Millainen mies tai nainen olisi pelastamisen arvoinen parisuhdetta varten? Jos löytäisit unelmiesi miehen tai naisen, mutta elämänkokemukset olisivat jättäneet häneen jälkensä, huolisitko hänet? Kelpaisiko vähemmän unelmatapaus?
Mitä vikoja hänessä saa olla? Mistä olet valmis joustamaan? Mitä olisit valmis tekemään parisuhteen vuoksi? Kuinka kauan yrittäisit? Nämä ovat tapauskohtaisia asioita, riippuu vastaajasta ja kiinnostuksen kohteesta, mutta vastailkaa. Mainitkaa ikänne, esim. vähän yli 2-kymppinen. Kiinnostaa onko eroja ikäpolvien välillä.
Mitä vikoja hänessä saa olla? Mistä olet valmis joustamaan? Mitä olisit valmis tekemään parisuhteen vuoksi? Kuinka kauan yrittäisit? Nämä ovat tapauskohtaisia asioita, riippuu vastaajasta ja kiinnostuksen kohteesta, mutta vastailkaa. Mainitkaa ikänne, esim. vähän yli 2-kymppinen. Kiinnostaa onko eroja ikäpolvien välillä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mun mielestä paras valinta suhteeseen on kokematon ujo mies, varmasti kohtelisi naista hyvin eikä pitäisi häntä itsestäänselvyytenä.
mitäs sitten kun nainen haluu sänkyyn tosimiehen, yleensä nainen menee hakemaan sänkyseuraa muualta, lähes kaikki tuntemani tapaukset on mennyt. se on luonnonlaki
Kyseenalaistan koko asenteen, jossa "pelastetaan" joku toinen ihminen parisuhteeseen... Aivan vieras ajatus jo lähtökohtaisesti.
Se näkyy ja kuuluu kyllä sille "pelastettavallekin", jos vastapuoli kokee itsensä "pelastajaksi", enkä ole ensinkään varma, että se olisi realistinen lähtökohta tasapainoiselle, kestävälle parisuhteelle.
Samaa mieltä. Haluan voida katsoa parisuhdekumppaniani "ylöspäin" eli arvostaa häntä, en todellakaan pelastaa tai huolia häntä "vaikka hän ei ole unelmatapaus / elämänkokemukset ovat jättäneet häneen jälkiä / hänessä on vikoja". Kaikissa meissä on vikoja, mutta enemmän pitää olla sitä, mitä hänessä ihailee ja arvostaa kuin mitä on valmis katsomaan läpi sormien.
Jos tosisaan rakastuu ei siinä mieti miten toinen on kolhiintunut. Sinä joko hyväksyt ihmisen tai sitten et. Sama se on sillä toisellakin. Noin kypsymätöntä pelastajaa tuskin kovin moni haluaa.
En oikein ymmärrä, että miksi se toinen täytyisi pelastaa ja miltä? Pidätkö itseäsi jonain hyväntekijänä tai pelastajana, jos alat jonkun kanssa suhteeseen?
Mitä vikoja saa olla? No jos toinen on kokonaisuutena sellainen että haluat niistä huonoista puolista riippumatta häneen tutustua ja olla hänen kanssaan, niin ehkä silloin kannattaa yrittää. Ei siksi että haluaisit pelastaa hänet joltain, vaan siksi että haluatte olla yhdessä.
En puhuisi "pelastamisesta" mutta ymmärrän mitä aloittaja tarkoittaa.
Kun tapaa sellaisen ihmisen jonka kanssa on helppo olla, keskustelu sujuu, huumoria löytyy, seksi pelittää ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy niin miksi en näkisi vaivaa suhteen eteen?
Kun toiseen ihastuu, ei se kerro sitä onko toinen "rikki" i jäljeltä, kyllä silloin haluaa toiselle näyttää että vielä voi hyvää olla olemassa :)
Kyllä sitä esim.aika kauan jaksaisi odotella toista, jos esim. Luotto mennyt naisiin pettämisen tms vuoksi. Myös riippuen tilanteesta monet asiat ymmärtäisin koska itselläni muutama epäonninen suhde takana jotka vaikuttaneet siihen miten nykyään mietin parisuhdetta ylipäätään.
Jos välittää jostakusta niin kyllä keinot keksii!
Oma mielipiteeni on myös se että parempi olla miehellä elämänkokemusta, jotta häneltä löytyy kykyä ymmärtää omaa elämääni ja sitä miksi olen tälläiseksi ihmiseksi tullut.
Aiemmin seurustelin nuoremman miehen kanssa jolla ei ollut paljoa kokemusta, pahin kokemus oli kun ex nainen oli pettänyt ja oli ero tullut. Perhekuviot ok ja kasvatettu rakkaudessa.. Kyllä siinä huomasi ettei toinen kyennyt samaistumaan minun ongelmiini ja perheluvioihini ollenkaan.
Ikää löytyy pian 30v ja nainen tosiaan olen.
Useimmat vastaajat eivät tajunneet pointtiani. En pidä itseäni hyväntekijänä, jos rikkinäisen ihmisen kanssa alkaisin suhteeseen. Enkä pidä toista osapuolta "pelastettavana", sanavalintani oli huono.
Nainenihanainen tajusi pointin, juuri tuollaista tarkoitin. :) Rikki menneessäkin ihmisessä voi olla paljon hyvää jäljellä. Olen paljoon valmis, jos hänen kanssa on hyvä olla, hänen rikkinäisyydestä huolimatta. Kiitos että ymmärsit. :) Halusin vaan kuulla ihmisten kokemuksia aiheesta. Kaikki eivät ole valmiita tekemään mitään, jos toinen osapuoli on elämänkokemusten rikkoma, vaan häipyvät samantien, eivät jaksa nähdä vaivaa.
Elämänkokemukset voivat myös kasvattaa ymmärtämään paremmin elämää ja muita ihmisiä. Ei tule niin helposti tuomituksi muita, kun tajuaa alamäen vedon voiman...
Ihmiset helposti tuomitsevat sellaisia yksilöitä, jotka ovat menneet vaikean tien kautta. Mutta usein eivät tajua, millaista voimaa vaatii ottaa oma elämänsä takaisin haltuun. Se ei tosiaankaan ole helppoa ja todellakin hatunnoston arvoista.
Tavallinen ja tavallisiin ja turvallisiin valintoihin päätynyt ihminen voi paineen alla murtua helposti tai häipyä, kun tulee vaikeuksia ja niitä tulee, kaikille jossain vaiheessa. Millainen ihminen jää rinnallesi jos jäät työttömäksi tai lapsi kuolee? Pystyykö hän tukemaan sinua vaikeissa asioissa todellisesti, vai lakaistaanko roskat maton alle, sillä niin monet ihmiset tekevät, säilyttääkseen "normaalin" elämän illuusionsa. Kaikilla ihmisillä on vaikeita tunteita, mutta monet tukahduttavat ne ja samalla muutkin tunteet, jotta olotila olisi "OK" (Tunne lukkosi-Kimmo Takanen)
Itse huolisin rinnalleni ihmisen, joka pysyy siinä niin myötä, kuin vastoinkäymisissä, myrskyissä ja tyynellä. Jos elämä on opettanut, sitä parempi. Jos on selviytyjä, niin sehän on hienoa, niitä ei montaa ole, valittajia riittää kyllä.
Ihmisiä, joilla on elämänkokemusta suuntaan ja toiseen, ei kannata aliarvioida, on eriasia olla kokenut, kun vaikeuksissa, esim käyttää huumeita tai alkoholia tai omata rikollisia tapoja. Tällaisten ihmisten "pelastaminen" kuuluu ammattilaisille, ymmärrät varmaan, miksi.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä helpommin siitä löytyy joku rikkimeneminen, arpi, tai paha muisto joka vaikuttaa luottamukseen ja kaikkeen ihmissuhteissa. Hei ap. jos olet ihastunut niin olet valmis tekemään töitä luottamuksen saavuttamiseen. totta on että 98 prosenttia ottaa vain helpon kaverin vaikka ei seksi eikä muukaan suju mutta ei joudu tekemään töitä suhteen eteen. Sitten kun on velkaa ja lapset ja lähes inhoaa puolisoaan niin se on sitten normaalia. Vähän suututti tuo aloitus. Kun kukaan ei halua olla pelastettava. vaan se jonkun ihmisen rakastama ! kaikesta huolimatta ja huolimatta muiden mielipiteistä. Se on sitä oikeaa tunnetta kun toisten mielipiteet ei suhteeseen vaikuta.
Hyvä vastaus sinulla onneaonmontakin. Ihminen joka ei enää luota, tarvitsee jonkun joka välittää ja on luotettava. En halua onneaonmontakin mainitsemaa helppoa kaveria puolisoksi, vaan tehdä työtä hyvän puolison eteen, jonka kanssa sujuu vaikka elämä potkisi päähän. :)
Minusta se, että ihminen on rikkimennyt eikä piilottele sitä on huomattavasti parempi alku ja jatkokin suhteelle kuin ihminen, joka yrittää piilotella omia vajavaisuuksiaan, ongelmiaan tms. Kaikilla yli kolmekymppisillä on varmasti jonkinmoisia sirpaleita sielussaan.
Mutta vastaus kysymykseen: sellainen joka ei käy ja sekoile suomi 24 palastalla.
Jokainen meistä on jotenkin särkynyt, joten sen hyväksyminen on aina ok. Se on oikeastaan välttämättömyys että itse kelpaat suhteen muodostamiseen.
Yksi ihan selkeä juttu ainakin minulle kyllä on, että alkoholistia, tai edes alkoholisoitumisen uhan rajoilla liikkuvaa en yrittäisikään "pelastaa". Siinä päätyy keskustelemaan c2h2oh:n kanssa eikä ihmisen.
Vakavat ongelmat, kuten alkoholismi/päihteet, väkivaltarikollisuus, vakavat mielenterveysongelmat olisivat ratkaiseva tekijä. Jonkinlaista/ajoittaista työttömyyttä, alakuloa, talous ongelmia on monella. sellaisten vuoksi ei kannata muutoin hyvää hylätä. Siis olettaen, että muut asiat toimivat, kuten Nainenihanainen jo kertoikin.
Ja tosiaan, parempi että toisella puoliskolla onkin hiukan kosketuspintaa asioihin, eikä katsele muita nenänvarttaan pitkin, se on vastenmielistä.
Haaksirikkoutunut. Jos joku vain ajelehtii.
Parasta pelastaa vain sellainen ihminen jota todellakin rakastat. Tai siis voimakkaasti vaikuttaa positiivisesti kuitenkin sinuun - oli kohteella sitten kavereiden tai tuttavien mielestä jonkinlaistakin ongelmaa. Monesti olen miettinyt että miten voi joku kaveri tuttava vaikuttaa jonkun valintoihin kenen kanssa seurustelee tai muutoin on tekemisissä.
Oikeesti on aika surullista jos mies / nainen kyselee kaveriltaan saattaako jonkun kanssa edes alkaa jotain. Sen verran pitäisi aikuisen ymmärtää että itse tietää ja katsoo mikä / kuka kellekin sopii.
Mutta, jos se on ihan eri piireistä tai vaikkapa kehän ulkopuolella.
Siis minkä piirin ? Jokaisella ihmisellä on oma tuttavapiirinsä johon ihastuessaan vasta tutustuu. Aivan samoin voisi tuo pelastettava kokea että piirisi / rajottunut ajatusmaailmanne piirissä ei ole edes niin tutustumisen arvoista..
Kuka todellakaan menee uskomaan kaikkia juttuja, joita ihmisistä puhutaan? On kavereita ja "kavereita", joiden motiivit ovat mitä monitahoisemmat.
Seuraavia EI kannata ainakaan pelastaa:
-Läski tai pyöreä nainen joka ei saa pitää huolta itsestään
-Juoppo tai addikti baariruusu
-Muija jonka exät ovat häntä hakanneet ja pieksäneet mutta hän on heistä välittänyt koska kullinhimo, etsii nyt sitten jotain "oikeaa välittäjää"
-Yksin tai yhteishuoltaja joka kaipaa seuraa
Sellaisen, joka kolahtaa kunnolla. Tuntuu kiihottavasta ja vie jalat alta olemassaolollaan. Sellainen, jota kohtaan tuntee rakkautta ja suurta vetoa.
Tein joskus listan ihannemiehestä ominaisuuksista ja nain sellaisen miehen. Myöhemmin erosimme, koska pelkät hyvät ominaisuudet ei kuitenkaan loppupeleissä ole "se juttu".
Eron jälkeen tapasin kolhiintuneen miehen, Rikki ihmissuhteensa päättymisestä jne. Mutta..... Todella kemiat natsasi. Ei ollut ihan yhtä täydellinen listani pohjalta kuin aiempi mieheni, mutta kokonaisuus. Huh. Kun on syviä tunteita, pienet virheetkin tulee sallituiksi.
Siis kuuntele sydäntäsi ja luota itseesi, kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Olen 46 vuotias.