joskus tuntuu aivan joltakin muulta.
Yritin jälleen pitkästä aikaa ja menin käymään perheeni kanssa vaimon vanhempien luona tässä joulun jälkeen. Yhteisen jouluaaton viettoa emme enää ole edes ajatuksen tasolla tuoneet esille, vaikka nämä kaksi niin sitä aina kärttävätkin. Huh huh,...
Ei tule yhtään mitään.
Suhtautuvat ihan kuin joihinkin kakaroihin. Pakkosyöttävät kaiken maailman vanhentunutta ruokaa ja kieltäytyvät kuuntelemasta mitään. Mikä ihme siinä on, että aina pitää olla vaan tyrkyttämässä jotain ruokaa toiselle, joka juuri on kotonaan ruokaillut normaalin lounaan.
Sitten aletaan ohjelmoimaan meikäläisen elämää ja suorastaan määräillään menemään jonkun oman kaverin tai veljenpojan pikkuserkun tapaamiseen, jota ei edes tunne.
Äh, ottaa niin paljon nytkin päähän, että on parempi jättää tähän.
Seuraavan kerran menenkin jälleen ehkäpä hieman yli vuoden kuluttua ... jos silloinkaan.
Se on niin, että sitä joutuu avioliiton kautta sellaisten ihmisten kanssa tekemisiin, joiden kanssa ei kuuna päivänä koskaan tulisi toimeen saati sitten haluaisi olla ollenkaan tekemisissä. Tähän on kuitenkin ollut hyvin helppo ratkaisu: Älä ole näiden pomottajien kanssa tekemisissä. Siis elän omaa elämääni ja vaimoni saa käydä vanhempiensa luona kuuntelemassa joutavat jorinat. Minä en siellä aio käydä, koska minuun ei siellä suhtauduta niin kuin normaalisti aikuiseen ihmiseen tulisi suhtautua.
Onneksi vaimoni - tosin perusteellisen riitelyn jälkeen vasta - on asian ymmärtänyt, eikä puolustele vanhempiaan, saati sitten arvostele tekemiäni valintoja näille umpiluupäisille vanhemmilleen.
Tee, niin kuin minä teen. Elä oma elämäsi ja jos anoppisi ja appesi eivät osaa elää omaansa, ulkoiste ne. Jos puolisosi ei tue sinua, vaan asettuu vanhempiensa puolelle, voit ulkoistaa myös hänet. Tätä ennen kannattaa käydä kuitenkin ehdollinen keskustelu, jossa asia tehdään selväksi. Vanha sanonta sanoo, että nait koko suvun, mutta kaupunkikulttuurissa ei moisesta maalaisaikaisesta sanonnasta kannata välittää.
Hyvää Uutta vuotta!
Yritin jälleen pitkästä aikaa ja menin käymään perheeni kanssa vaimon vanhempien luona tässä joulun jälkeen. Yhteisen jouluaaton viettoa emme enää ole edes ajatuksen tasolla tuoneet esille, vaikka nämä kaksi niin sitä aina kärttävätkin. Huh huh,...
Ei tule yhtään mitään.
Suhtautuvat ihan kuin joihinkin kakaroihin. Pakkosyöttävät kaiken maailman vanhentunutta ruokaa ja kieltäytyvät kuuntelemasta mitään. Mikä ihme siinä on, että aina pitää olla vaan tyrkyttämässä jotain ruokaa toiselle, joka juuri on kotonaan ruokaillut normaalin lounaan.
Sitten aletaan ohjelmoimaan meikäläisen elämää ja suorastaan määräillään menemään jonkun oman kaverin tai veljenpojan pikkuserkun tapaamiseen, jota ei edes tunne.
Äh, ottaa niin paljon nytkin päähän, että on parempi jättää tähän.
Seuraavan kerran menenkin jälleen ehkäpä hieman yli vuoden kuluttua ... jos silloinkaan.
Se on niin, että sitä joutuu avioliiton kautta sellaisten ihmisten kanssa tekemisiin, joiden kanssa ei kuuna päivänä koskaan tulisi toimeen saati sitten haluaisi olla ollenkaan tekemisissä. Tähän on kuitenkin ollut hyvin helppo ratkaisu: Älä ole näiden pomottajien kanssa tekemisissä. Siis elän omaa elämääni ja vaimoni saa käydä vanhempiensa luona kuuntelemassa joutavat jorinat. Minä en siellä aio käydä, koska minuun ei siellä suhtauduta niin kuin normaalisti aikuiseen ihmiseen tulisi suhtautua.
Onneksi vaimoni - tosin perusteellisen riitelyn jälkeen vasta - on asian ymmärtänyt, eikä puolustele vanhempiaan, saati sitten arvostele tekemiäni valintoja näille umpiluupäisille vanhemmilleen.
Tee, niin kuin minä teen. Elä oma elämäsi ja jos anoppisi ja appesi eivät osaa elää omaansa, ulkoiste ne. Jos puolisosi ei tue sinua, vaan asettuu vanhempiensa puolelle, voit ulkoistaa myös hänet. Tätä ennen kannattaa käydä kuitenkin ehdollinen keskustelu, jossa asia tehdään selväksi. Vanha sanonta sanoo, että nait koko suvun, mutta kaupunkikulttuurissa ei moisesta maalaisaikaisesta sanonnasta kannata välittää.
Hyvää Uutta vuotta!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä marise! Jouluna syödään aina monen päivän vanhaa ruokaa, kun on monta pyhäpäivääkin peräjälkeen.
Kyllä on kauheaa, että he eivät kuuntele sinun puheitasi, vaan yrittävät sönköttää omia arvottomia juttujaan väliin.
Olet tietenkin naimisiin mentyäsi myös luopunut omasta perheestäsi?
Jos et, pidä kiirettä, sillä vaimo ei ehkä siedä heitä silmissään, mutta välttääkseen uutta ja perusteellista riitaa yrittää kestää.
Raja tulee hänelläkin vastaan.
Jos Sinun korkeutesi voisi edes kerran ,appelaan tullessa, olla näyttämättä nyrpeää naamaa jo ovella.Vatata kysymyksiin,joita mieluisille vieraille aina spontaanisti tulee esitettyä,edes asiallisesti.Meillä on tapana tarjota kotiväelle,johon tyttäremmekin laskemme kuuluvaksi,Sinusta huolimatta,sitä mitä kotona sattuu olemaan tarjolla.Sinua tyydyttävää tarjoiluahan emme koskaan ole pystyneet järjestämään.Ainakaan sen jälkeen kun emme taanneet Sinun autovekseliäsi.Sinun ei millään muotoa ole pakko tulla meille pakkopassattavaksi.Pysy ihmeessä poissa.Älä kuitenkaan yritä estää tytärtämme käymästä kotonaan.Siihen ei Sinun rahkeesi riitä.Takaan sen.Voit yrittää pakottaa hänet pysymään pois meiltä.Voit onnistuakin jonkin kerran.Mitä pikemmin aloitat myrkynkylvösi,sitä pikemmin saamme sellaisen vävyn,jolla on edes hieman muutakin korvien välissä,kuin sitä keltaista nestettä.Hyvää Uutta Vuotta Sinullekin.
Taitaa löytyä ne keltaiset nesteet paljon lähempää kuin vävyn korvien välistä. Ai että pääsit näyttämään mahtimiehen elkeitä kieltäytymällä vävyn autovekselin takauksesta ? No se kotiväkeesi kuuluva tyttäresi kait sitten kulkee sinun kyydeillä, kun ei sillä ole perheen autolle mitään käyttöä ? Millähän konsteilla herra meinaa pistää vävynvaihtoviikot käyntiin, Vihtavuorella vai Viipurin mafialla ?
Kerronpa Tosi-TV esimerkin samanlaisesta maailmanvaltiasmeinigistä ja sen seurauksista. Kysyin appiukolta kymmenisen vuotta sitten, josko hänen muutaman sadan hehtaarin pusikoista voisi lohkoa kesämökkitontin ja HUOM. nimenomaan lähestyin osto-, en anelumielessä. No, vastaus oli, että älä poika puutu omaisuuteen, joka ei sulle kuulu ! Viesti vastaanotettu ja kuitattu. Oma varallisuustaso nousi vuosien saatossa ja hankin oman huvilan aivan eri suunnilta kuin appelan mailta. Nyt onkin helvetinmoinen huoli, kun perheemme on kaikki vapaa-ajat mökillä ja he jäävät harvemmille käynneille. Kaiken lisäksi ikä alkaa painaa ja samalla huoli, kuinka perintömaille käy. On ruvennut tulemaan jo kommentteja, että saisimme tontin "paremman" järven rannalta "paremman" mökin rakentamista varten (=muuttaisimme valvovien silmien alle passaamaan vastapalvelukseksi tontista....) ja että on erityisen tärkeää, että maat pysyisivät suvussa. No, loppupeleissä on muijan asia, mitä mailleen sitten joskus tekee, mutta sen tiedän, ettei hän tule omilla varoilla perintöveroista selviämään maita myymättä ja itse en tule sijoittamaan senttiäkään maihin, joilla minua on yritetty pompottaa. Pikkaisen on joutunut kusemaan kiukaalle aina kun appiukko on ottanut tonttiasiat puheeksi vastaamalla, että kruunulle menee, ei maha mittää !
Niin, että aikanaan kukkopoikaa ei noteerattu,vai.Onko katkeruutesi sieltä asti ollut elämäsi käyttövoima.Jos appesi onkin tehnyt virheen,hän ilmeisesti pyrkii nyt asiaa korjaamaan.Vanhan patun on vaan niin vaikea sanoa asioita suoraan.Sinä sensijaan tunnut sen osaavan,ehkä liiankin hyvin.Pelkäätkö menettäväsi kasvosi,jos myönnät itsekin osaltasi olevan tilanteen synnyttäjänä.Onkohan vaimosi aivan samaa mieltä kanssasi.Oletkohan miettinyt että ne sata hehtaaria takaavat vaimollesi itsenäisyyden.Sinua ei tarvita välttämättä yhtikäs mihinkään.Sitäköhän lopulta pelkäätkin?Oman pätemisesi loppuminen silläkin suunnalla voisi olla Sinulle katkera pala nieltäväksi.Olethan ylpeä mies.Et kehtaa antaa enää periksi,mutta et arvaa luopuakaan.Kas siinäpä pulma.
Juuri näin, ihan sama juttu itsellä. Alkaa pikku hiljaa ottamaan päähän jatkuvat tuputtaminen. Tarjoaminen ym. on toki kohteliasta, mutta väkisin änkeminen ja jankuttaminen on tosiaan törkeää käytöstä ja vituttaa yli kaikien.
Tuohon sinunkin postaukseen jo vastasi pari pikkusielua. Hassua että ensin sanovat "vieraissa pitää osata olla" ja sitten seuraavaksi puhuvatkin jo siitä miten ollaan samaa perhettä eikä aleta tarjota mitään erikoisuuksia.
Meillä samat jutut toistuvat kerrasta toiseen:
- Siinä on ruokaa X
- Kiitos, mä otan sitä ehkä myöhemmin
- Ota ny
- En mä nyt välitä, jos kohta sitten
- Eiku maista nyt
- En mä nyt välitä
- Pitää maistaa
- En mä nyt oikeesti
- Miksei?
- En mä nyt välittäis
- Pitää maistaa, ota ny
Parhaimmillaan anoppi tuo sitten itse lusikalla jotain sössöjä lautaselle. Voi vittu että mä olen yli 30v ja on omiakin lapsia. Ja tämmöistä pitää vuodesta toiseen vetää. Ton kestää kerran pari, mutta kun sen tietää että parin viikon välein siellä on pakko käydä ja kerrasta toiseen jaakataan samoja asioita.
Ja samalla tavalla tuputetaan niitä omia elämäntapojakin. Kerrotaan miten pitää käyttäytyä. Nousee hirveä haloo jos en esim. lähetä joulukorttia jollekin kaukaiselle serkulle. Voi ziisus, antaisi mun elää edes oman sukuni kanssa niinkun haluan. Mutta ei. Joka paikkaan se nenä työntyy ja tulee mielipiteitä. Jopa jotain politiikkaakin jauhetaan ja joskus huudetaan ja suututaan. Jos jotain sanoo vastaan niin "...joo te oottekin niin lapsia vielä ettekä tiedä..." Nyt kun olen lopettanut osallistumasta mihinkään tuollaiseen keskusteluun, niin sitten pidetään töykeänä.
Aivan huippua on kun joudut jonnekin juhlatilaisuuteen. Pistät puvut ym. päälle ja koitat olla asiallisesti. Sitten yhtäkkiä anoppi paukkaa vieresi ja alkaa kuolaisella nenäliinallaan sohia kohti "sulla on tuossa jotain". Ei saatana voi edes asiallisesti huomauttaa vaan on heti niinkuin 4v pikkukakaraa kaitsemassa. Ja kaikille tutuilleen se puhuu meikästä myös ihan kuin pienestä mukulasta. Ihastelee miten ihan itse kasasin jonkun sohvapöydän. Mä olen päättänyt että alan puhumaan hänestä samalla tavalla. "Pitää puhua lujempaa, täti ei oikein kuule enää." "Täti onkin syönyt ihan hyvin nykyään, ei ole ollut vaivoja." "Täti istuu nyt alas, minä haen sinulle kaffit pöydästä ettet läikytä päällesi..." Tuskin se sitä vihjettä kuitenkaan hokaa. Suuttuu vain ja alkaa huutamaan.
Joo mutta eiköhän tähänkin joku tuollainen anoppi/appi kommentoi. Kauhistelee miten ei ole tapoja ja antaa Korvaamattomia Elämänohjeita. Toisaalta kukapa meistä itseään näkisi ilman peiliä.
Kuinka lapsien isä konstailee ruokapöydässä ja mankuu, kun tarjotaan ruokaa lautaselle? Miten lapset ikinä oppivat käyttäytymään, kun tuollainen esimerkki on aina mukana kylässä?
Uskonkin, että kirjoittaja on 7-vuotias.
Esittämäsi vuoropuhelu ainakin on käyty sen ikäisen tai -tasoisen kanssa.
Ja jos olet puvun ostanut, mikset sitä käytä? Turha hankinta. Vai onko anoppi sen maksanut?
Vaikea olisi kuvitella, että parin sukupolven takainen sodankauhut kokenut mies vaivautuisi kirjoittamaan tällaisista "ongelmista". Missä on miehiset miehet? Akkojahan nää ovat. Ettäs on nyt appivanhemmat ihan pakkosyöttäneet! Ja määräilleet. Voi, voi, kun on omaa narsisimia loukattu pahasti. Hame päälle, tai ole kuin mies!
Tommosista viittit vetää herneet sieraimiis. Häpee!
Meillä on sama tilanne ollut jo 20 vuotta. Anoppilassa syödään hapantunutta nakkisoppaa jos sitäkään. Yleeensä he valittavat että tullaan ruoka-aikaan ja kalliiksi tulee. Itse ovat kuitenkin syöneet meillä monet kerrat. joka joulu ostamme lahjat heille mutta sieltä ei tule kuin pari suklaalevyä lapsille.
Elämäämme he ovat yrittäneet määräillä milloin mitenkin. Milloin on mentävä sisarille kylään.
Alkuaikoina kun olimme menossa veljeni tupaantuliaisiin ja mietin mtä vien lahjaksi. Ideani tyrmättiin täysin ja yksi mieheni sisarista ompeli peflettejä saunaan.
Miten olenkaan kestänyt tällaista.
Lapsiemme kasvatus on haukuttu ja epäilty jopa kuka on lapsiemme isä.
Että näin meillä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Jatka jatka listaasi. Mielellämmehän me näitä vuodatuksia luemme ja jos hiljenee, keksimme väliin lisää.
Meilläkin - anoppila kun olemme - on nakkisoppa jatkuvasti hapantumassa hellalla, jos vaikka vävy taas änkeäisi ruoka-aikaan paikalle.
"...keksimme väliin lisää." Kyllä varmaan keksitte, siinä tunnutte olevan mestariluokkaa !
... ja kun kerran lupasit tulla vasta vuoden päästä ( mikä helpotus ) saa se nakkisoppa muhia ensi jouluun. On silloin kystä kyllä miehelle, sopii sitä hörppiä ja naatiskella.