniä vuosia, niin on oletettavaa, että se vähävaraisempikin puolisko on työllään tai taloudellisesti osallistunut omaisuuden hoitoon. Joku sattaisi olla niin nihlisti, että 20 vuoden aikana pistää ylös jokaisen työtunnin ja pennin, mitä se toinen on yhteisen omaisuuden eteen laittanut, mutten itse sellaiseksi ainakaan alkaisi...


    • minunrahatovatminun

      Ihmettelen kovasti näkemystä, että nainen pilaa uransa ja tulevaisuutensa ryhtyessään miehelle taloudenhoitajaksi eli menemällä naimisiin. Olen tainnut käsittää avioliiton väärin.
      Itse suostuisin ilman muuta avioehtoon. Tosin olemmekin suunnilleen yhtä varakkaita molemmat ja naimisissa ollessa oletettavaa on, että molemmat keräävät lisää omaisuutta omiin nimiinsä, yhteiset menot ja asunnot ovat sitten asia erikseen.

      • 0948845

        Aviopari saattaa tehdä voimakkaasti epäsymmetrisiä linjauksia. Näin meilläkin. Olemme tehneet ratkaisuja koko perheen parhaaksi. Valitettavasti ne jättävät vaimon tyhjän päälle, jos käyttäisin lain tarjoamia mahdollisuuksia hyväksi. Avioerossa tai leskeytyessä hän voisi jäädä tyhjän päälle.

        On ikävää, että Suomen laki rakentaa puolisoille tällaisia ansoja. Se, joka luottaa avioliittoon, voi jäädä pahasti tappiolle. "Järkevä" ihminen varmistaa selustansa, jottei joudu selkäänpuukotetuksi, mutta perheidylli jää sitten uhriksi.


      • Monimutkastako

        Firman mukana olo saattaa tehdä todella monimutkaisen ositusvaateen laskemisesta: jos esim.toinen puoliso yrittää hyötyä omassa vaateessaan sen mukaan mitä yhtiösopimus tai yrittäjäppuolisoiden keskinäinen omaisuus/tulonjakoaopimus sanoo, eikä se vastaa tulon osalta tosiallista työmäärän osuutta. Tosiasiallinen on tietenkin oikeudenmukaisempi. Laskelmiin voidaan ottaa lähteiksi yhtiöoikeus,vero-oikeus,keskinäiset sopimukset,veropäätökset liitteineen,kuitit ym. Omaisuuserät, joissa rekisteröinti ei vastaa(hyväksyttävä syy) siihen laitetun rahan osuuksia puolisoiden kesken,voivat tarvita jo niin yksityiskohtaisia näyttöjä että ei ole tähän järkeå laittaa. Tekstiviestit käyvät näytöstä, jos on esim.luvattu jotain puolisolle eikä kuitenkaan ole sitä saatu,niin ei juuri muuta näyttöä olekaan.
        Osituksen pitkittyminen ei pitäisi johtaa mihinkään poikkeavaan osituslaskentaan. Tähän joskus koitetaan vedota vaikka on itse oltu syyllisiä pitkittymiseen.


      • Orevvero
        Monimutkastako kirjoitti:

        Firman mukana olo saattaa tehdä todella monimutkaisen ositusvaateen laskemisesta: jos esim.toinen puoliso yrittää hyötyä omassa vaateessaan sen mukaan mitä yhtiösopimus tai yrittäjäppuolisoiden keskinäinen omaisuus/tulonjakoaopimus sanoo, eikä se vastaa tulon osalta tosiallista työmäärän osuutta. Tosiasiallinen on tietenkin oikeudenmukaisempi. Laskelmiin voidaan ottaa lähteiksi yhtiöoikeus,vero-oikeus,keskinäiset sopimukset,veropäätökset liitteineen,kuitit ym. Omaisuuserät, joissa rekisteröinti ei vastaa(hyväksyttävä syy) siihen laitetun rahan osuuksia puolisoiden kesken,voivat tarvita jo niin yksityiskohtaisia näyttöjä että ei ole tähän järkeå laittaa. Tekstiviestit käyvät näytöstä, jos on esim.luvattu jotain puolisolle eikä kuitenkaan ole sitä saatu,niin ei juuri muuta näyttöä olekaan.
        Osituksen pitkittyminen ei pitäisi johtaa mihinkään poikkeavaan osituslaskentaan. Tähän joskus koitetaan vedota vaikka on itse oltu syyllisiä pitkittymiseen.

        Unohtui listasta: kaikki oikeuksien päätökset missä lausutaan ositiukseen mukaanotettavien tulojen tai varallisuuden osalta jotain vaikuttavaa.


    • jhrtjheheh

      "jos tämä on este avioliitollemme ei se mielestäni ole rakkautta silloin vaan nainen saa mennä."

      Oikein

    • Pysyt sitten avoliitossa. Se taitaa yrittää käyttää sinua hyväkseen. Tuollaisten kommenttien, joita naisesi jakaa nyt, pitäisi tulla siltä varakkaammalta osapuolelta.

    • janina53

      Avioehto ilman muuta: aina jos on iso eroa omaisuudessa, suvun kotitila hallussa, firma tai se, että toisella on lapsia toisella ei. Minä menin naimisiin miehen kanssa, jolla kaksi aikusta lasta. Minä olen paremmissa varoissa, eikä minulla ole lapsia. Meillä on avioehto kaikkien mielenrauhan vuoksi, ja minulla testamentti (toki pääedunsaaja on puolisoni, mutta myös muita oman tahtoni mukaan). Tavallisessa arjessa maksan enemmän kuluista, mutta epäsuhtaa ei siinä ole vaan molemmat olemme hyvin samanhenkisiä elämäntavoissa ja mielihaluissa. Luottamuksesta puhuminen on orjuuttamista; jos jotakin sattuu (se päätön rakastuminen ja ero), niin sitten ollaankin ihmeissään, ja luottamuksesta ei tietoakaan.

    • mitästurhiariitaa

      Unohda avioliitto. Nykysuomessa voi olla aivan hyvin avoliitossa. Avoliiton lapsetkaan ei nykyisin ole ongelma.

      • Kannattaa kuitenkin tutustua myös avopuolisoiden yhteistalouden purkamiseen ;)


    • bibbix

      Laita ehto katso mihin Rakkaus riittää.

    • Tuhoon_tuomitut

      Tarkoitatko että se naisesi ei halua avioehtoa, vaan jotain paljon parempaa.
      No jos Noin pienestä tulee erimielisyyttä, niin voit sanoa good bye sille parisuhteelle.

    • vaimo_minäkin

      Meillä on avioehto. Minulla on rahaa, mies on se persaukinen. Minä hoidan käytännössä 90% meidän elinkustannuksista, ja minusta se on ihan ok, koska tienaan paremmin. Ei meillä euroja lasketa kun yhteiseen talouteen investoidaan.
      Näissä keskusteluissa pitää muistaa, että avioehdon voi tehdä joko niin, että se on voimassa sekä avioeron että kuolemantapauksen sattuessa, tai pelkästään kuolemantapauksessa. Meidän on voimassa pelkästään kuolemantapauksessa, eli jos tulee ero niin minä pidän kaiken, mutta jos minä kuolen ennen häntä, niin hän saa sen puolikkaansa tasinkona ja sen toisen puolen (miinus testamentissa määrätyt) hän saa perintönä. On huomattava, että perinnöstä maksetaan perintövero, mitä tasinkona saadusta osuudesta ei tarvitse maksaa.
      Mieheni ei ollut mitenkään avioehdon tekemistä vastaan, ja täytyy myöntää, että jos hän olisi siinä alkanut epäröimään niin olisi mulla vähän hälytyskellot alkaneet soida...

      • vaimo_minäkin

        Piti sanomani, että "...meidän on voimassa pelkästään avioeron sattuessa..."


      • VaimoniOliTyhjätasku

        kun mentiin naimisiin ja minulla 500000 euroa. Vaimoni oli samanlainen tyhjätasku kun erosimme ja avioehdon teimme vähän ennen eroa.

        Silti asumme edelleen yhdessä hyvin sopuisasti


    • Soikku61

      Eiköhän vuonna 2016 tasa-arvon kuuluisi olla jo itsestäänselvyys, eli kummallakin on oikeus vain omiin rahoihinsa. Naimisiin kun menee, siihen pitäisi ihan automaattisesti kuulua avioehto. Oikeus toisen omaisuuteen on outo jäänne niiltä ajoilta, jolloin nainen eli miehen varassa. Kai sellaisiakin naisia on, jotka kehtaavat käyttää toisen rahoja. Enimmistö meistä kai kuitenkin haluaa tulla toimeen omillaan, eli eikun vaihtoon tuommoinen ilmiselvä loistyyppi. Löydät kyllä normaalin naisen.

    • EhdottomastiEhto

      Avioehto ilman muuta.

      Joskus teinityttönä keskustelin aiheesta kaverini kanssa ja muistan kuinka hän ei ymmärtänyt avioehtoa ollenkaan. Myös hän perusteli kantaansa sillä että eihän sitä voi eroa ajatella naimisiin mennessä. Pidin häntä täysin idioottina koska mielestäni oli pelkästään erittäin järkevää ja viisasta ajatella sitäkin vaihtoehtoa, ja varautua kaikkeen. En tajunnut ollenkaan kuinka kukaan voi olla niin lapsellinen ja nähdä järkevyyden ja rakastamisen toistensa vastakohtina.

      Kantani ei ole 30:ssä vuodessa mihinkään muuttunut. Jos avioehtoa vastustaa niin sanoisin että kyse on joko onnen onkijasta tai muuten höppänästä, joka elää jossakin vaaleanpunaisessa prisessahötössä johon ei realiteettit kuulu vaan kaiken pitäisi mennä kuin satukirjoissa. Vaikka sitten jalkaa potkin ja kiukutellen, jos ei muuten. Kumpaakaan en suosittele elämänkumppaniksi.

      Lapset eivät ole mikään isoa hikka uralla jos niin haluaa. Ei ole mikään pakko synnyttää jalkapallojoukkuetta ja hoitaa sitä kotona kunnes kaikki ovat koulussa. Kyse on valinnoista, jotka toivottavasti tehdään perhessä yhdessä, tiedostaen mitä niistä seuraa.

      • 4398844

        Entäs jos haluaa sen jalkapallojoukkueen ja yhdessä päätetään kotihoidosta?

        Miksi Suomen laki ei salli eläkkeen kertymistä molemmille puolisoille?


      • djhcsvjc
        4398844 kirjoitti:

        Entäs jos haluaa sen jalkapallojoukkueen ja yhdessä päätetään kotihoidosta?

        Miksi Suomen laki ei salli eläkkeen kertymistä molemmille puolisoille?

        Sitä ei nyt kukaan näköjään viitsi sanoa suoraan mutta ei ole olemassa tilannetta jolloin naisen kannattaisi suostua moiseen. Sanon pelkästään nainen koska nainen sen päättää montako lasta tulee. Voitte somasti yhdessä päättää yhtä sun toista mutta näette sitten mikä se tilanne on kun olet sen jalkapallojoukkueesi ja avioehdon kanssa eron kynnyksellä.


    • Kaukoviisautta

      Jos naisesi sattuu olemaan ns narsistinen luonne, niin ilman avioehtoa hän syö omaisuutesi alta aikayksikön. Eli ei avioon ilman avioehtoa.

      • Rainbow1111

        .. josta itselläni kokemusta. Siinä nähdään helposti omaisuudeksi lapsetkin. Epäilen että mies voisi käänteisessä tilanteessa sukupuolen osalta viedä kyllä omaisuuden, mutta ei lapsia.


    • kosmonauticos

      Kylläpä on laskelmoitua tuo naimisiinmeno Suomessa. Itse olen miehenä maksanut asunnot, autot, elämisen ja lasten kouluttamisen. Vaimo on ollut lähinnä kotirouva, muutamaa täyspäiväistä työvuotta lukuun ottamatta.
      Suomen laki on jopa reilu. Meidän tapauksessa täällä Englannissa pantaisiin tavarat ja omaisuus tasan ja meikäläinen maksaisi vaimon tämän hetkisen elämän tason säilyttämisesta loppuelämänsä. Eläkkeetkin menisivät puoliksi.

    • 8bit

      Avioehto on minulle itsestäänselvyys riippumatta siitä kumpi omaa enemmän varallisuutta. Ainut milloin suostun purkamaan avioehdon, on jos vaimo ryhtyy kotiäidiksi.

    • ddddddkkkkk

      Ehdottomasti teet avioehdon. Teet sellaisen ankarimman kaavan mukaan, se on myös hyvin lyhyt ja ytimekäs.

      Lisäksi hoida tulevaisuudessa, että nainen maksaa myös nettotulojensa suhteessa teidän yhteisistä tärkeistä elinkustannuksista osansa. Oma muijani on huijannut minua vuosikausia niin, että ei maksa mitään asumis, auto- ja ruokakuluista. Asumiskuluiksi ei lasketa asunto-osakeyhtiön rahoitusvastikkeita (remonttikuluja). Ne olen onnistunut häneltä enimmäkseen saamaan pois koska hän omistaa asunnostamme tietyn %osuuden (kuitenkin alle 50%). Nämä hän on lähes kaikki maksanut oman omistusprosenttinsa mukaisesti.

    • Itse666

      Eron mahdollisuus on niin suuri etten missään nimessä menisi naimisiin ilman avioehtoa. Jos haluat heti papin aamenen jälkeen antaa 50% omaisuudestasi pois niin se on oma asiasi.

    • yunaG

      Avioehto on rakkauden turva. Saattaa kuulostaa rakastuneen korvaan epäromanttiselta, mutta se on ainoastaan fiksua molemmille. Jos nainen on rahojesi perässä, hän tuskin suostuu. Eikö hän luota sinuun?

    • Doingallthetime

      Avioehto ei voi olla kynnys kysymys. Jos rakastaa ehdoitta ja haluaa olla kanssasi, ymmärtää tilanteen eikä aseta ehtoja. Kumpaa haluaa enemmän, sinua vai omaisuuttasi?

    • Theo2013

      Aloittaja VAADI avioehto,tai vaihda mielenkiintosi kohdetta neon loppupelissä aika samanlaisia kaikki.

      • roope41

        Ei kannata mennä persaukisen kanssa avioon laisinkaan---etsi varakas nainen, kyllä niitäkin on!


    • Ghjjhgjkk

      Et luota etkä rakasta, miksi ihmeessä edes avioidut.... parempi erota heti eikä jäädä sitä varmaa eroa odottamaan.

      • SamaaLässytystä

        joka viestissä. Onko Suomessa vielä joku joka ei ole sanonut asiaan painavaa sanaansa?


    • kylläää

      täällä huomaa että naiset koittaa keksiä kaiken maailman selityksiä, ettei tarvi
      suostua avioehtoon. Ei kai kukaan täyspäinen anna jonkun ämmän kusettaa toisen
      omaisuutta??

      • PERSEREIKÄKÖSESIELÄ

        Sama juttu äijissä, pelataan pleikkaria ja haistaan paskalle, luullaan vain pääsevän helpolla kun otetaan RIKAS VAIMO....


      • pakkosanoa
        PERSEREIKÄKÖSESIELÄ kirjoitti:

        Sama juttu äijissä, pelataan pleikkaria ja haistaan paskalle, luullaan vain pääsevän helpolla kun otetaan RIKAS VAIMO....

        että toi muuten toimii, kun vaan muistaa antaa muijankin välillä voittaa xDDD


      • Kuka_ottaa
        PERSEREIKÄKÖSESIELÄ kirjoitti:

        Sama juttu äijissä, pelataan pleikkaria ja haistaan paskalle, luullaan vain pääsevän helpolla kun otetaan RIKAS VAIMO....

        MIllä sinä sen vaimon vain OTAT? Haulikolla uhkaamalla kommandopipo päässä? Kyllä länsimaisissa yhteiskunnissa on ollut jo pidempään tapana että se on se nainen joka pääosin tekee valinnat kenet ottaa ja kenen kanssa esim. muksuja tuottaa. Muussa tapauksessa on yleensä kyse laissa rikokseksi määritetystä raiskauksesta.

        Jos joku rikas nainen paskalta haisevan pleikkariheebon hyväksyy, niin olisikohan hänen aika katsoa peiliin vähän pidempään jos myöhemmin kaduttaakin?


    • Ehtoavio

      Avioehto voi olla myös sellainen, että siinä määritellään avoi-oikeuden ulkopuolelle jäävä omaisuus, esim omistamasi kiinteistöt. Muu varallisuus menisi sitten osituksessa jakoon.

      Auttaisiko "myyntipuheena" naisellesi, että maalailisit eteen tilanteen, jossa hän saa avoiliittonne aikana perinnöksi oman lapsuudenkotinsa, joka sitten menisi osituksessa jakoon jos avioehtoa ei ole ja jos sinä olisit vähävaraisempi osapuoli?

      Avioehtohan ei vaikuta avioliiton aikaiseen taloudenpitoonne mitenkään.

      • Hyvä ehdotus tämä!


    • Miksi mennä naimisiin ollenkaan jos viihdytte hyvin yhdessä. Aloittajalle plussaa, kun asia hyvin hallussa (y)

    • IhmistenTyhmyys

      Tässä se nähdään millainen laumasielu ihminen on. Asia jonka jokainen tietää saa aikaan hirveän keskusteluketjun, kun jokaisen pitää saada sanoa mielipide tuohon asiaan. KYLLÄ IHMISTEN TYHMYYS ON USKOMATONTA.

      • Peilisielläseon

        Kai tajuat ironian joka syntyi kun tulit tänne osallistumaan ja kertomaan tuon oman mielipiteesi tähänkin asiaan?


    • muistakaaaa

      miehet että älkää päästäkö ämmiä niskan päälle. Mies ensin, sitten koira ja ja lopuksi
      muija jos silloinkaan.

    • Realismia

      Vertaan avioehtoa kotivakuutukseen. Kukaan ei varmastikaan halua tai edes usko tulipalon, vesivahingon tai murron osuvan omalle kohdalle. Kukaan tuskin hankkii kotia ajatellen, että jokin katastrofi sen kuitenkin kohta tuhoaa. Kuitenkin toisille toisinaan näitä onnettomuuksia sattuu, ja silloin vakuutus auttaa selviämään eteenpäin. Avioehto on eräänlainen avioliiton kotivakuutus. Ei sen tekemisellä ole mitään tekemistä rakastamisen tai muunkaan tunnepuolen asioiden kanssa.

    • huhhaei

      Hih-hih ..

    • nbhgty

      Totta kai avioehto jos sen haluat, jos ei naiselle käy siinä on sitten kaksi vaihtoehtoa.

    • puolestaulon

      Yksi kertaa kaksi sain tasan 100%.

    • älä_mene_naimisiin

      Jos naisen mielestä avioehto on tärkeämpi asia kuin se että menette naimisiin niin hänhän on jo silloin paljastanut korttinsa.

      Epäluottamuslause kuulostaa naurettavalta kun puolet avioliitoista päättyy eroon niin on vain järkevää tehdä paperi mikä takaa että kumpikin eron sattuessa kohdalle kulkee omilla rahoillaan jatkossakin eteenpäin elämässään.

      Sehän on vain paperi minkä ei pidä vaikuttaa normisuhteessa yhtään mitään, ellei sitten toisella osapuolella ole taka-ajatuksia hyötyäkseen asiassa ehkä tulevaisuudessa.

      Älä suostu,äläkä mene naimisiin tuollaisen kanssa kun vaatimukset ovat jo tuota luokkaa ,avioliitossa saat kuule riivinraudan tuosta naisesta.

      ...ja erohan siitä tulee kun yksi päättää kaikista asioista.

    • näinsemenee

      Anna omaisuutesi köyhien ja sairaiden auttamiseksi. Ei me rahan takia täällä eletä. Rakkaus on tärkeintä. Siinä sitten näet myös senrakastaako nainen oikeasti sinua vai rahojasi.

    • Eronnutnainen

      Naisen pitäisi haluta kanssasi naimisiin rakkaudesta, eikä vaatia sun omaisuudesta osuutta.
      Ei raha kuulu rakkauteen.

    • HäwytönMuij

      avioehto, kuulemma epäluottamuslause... Älä hyvä ihminen mene tuohon "vanhaan lankaan" Oikeasti rakastuneelle ei ole tärkeintä onko avioehtoa vai ei. Ei hän sellaisia edes mieti. Varsinkin jos avioehdon vastustaja on rutiköyhä kirkonrotta, kannattaa kuunnella ainoastaan ja vain omaa intuitiotaan. Älä anna tuollaisen kävellä ylitsesi. Onkohan daamisi kenties hurmaava itänaapuritar? No, ei vaiskaa mitäse minulle kuuluu. Mutta tee avioehto vaikka ilman lupia, silloin saat tietää mikä
      toiselle oikeasti on tärkeintä.

    • avioehdollinennainen

      Avioehtoon vaaditaan kummankin suostumus.

      • jolleiiii

        muija suostu allekirjoittamaan niin siipari tylysti pellolle.
        Vittuün onnenonkijat sanon minä.


    • tietymätön

      Siinätapauksessa lemppaisin vastustelijan pellolle.

    • Lukutaitoinen

      Aloittajan kysymys koski avioehtoa ENNEN avioliittoa hankittuun omaisuuteen!!! Ettekö osaa lukea?? Aloitte puhumaan avioliiton aikaisista menoista ja tuloista ja lasten hoidosta ja eläke-etujen heikkenemisestä kotona olevan kohdalla! AAGGRRHHH!!!! TYHMYYS on pahasta, ei pitäisi kirjoittaa asian vierestä! t. Joku muu

    • suuriosapurkautuu

      Eikö sitä voisi kirjoittaa sellaisen sopimuksen, että jos liitto päätyy eroon niin silloin tämä p..seaukinen saisi jonkinlaisen summan riippuen aviovuosien pituudesta.
      En ole tuollaisessa tilanteessa, mutta en minäkään voisi mennä avioon sillä ehdolla, että jos liitto kariutuisi, niin minun omaisuudestani puolet menisi puolisolleni.

    • Avioehto_ehdottomasti

      Ei muutakun muija mäkeen jos ei avioehtoa suostu tekemään.

      Hänellä ei ole kuin yksi asia mielessä: putsata sinut eron tullessa - ja kuka tietää onko hänellä jo sellainen suunnitelma vetämässä.

      Tiedän tapauksen, jossa avioliitto alkoi juuri samanlaisessa tilanteessa: miehellä omaisuutta, naisella ei juurikaan, ja nainen ei halunnut avioehtoa, menivät kuitenkin naimisiin ja tekivat pari lasta. Meni muutama vuosi, nyt heillä on ero astunut voimaan ja akka rahastaa ex-miestään minkä ehtii...

      Tähän pätee vanha sananlasku:
      Miksi hurrikaaneilla on naisten nimet? Tullessaan he ovat kuumia ja kosteita, mennessään vievät rahat, autot ja talon...

      • 4093494

        Kun menen naimisiin, haluan rakastamani ihmisen saavan kaiken tarvitsemansa -- vaikka sitten tulisi avioero. Rakkaus on ehdoton.


    • avioehdollinennainen

      Me teimme aikanaan avioehdon ennen naimisiinmenoamme nimenomaan siksi, ettei minulla olisi avioeron tullessa minkäänlaista oikeutta mieheni aikanaan saamaan perintöön (hänen vanhempiensa kesämökki meren rannalla , metsää ym). Itse tulen köyhästä perheestä.

      Avioliittoa on nyt kestänyt 28v, mutta eihän elämästä koskaan tiedä...

    • Erkki1

      Itse menin naimisiin vanhan malliin, katsottiin että rahat ovat suunnilleen tasapainossa ja niin oli hyvä. Rakkaus on kiva, mutta kestää vain vuoden, ei sen varaan voi laskea.

    • Näinseon

      Kuten joku jo mainitsi, parempi on köyhäillä yksin, kuin varakkaan puolison rinnalla. Sellainen epäsuhta taatusti ennenpitkää kaataa liiton.

    • kahdenäiti

      Aikaisempi varallisuus ja tulevat perinnöt kannattaa rajata avioehdolla pois, mutta avioliiton aikana hankittua varallisuutta siitä ei pidä rajata, koska usein myös se toinen puolisko mahdollistaa omaisuuden kartuttamisen työssäkäyvälle, jos jää kotiin hoitamaan lapsia. Töissä käyvältä unohtuu helposti, kuinka valtava summa rahaa palaisi siihen, jos kaikki kodin- ja lastenhoitopalvelut (ympärivuorokautisesti) jouduttaisiin ulkoistamaan.

      Lapsia kotona hoitavalta jää urakehitys olemattomaksi ja eläke ei juurikaan kartu, joten sillä on koko loppuelämää koskevat seuraukset. Mikäli puolisoiden elintaso avioliiton sisälläkin on aivan erilainen, niin suhteessa ei ole mitään järkeä.

      Meillä ei onneksi ole tuollaisia ongelmia, koska molemmat olivat varattomia naimisiin mennessä ja kumpikin tienaa suunnilleen saman verran. Avioehtoa ei ole. 10 vuotta avioliittoa takana ja sitä ennen seurusteltiin toiset 10 vuotta.

      • Avovaimo83

        Mutta nainenhan itse tekee päätöksen että haluaa tehdä lapsen ja hoitaa sen itse kotona. Hän tekee päätöksen itseään ja omaa elämäänsä varten. Ei kukaan häntä siihen pakota. Samalla hän hyväksyy matalammat tulot, eläkekarttumisen keskeytymisen ja uran paikalleen pysähtymisen pariksi vuodeksi. Mutta lapsi on sen arvoinen. Sen jälkeen nainen voi palata töihin, ja hänellä on mahdollisuus taas kerryttää eläkettä ja saada paremmat tulot.

        Ei tarvitse tehdä kymmentä lasta ja jäädä loppuiäkseen kotiäidiksi. Toki jotkut parit päättävät näinkin ja ei kai siinä mitään jos mies oikeasti haluaa kaikki elättää eikä siitä seuraa mitään ongelmia perheen tasa-arvoisuuteen, parisuhteeseen tai toimeentuloon.

        Jos nainen jää pariksi vuodeksi kotiin hoitamaan lastaan, mies yleensä voi jatkaa työssäkäyntiä, mutta hänkin joutuu hoitamaan lasta, kärsimään stressistä ja univeloista, eikä pääse yhtä läheiseksi lasten kanssa kuin äiti. Eli se mitä hän voittaa urakehityksessä ja rahassa, kostautuu hänelle siten ettei hän voi viettää yhtä paljon aikaa lasten kanssa kuin kotiäiti, eikä hänellä ole yhtä paljon vaikutusvaltaa kodin ja lasten asioihin. Kun tehdään lapsi, kumpikin luopuu jostain itselle tärkeästä. Miksi miehen pitäisi sitten vielä antaa tulonsa naisen käyttöön? Mun mielestä yhdessä maksetaan yhteiset menot, ja rikkaampi osapuoli saa tehdä lopuilla rahoillaan mitä haluaa. Tärkeintä on, että parisuhde muuten toimii. Toki jos on paljon rahaa, voi ostella kaikkea kivaa yhteiseen käyttöön. Siltikin kaikki se kiva kuuluu rikkaammalle osapuolelle, jos tulee ero. Mun mielestä. Miksi köyhemmän pitäisi eron sattuessa "voittaa" rahallisesti? Kummankin elintaso on mitä on, ja sitä sen pitäisi olla eron jälkeenkin.

        Jos erosta voi netota varallisuutta, niin juuri se johtaa sellaisiin avioliittoihin jotka perustuvat toisen ihmisen huijaamiseen ja hyväksikäyttöön.


    • suakäytetäänhyväksi

      Kyllähän hälytyskellojen pitäisi hiemankaan aivoja omaavalla soida jos itse olet rikas ja tyttöystävä persaukinen ja vielä tämä persaukinen ei halua avioehtoa, huh huh mikä hyväksikäyttäjä ja luullakseni vain omaisuutesi perään. Muutamalla testillä kyllä huomaa aika äkkiä onko kanssasi pelkästään vain rahasta. Onko tyttöystäväsi noin muuten kinunut sulta rahaa omiin hömppäjuttuihinsa? Onko tyttöystäväsi kova laittaan rahaa ns. ulkonäköönsä ja bilettääkö kovasti varsinkin "omien" kavereidensa kanssa? Tällaiset tyypit on aika helppo tunnistaa mitä ne on ihmisenään.

    • eiVittuVihkienParane

      No voi hyvää päivää! En ikinä menisi naimisiin ajatuksella, että luottamus tulee avioliiton myötä. Kyllä minun pitää voida luottaa kumppaniini jo useita vuosia aikaisemmin, kuin edes kihloihin menisin. Taas avioehdolla minusta ei ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa, vain omaisuuden omistamisen kanssa ja se minusta on yhdentekevää kenen nimissä omaisuus on, jos luotan kumppaniini.

      Kyllä minä en myöskään sinun sijassasi antaisi periksi. En edes alkaisi keskusteluun avioliitosta kumppanin kanssa, joka liittää luottamuksen syntymisen avioliiton solmimiseen. Huh!

      • heheeeheh

        Varaudu siihen että muija vedättää sua 100-0.


    • t.kuurankukka

      Pidä huolta omaisuudestasi ja rahoistasi. Sinulla on siihen oikeutesi.
      Onnenonkijat eivät ansaiste rehellisen ja aidon rakkautta. Sitä ne
      ensisijaisesti hakevat seuraavistakin suhteista. Ole järkevä ja tee se
      avioehto, sillä silloin sinulle selviää onko rakkaus kestävällä pohjalla.

    • avioehtopakollinen

      Kyllä naisen pitää suostua avioehtoon. Älä mene naimisiin jos hän ei suostu siihen.

    • me.vaan

      1. ero - ei avioehtoa ja kaikki meni puoliksi, mikä oli tavallaan ihan oikein vaikka minä talon, autot yms. tosiasiassa olinkin rahoittanut. Olihan me kuitenkin saatu aikaan kolme lasta ja oltiin aviossakin 17 vuotta.
      2. ero - oli avioehto. Luonnollisesti, koska minulla oli omaisuutta ja 50 % osuus eräästä yrityksestä. Tuli ero ja jos avioehtoa ei olisi ollut, ero olisi maksanut minulle arviolta >600.000 euroa.
      3. liitto, kestänyt 5 vuotta, eikä eroaikeita ainakaan vielä. Molemmilla jonkin verran omaisuutta ja luonnollisesti meillä on avioehto. Ei kuitenkaan avioliiton jälkeen hankittuun omaisuuteen, jollainen on esim. omakotitalomme.

    • dölkdöld

      Niin ja näin... Itse nuorempana ajattelin juuri kuten naisesi, eli en mistään hinnasta olisi avioehtoa tehnyt. Enkä tehnytkään. Ero tuli ja rahat meni puoliksi. Tappiota tuli onneksi vain n. 10tuhatta euroa. Ja itse olin juurikin niin halunnut... Isompi asia kuitenkin oli se ero, henkisesti, kuin omaisuuden jakaminen.

      Nyt olen parisuhteessa, ollut jo useamman vuoden. Naimisiin menosta on joskus vähän puhuttu, ja alustavasti olen sanonut, että haluan avioehdon MUTTA sellaisen joka pätee vain ERON tullessa. Ei jos toinen kuolee luonnollisen kuoleman, niin aviehtoa ei ole. Näin siksi, koska silloinhan liitto on kestänyt juuri kuten kuuluu, kuolemaan saakka.

      Tällä hetkellä miehelläni on isompi omaisuus kuin minulla, mutta toisaalta minä tulen perimään luultavasti vanhemmiltani vähintään kolmeen kertaan sen määrän. Jos siis liitto olisi lyhyt, minä voittaisin ilman avioehtoa. Pitkässä liitossa mieheni voittaisi ilman avioehtoa.

      No, me emme ole vielä naimisissa. Mutta jos mieheni ehdottaisi, että tulisi ehto joka olisi voimassa myös toisen kuollessa, niin en edes naimisiin menisi, vaan lopettaisin tämän koko suhteen. Vaikka onnellisia yhdessä olemmekin. Sen kokisin edelleen syvänä loukkauksena. Kyllä minä haluan, että olisimme toisillemme ne lähiomaiset, olisi oikeus siihen omaisuuteen kun toinen kuolee yms.

      Ero on asia erikseen. Jos tuntuisi kohtuuttomalta, että tekisi sellaisen sopparin jossa toinen eri eron tullessa koskaan saisi mitään, vaikka esim. yhdessä olis koti laitettu nätiksi ja lapset yhdessä kasvatetty, niin voitte miettiä tarkemman avioehdon, jossa esimerkiksi 5 vuotta kestäneen liiton jälkeen puoliso on oikeutettu johonkin, ja yli 10 vuotta kestäneessä johonkin ja yli 20 vuotta niin avioehtoa ei enää olisi. Olisiko tämä ok sinulle? Jos 20 vuotta elätte onnellisesti yhdessä, niin tuskin jäisit vain rahoja kaipaamaan...

      • dölkdöldille

        Nämä on niin tapauskohtaisia asioita. Jos teillä molemmilla olisi edellisestä liitosta lapsia ja ennen avioliittoa hankittua omaisuutte, niin miehesi kuollessa perisit osan (mielestäni) miehen lapsille kuuluvasta perinnöstä. Ja toisin päin..
        En tiedä mitä vaimoni asiasta ajattelee, mutta en haluaisi vaimoni lasten lopulta perivän minun työllä ja tuskalla hankittua vaatimatonta varallisuutta. Ne rahat haluan jättää vain omille lapsilleni.


      • Kidsförst

        Vaikeaksi menisi arvioida nuo arvot. Avioehtoon ja siten myös jakoon voi puuttua ulosottomies. Huomattava omaisuus, jota ei ollut vielä liiton alkaessa on siirretty tosiasioita vastaan vain toiselle puolisolle kun toisella velkoja ulosotossa, niin helposti viran puolesta puututaan. Jos omaisuutta jo lähtenyt maailmalle,takaisinsaantikanteella voi koittaa.

        Mun mielestä edellytyksiä sille että ei tule näistä eroriitoja ovat:molemmilla puolisoilla tarkka tieto yhteusomaisuudesta ja niihin liittyvistä sopimuksista,avioehto(firman osalta joku viittaus maksujärjestelmään ettäei kassa tyhjene),kaikki rekistereissä oleva rekistereineen tallessa molemmill.

        1-sääntö: Ei saa luovuttaa niin helposti,ehdottomasti kokeltava/käytettävä erilaisia perisuhdejuttuja ja neuvoja. Melkein toivois että eroriitaa ei katsottais käytännössä minään hyväksyttävänä selitteenä teoille, joista liki kaikki rikoksia. Lapsiperheille tuo että viranomainen kohauttaa vain olkia kun erokriisiä käyvä puoliso syyllistyy rikoksiin aiheuttaa valtavaa vahinkoa lapsiin.


      • pysytäänasiassa
        dölkdöldille kirjoitti:

        Nämä on niin tapauskohtaisia asioita. Jos teillä molemmilla olisi edellisestä liitosta lapsia ja ennen avioliittoa hankittua omaisuutte, niin miehesi kuollessa perisit osan (mielestäni) miehen lapsille kuuluvasta perinnöstä. Ja toisin päin..
        En tiedä mitä vaimoni asiasta ajattelee, mutta en haluaisi vaimoni lasten lopulta perivän minun työllä ja tuskalla hankittua vaatimatonta varallisuutta. Ne rahat haluan jättää vain omille lapsilleni.

        Aviopuoliso ei peri, jos ei saa jotain testamentin perusteella. Rintaperilliset perivät vanhempansa. Jos parilla ei ole avioehtoa, toimitetaan ositus, jossa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhteensä toisen puolen.


      • mekkk

        Aikoinaan kun isäni kuoli niin perikunta omistaa 25% ja äitini 75% yhteisestä asunto-osakeyhtiöstä ja asia selvisi perintöverolapusta ja en olisi ottanut sitä osuutta vastaan ollenkaan mutta myöhäistyin perunkirjoituksesta kun muilla osakkailla oli niin kiire etti voinut minua odotella tai siirtää tapauhtumaa parilla tunnilla.


      • mekkk
        pysytäänasiassa kirjoitti:

        Aviopuoliso ei peri, jos ei saa jotain testamentin perusteella. Rintaperilliset perivät vanhempansa. Jos parilla ei ole avioehtoa, toimitetaan ositus, jossa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhteensä toisen puolen.

        Niin saa mutta jos omaisuutta on vaikka yhteinen omakotitalo ja leskellä on asumisoikeus kuolemaansa saakka niin perintöverot tulee ja omaisuutta ei voi realisoida ja niin edelleen. Ei kannata ottaa sitä osuutta olenkaan vaan perintö jaetaan vasta kun leskestäkin aika jättää. Itsekkin omistan osuuden äitini asuttasta rivarin pätkästä mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Onneksi äitimme ei ole perinkunna jäseniä laittanut maksamaan asuntoon yhtiön tekemiä remontteja ja rahoitusvastikkeita vaikka lain mukaan voisi näin tehdä.


      • dölkdöld
        dölkdöldille kirjoitti:

        Nämä on niin tapauskohtaisia asioita. Jos teillä molemmilla olisi edellisestä liitosta lapsia ja ennen avioliittoa hankittua omaisuutte, niin miehesi kuollessa perisit osan (mielestäni) miehen lapsille kuuluvasta perinnöstä. Ja toisin päin..
        En tiedä mitä vaimoni asiasta ajattelee, mutta en haluaisi vaimoni lasten lopulta perivän minun työllä ja tuskalla hankittua vaatimatonta varallisuutta. Ne rahat haluan jättää vain omille lapsilleni.

        Meillä on molemmilla lapsia. Kyllä minä kuitenkin koen, että perintö tulee ensisijaisesti puolisolle, ja vasta molempien kuoltua, se jaetaan lapsille. Siitä onkin ollut puhe, että menemme naimisiin tai emme, niin me perimme ensin toisimme testamentin kautta, ja sen jälkeen kun molemmista on aika jättänyt, lapset perivät. Ja lapset perivät tasapuolisesti siten, että myös minun lapseni perivät miehen ja mieheni lapsi minut. Meillä ei jaotella, kuka on kenenkin lapsi, kun pienestä asti ovat samaan perheeseen kuuluneet.

        Kyllä esimerkiksi minun molempien isovanhempien kuoleman aikoihin systeemi oli sama, eli omaisuus jaettiin jälkeläisille vasta sitten, kun pariskunnasta molemmat osapuolet olivat kuolleet. Ja kun minun vaikkapa äitini kuolisi, en takuulla kehtaisi mennä perintöäni huutelemaan, ennen kuin isänikin on kuollut! Hehän ovat yhdessä tehneet sen kodin, omaisuuden ja kaiken, vuosikymmenien yhdessä eletyn elämän jälkeen.

        Sinunko mielestä omaisuus menisi ensijaisesti lapsille, eikä lesken käyttöön? Miksi? En ymmärrä. Lapseni ja miehen lapset ovat minulle korvaamattoman rakkaita, mutta kyllä heidän tehtävä on itse kerätä oma omaisuutensa. En minä heidän kanssa kuitenkaan todennäköisesti arkeani jaa kymmeniin vuosiin ennen kuolemaani. Kumppanin kanssa jaan.


      • dölkdöld
        dölkdöldille kirjoitti:

        Nämä on niin tapauskohtaisia asioita. Jos teillä molemmilla olisi edellisestä liitosta lapsia ja ennen avioliittoa hankittua omaisuutte, niin miehesi kuollessa perisit osan (mielestäni) miehen lapsille kuuluvasta perinnöstä. Ja toisin päin..
        En tiedä mitä vaimoni asiasta ajattelee, mutta en haluaisi vaimoni lasten lopulta perivän minun työllä ja tuskalla hankittua vaatimatonta varallisuutta. Ne rahat haluan jättää vain omille lapsilleni.

        Täytyy vielä jatkaa... Minun on hyvin vaikea ymmärtää sinun ajatustasi siitä, että haluat jättää omaisuutesi juurikin lapsillesi, mutta et vaimollesi... Kerro minulle millä tavoin lapsesi ovat auttaneet sinua omaisuuden teossa? Tai elääkö kenties vaimosi yhteysessä kodissanne? Käyttääkö joskus sinun autoasi? Maksaako yhteisä laskujanne? Kokkaako sinulle? Huolehtiiko tonttinne hoidosta? Onko yhdessä kanssasi miettinyt mihin eläkesäästöihin kannattaa panostaa? Onko jakanut lomamatkojen kustannuksia? Kuka sinua hoitaa ja auttaa kun olet sairaana? Kuka järjestää hautajaiset kun kuolet? Kuka tuntee sinut muita paremmin? Jopa paremmin kuin lapsesi... Ja rakastaa sinua silti?

        En ymmärrä miksi olet naimisissa, tai edes parisuhteessa, jos arvomaailmassasi perintösi kuuluisi lapsillesi ennemmin kuin vaimollesi. Toki, leskenoikeus mahdollistaa sen, että yhteydessä kodissa saa aina leski jäädä asumaan. Riippumatta siitä, vaikka lapset perisivät sen. Tämä lakipykälä jo osoittaa sen moraalisen periaatteen, että ainakaan koko omaisuutta ei voi lapsille jakaa, jos toinen puolisoista on vielä hengissä.

        Kuten jo aiemmin kirjoitin, meilläkin on lapsia. Ihania, rakkaita ja arvokkaita. Mutta lapsille osoitan kiintymystä, rakkautta ja omistautumista olemalla läsnä, kasvattamalla, kuuntelemalla ja halaamalla. Ei lapset sitä perintöä tarvitse. Toki taloudellisestikin toivon voivani auttaa kun kasvavat nuoriksi aikuisiksi ja siirtyvät omiin koteihin yms. Mutta siinä tilanteessa autamme tismalleen samalla tavalla myös toistemme lapsia. Jos rakastaisin ja suosisin omia lapsiani enemmän kuin puolison lapsia, kokisin olevani kylmä ja itsekäs. Yksi perhe, samat säännöt ja yhtä paljon rakkautta. Samaa oletan myös kumppaniltani minun lapsia kohtaan, ja niin on onneksi alusta asti ollutkin.

        Jos minä olisin sinun vaimosi, ja kuulisin nuo sinun ajatuksesi, hakisin avioeroa.

        Rakkaudessa lasten kanssa ei koskaan kilpailla. Rakkaus lapsia kohtaan on aivan eri asia, kuin mitä se on pariskunnan kesken. Toki palavasta autosta pelastaisin ensin lapset, sitten vasta miehen. Toivon ja uskon että mieheni tekisi samoin. Ja hänkin pelastaisi minun lapseni ennen minua, eli ei vain omaa lastaan.

        Mutta raha-asioissa on mietittävä sitä, kuka niitä tarvitsee, kenelle ne moraalisesti kuuluvat, kenen kanssa niitä on kerätty, kenen elämään ne vaikuttavat jne. Mielestäni on ilmiselvää, että puolisolle. Jos omaisuutta on huomattavan paljon jaettavaksi asti, niin voihan siitä sitten jäädä kaikille. Ja toivon mukaan jokaisessa uusperheessä pidetään huoli siitä, että lapsipuolet perivät testamentilla samalla tavalla kuin ne biologiset lapset.


    • ex.yrittäjä

      Mietitäänpä asiaa siltä kantilta, että molemmat ovat nuoria, mutta toinen puolisoista on aloitteleva yrittäjä ja toinen vaatimattomassa palkkatyössä.
      Kuvitellaan, että tämä yrittäjä onnistuu saamaan firmastaan todella hyvän ja menestyvän yrityksen, jonka arvo on vaikkapa 2 miljoonaa.
      Tulee ero.. Jos avioehtoa ei ole, niin firma myyntiin ja toinen miljoona puolisolle. Meneekö oikein?

      • Notfair

        Tup on hullu tilann, mutta sattuuhan noita. Ei kannata erota riidoissa, niin sovittavissahan tuollaiset ovat. Helposti vain menee niin että yrittäjä jossain vaiheessa lähtee kasvattaman yritystä, painaa mielettömästi töitä(on pois kotoa..), päättää investoida hurjasti, ja taastyötkin lisäänty. Vaimo samaan aikaan tuskastellut kotitöitä ja yksinäisyyttä vauva.fi ja suomi24.fi palstoilla. Aikaa kuluu ja chay-yhteisöjen sinkut puutteessaan yllyttä vaimoa eroamaan. Uusissa keskusteluketjuissa onkin sitten kaikenkirjavin otsikoiden ja näkökulmien mukaisesti jaoteltuina pitkiä ketjuja. Yhteistä näille ketjuille on että niistä pystyy ammentamaan toimivia kikkoja ja järjestelyjä siihen miten eron sattuessa kostat eron puolisollesi. Jotenkin mua ei ihmetytä ettäjuuri naiset ovat niitä jotka noita keskusteluja luettuaan eivät sitten millään suostu kuin riitaa esittämään. Viimeistä asiakokonaisuutta koskevat tiedot ovat kokemusperäisiä..


      • ågbpinpyinjupty

        Osakeyhtiö on erillinen juridinen elin, eikä olisi mitään järkeä perustaa kasvuyritystä muuna kuin osakeyhtiönä.


      • woooll

        Kyllä se menee oikein, koska tuossa tilanteessa on todellakin lähdetty liikenteeseen molemmat nollasta. On tuettu toisiaan ylä- ja alamäessä. Avioliitossa tuo yrittäjä on todennäköisesti tukeutunut lukuisia kertoja puolisoonsa, joka on elänyt hengessä mukana jatkuvasti. On ollut yrittäjän ylitöitä jne... Usein perheessä on myös lapsia, joista sitten huolehtiminen on jäänyt sille joka ei ole yrittäjä.

        Eli jos nollasta lähdetään, niin avioehdolle ei ole mitään syytä. Jos toisella on jo huomattava omaisuus, voi avioehto olla paikallaan, koska toinen ei ole ollut tukemassa omaisuuden kartuttamisessa.


    • Ehdottomastikyllä

      Heh, eron hetkellä sulta vaaditaan kaikki mitä irti saa. Taistellut nyt vuoden x muijan kanssa lapsista, rahoista ja muusta. Sanoin että naimisiin ei mennä ilman avioehtoa ja piste. Kyllä kannatti. Paljastui sellaisia juttuja naisesta mitä ei ikinä olisi uskonut.. Alkoi vaatia pankkitilejä ja ositusta ym vaikka oli nimensä pistänyt paperiin, tyhmä lehmä. Kannattaa pitää puolensa ehdottomasti!

      • mekkk

        Jos on avioehto ja toinen ei ole tyytyväinen erossa niin senkin voi riitauttaa mutta oikeuteen on mentävä ja muuten saa vaatia ihan mitä vaan mutta ei tartte maksaa jos on avioehto ja se siitä.


      • mekkk

        Yksi asia unohtui eli vaikka siinä paperissa se nimi on niin se pitää myös rekisteröidä maistraattiin että sopimus astuu voimaan ja muutenhan paperilla ei ole mitään merkitystä jos rekisteröinti unohtuu.


      • Vierestä.nähnyt
        mekkk kirjoitti:

        Yksi asia unohtui eli vaikka siinä paperissa se nimi on niin se pitää myös rekisteröidä maistraattiin että sopimus astuu voimaan ja muutenhan paperilla ei ole mitään merkitystä jos rekisteröinti unohtuu.

        Monista kommenteista poiketen tämä on niin totta kuin vaan voi olla. Palanen vessapaperiakin on arvokkaampi kuin rekisteröimätön avioehtosopimus.


    • NäinMeillä

      Vaadin aikoinaan avioehdon, sillä olin naimisiin mennessä kartuttanut jo hieman varallisuutta. Puolisoni suostui tähän, vaikka koki sen aluksi epäluottamuksena,, mutta ymmärsi, kun asian hänelle selitin.

      Eli: avioliittolain perusteella puolisot ovat velvollisia elättämään toisensa. Sitä ei avioehto miksikään muuta. Ja kun perheessä yleensä eletään yhteistaloudessa, elintasokin on sama.

      Avioliiton aikana hankittava omaisuus (auto, asunto jne.) tulee meillä aina molempien nimiin, joten jos eroaisimme, ne menisivät puoliksi. Sillä ei ole meillä merkitystä, kumpi maksaa esimerkiksi asuntolainasta enemmän. Muun muassa perhevapaiden aikana lainoja lyhentää se, joka on töissä.

      Lisäksi: teimme sellaisen avioehdon, joka raukeaa, jos avioliitto päättyy toisen kuolemaan. Silloin leski perii puolisonsa ihan normaalisti.

      Eli avioehto on meillä vain eron varalta. Nyt esimerkiksi puolisoni periessä vanhempansa hän tietää, että tuo perintö kuuluu yksin hänelle eikä hän joudu pulittamaan siitä mitään minulle, jos eroamme.

      Mielestäni avioehto näillä periaatteilla on reilu ja oikeudenmukainen. Samaa mieltä on puolisonikin nykyään. Emme tosin ole eroamassa:)

      • pysytäänasiassa

        Yritä nyt ymmärtää, että ilman testamenttia leski ei peri.


      • just.kokenut
        pysytäänasiassa kirjoitti:

        Yritä nyt ymmärtää, että ilman testamenttia leski ei peri.

        No ei peri, mutta ositus tehdään kun noutaja on käynyt. Varat vähennettynä veloilla ja leski saa siitä puolet, loput menee perillisille. Testamentti ei ole mitenkään pakollinen, eikä edes tarpeellinen.


    • Ei.aina.auta.mikään

      Lyhytaikainen avioliitto http://www.lakineuvo.fi/lakineuvo/314/kysymys-osituksesta-lyhytaikainen-avioliitto-osituksen-sovittelu-perintönä-saatu-omaisuus-avioehtosopimuksen-sovittelu-avio-oikeuden-kertyminen

      Olen eroamassa vaimostani lyhyen avioliiton jälkeen. Minulla on huomattavasti suurempi varallisuus, jonka olen saanut perintönä vanhemmiltani ennen avioliiton solmimista. Saako vaimo automaattisesti osituksessa puolet omaisuudestani? Meillä ei ole avioehtosopimusta.

      Osituksen lopputulosta voidaan sovitella, mikäli se johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi toisen kustannuksella perusteettomasti taloudellista etua.
      Sovittelu on kuitenkin poikkeus pääsäännöstä, kuten kohtuullistamissäännökset ovat muutoinkin. Pääsääntö osituksessa on edelleen puolittamisperiaate.
      Sovitteluperusteita arvioitaessa huomiota kiinnitetään mm. avioliiton kestoaikaan, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi tai säilyttämiseksi sekä muihin näihin rinnastettaviin puolisoiden taloutta koskeviin seikkoihin.
      Sovittelua toimitettaessa voidaan määrätä, että tasinkoa ei lainkaan suoriteta tai tasinko-oikeutta rajoitetaan. Menettely tarkoittaa enemmän omistavan puolison suojaamista. Se soveltuukin käytettäväksi ennen kaikkea silloin, kun avioliitto on jäänyt lyhytaikaiseksi. Lyhytaikaisena pidetään alle viiden vuoden kestänyttä avioliittoa. Oikeuskäytännössä avio-oikeuden on katsottu kertyvän vähitellen. Yhden vuoden jälkeen avio-oikeutta on kertynyt 20 prosenttia, kahden vuoden jälkeen 40 prosenttia, kolmen vuoden jälkeen 60 prosenttia ja niin edelleen. Liiton kestoa arvioitaessa voidaan jossain määrin antaa merkitystä sille, jos puolisot ovat asuneet ennen avioliittoa pitkään yhdessä avoliitossa.
      Toisena sovittelukeinona on muun kuin avioliiton aikana tavanomaiseen tapaan hankitun omaisuuden jättäminen osituksessa avio-oikeuden ulkopuolelle. Tällaista omaisuutta on erillään asuttaessa hankittu tai saatu omaisuus, ennen avioliittoa omistettu omaisuus ja lisäksi avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla saatu omaisuus.
      Kolmantena ja voimakkaimmaksi tarkoitettuna sovittelukeinona on avioehtosopimuksen sovittelu. Omaisuutta, johon avioehtosopimuksen nojalla ei olisi avio-oikeutta, voidaan sovittelusäännön mukaan pitää kokonaan tai osittain avio-oikeuden alaisena.
      Kohtuuttomuusharkinnassa ei voida kiinnittää huomiota puolisoiden henkilökohtaisiin suhteisiin. Syyllisyysperuste ei ole sovitteluperuste.
      Kysyjän tapauksessa kyse on nimenomaan lyhytaikaisesta avioliitosta. Kyse on perintöomaisuudesta ja omaisuudesta, joka on saatu ennen avioliittoa. Näin osituksen sovittelu voisi tulla hyvinkin kyseeseen.

      Avioehtosopimuksen kohtuullistaminen http://www.minilex.fi/a/avioehtosopimuksen-kohtuullistaminen

      Pääsäännön mukaan avioehtosopimukset ovat osapuolia sitovia oikeustoimia. Sopimusta voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti sovitella osituksen sovittelulla. Sovittelun seurauksena voidaan määrätä, että avioehtosopimuksessa avio-oikeudesta vapaaksi määrätty omaisuus tulee olemaan osaksi tai kokonaan avio-oikeuden alaista omaisuutta.

      Sovittelu siis tapahtuu avioeron tai toisen puolison kuoleman jälkeen toimitetussa osituksessa (ks. ositus). Sovittelun edellytyksenä on, että ositus johtaisi ilman sovittelua kohtuuttomaan lopputulokseen tai toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Harkittaessa sovittelun edellytyksiä huomioon otetaan mm. avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut vastaavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

      Sovittelun mahdollisuus aiheuttaa sen, että avioehdon sitovuus tulevaisuudessa voi olla epävarmaa. Puolisot eivät voi koskaan olla täysin varmoja siitä, että heidän omaisuutensa olisi suojattu avioehdon nojalla vaan aina on olemassa vaara, että sopimusta sovitellaan ja samalla määrätään omaisuuden kuulumisesta avio-oikeuden alaisuuteen. Vaara on kuitenkin pieni, sillä sovittelu on mainituin tavoin poikkeuksellinen korjauskeino osituksen lopputuloksen osalta eikä siihen ryhdytä vähäisin perustein.

      • mekkk

        Pitää olla yli 5v naimisissa että omaisuudesta joutuu tasinko maksamaan ja nykyisin on niin sanottu hankkimispykälä eli jos omaisuus on ollut jo ennen avioliitoa niin tasinkoa ei makseta. Jos 1-3 vuoden jälkeen tulee ero ja varakkaampi ei suostu maskamaan mitään niin oikeuteen on sen mentävä joka haluaa jotain.


    • Eiilmanehtoa

      Hyvänä päivänä ei voi uskoa kuinka huonosti voi asiat olla huonona päivänä .

    • oletko_tyhmä

      Toista EI VOI pakottaa avioehtoon. Tälläisessä tapauksessa olisikin parempi lopettaa parisuhde kokonaan. Pakotetuista suhteista ei tule yhtään mitään.

      Avioehto tehdään yhdessä ja vapaaehtoisesti. Et ehkä tajua tätä?
      Oletko narsisti joka haluaa suojata oman varallisuuden avioeron varalta?

      Avioehto on tai sitä ei ole. Lainsäädäntö ei tunne yksipuolista avioehtoa jonka toinen puoliso sanelee pakkotoimin.

      • kukasetyhmäon

        Miten joku on narsisti jos haluaa omaisuutensa suojata?
        Realisti se on


      • ookkooo

        Tyhmä vai pyrkyri, tai kenties molempia?


    • pysytäänasiassa

      "Olen eroamassa vaimostani lyhyen avioliiton jälkeen. Minulla on huomattavasti suurempi varallisuus, jonka olen saanut perintönä vanhemmiltani ennen avioliiton solmimista. Saako vaimo automaattisesti osituksessa puolet omaisuudestani? Meillä ei ole avioehtosopimusta."

      Jos vanhemmat ovat sulkeneet puolison avio-oikeuden pois, ei puoliso saa tuosta oamisuudesta mitään. Lisäksi käsitys, että eroa sattuessa "köyhempi" saisi automaattisesti puolet toisen omaisuudesta ei pidä paikkaansa. Ensin tehdään ositus, jossa katsotaan molempien varat ja velat. Omaisuus tietenkin vähentää maksettavaa määrää, samoin velat.

      • Melkoisesti.maksanut

        Totta turiset, mutta vaikka ensin katsotaankin varat ja velat, niin puoliksihan se loppu menee. Normaalitilanteessa ja ilman avioehtoa siis..


    • KalleKutvonen

      Et sie jo tajjuu.Ei se akka oo siust kiinnostu.Ainoastaa siun rahoist ja ommaisuuvest.Naimisii ko pääsöö nii koht jo eron ottaa.Puolet siin männöö siun ommaisuuvest.Jos akka ei avoiehtoo suostu nii elä sie sellast akkaa ota.Sie jouvvut katumaa viel pahast.

    • Kokemusasiantuntija

      Mielestäni tämä avioehtojuttu on mutkikkaampi kuin täällä keskustellaan. Siihen vaikuttaa mm. se, minkä ikäisiä puolisot ovat, onko ura jo vakiintunut, onko asianosaisilla vanhemmat elossa ym. Itse menin nuorena naimisiin hiukan vanhemman miehen kanssa, jonka vanhemmat neuvoivat varakasta poikaansa tekemään avioehdon ja minä suostuin. Kävi niin, että itselleni karttuikin naimisissa ollessa omaisuutta hiukan perintönä, opiskelin työn ja äitiyslomien ohessa akateemisen tutkinnon ja olen tehnyt merkittävän virkauran. Mieheni sairastelee nykyään ja hän yrittää ainoana lapsena autella heikkokuntoisia vanhempiaan. Minä olen sanonut, että en auta, enkä osallistu ja että he ovat tämän tilanteen itse pedanneet. He päättivät kolmestaan aikoinaan, etten ole luottamuksen ja arvostuksen arvoinen, painostivat avioehtoon ja olen rakentanut elämäni yksin. Toimiani on saatellut mieheni suvun kriittinen ja epäilevä katse. Kertaakaan ei ole anoppi kehunut eikä hoitanut lapsiani, kun opiskelin ja luin öisin. Väitän, että elämä kulkee usein arvaamattomia polkujaan ja se, joka painostetaan avioehtoon, voi saada tilanteesta outoa voimaa rakentaa elämäänsä. Mutta hän ei koe myoskään kiitollisuutta tai vastavuoroista auttamishalua. Tämä on syytä muistaa, kun ajattelee omaa tai vanhempiensa ikääntymistä tai muuta tilannetta, jolloin oma terveys pettää.
      Jos mies on kalju, vatsakas ja impotentti, ei uutta puolisoa niin vain löydy tukijaksi ja omaishoitajaksi, vaikka rahaa olisikin. Niitä kun on parempikuntoisiakin varakkaita parisuhdemarkkinoilla. Hyvä nainen arvostaa sitä, että mies uskoo avioliittoon. Että mies arvostaa vaimossa kumppania, äitiyttä ja kodin hengen luojaa eikä laske rahojaan. Jos naista kohtelee hyvin, miehen rahat ovat kyllä turvassa. Nämä avioehtoa tarvitsevat miehet ovat pieniä ihmisiä, jotka eivät usko kykyynsä tehdä naista onnelliseksi. Vain raha on heidän turvansa elämän vaikeuksissa. Säälin heitä.

      • Jaakko.vaakko

        No aika asiallinen aloitus, mutta mieti vähän mitä kirjoitat..

        "Mielestäni tämä avioehtojuttu on mutkikkaampi kuin täällä keskustellaan. Siihen vaikuttaa mm. se, minkä ikäisiä puolisot ovat, onko ura jo vakiintunut"

        Sitten mitätöit kirjoittamasi täysin ja asetut vain naisen asemaan. Lisäksi kaljua, vatsakasta ja impotenttia... Enpä viitsi kirjoittaa, miltä useimmat > viiskymppiset suomalaiset naiset näyttävät minun ja monen muun miehen silmissä. Oma vaimo on kyllä poikkeus :-), sanoisin 1/100

        "Nämä avioehtoa tarvitsevat miehet ovat pieniä ihmisiä, jotka eivät usko kykyynsä tehdä naista onnelliseksi. Vain raha on heidän turvansa elämän vaikeuksissa. Säälin heitä."

        ::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

        Meillä avioehtoa halusi nykyinen vaimoni ja se oli myös minulle itsestäänselvyys. Kumpikaan ei ole persaukinen, mutta vaimolla on varallisuutta huomattavasti enemmän kuin minulla. En olisi mitenkään voinut hyväksyä, että kukaan olisi puhunut selän takana "rahaa se vaan haluaa"
        Yhdessä avioliittomme aikana hankittu omaisuus, kuten asunto, autot yms. jäävät luonnollisesti avioehdon ulkopuolelle.


      • Huomioita

        Ja oman kertomuksesi perusteella sinä vaikutat aivan yhtä itsekkäältä ihmiseltä. Puoliso jonka aikanaan valitsit ei olekaan enää sama adonis kuin aiemmin, joten nyt hän ansaitsee mitä saa. Eikö olisi kannattanut laittaa pillit pussiin jo aikoja sitten, jo sinulle itsellesikin se teidän suhteenne näyttää olevan lähinnä vain jonkinlainen kilpavarustelu jossa nyt, lällällää, sinä olet voitolla. Onneksi olkoon.

        Entäs jos tuon ihanan luonteesi sijasta olisitkin ollut lähinnä onnenonkija jolle tärkeämpää onkin lähinnä sen vanhemman ja varakkaamman tarjoama omaisuus tai status? No, mies olisi ollut siinäkin tilanteessa hyvin vastaavassa nesteessä.

        Harmi etteivät typerykset tosiaan tajunneet ostaa kiintymystäsi aiemmin, olisipa tilanne nyt vallan toinen. Sinä toki saattaisit kirota miten nyt joudut roikkumaan mukana kiitollisuudenvelasta, kun sinulla ei olisikaan ollutkaan outoa voimaa rakentaa mitään omaa, vaan olisit vain värjötellyt muiden tekemän varallisuuden varjossa.

        Kirjoitit itse miten potku henkiselle perseellesi oli se ettei helppoa ratkaisua tarjottukaan sinulle hopealautasella appivanhempien toimesta.

        Mielenkiintoista olisikin, olisitko nyt sitten kirjoittamassa siitä miten sinun oma elämäsi ostettiin ja otettiin sinulta varakkaan suvun toimesta?

        Voisi myös kysyä miksi jonkun miehen pitäisi arvostaa sellaista äitiyttä ja "kodin hengen luojaa", jonka sinun mukaasi saa vastikkeeksi rahaa vastaan?

        Mikä sinä silloin lopulta olisit muuta kuin maksullinen nainen? Enkä viittaa tällä nyt pelkästään seksiin. Uskollinen työntekijä, joka saapuu joka aamu paikalle korvausta vastaan.

        Nyt kuitenkin sait voimaa tehdä ja tuottaa jotain omaa, josta tunnut kirjoittavan jopa katkeraan sävyyn. Kirpeän suloisen katkeruuden, koska sinut pakotettiin myös omaan elämään, kun rahaa ei tarjottukaan syliisi ja uskollisuuttasi ostettu jo hyvissä ajoin.

        Comme ci, comme ça tosiaan.


      • Kokemustaon

        Te jauhatte edelleen vain rahasta. Rahalla ei ole merkitystä. Luottamuksella ja arvostuksella on. Olen ehkä hetkittäin, siis vain hetkittäin, katkera menneistä asioista. Enimmäkseen olen tyytyväinen elämääni, mutta ajattelen, että ihmisen on puolustettava omaa ihmisarvoaan eikä kaikkea tarvitse antaa anteeksi. Vastauksenne on täynnä ylitulkintaa ja kertoo omasta arvomaailmastanne. Minusta tai aloittajasta se ei kerro. Sitäpaitsi teillä on aggressiivinen vuorovaikutustyyli.


      • viis.vuotta.sitten
        Kokemustaon kirjoitti:

        Te jauhatte edelleen vain rahasta. Rahalla ei ole merkitystä. Luottamuksella ja arvostuksella on. Olen ehkä hetkittäin, siis vain hetkittäin, katkera menneistä asioista. Enimmäkseen olen tyytyväinen elämääni, mutta ajattelen, että ihmisen on puolustettava omaa ihmisarvoaan eikä kaikkea tarvitse antaa anteeksi. Vastauksenne on täynnä ylitulkintaa ja kertoo omasta arvomaailmastanne. Minusta tai aloittajasta se ei kerro. Sitäpaitsi teillä on aggressiivinen vuorovaikutustyyli.

        Voi ajatella, että rahalla ei ole merkitystä. Erotilanteessa kaikki kuitenkin kääntyy päälaelleen ja raha saa mitä suurimman roolin. Toista osapuolta yritetään rahastaa mitä uskomattomimmin keinoin, olipa sitten avioehtoa - tai ei.

        Ihan vaan esimerkkinä: Ex-vaimo tyhjensi erotilanteessa yhteisen kotimme kaikesta yhtään arvokkaasta tavarasta, vei jopa minulle antamansa syntymäpäivä- ja joululahjat sekä tyhjensi yhteisen tilimme. Yritti viedä käytössään olleen autonkin, mutta se sentään oli minun nimissä. Tässä autoasiassa jouduin kääntymään virkavallan puoleen, mutta eipä siitä enempää.

        Oli avioehto, mutta silti vaati minulta 50.000 euroa. Tarjosin 10.000 €, mutta ei kelvannut. Lopputulos: Minut määrättiin maksamaan hänelle 5000 €. Omaisuudenerottelijan ja asianajajien palkkiot tyhjän vuoksi yhteensä 10.000 €, eli oikeasti hän ei saanut yhtään mitään ja minulta meni 10.000 €. Yritin kertoa, että tässä leikissä on vain häviäjiä ja että sovitaan, tällaisesta ei kannata tapella, mutta ei uskonut. Uskooko vieläkään, sitä tämä tositarina ei kerro.

        Tottahan se kuitenkin, että kuitenkin yhteisen elämän ja kaiken yhdessä koetun menettäminen koskee varmaan useimpia pahiten. Niin minuakin. Onneksi ei ollut eikä tullut yhteisiä lapsia.


      • Voihyväluojahelvettiprkl

        No eihän tässä ole kenelläkään sitten pienintäkään mahdollisuutta olla mitään muuta kuin maksullinen nainen/mies. Aikaa vuorokaudessa on parilla 2X24h jaettavaksi työn ja kodin välillä ja se on vissi ja varma että kukaan ei inahakkaan paikoiltaan mihinkään suuntaan ellei kaikki mene justiinsa tasan! Ei puhettakaan että aletaan luomaan kotiin yhtään mitään ellei toinen ole siinä samassa askareessa. Pikkusen menee vaikeaksi vaikka vuorotyöläisillä kun on pakko tiskatakin käsi kädessä ja yhteisiä vapaita on tyyliin kolme kuukaudessa. Mutta pientä sekin nyt siihen verrattuna että pitäisi löytää puoliso joka ei tienaa senttiäkään enempää eikä tee töitäkään enempää. Sitä epäsuhtaa kun ei täten voi kompensoida aiellä kotona olematta joko huora tai orja.Kai teillä on erikseen kodinhoitajat ym. ? Se "henki" ei ole ilmaista muualtakaan hankittuna.


      • Huomioita

        Sinä maalailet omasta puolisostasi kuvaa "kalju, vatsakas ja impotentti" ja kerrot miten heikkoa kysyntä moisella onnettomalla reppanalla parisuhdemarkkinoilla onkaan, ja sitten suomit meitä kun emme osoitakaan sinulle mielestäsi ansaitsemaasi kunnioitusta.

        Mitä olet tehnyt kunnioituksesi eteen?

        Voit aina sanoa miten erona on se, että sinä toki kerrot tosiasiat vain kuten ne näet ja koet, ja minä ojennan sinulle peiliä ja toistan sinulle omat sanasi sanasta sanaan.

        Sinä kritisoit sävyä, mutta et itse sisältöä. Miksi? Eikö sisällöllä ole merkitystä, vain sillä millaisiin kukkasiin se on puettu?

        Me jauhamme rahasta... Sinä itse toit itse esille miten avioehdon poisjättämisellä sinun kiitollisuutesi olisi voitu ostaa, koska mihin muuhun avioehto käytännön tasolla viittaa, kuin rahan ja muun arvo-omaisuuden omistusoikeuksiin?

        Yhdestä suupielestä puhelet mukavista henkisistä arvoista kuten uskollisuudesta, mutta samalla kerrot pettyneesi ja jopa katkeroituneesi kun "pelkässä" avioliittovalassa lausuttu uskollisuus ja kunnioitus ei sinulle (omien sanojesi mukaan) riittänyt, vaan olisit ollut niin paljon uskollisempi, sekä kiitollisempi, jos toiseen vaakakuppiin olisi laitettu hänen sanojensa lisäksi laitettu osa varakkaan suvun omaisuudesta.

        Sinun uskollisuudestasi pitää riittää sinun sanasi ja vain sinun sanasi, varakkaamman osapuolen pitää taas todistaa se rahallisella panoksella.

        Sinä et itse huomaa epätasapainoa miten toiselta odotetaan enemmän ja miten sinä asetat toisille eri säännöt kuin itsellesi? Ja ei niin kovin ihmisluonnolle yllättävästi sinulle itsellesi edullisemmat.

        Kai tajuat että ei oikein mene läpi miten yhtäältä kerrot ettei kysymys ole materiasta - me muut haluamme jauhaa vain tahasta - kun kuitenkin itse kerrot KATKEROITUNEESI ja vähintäänkin pettyneesi, koska omaa ns. luottamustasi vastaan ei asetettu konkreettista rahallista vastiketta.

        ITSE sinä tämän asian toit esille, minun ei tarvinnut keksiä motiiveiksesi riviesi välistä mitään mitä et itse selkeästi ilmaissut.

        Kerroit miten se miten miehen tulee luottaa eikä laskea rahojaan, mikä varmistaa KESKINÄISEN luottamuksen.

        Minä voisin vastata tuohon alkamalla luettelemaan lukuisia tapauksia, joissa tuo ei todellakaan ole riittänyt, vaan se puoliso on eron hetkellä pyritään viemään tuhkatkin pesästä ja maksimoimaan oman "tuottonsa" ja monesti niin on käynytkin.

        Tämä etenkin kun puhutaan liitoista joissa toinen osapuoli on ollut erityisen varakas toiseen osapuoleen verrattuna.

        Jostain syystä sellainen puoliso jonka se ainoa ns. panostus on olla se mainitsemasi uskollinen kodin hengetär muutaman vuoden ajan, katsookin että kyseisestä hommasta on ollut vaivaa esim. useamman sadan miljoonan edestä, jota on lähdetty sitten lakiteitse hakemaan - pelkästään koska tilanne on ollut että sillä toisella sattuu olemaan astetta paksumpi pankkitiliä. Eikä todellakaan ole puhuttu mistään elämänmittaisista liitoista... kyllä, pitää tosiaan luottaa.

        Se että sinä puhelet molemminpuoleisesta luottamuksesta ja kunnioituksesta ei oikein tarkastelua kun korulauseesi tuodaan tosimaailmaan ja testataan siellä.

        Me jotka pyrimme peilaamaan asioita todellisuuden kautta, tajuamme että tilanteessa jossa puolisoiden välillä on selkeä epäkohta, toinen osapuoli voi olla huomattavasti varovaisempi ja epäluuloisempi, koska meillä on olemassa aivan tarpeeksi tosielämän varoittavia esimerkkejä miten sille sydämellisesti osoitetulle luottamukselle on käynyt. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

        Sinä vaadit että sinun kohdallasi on tehtävä poikkeus, koska sinä olet se luotettava, toisin kuin ne muut jotka ovat käyttäneet osoitettua luottamusta hyväkseen.

        Onko teillä luotettavilla ehkä joku merkki otsassa tms., josta teidät erottaa? Itse en vielä ole onnistunut moista kenessäkään havaitsemaan, vaan pitkälti yritys erehdys menetelmällä on menty.

        Joskaan sinä et varsinaisesti selvinnyt kohdallesi asetusta luottamustestistä puhtain paperein, koska otit sen itseesi ja katkeroiduit.


      • sara.1967
        Kokemustaon kirjoitti:

        Te jauhatte edelleen vain rahasta. Rahalla ei ole merkitystä. Luottamuksella ja arvostuksella on. Olen ehkä hetkittäin, siis vain hetkittäin, katkera menneistä asioista. Enimmäkseen olen tyytyväinen elämääni, mutta ajattelen, että ihmisen on puolustettava omaa ihmisarvoaan eikä kaikkea tarvitse antaa anteeksi. Vastauksenne on täynnä ylitulkintaa ja kertoo omasta arvomaailmastanne. Minusta tai aloittajasta se ei kerro. Sitäpaitsi teillä on aggressiivinen vuorovaikutustyyli.

        Tasapainoinen talous, riittävä toimeentulo on hyvän elämän perusta. Ts. rahalla todellakin ON merkitystä.


    • 2xäiti

      Kyllä meillä tehtiin ehto automaattisesti. Molemmat eron sattuessa saa pitää ne mitä ENNEN avioliittoa on hankkinut.
      Muutenhan toinen voi todellakin juosta vain omaisuuden perässä.
      Muuta ei ole ehdossa mainittu, joten avioliiton aikana ja seurustelun aikana tehty omaisuus menee tasan.
      Helppoa ja yksinkertaista.

    • ÄlÄmeeTaiVietKaiken

      Naimisiin meno on jotenkin niin eilispäivää. Suurin osa päättyy eroon kuitenkin. Voihan sitä olla vaikka kihloissa eroon asti jos haluaa sitä sormusta pitää liiton merkiksi.

    • käänteispsykologiaa

      Ei kukaan normaali ihminen halua naimisiin mennessään ajatella, että entäs jos joskus tulee ero...Jokainen haluaa uskoa ja ajatella, että avioliitto kestää ikuisesti. Ihminen joka harkitsee ennen naimisiin menoa avioehtoa, ajattelee jo valmiiksi kaikki pahimmatkin vaihtoehdot mielessään, ja mahdollinen ero on niistä hänelle siis jo tuolloin yksi täysin ok ja valmis vaihtoehto. Tajusitteko? Avioehdon tehnyt ihminen ikään kuin jo alitajuisesti uskoo omaan avioliittoonsa vähemmän, kuin sellainen, joka ei ole sitä tehnyt. Avioehdon tehneet ihmiset myös sitten eroavat helpommin. Alitajuisesti he ovat jo naimisiinmeno hetkellä tiedostamattomasti ajatelleet, että ei tää kuitenkaan kestä, mutta olipas hyvä että tuli se avioehto tehtyä. Menikö jakeluun?

      • kunpi_ja_kanpi_kanpitti

        Ja tajuatko että ihminen joka ottaa vakuuksen tulipalon, varkauden jne jne. alitajuisesti uskoo että hänen omaisuutensa palaa, se ryöstetään jne. jne. aikas tappiomielialalla mennään.

        Saati sitten henkivakuutus, henkivakuutuksen ottanut ihminen lähtee joka aamu ulos sillä oletuksella että tänään se viimein napsahtaa.

        Jakelu saapui, saapuikos vastaus?


      • sara.1967

        "Avioehdon tehneet ihmiset myös sitten eroavat helpommin. "
        No höpönpöpön. Aivan päinvastoin. Yleensä omaisuus ja sen ositus erossa pitkittää eroa. Avioliittoa jatketaan, koska rakastetaan taloa/huvilaa/pankkitiliä enemmän kuin puolisoa. Vasta kun tietty piste on ylitetty, ero laitetaan vireille. Tuo piste on usein "haluan maksaa siitä, että pääsen sinusta eroon".


      • JärkiKäteenNiinHyväTulee
        sara.1967 kirjoitti:

        "Avioehdon tehneet ihmiset myös sitten eroavat helpommin. "
        No höpönpöpön. Aivan päinvastoin. Yleensä omaisuus ja sen ositus erossa pitkittää eroa. Avioliittoa jatketaan, koska rakastetaan taloa/huvilaa/pankkitiliä enemmän kuin puolisoa. Vasta kun tietty piste on ylitetty, ero laitetaan vireille. Tuo piste on usein "haluan maksaa siitä, että pääsen sinusta eroon".

        Sanoisin myös että avioehdon tehneet ovat muutenkin järkevämpiä eivätkä lähde liittoon pää täynnä vaaleanpunaista höttöä ja kuvitelmia jostakin ihmeellisestä satujen prinssi ja prinsessa elämästä. Järkevä ihminen selviää arjesta ja liitto kestää ne kovemmatkin paikat. Satuelämää odottava pettyy ja eroaa helpommin.

        Toinen syy jättää avioehto tekemättä on halu hyötyä taloudellisesti, ja silloin avioliitto on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu.

        Ja yksi pointti. Moni vanhempi murehtii sitä että heidän jälkeensä jättämä omaisuus voisi päätyä miniän/vävyn käsiin vaikka he ovat kaiken työn tehneet omia lapsiaan ajatellen. Tämäkin on nähtynä. Ja tuon takia sitten pitää tehdä lahjakirjoja/testamentteja joissa suljetaan avio-oikeus pois, mikä saa miniän/vävyn kiukuttelemaan kuinka "appivanhemmatkin eroa vain odottavat."


    • Älyääää

      Nykyään pitäisi olla sääntönä avioehto oli sitten kuinka persaukinen tahansa.
      Loppuisi tämä käkätys luottamuksesta. '
      YLI 50% avioliitoista päättyy eroon.
      Siinä fakta, jonka moni fiksu ymmärtää, vaikka olisikin löytänyt elämänsä suurimman rakkauden, jonka kanssa meinaa elellä hamaan loppuun asti.

      Kehenkään ei voi luottaa, edes itseensä 100%.

    • kerrankokenut

      Menin naimisiin 25 v sitten ja muistan kyllä miltä tuntui kun mies ehdotti avioehtoa. Tuntui aika karulta kun pidän itseäni niin umpirehellisenä ja työteliäänä naiseläjänä. No, minähän ihan oikeasti rakastin miestä, eli suostuin siihen vaikka oli vähän ontto olo - se epäluottamusfiilis tuli väkisinkin. Meillä ei kylläkään ollut edes erityisen erilainen varallisuustilanne, molemmilla oli oma asunto eikä vanhempienkaan varallisuudessa ollut erityistä eroa.

      No erohan siitä tuli. Mutta homma hoitui tosi helposti. En kyllä suunnittele meneväni naimisiin uudelleen mutta jos syystä tai toisesta niin kävisi niin haluaisin ehdottomasti avioehdon, olisi se mies sitten ihan missä taloudellisessa tilanteessa hyvänsä. En minä tarvitse kenenkään rahoja, enkä tietenkään rupea myöskään ketään elättämään. Huom! En myöskään laske jokaista euroa - mikä ehkä oli jonkinmoisena kivenä kengässä tuossa avioliitossani.

      Anna morsiamesi sulatella asiaa hetki. Ja voisittehan te esim. jokapäiväisissä menoissa jakaa kuluja vähän tulojenne suhteessa, silloin ei pitäisi olla mitään valittamista.

      Nyt joku ehkä vetää herneen nenään mutta tässä kohtaa ei kannata antaa periksi. Ole mies ja pidä pääsi. Kyllä niistä epäluottamusfiiliksistä pääsee yli jos vähän autat (siis henkisesti pidät hyvänä ja arvostat) ja annat aikaa.

      • Huomioita

        Tuo lienee melko pitkälti henkilökohtaista, kuten niin moni muukin asia. Jos minulle ehdotettaisiin avioehtoa pitäisin sitä täysin luonnollisena asiana, etenkin jos sen toisen varallisuus olisi omaani suurempi.

        Suhtaudun siihen kuten mihin tahansa vakuutukseen, ei sitä kukaan toivo, aivan kuten harvempi varmasti menee yhteen esim. väkivaltaisen tai muuten luonnehäiriöisen ihmisen kanssa, mutta todellisuudessa eri asioita tapahtuu lukuisista eri syistä, joten olisi lyhytnäköistä olla ottamatta todellisuutta huomioon. Jo täältäkin löytyy esimerkkejä vaikeista eroista ja niitä tosiaan tapahtuu ja joissain tapauksissa eron yhteydessä tuntuu että se toinen on aivan toinen henkilö kuin mitä silloin kun oli menty yhteen.

        Saati vielä, kuten jo itsekin totesit, jos puolisoiden rahankäyttökin on hieman toisista maailmoista. Itsekään en rahankäytön suhteen ole suurin nipottaja, mutta kuitenkin enemmän harkitsevalle puolelle kallistuva. Mutta kaikilla ei tunnu olevan oikein minkäänlaisia rajoitteita tai harkintakykyä. Ja toiset taas ovat esim. selvästi ahneempia kuin toiset.

        Jos kaksi erimaailmaista ihmistä sitten sattuu yhteen, niin voi olla että syntyy ongelmia jotka sitten eskaloituvat jos sukset menevät muutenkin ristiin.


    • näinseon

      Otsikko on ihan väärin. Minä laittaisin näin: Minä haluan avioehdon tuleva ja kohta entinen vaimoehdokkaani ei halua, jeps.

    • Turhakeavioliitto

      Se nainen tekisi varmasti avioehdon jos osat olisivat toisinpäin.

      Kaikkein varminta omaisuutensa turvaamiseksi on ettei mene ikinä naimisiin. Antaa onnenonkijoiden mennä muualle kalastelemaan, siinähän sen näkee kuinka raha ratkaisee.

    • VälilläVieraisVasemmalla

      Tai Minä haluan avioehdon ja OHOPS: Kuidas käsi käyb!

      • Vaihtoehtoja

        Sitten käyb. Tilanteesta riippuen summista joista puhutaan voi saada aika paljon maksullista irtoseksiäkin jos siitä lähdetään että moisesta pitää jossain muodossa kuitenkin maksaa.


    • ilman_omaa

      Yksi tuttu aina pyydystää rikkaita miehiä, eikä suostu avioehtoon. Siksipä on neiti edelleen (tosin parin lapsen kanssa). Nyt on taas uusi mies menossa, kihloissa ollaan. Saa nähdä kaatuuko kaikki taas avioehtoon.

    • köyhä_nainen

      Itse en menisi naimisiin, jos toinen ei suostu avioehtoon. Jos toinen on varakkaampi osapuoli, niin köyhempi osapuoli hyötyy joka tapauksessa liitosta, koska saa silloin korkeamman sosiaalisen tason, mihin muuten yltäisi. En ymmärrä, miksi toiselta pitäisi viedä sen lisäksi puolet kaikesta siinä vaiheessa, kun tulee ero (50 %:ille).

      Itse olen köyhä, ja siitä huolimatta hyväksyisin avioehdon. Tosin en ole avioitumassa. Vapaus ylittää rahan hyödyt. Ja parasta ennen päiväyksenikin meni jo...

    • Avovaimo83

      Myös minä olen, ja tulen olemaan pienituloisempi osapuoli meidän suhteessa. Siitä huolimatta haluan ehdottomasti avioehdon jos mennään naimisiin.

      Me ollaan pidetty raha-asiat mahdollisimman erillään rakkausasioista, koska ei me olla suhteessa hyötyäksemme toisen rahoista. Mun mielestä isotuloisempi saa käyttää ylimääräiset rahansa omiin juttuihin, kunhan maksaa puolet kaikesta yhteisestä.

      Toki esim. jos hankitaan asunto, mies voi ottaa isomman lainan, mutta samassa suhteessa hän myös omistaa talosta enemmän.

      Raha-asioista ja avioeron mahdollisuudesta (joka on aina olemassa!) pitää keskustella suhteessa vain järjellä, ilman tunnepuuskia. Sitten voi tunnepuolella rakastaa vapaasti ja rennosti, ilman taloudellista ripustautumista. Jokaisen pitää itse tulla toimeen palkalla tai yhteiskunnan tulla. Ei ole puolison homma elättää aikuista ihmistä. En kyllä edes ymmärrä avioliittolakia ja elatusvelvollisuutta: sehän on ihan vanhanaikaista, sopii aikaan kun nainen oli vain kotiemäntä jolla ei ollut omaa (työ)elämää.

      Eri juttu jos puoliso sairastuu: silloin toki elättäisin niin kauan kunnes pääsisi taas jaloilleen/töihin/tuille.

    • nainen82naimisissa

      On huvittavaa lukea kyseistä keskustelua. Nykyään ei ole mikään pakko mennä naimisiin. Hyvässä parisuhteessa voi elää lopun elämäänsä ilman papin aamenta. Viestiketjussa myös painotetaan naisen rahan halua, mutta olen huomannut että alkaa usein olemaan myös niin päin, että miehet haluavat loisia muijien tienaamien rahojen turvin ja eivät useimmat edes silti hoida niitä lapsia, kuten kotiäideiltä ennen odotettiin. Olen itse aina ajatellut, että ehdottomasti jaan hyvät ja huonot päivät puolisoni kanssa ja jos rahaa on enemmän, niin mielihyvin hemmottelen perhettäni ja varsinkin miestäni. Tiedän myös, että hän tekisi samoin minulle. Rahaa ei voi hautaan viedä ja sitä ei kannata palvoa. Jos ensimmäinen ajatus avioliittoa ajatellessa on avioehto, kannattaa elää avoliitossa. Vuosien varrella se luottamus kasvaa ja voi lahjoittaa rahat sekä omaisuutensa lapsille tai vaikka kulkukissoille, jos kumppanilleen ei halua niitä antaa. Ihmiset ajattelevat nykyään vain minä minä minä. Pitäisi olla että yhteisen perheen hyväksi ja tuleville sukupolville sekä yhteisen vanhuuden hyväksi. Itselläni oli varallisuutta ja jaoin sitä puolisoni kanssa jo ennen avioliittoani. Koska hän oli huonommissa varoissa ja vähemmän opiskellut kun yhteen mentiin, autoin häntä paremmin tienaavana opiskelemaan, hankkimaan haluamaansa työtä ja nykyään hän tienaa hyvin. Tasa-arvoa voidaan ajaa suhteessa monin tavoin ja keskustelulla pääsee pitemmällä kuin epäilyllä.

      • naimi.sissa

      • voijaeivoi

        Siinä vaiheessa kun toinen osapuoli kiikuttaa eropaperit käräjäoikeuteen, ei toinen osapuoli enää voi hukata omaisuuttaan. Jos hukkaa, niin omaksi vahingoksi menee ja tarvittaessa lahjoitettu omaisuus takavarikoidaan. Ositus tehdään sen päivämäärän mukaisten varallisuuden ja velkojen mukaisesti, jolloin eropaperi on toimitettu käräjäoikeuden kansliaan.


      • VOISAATANANSENTÄÄN

        Kyllä hyvässä parisuhteessa voi elää lopun elämäänsä, mutta myös avopuolisoiden tulee tehdä paperit omaisuudesta eron sattuessa. Kaikki mustaa valkoisella, esim asunto, jos on molempien maksama, niin pitää näyttää toteen 50/50. Kaikki muu omaisuus, irtaimisto, auto ja hankinnat. Noista saa myös avoparien kesken mehevän riidan aikaiseksi ja näissä yleensä voittaa vain tuomarit


    • pysytäänasiassa

      Huomauttaisin edelliselle, että rahat ja rakkaus kannattaa pitää erillään eli kyllä avioehto kannattaa tehdä. Se ei mitenkään estä jakamasta varallisuuttaan puolison kanssa, ei estä toisen hemmottelua, lahjojen ostamista tai taloudellista tukemista tms. Lisäksi yllätys, yllätys : avioehdon voi aina halutessaan purkaa kokonaan tai sitä voidaan tarpeen mukaan muuttaa.
      Tasa-arvoon ja keskusteluun avioehto ei liity millään tavalla.

    • Viisaasti

      ILMAN MUUTA AVIOEHTO. Se mitä olet aiemmin tienannut on ja pysyy sinulla.
      Mutta mahd. yhteisen lapsenne varalle ei kannata tehdä sitä testamenttia jonka minä naisena tein. Että lapsi perii ennen minua. Jäin leskeksi ja en perinyt mieheni pientä osuutta vaan se meni pojalleni. Koska omaisuutta ei ollut paljon olisin tarvinnut sen osan jäädessäni yhteisen vauvamme kanssa kaksin yhteisine velkoineen.
      Avoliittoon ei kannata mennä sillä siinäkin joutuu maksamaan kihlatulle tasinkoa jos ero tulee. Ja perinnöt menee puolison vanhemmille. (jos ei ole testamenttia). Siitäkin kokemusta on. Jos vielä uskallan naimisiin 3. kerta niin minut perii vain omat lapseni.
      Omaisuudet pidetään erilään. Arki talous jaetaan ja koko muu elämä.

      Minun miehilleni tämä ei ole ollut este naimisiin menolle.

      • mekkk

        Avoerossa ei tarvitse maksaa mitään tasinko tai hyvitylsiä ilamn oikeuden päätöksiä ja lukekaa se avioliittolaki uudestaan ja ymmätäkää mitä siinä sanotaan. Itse meiehnä olen ollut naiseni kanssa jo yli 25v ja yksi lapsi joka aikuinen ja jos ero tule niin avoliitossa vain yhteinen omaisuus jaetaan ei muuta. LApsemme periin jos meistä aika jättää. Jos haluaa enemman avoerossa niin oikeuteen on mentävä ja se joka haluaa jotain joutuu tosidtamaan että toinen on vaurastunut avoliiton aikana. Kannttaisi lukea näitä avoeron johdota tulleita oikeuden päätöksi ennen kun vaatiin hyvitylsiä. Avoerossa lain mukaan ei ole pakko maksaa mitää ex avokille. Aviliitossa pn kaikkein tärkeitä että easim. asunto on molempien nimissä.


    • kokemuksellakerron

      Tee avioehto, se on siinä. Rahanahneet naiset katoavat tai sitten tekevät abortin ja katoavat. Sitä ahneutta ei aluksi edes huomaa mutta kyllä se sitten valkenee.

    • sdfgfgfdfdsdfds

      Mene sen toisen kaa, se muija hoitaa sen eron tod näk.

    • Catherine.epee

      Hei, kerronpahan omakohtaisen kokemuksen:
      Isäni tilasi ajan tuomarille juuri avioehto tekemään. Perin ajan ja isäni suuttui ihan silmittömästi ja varasi uuden ajan. No menin ja änkyttelelin... No kun minun pitäisi tehdä avioehto, ja en unohda tuomarin sanoja:

      Tiedätkö, juuri avioehto on naisen tai miehen paras henkivakuutus (silloin en toki ymmärtänyt) mutta avioehdosta tulet huomaamaan rakastaako tuleva aviomieheni minua vai mahdollista tulevaa omaisuutta (vanhempani ovat varakkaita)... Olen vielä ainoa lapsi.

      Juuri tänään 2.2. menimme kihloihin 36 v sitten ja aviovuosia kesällä tulee 34 täyteen.
      Joten suosittelen lämpimästi avioehtoa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, meillä jokaisella on se pimeä puoli... Siksi on hyvä turvata oman taloutensa.

      Nyt olen ostamassa omalla nimelläni kakkosmökin, mihin on autotie perille. Eihän sitä koskaan tiedä, jos mieheni rakastuu naiseen jolla ei ole makkaroita vyötäröllä...

      Tsemppiä hyvälaatuiseen elämään suojaamalla omaa omaisuutta. Pojalleni tulen myös tekemään samalla tavalla kuin isäni aikoinaan.

      • Huomioita

        Näin juuri. SItä on etenkin alkuhuumassa vaikea ajatella myös käytännön asioita, mutta totuus on, että monen kohdalla niistä mahdollisessa myöhemmissä myrskyissä on sitten hyötyä.

        Ei avioehdon käyttäminen ole mikään epäluottamuslause tai turmion manaaminen tai alitajuinen toivominen sen enempää kuin vakuutuksenkaan ottaminen. Ihmiset muuttuvat ja erotilanteessa heidän huonoimmat puolensa voivat nousta esiin.


    • järkipeliäJArakkautta

      Me emme ole avopuolisoni kanssa naimisissa ja olemme olleet yhdessä toukokuuhun mennessä 10 vuotta. Toinen on insinööri 31v. ja toinen leipuri-kondiittori 30v, molemmat ovat rivityöntekijöitä, ei mitään yrittäjiä.

      Siitä huolimatta olemme tehneet "avioehdon" ihan vaan kaksi aikuista ihmistä sopineet MUSTAA VALKOISELLA, että jos ero tapahtuu: molemmat pitävät oman omaisuutensa: esim, autot & moottoripyörät yms, vastaavat omista veloistaan, kenelle perheen koira jää ja että talo sekä siihen liittyvä omaisuus menee puoliksi ilman ylimääräistä kädenvääntöä yms.

      Siinä ei ole mitään pahaa että toinen tai molemmat osapuolet haluavat vastata omastaan niin hyvässä kuin pahassa.

      Olemme sopineet, että mennään naimisiin vasta jos ja kun saamme lapsen ( jos päädymme niitä tekemään tai jos edes pystymme niitä saamaan). Ja sittenkin avioliiton myötä teemme uuden avioehdon.

      Jos ero tulee, onko se sitten sopuisa tai myrskyisä, sillä ei ole väliä; on hyvä olla yhteiset raamit joita molemmat noudattavat. Se vain tahtoo olla niin että kun parisuhteen hautajaispäivä koittaa niin suurin osa ihmisistä ei enää muista tai kunnioita asioita jotka on vain sovittu ja suunniteltu suullisesti, SE ON KYLMÄ FAKTA! Meistä eroehdot on hyvä tehdä ennakkoon kirjallisina ja sitovina. Se on järkevä aikuismainen tapa toimia.

      Se että olemme ajoissa sopineet asioista tulevaisuuden varalle lain avulla kirjallisesti mustaa valkoisella ei vähennä toisiimme tuntemaa turvallisuudentunnetta tai rakkautta.

    • yhdessä_sovittu

      Jos et kykene sopimaan avioehtoa naisesi kanssa keskustelemalla yhdessä niin sulle olisi parempikin ratkaisu olemassa:

      osta muovinen pumpattava Barbara

      Tämä varmasti taipuu sinun tahtoosi ilman vastustusta. Eikä "naisen" sukukaan häiritse.
      Et tajua, että avioehto on vapaasti tehtävä sopimus jonka tekee molemmat osapuolet yhdessä.

      Meillä on selvä yksinkertainen sopimus, kumpikin pitää omanaan avioliittoa edeltävän varallisuutensa. Avioliitossa hankittu varallisuus on yhteistä josta lapsemme aikanaan saa perinnön. Avioliiton aikaiset velat hoidamme yhdessä.

      Avioliittoamme edeltävä varallisuus menee kummankin oman tahdon ja päätöksen mukaan. Me ei riidellä rahanjaosta, koska ei sitä niin paljoa ole, että siitä tulisi kunnon AIHE. Toki avioehtoon löytyy omat järkiperäiset syytkin, mutta niistä ei enempää tällä palstalla. Pääasia on se, että avioehto tehtiin YHDESSÄ keskustellen ja sopien, mukana oli kyllä myös asianajaja varmistuksen vuoksi.

      Nyt kaikki on selvää, ei synny riidan syitä kummankaan puolelta. Nyt voimme keskittyä avioliittoomme ja lapsiimme. Nyt ei edes avioero eikä toisen ennenaikainen kuolemakaan tuota varallisuusriitoja aiheuttavia yllätyksiä. Uskomme toimineen viisaasti varautuen ennakkoon epämiellyttäviltä muutoksilta.

      Usein sanotaan "sitä saa mitä tilaa". Meillä tämä merkitsee sitä, että tilasimme aviosovun elämäämme yhteisesti sopien kaikesta.

      • Tällaisenkin.nähnyt

        "Meillä on selvä yksinkertainen sopimus, kumpikin pitää omanaan avioliittoa edeltävän varallisuutensa"

        Ei kai vaan liian yksinkertainen?

        Avioehtosopimus TÄYTYY tehdä kirjallisesti. Se PÄIVÄTÄÄN ja ALLEKIRJOITETAAN. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on TODISTETTAVA se oikeaksi. Avioehtosopimus tulee VOIMAAN VASTA, kun se toimitetaan MAISTRAATTIIN REISTERÖITÄVÄKSI.

        Jos avioehtosopimusta ei ole rekisteröity, se ei ole voimassa ja paperi on täysin arvoton. Kuinkahan monella on rekisteröimätön sopimus, jonka kuvittelevat riittävän..


      • asiat_hallinnassa
        Tällaisenkin.nähnyt kirjoitti:

        "Meillä on selvä yksinkertainen sopimus, kumpikin pitää omanaan avioliittoa edeltävän varallisuutensa"

        Ei kai vaan liian yksinkertainen?

        Avioehtosopimus TÄYTYY tehdä kirjallisesti. Se PÄIVÄTÄÄN ja ALLEKIRJOITETAAN. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on TODISTETTAVA se oikeaksi. Avioehtosopimus tulee VOIMAAN VASTA, kun se toimitetaan MAISTRAATTIIN REISTERÖITÄVÄKSI.

        Jos avioehtosopimusta ei ole rekisteröity, se ei ole voimassa ja paperi on täysin arvoton. Kuinkahan monella on rekisteröimätön sopimus, jonka kuvittelevat riittävän..

        Et siis ymmärrä lukemaasi tekstiä? Minähän kirjoitin avioehdostamme seuraavasti:
        "Pääasia on se, että avioehto tehtiin YHDESSÄ keskustellen ja sopien, MUKANA oli kyllä myös asianajaja varmistuksen vuoksi."

        Luuletko, että asianajaja ei tunne menettelytapoja ko. asiassa? Kyllä meillä oli asianajaja varmistamassa, että kaikki menee laillisesti niinkuin pitääkin.
        Asianajaja varmisti sen, että avioehtomme ei sisällä mitään hämäriä temppuja varallisuusjärjestelyissä.
        Tämä on kummankin aviopuolison etu. Ei tule siis tulevaisuudessakaan odottamattomia varallisuusriitoja kun asiat on ennakkoon sovittu molempien puolisoiden avioliittoa edeltävästä varallisuudesta.
        Avioliiton aikana hankitut varallisuudet ja velat meillä on yhteisiä ja nämä menevät avioliitolain mukaan puoliksi (50/50 %). Tämä ei ole meille ongelma eikä riidan aihe koska luotamme suhteen pysyvyyteen. Meillä ei ollut suurta varallisuuseroa avioituessamme joten teoriassa mahdollinen avioerokaan ei tuota "hävinnyttä" katkeraa osapuolta.

        Avioehtohan tehdään useimmin mahdollisten eroriitojen välttämiseksi. Me olemme varmistaneet sen, että varallisuusriitoihin ei ole mahdollisuutta koska asiat on jo sovittu ennakkoon niin selvästi.
        PS. avioehdolla ei voida sulkea pois "henkisiä yhteensopivuus riidan syitä". Avioehtohan vaikuttaa vain varallisuusjärjestelyihin ei "isänä ja äitinä" olemiseen.


    • Tällaisenkin.nähnyt

      Kyllä minä lukemani ymmärrän ja kirjoittamani olikin tarkoitettu enempi yleistykseksi, kuin sinulle.
      Olen vierestä nähnyt eroprosessin, jossa avioehtosopimus oli tehty ja kaiken piti olla kunnossa. Ja oli tehty asianajajan avustuksella, koska oli hieman monimuotoisempi kuin ihan perussopimus.
      Syystä, tai toisesta (sitä en tiedä) sopimus oli kuitenkin jäänyt rekisteröimättä. Sillä, että asianajaja oli avustanut, ei ollut pienintäkään merkitystä. Avioehto ei siis ollut voimassa ja kaikki jaettiin tasan. Enempää selittelemättä kerron vain, ettei homma ei todellakaan mennyt oikein. Kumpi sukupuoli rahasti kumpaa, jääköön sekin mainitsematta. Ei muuten puhuttu pikkurahoista, jos pitkästi yli 2 miljoonan omaisuutta ei sellaiseksi lasketa.

    • Anonyymi

      vmäisin tilanne on avioitua puolison (yl. nainen) kanssa joka on tuloiltaan ihan toista maata. rakkauden huumassa sillä ei katso niin suurta merkitystä olevan mutta ootas kun 20v on mennyt. tähän ajaa vielä se että tyypit on luonteeltaan ja ajatusmaailmaltaan myös yhtä erilaiset.

    • Anonyymi

      Paras tapa suojata oma varallisuus on avioehto, osin tämän takia myös avopuolisoni (nainen)halusi naimisiin ilman ehtoja ja näin avioliitto jäi. Minä halusin säästää oman tulevan perintöni joka sentään useita kymmeniä tuhansia. Toki nainen on kanssani vieläkin eikä ole erohaluja ollutkaan.

    • Anonyymi

      Joko olette eronneet?

    • Anonyymi

      Fiksu haluaa/tekee avioehdon, jos toinen ei halua on konnuudet mielessä. Jokainen tervepäinen haluaa turvata oman tai vanhempiensa vaurauden/rahat ja tulevan perinnön, se ei kuulu aviopuolisolle. Eikä avioehdolla ole mitään tekemistä luottamuspulan kanssa, siinähän ajattelee vain omaa parasta.

    • Anonyymi

      aivan oikein jos ei halua avioehtoa niin saa mennä. Se ei ole epäluottamuslause vaan oman omaisuuden turvaamista mikä on ehkä hankittu ennen avioliittoa ja ennen sitä tulevaa vaimoa

    • Anonyymi

      Jos minä joskus naimisiin menisin niin kyllä avioehdon tekisin vaikka itse saattaisin olla se persaukinen osapuoli.

    • Anonyymi

      Jotenkin vinoutunut käsite että kaikki on avioliitossa yhteistä jos ei sitten ole kimpassa maksettu saman verran. Tiedän yhden tuttavani avioeron jossa miehen vaimo oli vaatinut jopa puhelinosakkeesta puolta ja miehen autosta vaikka mies oli ne ostanut jo ennen avioliittoa ja omilla rahoillaan. No, muija ei ollut niistä rahaa saanut.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naisen keho ei ole miehen oikeus

      Miesten seksuaalisten tarpeiden täyttäminen ei ole naisten tai yhteiskunnan velvollisuus. Seksi ei ole kenenkään oikeus. https://www.hs.fi/mielipide/a
      Sinkut
      299
      2076
    2. Pelkäsin Sinua

      Nainen, siksi pakenin eikä meistä koskaan tullut mitään 😓. Pidin liikaa sinusta, niin siksi pelkäsin. Tiedän että meistä olisi tullut jotakin hyvää j
      Ikävä
      44
      974
    3. Naiset tulleet liiankin itsenäiseksi

      Naisten asema on Suomessa yliarvostettua ja tämän kyllä huomaa naisten käyttäytymisestä.
      Maailman menoa
      374
      867
    4. Nainen tuutko mun vaimoksi

      Ostin jo sormukset ja rakastan sinua ♥️♥️♥️♥️
      Ikävä
      54
      781
    5. Erdogan haluaisi Suomen nyt Natoon

      Tuokin ukkeli on melkoinen tuuliviiri. Vielä muutama päivä oli ihan eri mieltä kuin tänään. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009358534.html "Turki
      Maailman menoa
      324
      732
    6. Hyvää iltaa

      Onko tullut edistymistä kaivattunsa kanssa? Tämä kysymys erityisesti yhdelle miehelle täällä. :)
      Ikävä
      88
      718
    7. Jos nainen et olisi tuollainen mörökölli

      Meistä olisi tullut vähintäänkin hyvät ystävät. Taidat suhtautua kaikkeen liian vakavasti, mietit liikaa ja rakennat itsellesi henkisen umpikujan.
      Ikävä
      42
      698
    8. Miksi mies et voisi vaan

      ottaa yhteyttä suoraan kun selvästi kaipaat? En pure.
      Ikävä
      47
      678
    Aihe