Intialainen tutkimus vuodelta 1960. Siinä seurattiin miljoonaa rautatietyöläistä ja havaittiin, että selvästi enemmän rasvaa (etupäässä rasvaisista maitotuotteista) ravinnostaan saaneet pohjois-intialaiset elivät keskimäärin 12 vuotta vanhemmiksi kuin vähemmän rasvaa (enimmäkseen maapähkinäöljystä) ravinnostaan saaneet etelä-intialaiset.
Intiaani juttua
jallukolalla
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Intialainen ja intiaani on kaksi eri asiaa ja pähkinöistä saa hyvää raasva niillä pötkii pitkälle.
Okinawalla ovat ihmiset olleet maailman pitkäikäisimpiä ja terveimpiä, siellä ravinnon energiasta 80E% hiilihydraateista, ruokavalio ollut vähärasvainen. Terveystilanne huonontunut vasta kun lihan ja rasvan kulutus lisääntynyt länsimaistumisen myötä.
Missä noin kerrotaan. Olet tainnut keksiä itse koko jutun. Tosi okinawalaiset ei vaan margariinia van oliiviöljyä.
http://www.makuja.fi/artikkelit/3295620/ajankohtaista/maailman-terveellisin-ruokavalio-nain-syomalla-elaa-todistetusti-pidempaan-2/
Kannattaa ottaa asioista selvää ;-)
Okinawalla on syöty runsaasti kasviksia, bataattia jne. ja vain vähän lihaa ja rasvaa. Eliniänodote ja yleinen terveys lähtivät laskemaan vasta, kun rasvan ja lihan kulutus lisääntyi.
Okinawalla käytettiin erittäin vähän öljyä ja ruoka valmistettiin yleensä höyryttämällä tai keittämällä tai syötiin raakana. Käytetyt rasvat olivat kylmäpuristettu rypsiöljy (tuolla sitä käytettiin pitkään ennen nykyisiä rypsiöljylajikkeita, joista kitkeryys on jalostettu pois) ja hyvin pieni määrä laardia.
Oliivi ei Japanissa menesty.
Aina kannattaa ottaa selvää. Se ei ole huono neuvo se.
Tässä onkin Malkolm Kendrickt:n kirjoitus.
Sydäntaudit ja halvaukset ovat kaksi eri asiaa.
Vaikka Japanissa on aina ollut vähän sydäntautia, halvauksissa he ovat johtaneet koko maailman tilastoja. Yhteen aikaan siellä tapahtui halvauksia 30 kertaa niin paljon kuin sydänkohtauksia. Itse asiassa halvaus kuolemat olivat Japanissa niin suuri terveysongelma, että muutama vuosi sitten japanilaisia kehotettiin syömään enemmän rasvaa välttyäkseen menehtymisestä halvaukseen. Neuvo oli ilmeisen hyvä, kuten osoittavat vuonna 2004 Stroke-lehdessä julkaistut 15-vuotisen japanilais tutkimuksen tulokset
Ei ole kehotettu syömään lisää rasvaa vaan vähentämään suolan käyttöä. Sen sijaan Japanissa on tehty mielenkiintoinen tutkimus, jossa tyydyttyneen rasvan määrän lisääntyminen ravinnossa on vähensi halvauksia. Täytyy ottaa huomioon, että Japanissa käytetään hyvin vähän tyydyttynyttä rasvaa. Tässä tutkimuksessa tyydyttyneen rasvan määrä vaihteli välillä 10-25 g. Eli siis tyydyttynyttä rasvaa käytettiin korkeintaan 25 g päivässä tutkimukseen osallistujien dieetissä. Kun energian saanti oli noin 2000 kcal niin tuo tekee 11E%. Vastaavasti suomalaisten keskimääräinen tyydyttyneen rasvan saanti on 14E% eli valtavan paljon suurempaa kuin japanilaisten kun siellä se on keskimäärin noin 8 E%.
Rasvaajien energiansaannista tulee jopa 50E% tyydyttyneestä rasvasta. Sitä ei voi puolustella ainakaan tuolla tutkimuksella.
Japanilaisten suurin pahe ruuan suhteen on suola. Sitä menee noin 13 g päivässä ja se lisää verenpainetta ja sitä kautta halvauksia. Hiilihydraatista tulee edelleen yli puolet päivän energiansaannista. Rasvasta nykyään jo 34E% mutta tuosta on 4/5 tyydyttymätöntä rasvaa.
Olikohan tässä modernissa tutkimuksessa huomioitu muutkin asiat kuin ruokavalio? Intiassa kastijärjestelmä elää ja voi hyvin yhä edelleen. Eri kastisilla on taatusti myös elinikäeroja - kuten eri sosiaalistatuksen ihmisillä Suomessakin. Ylläri pylläri, mutta köyhyyskin vaikuttaa ruokavalioon.
Unohtui sanoa, että sata vuotta sitten Suomessa elinikä ennuste naisella oli ehkä 40 vuotta ja kivikaudella siinä 29 vuotta. Voisikohan mitenkään olla mahdollista, että elämme vain sairaan paljon liian vanhoiksi? Ihmisen ei ole tarkoitettukaan elävän satavuotiaaksi. Ja jos pelkän dieetin perusteella katsotte elinikää, niin silloinhan nykyisen dieetin pitäisi olla käsittämättömän paljon parempi kuin sadan vuoden takainen, saatikka sitten kivikautinen. Ja nykyään kivikautista dieettiä pidetään nimenomaan terveysdieettinä. Eli jokin logiikkavirhe tässäkin.
Jopa muurahaiset rappeutuvat vanhetessaan (joillakin lajeilla vanhojen muuraihaisten työtehtävät tästä syystä vaihtuvat. Vanhukset vartioivat pesää ja nuoret ja vetreät hankkivat ravintoa). Rappeutuminen kuuluu elämään - etenkin kun elämä on niin vaaratonta, että käytännön elinikä ylittää tarkoituksenmukaisen eliniän.
Kyllä nykyisellä lääketieteellä pystytään pitämään ihminen aika kauan hengissä.
Sata vuotta sitten ihmiset kuolivat nuorena.
Työ oli kovaa jne. Sata vuotta sitten ylimistö eli ihan yhtä kauan kuin nykyisinkin, koska he eivät saataneen 12-14 tuntia pellolla päivittäin.
Wikipediasta voi etsiä entisiä johtohahmojen elinkaaria, jos kiinnostaa.
Nyky ihminen kuolee jo ajatuksesta jos joutuisi raatamaan saman työmäärän kuin 100 sitten.
Silloista elämän tahtia ei voi verrata nykyiseen.
Aiheesta hieman sivuun. Tuli mieleeni tarina suomalaisista savottatyöntekijöistä viime vuosisadan alkupuolelta. Miehillä oli mukanaan eväänä puhdasta voita, jota sulateltiin ja juotiin tarpeellisten "kalorioiden" saamiseksi. Työ oli rankkaa ja energiaa tarvittiin ja eniten sitä voista saatiin.
Tämä siis ei ole vastine aikaisempiin väittelyihin kasvi-ja eläinrasvoista, tuli vain mieleeni jakaa triviaalia tietoa.
Nuo mihet sitten yleensä kuolivat sydänkohtauksiin nuorina. Voi oli lisäksi kallista ja yleisempi tapa oli ottaa energia läskistä ja leivästä.