Puolisoonne parisuhteessa. Ei oteta huomioon vuokraa eikä ruokapuolta koska ne on itsestäänselviä pakollisia kuluja. Ostatteko vaikka bensaa naisen autoon jos tarvii?
Paljonko olette käyttäneet rahaa
puoliso
61179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Puolisollani on käyttöoikeus tiliini. Saa käyttää rahoja kuin omiaan.
"Ei oteta huomioon vuokraa eikä ruokapuolta koska ne on itsestäänselviä pakollisia kuluja. " Kyse on ilmeisesti avoparista ja mies jutteleekin puolisosta?
Avo- tai avioliitossa elävät parit voisi varmaan vastata tarkemmin kysymykseen. Tällä palstalla olevilla ei kaikilla ole ollut edes koskaan parisuhdetta.
Meillä oli 50:50 systeemi 10v. Hieman oli pakko poiketa siitä muutama kuukausi hoitovapaan aikana. Omat tilit jne. Toki joskus saattoi ostaa jotain kivaa toiselle jos halusi hemmotella. (En antaisi ikinä pääsyä tililleni kenellekään.)
Tuota ajatusta, sun ja mun -rahat.. ei vaan tajua.Oikeasti, jos asutaan saman katon alla niin eikö se ole vain ihan taloudellisessa mielessä molemmille hyvä että palkat menee samalle tilille niin saadaan maksimi hyöty.
Jos miettii siis että molemmat saa 1500e eli 3000e/kk.
Jos sovittaisiin että rahat on yhteisiä niin 3000e/kk käytössä.Sitten taas on sovitaan että 50:50 niin äkkiä tuosta 1500e jää 800-100e, riippuen mitä kuluja molemmille tuhlattavaksi.Ei vain mene jotenkin päähän miten tuo on järkevämpää.
Tilanteen saa vielä vaikeammaksi jos toinen saa nettona 1200e/kk ja toinen 2000e/kk.Tuolloin yhteisen hyödyn saaminen haastelisempaa koska toisella on huomattavasti vähemmän laittaa 50:50 systeemillä pottiin.
Ja ok, olkoot sitten niin että jotkut haluavat elää noin ja kokevat sen hyvänä.
Enemmän itsestäni tuossa nostaa päätä ajatus missä raha menee parisuhteen edelle.Siinä nipotetaan siitä mitä minä olen ansainnut ja mikä minulle kuuluu.Siinä ei haluta jakaa sitä hyvää minkä on saanut aikaiseksi, kumppannin kanssa.
Itselleni raha on maksuväline, ei asia mikä menee yhteisen hyvinvoinnin ja rakkauden edelle.Itselleni on ok että nainen tienaa esim.1500e tai 1200 kuukausi nettona kun itse saan 2000e.Olen valmis laittamaan omani peliin koska elämä on yhteinen.
Kaikki miehet eivät halua maksaa enempää, vaikka tienaisivatkin enemmän. Esim. Tässä tapauksessa tuloissa oli iso ero, mutta puolet maksettiin ja elettiin siis hieman erilaista elämää, koska toisella vain oli varaa elää "leveämmin". Ei huonotuloisempi voi vaatia toista maksamaan enempää, ainakaan minun mielestäni. En myöskään luota kehenkään maailmassa niin paljon että antaisin omat rahani käyttöön, vaikka jakaisinkin kotini ja sänkyni ja yhteinen lapsikin olisi.
Sulla ei silloin ole ollut elämänkumppania koskaan...ainoastaan yhtiökumppani.
Jäikö sulle edes osake-enemmistö eli lapsi? =))
Mulla oli elämänkumppani, mutt ei sovittukaan elämään koko elämämme yhdessä. Sopu ero, kun rakkaus hiipui. Mulla paloi iso tukku rahaa siinä avoliitossa. En kadu vaikka emme enää olekaan pari, ystävyys jäi. Olin paljon nuorempi miestäni ja elämänkokemusta mulla ei ollut, joten pissis ja aikuinen mies...ajatusmaailmat aika erilaisia. Voin lähes kokonaan syyttää itseäni ja itsepäisyyttäni siitä ett kasvettiin erillemme...lukuisten sanasotien myötä, jotka pääsääntöisesti aloitin.
Raha-asioista olen samaa mieltä yhä, samoin kuin "mies30vuotias" koska yhteiselämä on yhteinen sijoitus!
Ei samassa talousedessa voi olla onnellista kahdenkerroksen väkeä! Silloinhan se raha on tärkeämpi kuin rakkaasi!
Nyt menen nukkumaan, olen sairauslomalla...!
Hyvää yötä!
Sun tarinassa on paljon samaa kuin mun :)
Mutta raha-asiasta en varmaan pystyisi joustamaan, vaikka olisi kuinka ihana mies. Tämä mun malli on osittain sama mitä omat vanhemmat ovat noudattaneet 30 aviovuotensa aikana.
"Ei huonotuloisempi voi vaatia toista maksamaan enempää, ainakaan minun mielestäni."
Juurikin noin. Ehdottomasti samaa mieltä.
Oon kuullu myös prosenttijaosta, että tietty määrä prosenteista liksasta aina yhteiseen kassaan. Toisena että "oman harkinnan mukaan" joka kuukausi ja sitten lasketaan yhdessä mihin on yhteisestä kassasta varaa. Molemmat mun mielestä epäreiluja.
Monilla on jo ennen pariutumista omia velkoja yms. Eihän nyt niitäkään jaeta ja niihin menee joka kuukausi summa x. Jokainen vastaa omasta taloudestaan ja esim. luottotiedoistaan. Ei sitä vastuuta voi jakaa.
Yksi tuttu pariskunta teki niin että yhteiset rahat menevät tilille jota vain mies käyttää ja hallinnoi naisen taloutta täysin antaen rahaa tarpeen mukaan. Tämähän on täysin naisen alistamista omaan kontrolliin. En ikinä suostuisi. Sen verran feministiä mussakin on että mies ei vie mun liksaa ja minä vikise. :P :)
Ei tietenkään se heikommassa taloudellisessa tilassa oleva voi vaatia; mutt sanonpa vaan että kyllä sellaisessa parisuhteessa ja yhdessä asumisessa : on hitosti vinoutumia jos toinen joutuu ns. armopaloja nauttimaan. Mun eka avomies teki tilapäistöitä, koska muuta ei saanut, 1-4kk töitä sitt työttömyysturvalla n.kuukauden ja taas löytyi jotain työtä. Kädestä suuhun elämää ja mies elätti mua...kitisemättä.
Siinä vaiheessa minä myin faijalta lahjaksi saamani auton pois. Se oli varmaan kaikkien muiden mielestä virhe...minusta ei ollut! Sain kaikkea sellaista jota kaipasin talouteemme ja toi taloudellista vakautta pitkäksi aikaa.
Autosta sain enemmän rahaa mitä mies tienasi vuodessa. Eikä mulla olisi ollut varaa edes pitää sitä autoa: vakuutuksia, huoltoja, talvirenkaat, öljyt jne.
Auto olis ollut pelkkä menojen lisääjä, joten jouti menemään. Kai joku sentään osaa ajatella asiasta samoin kuin minä? Ajattelen yhä samoin, ei ole mieli muuttunut.
Niin, tuosta että huonotuloisempi ei voi vaatia toista jakamaan rahojansa niin ei tietenkään voi.Se olisi omien rahojen kohdalla jopa hieman törkeetä ja tuossa se onkin miksi kyseinen ajatus myös hieman kalskahtaa ajatukseeni.Silloin raha on määrittävä tekijä ja jonkinlainen "seinä" parisuhteessa.Eletään yhdessä mutta ei sitten kuitenkaan.
Ja noista veloista sen verran että useimmiten veloistakin tulee yhteisiä, kun vaihdetaan yhteiseen asuntoon tai autoon/autoihin.Ja tietysti, ainahan esim. auton voi rekisteröidä uudestaan molempien nimiin.
Eikä noiden yhteistenrahojen hallinointi nyt noin sovinistista kyllä kuuluisi olla.Kyllä molemmilla pitää olla pääsy tilille ja kortit sinne.Molemmat saa käyttää, tietysti edellyttäen että on yhteinen linjaus rahan käytöstä.Korkokenkiä taikka tv:tä ei lähdetä siis ostamaan koska teki mieli shoppailla :D
Ei vois vähempää kiinnostaa pitää lukua tuollaisesta. Moni entinen kumppani/tapailu on ollut rahanahne nuukimus, ja olen taatusti kustantanut suuren osan heidänkin syömisistään ja yhteisistä menoistamme, mutta koska se raha ei ole minulle niin tärkeää kuin oli heille, niin mieluummin sitten näin päin.
Semmoisia ne jännämiehet on että antaa naisen kustantaa enemmän. Sitten kun löydät kiltin & kunnollisen miehen otat varmaan korkojen kera takaisin :D
Käytän naiseni rahoja koska olen työtön. No ostan minä ruokaa yhteisesti mutta eipä mulle paljon rahaa sitten jää joten käyn naiseni lompakolla kun tarviin jotain kuten pleikkari pelin tai uuden paidan.
Ei kuulosta kovin normaalilta suhteelta. Voin hyvin ruokkia työtöntä rakasta, mutta ikimaailmassa ei minun lompakollani käytäisi jonkin pleikkaripelin vuoksi. Paidan voisin antaa merkkipäivälahjaksi.
Todennäköisyys suhteesta pleikkarilla leikkivän "miehen" kanssa tietysti on nolla...
Töissä tulee vastaan kaiken ikäisiä miehiä joille pelikonsoli on henki ja elämä. Jos se ei toimi tai saa uutta peliä ensimmäisten joukossa niin elämä on pilalla!! En ymmärrä alkuunkaan. :D
Ei kuulostakaan. Mutta jos nainen olisi työtön ja haluaisi uuden laukun, niin sen maksamista pidettäisiin aivan normaalina rakkaudenosoituksena ja huolenpitona.
Mutta kukaan ei "tarvitse" pleikkaripeliä. Ei tietenkään myöskään mitään italian brändilaukkua, mutta kyllä se peruslaukku ihan kiva on ettei kaikkia tamppooneita ja meikkejä tarvitse taskuihin tunkea!! :P (viimeksi kun ostin käsilaukun kesäksi, se maksoi 15e alennuksessa :D)
Mitä nyt kukakin tuntee tarvitsevansa.
Entinen avovaimoni paheksui, kun opiskeluaikana tuhlasin vähät rahani sätkiin ja kotiviiniin. Kysyin siltä, että onko ne hänen kertakäyttöiset henkkamaukkansa parempi sijoituskohde. Sen jälkeen päätimme, ettei kumpikaan puutu toisen henkilökohtaiseen rahankäyttöön, kunhan laskut on ensin puoliksi maksettu.
Hassua muuten, että sen ollessa töissä ja minun opiskellessa oli tasa-arvoista maksaa laskut puoliksi, vaikken saanut opintotuen asumislisää hänen tulojensa vuoksi. Kun valmistuin ja pääsin töihin 1,5 kertaisella palkalla, suhteemme oli kuulemma vakavoitunut niin paljon, että hän olisi halunnut yhteistalouden. Arvaa, suostuinko?
Tämä nyt vain esimerkkinä, miten omat menot tuntuvat aina muiden menoja tärkeämmiltä.
Sen laukun voi antaa lahjaksi joluna tai merkkipäivänä.
Aivan kuin sen pleikkapelinkin.
Mitens sen paidan sitten kävisi?
Sama oli meillä että maksoin puolet vuokrasta ja ruoista yms. vaikka eksän tulot vaikuttivat tukiin opiskellessa. Sama tilanne äitiyslomalla / vanhempain- / hoitovapaalla. Todennäköisesti olisin taloudellisesti pärjännyt paljon paremmin, jos olisin jo tuolloin asunut lapsen kanssa kahdestaan. En ole ikinä tuntenut sellaista taloudellista ahdistusta kuin lapsen kanssa kotona ollessa. 20e tilillä itkua vääntämässä.
Aivan kuin minun elämäni, kun valmistuin työttömäksi. On ongelmallista jakaa menot puoliksi, jos yhteiskunta olettaa, että eletään yhteistaloudessa. Ei tuloja, ei tukia eikä puolison apua. Reilu meininki...
Varsinkin kun puoliso halusi näyttää ulospäin että rahaa on ja eli sen mukaan. Itse leikkasin kaiken minimiin. Myin tavaroita, en ostanut vaatteita tai mitään muutakaan, tein velkaa. Kun sitten koitti töihin lähtö niin oli pakko mennä vaatekaupoille että kehtaa esitellä itseään uusille ihmisille. :D
Kuulostaa tutulta.
Sen jälkeen olenkin aina ollut suhteessa paremmin ansaitseva. Jos on ollut pienipalkkainen heila, olen sitten maksellut matkat ja iltariennot, vaikkei yhdessä asuttukaan. Ja vaikka meillä Rouva Ratikan kanssa on omat tilit ja rahat, meillä on silti sama elintaso. Siitäkin huolimatta tai juuri siksi, että sillä on enemmän omaisuutta, mutta minulla suuremmat tulot.
Minusta ongelmat alkavat silloin, jos ei tunne saavansa taloudelliselle tuelle vastinetta. Vaikka kohta joku tulee nimittämään tätä laillistetuksi huoraamiseksi tai aisuruudeksi.
Eiköhän parisuhde olekin kahden ihmisen henkilökohtainen asia. Se mitä mieltä muut ovat, ei pitäisi pariskuntaa liikuttaa, sen voi ohittaa olan kohautuksella.
Sullaei näytä olevan ongelmia. Raha ei ole sinun rakkaasi. Onnittelut!
Siksi en haluakaan miestä, joka elää taloudellisesti ihan eri maailmassa.
En halua tuntea olevani velkaa. En halua maksaa seksillä yhtään mitään. En tunne olevani tasa-arvoinen suhteessa, jossa miehellä on minuun taloudellinen valta.
Taloudellista tai seksuaalista valtaa on juuri niin paljon kuin sitä parisuhteessa otetaan tai annetaan. Kannattaa pyrkiä molemmissa asioissa tasapainoon.
Ainoa pidempi parisuhde (10v) jossa olen ollut perustui monella tapaa siihen että olin esim. Taloudellisesti ja iän puolesta altavastaaja. Vältän nykyään molempia noita valta-asetelmia kuin ruttoa.
"Ei oteta huomioon vuokraa eikä ruokapuolta koska ne on itsestäänselviä pakollisia kuluja. Ostatteko vaikka bensaa naisen autoon jos tarvii?"
Tarkoittiko, että ruoka ja vuokra on itsestään selviä puoliksi jaettavia vai pelkästään toisen maksettavia kuluja?
Kivaa kun nainen maksaa vuokran ja laskut. Sanoo että en kuitenkaan niitä maksaisi kun ryyppään rahat vaikka en edes juo usein ja tulisi sitten jälkiseuraamuksia niin parempi että hhän maksaa. En siis käytännössä maksa vuokraa ollenkaan vaikka olisi varaakin.
Nyt puhuu aito jännämies :)
Kuulostaa tosi "hienolta". En ikinä huolisi tällaista miestä.
Mikset? Moni mies huolii samanlaisen naisen. Maailma on täynnä mukavia naispuolisia humanisti- ja taidemaistereita, jotka eivät kykene itseään elättämään. Sinkkuna rahat tulevat sossusta, mutta yhteen muutettaessa miehen lompakosta, eikä tätä kukaan ihmettele.
Outoa sukupuolisidonnaista ahneutta, ettei naiset halua miesten loisimista maksaa, jos kerran on rahaa.
Mun viesti katosi...
Niin siis en halua itsekään loisia miehiä.
Mulla on jo elätettävänä yksi karvainen lapsi ja yksi vähemmän karvainen lapsi.
Miestäkö vielä pitäisi hyysätä?
Kaikki rahani käytin, mutta taisin jäädä erossa silti plussan puolelle, kun exä ansaitsi viimeiset vuodet moninkertaisesti minuun verrattuna.
Minä tein erotessani taloudellisen itsemurhan, mutta sen se vapaus maksaa. Silti kyllä luottotiedot yms. tallella mutta täysin velattomaksi en tule pääsemään näillä palkoilla ja 2 hengen taloutta yksin elättäessä (1 aikuinen 1 lapsi).
Erotessani (1. avioliitto, nuoruuden erehdys) olin taloudellisesti turvatussa asemassa työttömyydestä huolimatta, olihan minulla avioehto, kuten jokaisella järkevällä ihmisellä pitäisi olla. Päästä eroon 21-vuotiaasta kakarasta oli suuri helpotus vaikka se töissä kävikin, ja sain keskittyä 1-vuotiaaseen.
Ei ollut avioehtoa, koska ei menty ikinä naimisiin. En usko että ikinä haluan edes mennä.
Suomessa asuessamme molemmat töissä, omat tilit, jaoimme yhteiset kulut, henkilökohtaisista vastasimme itse kuten myös oman lapsen (molemmilla yksi) entisestä avioliitosta kuluista. Muutettuamme miehen työn vuoksi ulkomaille hänen entiseen kotikaupunkiinsa oma taloudellinen tilanteeni huononi ja mies joutui maksamaan lähes kaiken, mutta koska tilanteen muutos miehen työn vuoksi, oli luonnollista hänen maksaa kaikki. Kävin kyllä töissä, mutta sain paikallista palkkaa, 4.000.000 /kk. Sillä ei juuri juhlittu.
Vaihtoehtoina hän olisi muuttanut yksin minun jäädessäni Suomeen, mikä ei kuulosta kovinkaan mukavalta perhe-elämältä, tai ehkä olisin hankkinut pahvimukin ja mennyt kirkonovelle kerjäämään, mikä olisi taas herättänyt melko kiusalllista huomiota, olihan puolisoni melko tunnettu henkilö kotikaupungissaan.
Verojen jälkeen saan vajaa 3000€, siitä naiseen joka meillä asuu, ei oikeastaan juuri mene rahaa, hän tekee rinnakkaiskortilla (halvempi systeemi) hankintoja n.150-200€/kk ja minä kuittaan laskun. Hän tienaa verojen jälkeen vajaa 2000€ ja käsittääkseni miltei kaikki jää säästöön (seutulipun ja lounasruokailut maksaa itse), sikäli kun minä hoidan ruokaostokset ja hoitovastikkeen. Minulla on käyttöoikeus hänen tiliinsä, hänellä ei minun tiliini, asunnon olen joskus ostanut yksin omiin nimiini ja avioehtosopimus on tehty. Eipä rahaa oikeastaan kulu juuri mihinkään, lomamatkoja lukuunottamatta, niin ei ole tullut mietittyä aiemmin. Arviolta paritonnia vuodessa.
Miksi sulla on käyttöoikeus naisen tiliin mutta hänellä ei ole sun?
En ole euroja laskenut mutta ostin auton tyttöystävälle että voi käydä töissä, oon maksanut vuokran kun se opiskeli, oon maksanut lomamatkoja. Jos tykkää naisesta niin ei se raha nyt niin tärkeetä ole ja nyt tyttöystävä on jo töissä valiolla niin maksaa kyllä kuluja. Halusi maksaa sen auton mulle takasin , maksoin siitä 6000 euroa vaikka sanoin että ei tarvitse mutta maksoi kuitenkin. Ensin tyttöystävä osti itse auton kaveriltaan ja maksoi siitä 250 euroa, se oli ihan romu ja keitti yli heti. Sitten ostin paremman auton kun ei siitä mitää tule jos autoo pitää koko ajan korjailla niin siitä on enemmän kuluja vaan.
En ole koskaan laskenut. Käytän rahaa tarpeen mukaan ja jos tarve on niin laitan vaikka kaikki rahani puolisoon. En mä nyt parempaakaan kohdetta rahalleni tiedä, kuin lapset, puoliso ja minä itse. Kaikki mikä on minun on heidänkin.
Olen joskus kustantanut puolisolle A-kortin, moottoripyörän, auton, asuinkerroksen taloon, maksanut henkilökohtaisia laskuja jne. Mutta ei ne minusta ole asioita joita pitäisi kummemmin ynnäillä. Yhdessä ollessa periaate on, että rahaa käytetään yhdessä ja menot vähän tilanteen ja tulojen mukaan.
Edellisessä avoliitossani maksettiin kaikki aikalailla puoliksi. Kummallakin oma tili, ja jos toisella ei ollut rahaa toinen maksoi. En muista että ikinä olisi rahasta riidelty, ei sitä oikein silloin ollut kummallakaan.
Nykyisessä avoliitossa minä tienaan enemmän, joten heitän miehen tilille n. 1500e palkkapäivänä. Hän on tarkempi rahoista ja tykkää laskea menoja, joten hän hoitaa taloutemme laskut, vuokrat ja pistää loput säästöön. Yhteiset kulumme ruoka mukaan laskettuna on n. 1700e/kk.
Johan on aloitus! Jos menee laskemiseksi niin olisi viisainta pysyä sinkkuna ja käyttää ammattilaisten palveluja koska silloin olisi kirjanpito helpompaa.
Provosoiva otsikko saattoi minut arvioimaan tasettamme. +46:n aviovuoden aktiiviaikana minä hankin perheemme tuloista noin 80% ja pelkällä palkkatyöllä.
Nyt eläkeläisinä eläkkeeni on noin 3 x vaimoni eläke.
Nyt täytyisi ryhtyä laskemaan vaimoni osuutta kymmenien vuosien kulutuksesta mutta en näe aiheelliseksi.
Kaikki nämä vuodet vaimoni on ollut täysivaltainen rahan käyttäjä sekä yhteisiin, että hänen henkilökohtaisiin kuluihinsa.
Yhtään riitaa ei ole ollut.
Hienoa kuulla. Olisi se kurjaa elämää, jos raha päästettäisiin kolmanneksi osapuoleksi parisuhteeseen.
Harva niitä rahoja suhteessa ollessaan laskee. Mutta autas olla, jos tulee ero, niin kuin usein käy. Sitten ei oma laskupää riitä vaan tarvitaan pari juristia laskemaan asiaa.
Käsittääkseni niin käy vain jos osapuolet eivät muutoin pääse sopimukseen ja omaisuutta on kertynyt vuosien varrella runsaasti, eikä sellaista avioehtoakaan ole tullut tehtyä.
Toisaalta myös perinnöt voi lapsilleen tai lapsenlapsilleen jättää turvattuna; niin ettei heidän tulevat puolisonsa tule niitä koskaan puolittamaan avioeron sattuessa.
Jeskamandera
Siis se mitä ei sijoiteta tai panna säästöön, kulutetaan.velkojen maksuun.
Tämän nyt pitäisi olla itsestään selvää.
(Reps)
Lisäksi on mainittava, että rahan jatkuva pohdiskelu rasittaa pikkuaivojani.
(Naurua)
Minulle raha ei näyttäydy juuri minään.
Otetaan esimerkki.
Sain aamupäivällä idiksen, johon minulla ei ollut varaa. Välittömästi tämän jälkeen droppasin idiksen. En siis jäänyt kitkuttamaan idikseni raunioille, vaan tiputin sen lattialle palasiksi. Se oli siinä. Hetkeäkään en ajatellut tilannetta negsuna, vaan realiteettina, joka ei saa jälkiseuraamuksia, kuten kiukku tai pään hakkaaminen roskapönttöön, tai ihmisten nimittely huoriksi tai lutkiksi, kierrättämisen lopettaminen ja maalle muutto tms.
Thats it
Eli raha itsessään ei ole mitään. Vain sinä olet rahan ja vaihtoehtoarvojen välissä.
Eli ihminen itse on tässä se ydinajatus. Hänet on ympäröity arvohierarkioilla ja loputtomalla kuluttamisella, mutta hän silti muistaa jotain siitä, kun hän oli jumalan asemassa ja imi ilmaiseksi äitinsä rintaa.
No money
(Naurua)
Luodakseni harvinaista kosketuspintaa tähän "taloudelliseen" ongelmaan, niin voin kertoa teille että kaikki tapaamani todella rikkaat ihmiset ovat omituisen nöyriä ja tavallisia janttereita ja misuja. He keskittyvät poikkeuksetta täysin erilaisiin ongelmakokonaisuuksiin kuin me muut tavikset, jotka glamourfiilareissa ajelemme reiveistä seuraaviin ja pissimme energiajuomatölkkeihin tuntemattomien suuruuksien kotibileissä. Ei. Nuo ajan jättiläiset ovat kuin me, kun me olimme 'normaaleja' ja vielä kaukana täältä.
(Hihitystä)
Eli palataanpa tuohon kysymykseen, paljonko olen kuluttanut rahaa puolisoni... wtf.
Henkilö, joka kysymyksen esitti, ei tunne rahan dynamiikkaa lainkaan. Hän on perussäästäjä inflaatioineen ja vuosittaisine korkoineen. Hän ei kuluta, ei sijoita eikä tuota mitään. Hän istuu pikku pussukkansa päällä siksi, että maailma on ahne ja täynnä voimia, jotka ovat valmiit riistämään häneltä hänen....
Minkä?
(Hihitystä)
Vakipiirakka, paitsi että se kuivuu ja vanhenee, aiheuttaa myös valtavia ylimääräisiä shoppailu kuluja ! Äänestän tuoreen laadun puolesta, se tulee huomattavasti halvemmaksi pitkällä tähtäyksellä !
(Hirveä naurun remakka!)
Yksi asia minua on harmittanut jo vuosia, ja se on se että en osaa ennustaa sitä kumpi meistä kuolee ensin, minä... vai kissani.
Jos kissa kuolee ennen minua, niin minä poltan sen ja asettelen pytyn oikeaan kulmaan takanreunalle. Jos taas minä kuolen ennen sitä, niin se nälissään syö minut, ja paskoo minut lattioille, koska kukaan ei hoida sen boksia.
(Reps)
Kyllä sitä tulee käytettyy, enpä ole koskaan laskenut. Muija sai perinnön ja antoi minulle siitä 85000. Tosta vaan antoi koska oon hyvä mies. En ole koskaan ollut mikään rikas, tavallinen duunari tonnin kuukausipalkalla tein 10 vuotta töitä. Muija ostais minulle vaikka mersun jos haluaisin mutta ei pikkukaupunkissa tarvii autoa. Rahaa menee lähinnä matkailuun ja tavalliseen arkeen
Käytän aika paljon rahaa itse harrastuksiin kuten veneilyyn kesällä ja kalastukseen ja ostan minä puolisolle joskus jotain , vien raflaan syömään mutta kulutan myös avovaimoni lompakkoa aika surutta. Viime kesänä ostin uuden perämoottorin veneeseen ja se maksoi 5600 euroo, avovaimoni maksoi koko lystin kun kyllästyin vanhaan moottoriin joka oli epäluotettava. Eipä se ole valittanut vaan kehuu että hyvä kun on harrastuksia ettei rahat mene viinaan
raha on kemia