En tiedä mitä ihmettä anopin kanssa oikein tekisin. Koko homma alkoi siitä, kun naimisiin mennessä pidin oman sukunimeni. Mieheni sukunimi on todella yleinen, oman sukunimeni kantajia taas on jäljellä vajaat parikymmentä. Anoppi otti tämän jotenkin niin, ettei heidän sukunimensä kelvannut miniälle. Miehelleni asia oli täysin ok ja hän oli tiennyt suhteen alusta lähtien etten sukunimestäni luovu. No, pitkän pureskelun tuloksena anoppi lopulta vaikeni asiasta, vaikka välillä aina muistuttelikin että kun "miniä ei halua kuulua meidän sukuun". Muissa asioissa hän on kuitenkin ihan ok tyyppi ja olemme tulleet keskimäärin ihan hyvin toimeen.
Nyt kuitenkin nimiasia on taas räjähtänyt käsiin, kun saimme lapsen. Vielä sen anopin haikaileman pojanpojan, kun miehen ainoalla sisaruksella on kaksi tyttöä eivätkä lisää aio hommata. Anoppi meni suunniltaan kun kuuli että pojallemme annetaan minun sukunimeni, vaikka mieheni oli se joka ehdotti että pistetään harvinaisempi nimi jatkumaan. Anoppi kuvittelee että olen manipuloinut hänen poikansa tähän ratkaisuun (en todellakaan ole).
Ensin anoppi otti kannan että eipä lapsi ole hänelle sitten sukuakaan kun ei kerran samaa nimeäkään kanna kuin hän. Appi sai jonkun verran hillittyä anoppia, joten nuo puheet loppuivat aika nopeasti. Mieheni loukkaantui siitä kuitenkin niin kovasti että hänen on vaikea antaa äidilleen noita heittoja anteeksi. Nyt sitten anoppi väkisin kutsuu poikaa siten että liittää oman sukunimensä pojan etunimen perään. Tässä kohtaa hermostuin ja sanoin että pojalla on yhteisestä tahdostamme minun sukunimeni, että voisiko hän mitenkään käyttää sitä vaikka ei asiaa hyväksyisikään.
Anoppi on uusimpana kotkotuksenaan saanut päähänsä että en halua pojalle isoäitisuhdetta kun itselläni ei ole ollut äitisuhdetta. Oma äitini kuoli kun olin reilun vuoden ikäinen ja isäni on kasvattanut minut ja olen tietysti aina ollut "isän tyttö". Minusta tässä kommentissa anoppi meni jo niin alhaiselle ja henkilökohtaiselle tasolle etten pysty antamaan tuota anteeksi. Anopin mielestä todisteena tästä ns. mummosta etäännyttämisestä on se että minun isäni näkee poikaa paljon useammin kuin hän ja appi (isäni asuu samassa kaupunginosassa kuin me, anoppilaan on 50 km, joten luonnollisesti isäni näkee lasta useammin). En tiedä miten tämän solmun oikein purkaisi. Anoppi on kuitenkin pojan ainoa mummo, minulla kun ei sitä äitiä ole. Ja anoppi on hyvä mummo pojalle tuosta nimisekoilusta huolimatta. En halua katkaista välejä, haluaisin että pojalla on mummo. Riittää kun tulisimme toimeen, mutta nyt näyttää aika mahdottomalta.
Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Korostan vielä että anoppi on muuten ihan tolkun ihminen (ollut ainakin tähän asti), mutta tuo nimiasia on nostanut ihan ihmeellisiä juttuja hänessä pintaan.
Anopin nimikiukku
18
231
Vastaukset
- Appiukko
Pidä nimesi niin meilläkin on miniä pitänyt.
- Sukuon
Elätte kuten tähänkin asti. Nimiasia on teidän asianne. Tarvittaessa voitte vielä kerran kertoa asian anopille oman kantanne. Ihan vaan asiana. Sukuun kuulumiset ja kuulumattomuudet kuulostaa joksenkiin omituiselta. Teidän perhe on teidän perhe ja teillä on molemmilla omat suvut, joiden kanssa olette tekemisissä. Anopille voisi jotenkin osoittaa, että hän on tärkeä teille ja lapselle ainoana isoäitinä. Ei kannata kantaa kaunaa. Tarvitsette kaikki läheisenne. Ja päinvastoin. Olen itse anoppi ja miniänä olokin on tuttua.
- Joustamaton
Miksi "vielä kerran"? Asia on selvä kuin pläkki. Ratkaisu on tehty ja on virallinen. Se ei muutu miksikään, ja anoppi sopeutukoon nyt vaan.
Mitä varten anoppi kutsuu lasta sukunimellä? En muista, että olisin nimittänyt omia lapsenlapsiani täydellisellä nimellä koskaan. Ja nyt kun oikein ajattelen, niin parhaan ystäväni tytär piti oman sukunimensä naimisiin mennessään, ja nyt perheessä on jo kouluikäinen tytär. En ole koskaan kuullut hänen sukunimeään. Ei ystäväni ole sitä maininnut.
Ohittakaa koko nimiasia. Ei siitä kannata puhua enää ollenkaan, ja jos anoppi sen mainitsee, niin sivuuttakaa ilman kommenttia.
Voisihan sitä oikeastaan miettiä, mikä on suku. Mihin sukuun anoppi teidät ja lapsenlapsen liittää? Miehensä sukuun? Hän on itsekin "sukuun naitu" ja omasta suvustaan siirtynyt miehensä sukuun. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan.
Anoppisi ehkä on niitä vanhan liiton ihmisiä, joille aviolapsi on se aito oikea, ja kun pojan lapsella on eri nimi kuin isällään, voisi joku ajatella, että lapsi on lehtolapsena syntynyt. Noloa? Ennen se olikin skandaali.
Ikäihmisillä on monia sopeutumisvaikeuksia nykyaikana. - aksjföslkdfj
"Sivuuttakaa ilman kommenttia" on viisas neuvo. Jos on ihan pakko jotain todeta, niin se, että tästä asiasta olemme eri mieltä, emmekä halua puhua aiheesta enempää. Tämän voi todeta ihan ystävällisesti ja maltillisesti - purkakaa muut tunteet sitten, kun olette kahden kesken.
Harjoittelin tätä oman äitini kanssa, hänellä kun oli joitain kärkkäitä mielipiteitä elämänvalinnoistani (ihan tavanomaisista). Aikani selitin, väittelin ja pahoitin mieleni, mutta sitten älysin, ettei siitä ole mitään hyötyä. Äiti ei koskaan täysin lopettanut huomautteluaan, mutta eipä pystynyt asioista enää riitelemäänkään, kun en lähtenyt riitaan mukaan. - Pää.pystyyn
Tuosta tuli mieleeni nuoruuteni riitakumppani, mieheni veli, jonka piti aina todistaa minun tietoni vääriksi. Aikani kärsittyäni huomasin, ettei minun asiani ole ohjata häntä yhtään mihinkään. Pitäköön mielipiteensä ihan rauhassa.
Muistan kuinka helpottunut olo minut valtasi, kun ikään kuin vapauduin tästä painostuksesta. Kuuntelin häntä puolella korvalla enkä kommentoinut mitenkään, ja vähitellen hänen innostuksensa minun valistamisen katosi.
Väittelyssä on aina kaksi osapuolta. Se loppuu, kun toinen ei osallistu. Eihän sen tarvitse olla myöntyväisyyttä eikä alistumista, vaan oman tien kulkemista ilman jatkuvaa puolustautumista.
- Oppeliini1
Vain liuttakaa nimikommetit kuin veden ankan selästä! Jos mummu haluaa kutsua Kalleanne virtasen Kalleksi, suokaa hänelle se ilo! Selittäkää pojallenne että "se on mummon ja sinun yhteinen salainen nimi, vain teidän kahden käytössä".
Mitä vähemmän teette nimestä numeroa, sitä parempi. Aikanaan mummo tajuaa että Kalle on Kalle Stream, vain hänelle Virtasen Kalle. Kaikille jää muistosta hyvä mieli. Hei nimimerkki, ÄiditönÄiti
Onneksi olkoon pienestä pojistanne, vanhemmuus on hieno asia. Kaikkea hyvää siihen, koko loppuelämän kestävään iloon. Isovanhemmuuskin on hienoa, miehesi äidille myös, nyt hänellä on pojanpoika, jonka myötä hän kokee ristiriitaisiakin tunteita. Ikävää sinulle ja miehellesi tuo, että tolkullinen ihminen, anoppisi on nyt jostain kumman syystä tehnyt itselleen ongelman tuosta nimiasiasta. Tsemppiä.
Itse ajattelen vähän kuin joku jo kommentoi, antakaa asian olla mahdollisimman vähällä huomiolla. Nimiasia on täysin teidän kahden asia ja olette ratkaisun tehneet, siihen on muiden tyytyminen. Ei teidän edes tarvitse sitä kenellekään, ei edes anopille, perustella. Eikä sen takia kannattaisi välejä sotkea, ei anopin isovanhemmuutta eikä hänen suhdettaan lapsenlapseen. Tämän voitte toki kerran sanoa ääneen, jos haluatte. Ja sitten asian voi jättää. Anoppi sitten suree tai miettii ja sopeutuu, se on sitten hänen asiansa ja ongelmansa sen jälkeen.
Iloa talveen,
Pirkko-pappi- Tiutuu
Jos pikkupoikasi olisi anopin tyttären lapsi, ei hänellä silloinkaan olisi anopin sukunimeä, ainakaan jos sillain entiseen malliin mentäisiin. Silloinhan naisten oli naimisiin mennessä otettava miehen sukunimi ja aviolapsi sai automaattisesti isänsä sukunimen.
Vähän vanhanaikaisesti ajatteleva tämä anoppisi. Mutta anna ajatella mitä lystää, kyllä hän ajan mittaan sopeutuu. Jos hän on hyvä mummo muuten, niin ole onnellinen. Älä provosoidu ja sillä lailla pilaa välejänne. Niin paljon pahempia anoppeja, joista täällä valitetaan...
Voithan sanoa, että kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, se saa itse valita sukunimensä. Jos haluaa muuttaa itsensä "Virtaseksi" niin ei sillekään kukaan mitään mahda. Tai voihan tuo olla vähän vaarallinen ase, anoppisi alkaa pian höpöttää pojalle, että vaihdathan sitten nimesi kun tulet isoksi...
Ei kukaan nykyään enää ajattele nimestä mitään, siis että onko tuo avioliitossa vai sen ulkopuolella syntynyt, ennenhän sillä oli merkitystä. Paitsi sitten ehkä ne vanhat ihmiset, joille nykyinen sukunimilaki ja -käytäntö ei vielä ole kunnolla päähän iskostunut. - ÄiditönÄiti
Hyviä vastauksia täällä, kiitoksia niistä.
Joku kysyi että miten anoppi puhuttelee lasta koko nimellä. Esimerkiksi siten että kun mennään heille tai he tulevat meille, anoppi ottaa pojan syliin ja alkaa leperrellä että (leikitään nyt tässä että anopin sukunimi on Jokunen) "mitäs se pikkuinen Jokusen Poika" tai "onpas se pikkuherra Jokunen hyvällä tuulella" jne. Tuntuu että tuo väärän sukunimen ujuttaminen joka väliin on joku kummallinen mielenosoitus minua kohtaan.
Voin kyllä sen verran taipua että anoppi voi huvikseen käyttää väärää sukunimeä lapsesta jos se tuntuu hänestä välttämättömältä, mutta noihin merkillisiin etäännyttämisväitteisiin en kyllä voi neutraalisti suhtautua, enkä siihen että anoppi lyö minua vyön alle sillä ettei minulla ole ollut äitiä. Tätä on kuitenkin nyt jatkunut puoli vuotta eikä tahti tunnu hiljenevän. Sen verran ymmärrän että nuo ihmeelliset väitteet mummosta etäännyttämisestä kumpuavat jotenkin nyt tuosta nimiasiasta. Ihan mitä tahansa en haluaisi anopiltakaan joutua sietämään. Ainakin edesmenneen äitini voisi jättää rauhaan, koska siinä hän tökkii minua todella kipeään paikkaan. Harmittaa kun menen itse ihan lukkoon kun tuo äitiasia otetaan puheeksi anopin toimesta, tekisi mieli ärähtää. Pelkään että jonakin päivänä raivostun ihan kunnolla, eikä sekään taas edistä asiaa yhtään.- lauanTiina
Onpa kipeä tilanne. Suruisaa kaikkien kannalta. Ja jos syyllisen nimeän, niin tietenkin anoppi: hän ei näytä ymmärtävän mitä tuhoisaa hän saa loukkaantumisellaan ja sen seurauksilla aikaan.
Omasta menneisyydestäni löytyy vähän vastaavaa. Esikoisen kanssa oli pieni nimihässäkkä, kun anopilla oli valmiina nimi meidän tytölle. Ihan ok nimi ei siinä, mutta ei se niin mene. Vanhemmat miettii ja valitsee ja toiset sanoo kantansa jos sitä kysytään. Piste.
Tuo oli vielä pientä, mutta suuri ongelma tuli siitä kun anopin mielestä teemme liikaa lapsia. Yksi lapsi oli ok, toinenkin menetteli, kolmas tuotti suuren ihmettelyn ja tuomitsemisen ja neljäs oli katastrofi. Meidän toivottu ja odotettu viaton nyytti.
Lasten lukumäärä on myös asia, joka ei kuulu muille (paitsi jos ne hoidatetaan muilla mitä me siis emme tehneet). Jos lapsia ei tule tai niitä tulee enemmän kuin joku ajattelee - niin suu suppuun. Mielipide saa olla, mutta sitä ei tarvitse sanoa eikä ainakaan aloittaa vuosien piinaa ja jopa lapsen kiusaamista asialla.
Minä yritin antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos, mutta kyllä lopunviimein asiasta räjähdin. En tiedä oliko se viisata vai olisiko pitänyt aiemmin laittaa puheille kunnon rajat. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että mitä vaan ei tarvitse eikä ole viisasta sietää.
Miten olisi kirjeen kirjoittaminen anopille? Rauhallisesti ja nätisti selittäisit nimiasian ja perustelut vielä kerran. Pyytäisit häntä sietämään vaikka ei pitäisikään asiasta. Ihan lapsenkin vuoksi. Ja kerrot äitimenetykseesi loukkaavan sinua kovasti. Ja toivot hänen olevan lapsellesi isoäiti eli etäännyttämisasia on väärää tulkintaa ja luuloa.
Jos hän siitä huolimatta jatkaa asiatonta ja loukkaavaa käytöstä ottaisin etäisyyttä. Ei riitelyä, mutta rauhallinen perustelu, miksi niin teette. - Suorin.sanoin
Koskaan ei pidä kirjoittaa arasta aiheesta. Kirjoitettu voidaan ymmärtää väärin, sitä tulkitaan ja arvioidaan. Kirjoitettu sana säilyy, ja on ihan turhaa yrittääkään sitä selvittää jälkikäteen puhumalla, jos toinen tarkoituksella haluaa ymmärtää sen väärin. Anoppi ei ilahtuisi kirjeestä missään tapauksessa.
Lapsen nimiasia voi vielä olla siedettävä, mutta äitisi elämän reposteleminen ei ole anopin asia. Siitä voit kyllä sanoa ja terävästikin. Eikö miehesi ihmettele samaa? Voisi kai hänkin sanoa äidilleen, että puhe loukkaa kaikkia.
On aika ala-arvoista hyökätä edesmenneen kimppuun, jos ei selviä elävien kanssa.
- miniäx
Ei mitään kirjeitä, vaan pyydä miestäsi kertomaan vanhemmilleen, että anoppi loukkaa sinua puheillaan äidistäsi. Samalla voi sanoa, että jos nuo kommentit eivät lopu, loppuu teidän kanssakäymisensä anopin kanssa. Sinun ei ehkä kannata ottaa itse asiaa puheeksi, ettet vaan saa raivaria.
- liselotteannika
miehesi tehtävä on sanoa äidilleen, että hei toi ei ole kivaa. Meidän "Matti" on Jokinen ei Virtanen ja that's it! Samaten mies voi todeta äidilleen, että kuule, hei toi ei ole kivaa, luuletko että vaimostani on mukavaa kun hänen äitinsä kuoli, joten ole hyvä ja jätä jatkossa tuollaiset kommentit sanomatta!
Piste ja huutomerkki! - piparminttuli
Teette kuten haluatte. Mutta koita ymmärtää myös häntä. Nimi on aika tärkeä joillekkin. Ja onko niin että perheen sukunimi ei jatku enää miehesi jäkeen. Jos näin on niin ymmärrän anoppisi murheen. Monessa perheessä tämän uuden nimilain myötä häviää suvusta kokonaan alkuperäinen nimi. Ja se ei varsinkaan vanhemmista ihmisistä tunnu hyvältä. Koita ymmärtää häntä. Ymmärrän sinun näkemyksen asiaan, mutta tulitko sinä päätöstä tehdessäsi miettimään mitä se todellisuudessa tarkoittaa kun poikasi saa sinun sukunumen eikä isän sukunimeä. Aina tehdäämpä me mitä tahaansa niin se vaikuttaa moneen muuhunkin kuin vain meihin.
- ÄiditönÄiti
Jos poika haluaa, niin voi ilman muuta vaihtaa sukunimensä aikuisena isänsä sukunimeen. Ja miehen perheen sukunimi kyllä jatkuu: appiukolla on veljiä joilla on poikia, ja heillä on sen nimisiä poikia. Miksi sukunimen (joka tosiaan on Suomen yleisimpien sukunimien joukossa) jatkuminen nimenomaan juuri anopin ja apen kautta on tavattoman tärkeää? Heidän sukunsa ei sammu siitä että meidän poikamme sai minun sukunimeni. Omalla sukunimelläni sen sijaan on taas entistä paremmat mahdollisuudet säilyä. Kuten sanoin, meitä on alle parikymmentä.
Kyllä minä tavallaan ymmärrän anoppia ja harmia siitä, että pojanpojalla ei olekaan samaa sukunimeä. Se on vanhemmille ihmisille tärkeä asia. Ei se silti oikeuta käyttäytymään ihan miten tahansa. - Joustamattomat
On aika uutta Suomessa vielä, että vanhemmat voivat valita, kumman sukunimen lapsi saa. Monissa maissa se on hyväksyttyä ja maan tapa. Aina on niitä, jotka eivät ymmärrä tai osaa ottaa uutta vastaan.
Aikanaan kun teitittelystä luovuttiin, oli ikäihmisille hirveän vaikeaa toimia kaupan kassalla, joka huolettomasti sinutteli. 100 v sitten monissa perheissä vanhempia teititeltiin.
Maailma muuttuu vauhdilla. Ei auta kuin sietää, vanhat osoittavat joustamattomuutensa juuri tämäntapaisissa asioissa. Avoliittoihin sopeutuminen jo on ollut monillekin todella vaikeaa, kasvatuksen ja uskonnon vuoksi.
Ikäihmisillä on muuttumisen aika.
- Jokusen.rouva
Joskus kun pinnasi katkeaa, voit kysyä, luuleeko anoppi, että poika on jonkun toisen miehen lapsi. Sanot, että anoppi onkin kaikki muut törkeydet jo ladannut, mutta tätä ei ole tullut vielä ajatelleeksi, niin että anopin sopii miettiä, että entäs jos tämä sukunimiasia johtuukin siitä. Mitäs anoppi siihen sanoisi, jos kuvittelee olevansa mummu jonkun toisen miehen lapselle. Olisikohan anopin ruvettava nyt järjestämään dna-tutkimuksia koko perheelle, saman tien koko suvulle. Jokuset kun ovat niin siniverinen suku, että siihen ei sovi käenpojat.
Ilkeälle ihmiselle on turha yrittää olla mieliksi. Hän kuvittelee olevansa niskan päällä, kun vastapuoli vaikenee tai pahastuu, eikä puolustaudu. Ilkeän ihmisen mielestä törkeimpäänkin heittoon pitää vastata.
Miksi kenellekään on tärkeää, mikä sukunimi lapsenlapsella on. Lapsi kai se tärkeä on eikä nimi. Mutta kysypä sitäkin. Sano, että kun sukunimi on se tärkein asia, ja siinä on virhe anopin mielestä, niin eikö ole tarpeetonta edes yrittää luoda suhdetta lapseen. Hän ruvetkoon sanomaan mummua rouva Jokuseksi, kunhan oppii puhumaan. - 84561221
Olen samaa mieltä. Antakaa mummon kutsua lasta millä nimellä haluaa. Muuttuu se nimi kuitenkin ajan myötä. Kaverit antaa oman nimen ja elämänkumppani oman nimen. Ja hänhän saattaa sitä elämän aikanaan muuttaa vaikka miksi. Miksi täytyy tehdä asioista vaikeampaa kuin ne todellisuudessa on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p672904Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4112798Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,992237Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise871984- 731904
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.71830Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis91821Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1511775Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11613Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d61592