Rohkaiskaa minua.
Olen ollut 10 vuotta samassa firmassa töissä ja itseasiassa kaikki on päällisin puolin hyvin. Olen johtajan oikea käsi, hän arvostaa työtäni ja suitsuttaa aikaansaamisiani välillä turhankin julkisesti. Luulisi että olen onnellinen.
Vaan nyt on juuri tämä johtaja ongelmana, ollut jo pitkän aikaa. Olen alkanut vuosien myötä huomaamaan hirvittävän paljon asioita joita tekisin toisin jos olisin hänen asemassaan. Nuorempana ihailin häntä suuresti, vanhemmiten asia on keikahtanut tyystin toiseen suuntaan. Esimerkkejä: Hän käyttäytyy muuta hlökuntaa kohtaan välillä todella epäkunnioittavasti. Ei saa aikaseksi päivisin töissä oikein mitään. Siirtää hankalampia asioita aina myöhemmäksi / ei tee lainkaan. Ei osaa organisoida. On olevinaan touhukas mutta itseasiassa mitään ei tapahdu. Ei pysty tarttumaan toimeen ilman minua – omituista mutta totta. Hän haluaa tehdä kaikki isommat hommat minun kanssani. Onhan se toisaalta selvä, johtajan apulainen kun olen, muttakun pikkuhiljaa on tullut se tosiasia silmien eteen että se ei osaa tehdä yhtään MITÄÄN ilman minua.
Tämä kasvattaa katkeruutta. Mitä hän tekee palkkansa eteen, mitä minä? Olen hirvittävän tehokas ja tunnollinen työntekijä – tiedän, että johtaja kunnioittaa minua todella paljon eikä voi kuvitellakkaan tekevänsä töitä ilman minua. Pitäis ehdottaa palkkojen vaihtamista. Pomolle sanomisessakaan ei ole mitään järkeä, kyseessä on yli 50-vuotias nainen joka ei varmasti enää muutu.
Tämä kaikki alustuksena nykytilanteeseen.
Sain lievän Burn-Outin (vai mikä on lievä?) marraskuun lopussa ja olin koko joulukuun pois töistä. Päivittäinen ärsyyntymisen nieleminen ja kaamea työtahti tekivät tehtävänsä.. minä en todellakaan olisi KOSKAAN kuvitellut että minulle näin kävisi. Mullahan piti olla ehtymättömät supervoimat! Loppukuusta alkoi nyt mennä jo ihan mukavasti ja nyt olen toista päivää takaisin duunissa. Johtajani on onneksi vielä lomailemassa, eli kelailen täällä koko ajan että mitä helvettiä teen elämälläni.
Haluan jotain omaa, tuntuu vaikealta kuvitella enää toisen alaiseksi menevänsä. Ikää on 34-vuotta ja tiedän kyllä pystyväni moniin asioihin.
Uskallus puuttuu. Tuntuu siltä ettei tiedä yhtään mihin suuntaan lähtisi, pelottaa astua tyhjään. Mutta ei siinäkään ole järkeä että vaan kyynisenä jurnutan mielessäni ja katson miten vanhenen tässä firmassa.
Ah kun tietäis että tää loppuu..
Olen ollut 10 vuotta samassa firmassa töissä ja itseasiassa kaikki on päällisin puolin hyvin. Olen johtajan oikea käsi, hän arvostaa työtäni ja suitsuttaa aikaansaamisiani välillä turhankin julkisesti. Luulisi että olen onnellinen.
Vaan nyt on juuri tämä johtaja ongelmana, ollut jo pitkän aikaa. Olen alkanut vuosien myötä huomaamaan hirvittävän paljon asioita joita tekisin toisin jos olisin hänen asemassaan. Nuorempana ihailin häntä suuresti, vanhemmiten asia on keikahtanut tyystin toiseen suuntaan. Esimerkkejä: Hän käyttäytyy muuta hlökuntaa kohtaan välillä todella epäkunnioittavasti. Ei saa aikaseksi päivisin töissä oikein mitään. Siirtää hankalampia asioita aina myöhemmäksi / ei tee lainkaan. Ei osaa organisoida. On olevinaan touhukas mutta itseasiassa mitään ei tapahdu. Ei pysty tarttumaan toimeen ilman minua – omituista mutta totta. Hän haluaa tehdä kaikki isommat hommat minun kanssani. Onhan se toisaalta selvä, johtajan apulainen kun olen, muttakun pikkuhiljaa on tullut se tosiasia silmien eteen että se ei osaa tehdä yhtään MITÄÄN ilman minua.
Tämä kasvattaa katkeruutta. Mitä hän tekee palkkansa eteen, mitä minä? Olen hirvittävän tehokas ja tunnollinen työntekijä – tiedän, että johtaja kunnioittaa minua todella paljon eikä voi kuvitellakkaan tekevänsä töitä ilman minua. Pitäis ehdottaa palkkojen vaihtamista. Pomolle sanomisessakaan ei ole mitään järkeä, kyseessä on yli 50-vuotias nainen joka ei varmasti enää muutu.
Tämä kaikki alustuksena nykytilanteeseen.
Sain lievän Burn-Outin (vai mikä on lievä?) marraskuun lopussa ja olin koko joulukuun pois töistä. Päivittäinen ärsyyntymisen nieleminen ja kaamea työtahti tekivät tehtävänsä.. minä en todellakaan olisi KOSKAAN kuvitellut että minulle näin kävisi. Mullahan piti olla ehtymättömät supervoimat! Loppukuusta alkoi nyt mennä jo ihan mukavasti ja nyt olen toista päivää takaisin duunissa. Johtajani on onneksi vielä lomailemassa, eli kelailen täällä koko ajan että mitä helvettiä teen elämälläni.
Haluan jotain omaa, tuntuu vaikealta kuvitella enää toisen alaiseksi menevänsä. Ikää on 34-vuotta ja tiedän kyllä pystyväni moniin asioihin.
Uskallus puuttuu. Tuntuu siltä ettei tiedä yhtään mihin suuntaan lähtisi, pelottaa astua tyhjään. Mutta ei siinäkään ole järkeä että vaan kyynisenä jurnutan mielessäni ja katson miten vanhenen tässä firmassa.
Ah kun tietäis että tää loppuu..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinun asemassani minä laittaisin vetämään työhakemuksia eri paikkoihin ja kävisin haastatteluissa, nykyisen pomon tietämättä. Jos jotain mukavaa ja varmaa ilmestyy eteen, niin irtisanomisajan jälkeen paikan vaihto.
Toinen vaihtoehto on tarjota pomolle samalla ukaasia, että lähdet, jos palkkasi ei nouse rutkasti. Tämä saa lisävakuutta siitä, että sinulla on takataskussa toisen työpaikan varma mahdollisuus.
Kolmantena oman yrityksen perustaminen. Siihen saa mukavasti rahoitustukea ja pari ekaa vuotta taitaa mennä verottomana (?).
itsellesi monimuotokoulutuksena ammattikorkeakoulututkinto. Kun valmistut, hae johtajan paikkoja.
Kiitos vastauksestasi.
Palkankorotuksen aion ottaa puheeksi lähiaikoina, vaikka se ei kyllä mitään auta ts. en usko että tässä tilanteessa raha poistaisi vaikeuksia. Lämmittäisi ehkä kyllä hetken aikaa.
Eniten minua houkuttaisikin tuo viimeinen vaihtoehto, oma yritys ois just se mikä tuntuis täyttävän toiveet. Mistä ihmeen instituutiosta saan neuvoja mitä pitäis tehdä / ottaa huomioon jos jotain omaa alkaa tekemään?
On jotenkin niin uskomattoman vaikeaa alkaa toimimaan kun kymmenen vuotta on ollut paikallaan turvallisesti samojen seinien sisällä. On osannut kaiken, tiennyt kaiken jne - ja yhtäkkiä ei tiedäkkään mitään. Jotenkin tuntuu kuin oma identiteetti ois vaihtumassa: vanha on "irtoamassa" enkä tiedä millainen se uusi on.
Jotain opiskeluhommelia sitä on myös tullut mietittyä. Vuorotyön kanssa vaan on mahdotonta voida pitää aina samana viikonpäivänä ilta vapaana (esim iltakursseja tms). Puhumattakaan heräämisten /valvomisten väkisin mukanaantuomasta väsymyksestä. Stressaannun jo ajatuksesta että pitäis olla täällä (duunissa) ja opiskella vielä fiksuna se aika joka jää yli.
Tiedän, ripaus optimismia auttais, mutta tässä asiassa tuntuu että sitten pitäis erota duunista ja vasta sen jälkeen alkaa opiskelemaan. Uhh..
No käy tuolla: http://www.te-keskus.fi/
Sitten kannattaa myös tutustua mahdollisuuteen opiskella aikuisopintoina joku yrittäjyyden erikoisammattitutkinto (suunniteltu työn ohessa aikuisena opiskeltaviksi) tms. Katso alta:
http://www.yrittajat.fi/sy/home.nsf/0/668FB3F88E310F1CC2256DB3002B9AA4?opendocument
http://www.yrittajat.fi/sy/home.nsf/pages/74E07C3CEED6AB10C2256DB3002B9AA5
http://www.rastor.fi/ ja klikkaa koulutusohjelmista YRITTÄJYYS
LIsäksi on paljon omakustanteisia yrittäjyyskursseja, jotain esim. tuolla:
http://www.markinst.fi/
Paljon kiitoksia linkkivinkeistä! Käyn ensi tilassa katsomassa mitä niistä löytyy :)
Pitäis alkaa oppia tekemään asiassa pieniä etappeja itselleen eikä vaan lannistua "valtavan suurien" muutosten edessä.
*huokaus*
vaihtoehto: kysy työvoimatoimistosta, onko vuorotteluvapaa-systeemi vielä voimassa. Voisit olla vuoden pois työstäsi, ja silläaikaa voisit opiskella uutta. Mene kysymään työkkäristä, tai googleta, en muista onko tämä systeemi enää voimassa ja millä ehdoilla.
Opiskelu kannattaa, olet vielä nuori, itse olen 50v ja ammattikorkessa oppimassa uutta. Rohkeasti, kyllä se onnistuu, olen varma siitä.
Yrittäjä ei voi jäädä makailemaan kotiin kuukausiksi vähän isommankaan burnoutin takia.Pakko painaa vain.
Kiitos rohkaisusta!!
Vuorotteluvapaa on vaan hankala tällä alalla kun pitää kouluttaa uusi duunari "vain" vuodeksi. Ja tämä homma kun ei ole pelkästään avaimien antamista vaikka niin luulisi.
Sitäpaitsi epäilen että tähän taloon en enää palaisi kirveelläkään kun on hetken vapautta maistanut..
Joo olet aivan oikeassa.
Itse olen vaan sitä mieltä että tämä minun burnis ei tullut liiasta työstä vaan siitä, että kiehuin jatkuvasti sisältäpäin. Savu nousi korvista niin sanotusti. Jos en olisi ollut niin raivona niin pitkää aikaa yhtämittaa, olen aika varma että rankka pariviikkoinen olisi ollut siedettävissä hymysuin. Leikin meinaan niiden viikkojen aikana ajatusleikkiä, että jos tuo "johtaja" nyt ois itse myös täysin työntouhussa - siis todellakin saaden myös jotain aikaan - olisi olo paljon tyynempi.
Mutta ei, rouva vaan koristelee aulaa ja paahtaa kun siivoojat on jättäneet taas aulan verhon vinoon... *argh*
Kokeile: piirrä paperille kuvioita, ympyröitä, kolmioita tms, ja laita niihin kaikki itseäsi askarruttavat asiat. Katsele ja yhdistele, vedä yli, lisää ym. Kun "piirrät" ongelmasi, sitä on helpompi lähestyä ja keksiä ratkaisu. Kun sitten nukut asian päälle, alitajunta antaa ehkä vastauksen, no niin tietenkin, näin se menee..
Toinen keino: ota taikasauva ja taio ittesi viiden vuoden päähän, missä olet ja miksi. Piirrä tämäkin paperille.
Kokeile: saattaa auttaa.
Hauska idea! Alankin heti piirtelemään.. täällä töissä on lievästi sanottuna hiljaista tylsää.
Heippa
Olisi kiva joskus rupatella, sillä minua vaivaa myös jonkinsortin työtyytymättömyys ja tunnistan tekstistäsi itseni.
Tottakai voidaan kirjoitella jos tahdot - tekaisin pikapikaa uuden osoitteen: [email protected]
Kuulemisiin!
Itse olen 28-vuotias ja on tutkintoja, silti olen aina lähtenyt työpaikasta kiitämään kun on siltä tuntunut. Kyllä minua stressaa tulevaisuus, mutta en vain jaksa olla työssä joka ei anna mitään. Kohta tulee taas mitta täyteen nykyisessä paikassa... =)
Terveys on tärkeä asia, sen kun menettää, niin muulla ei liene väliä... Kannattaa siis ajoissa ajatella kylmästi itseään! Terveyden ylläpidossa ja sitä kautta talouden turvaamisesta voin kertoa
pitkän tarinan, mutta mielummin suoraan, joten asiasta kiinnostuneet kirjoittakaa osoitteeseeni [email protected]. Jos ottaa terveyden ja
hyvin voinnin asiakseen, voi myös auttaa monia kanssaihmisiään: Tätä kautta oma talous antaa vapauden nauttia omasta ajasta ja omista tekemisistä.