Tapasin viime kesänä aivan tajuttoman ihanan kundin ja rakastuin häneen suinpäin.Elämäni oli täydellistä kun vain sain olla hänen kanssaan ja rakastaa häntä.Hänkin sanoi rakstavansa mua. Ennen kuin edes itse tajusinkaan,huomasin olevani täysin hänen pompoteltavissaa mutta jotenkin olin vain niin sokeasti rakastunut etten välittänyt tai edes ymmärtänyt tilannetta.Pelkäsin niin paljon menettäväni hänet ja vaikka hän kohtelikin minua paskamaisesti en välittänyt,koska en vain pystynyt olemaan ilman häntä. Sitten yhtäkkiä hän ei enään vastannut viesteihini ja niin sanotusti jätti minut kertomatta edes minulle. itkin kahden kuukauden ajan melkein joka päivä ja kaipasin häntä niin paljon ettei mistään tullut mitään. Koko syksyn kaipasin häntä ja mietin häntä joka päivä,kunnes nyt jouluna sain häneltä viestin,jossa hän pyysi anteeksi käytöstään ja kysyi jos haluaisin nähdä. Ja arvatkaa vaan halusinko... menin aivan sekaisin kun huomasin viestin olevan häneltä,itkin ja nauroin vuoron perään. Vastasin hänelle,mutta hän ei kuitenkaan taas kerran vastannut mulle ja olin aivan murtunut.nyt uutena vuotena hän kuitenkin soitti ja halusi nähdä ja mä tietysti suostuin. Olimme molemmat kauheessa kännissä,mutta kun taas näin hänet... tunteeni häntä kohtaan olivat taas yhtä voimakkaat ja vaikka tiesin ettei hän varmaankaan halunnut musta juuri muuta kuin panoa en välittänyt koska en vaan pysty päästämään irti.Aamulla hän taas käyttäytyi kuin ei tuntisi mua,mutta illalla aivan päinvastoin. Haluaisiko joku ihana ihminen kertoa,että miten oikeen pystyn pääsemään hänestä irti?? tiedän olevani säälittävä ja oon saanut kuulla siitä myös kavereilrani,että mun pitäis unohtaa tommonen kusipää,mutta en vaan pysty. Ja jotenkin vielä kuvittelen,että meistä voisikin vielä tulla pari... Mitä mä teen,miten pystyn pääsemään irti? mikä ylipäätään saa minut roikkumaan sellaisessa kusipäässä ja vielä rakstamaan häntä?? Ei helvettimitä mä teen... ja nytkin mietin,että txt hänelle ja kysyisin että mitä vittua hänen päässään liikkuu,vaikka en varmaan saisi edes vastausta.Mutta kaikesta huolimatta haluan nähdä hänet vuielä,koska en vaan pysty unohtamaan..Mitä mun pitäis tehdä?? Olen myös yrittänyt katsella muita jätkiä,mutta kukaan muu ei tunnu miltään... Miten ensirakkauden yli pääsee ja tuska ei todellakaan helpottanut puolessa vuodessa ja nyt kun näin hänet taas olen taas alussa kun hän on niin selvänä mielessäni..En kestä tätä tuskaa.
Miten pystyn päästämään irti?
you broke my heart
51177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän tapauksesi erittäin läheisesti. Tapasin yhden "ihanan" tyypin n. 2,5 vuotta sitten. Rakastuin häneen saman tien. Vuosi, jonka vietimme tiiviimmin yhdessä oli aivan karmaiseva näin jälkeenpäin ajatellen: kohteli kuin huoraa. Tuli, pani ja meni. Soitti silloin kuin huvitti, minun oli turha edes yrittää soittaa. Ei vastannut viesteihin, ja harvemmin soittoihinkaan. Välimme lämpenivät kuitenkin taas pari kuukautta sitten. Puhuimme pitkään puhelimessa useina iltoina peräkkäin vaikka emme olleet nähneet lähes vuoteen ja hän vastasi minulle kun soitin. Hän vakuutteli olevansa vapaa, haluavansa minut takaisin ja puhui yhteisestä tulevaisuudestamme. Pari viikkoa sitten kuitenkin todellisuus iski vasten kasvoja, tai oikeammin vasten korvia. Yhtenä iltana soittaessani hänelle, hänen TYTTÖYSTÄVÄNSÄ vastasi pahaa-aavistamattomana. Olimme molemmat aivan ymmällämme ja meillä oli vaikeuksia uskoa toistemme puheita. Tämä mies oli kertonut minusta tyttöystävällensä, minä taas en tiennyt tyttöystävästä ollenkaan. Tosin ei tyttöystäväkään tiennyt poikaystävänsä aikeista minua kohtaan. En usko, että tyttöystävä uskoi minua, vaan piti minua jonkinlaisena kateellisena henkilönä. Totuus on kuitenkin se, että olen loppujen lopuksi erittäin helpottunut saadessani tietoon exän todellisen luonteen. Olen koko ajan tiennyt hänen olevan todellinen paskanpuhujapilluhaukka, mutta tuo temppu ylitti villeimmätkin odotukseni. Kerron tämän siksi, että ymmärtäisit miksi on tärkeätä osata päästää ajoissa irti. Ihanalla kundillasi voi nytkin olla kymmenen muijaa jonossa. Hän vaikuttaa lisäksi narsistiselta, hehän harvemmin ottavat toisten tunteet huomioon. Voin sanoa, että minun tilanteeni oli 100% samanlainen tilanteesi kanssa...Itse olin exäni kanssa huonon itsetunnon ja masennuksen takia. Ehkä sinunkin olisi syytä mennä juttelemaan jonkun asiantuntijan kanssa, jotta saisit asiasi kuntoon. UNOHDA KOKO JÄTKÄ! Helppoa se ei ole, mutta kannattavaa!!!
No no. Ei saa yleistää, meitä potentiaalisia suh normaaleja on myös olemassa, eihän parisuhteita olisi muuten. Muuten olen kyllä samaa mieltä. Rakastuminen on vaarallista huumetta kun tunteet jyllää. Aivot valuu nilkkoihin silloin kun niiden pitäisi olla terävimmillään. Alkuperäisen tekstin kirjoittajan pitää jättää tuollaiset nulikat ja etsiä kunnon äijiä,joita onneksenne löytyy vielä.
se käyttää sua vain pussien tyhjennykseen. tietän tietän, olen itte ollu samassa tilanteessa.mut jotenkin vaan silmät aukes-Esim. ei siis suostu tuntemaan kikkelöinnin jälkeen> maksullisia naisia ei tunneta jälkeenpäin-mieti sitä. noh, jos viitit ja voit olla panopuuta, siitä vaan-jätä sitten tunteet ittekkin pois.
Nyt saat hepulin, kun kerron mielipiteeni...mutta kirjoitit varmaan tänne saadaksesi mielipiteitä.
Se mitä kirjoitat tapauksestasi: Takana puoli vuotta ja tuskin olette asuneet yhdessä..?
Yritä helpottaa oloasi sillä, että pistät tämän "suhteenne" realistisiin mittasuhteisiin. Ensinnäkin rakkautesi kohde on luultavimmin nuori ja parhaassa menoiässä. Hän ei kykene sitoutumaan vielä.
Toisekseen kun kuvailet omaa olotilaasi, se viittaa enemmän läheisriippuvuuteen, kuin rakkauteen. Aidosti rakastunut ihminen ei takertumalla takerru alle puolen vuoden jälkeen kehenkään, ja anna polkea ihmisarvoaan siten, kuin sinä teet. Näistä asioista on oikeasti hyvä puhua auttajan kanssa, että tulevista ihmissuhteistaan oppii erottamaan oikean rakkauden ja riippuvuuden. Näin sinua ei käytetä hyväksi jatkossa ja rikota parissa vuodessa ihan kokonaan.
Yritä jaksaa.
...Ota uus, unohdat entisen!