Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Luottamus ja omat vanhemmat

    Olin kauan ihan pihalla ihmissuhteissani ja pohdin usein omia vanhempiani ja heidän suhdettaan. He erosivat, kun olin ihan pieni. Isän lähtö kai aiheutti epäluottamusta omiin tuleviin ihmissuhteisiin, koska aikuisena on ollut haastavaa solmia kestäviä suhteita. Luottamus on hankalaa, samoin usko siihen, että rakastaa itse ja on rakastettavana. Kunnes tajusin, että isäni oli se perheen (toisin kuin äitini aina väitti) uskollinen, luotettava, rakastava ja huolehtiva aikuinen. Hän piti kiinni sovituista asioista, oli kunnollinen ja älykäs mies. Hän oli musikaalinen ja nautti laulamisesta, lauloi pienelle lapselleen. Hän oli ylpeä lapsestaan aina, vaikka emme tavanneetkaan usein. Hän kehui kouluasioita, opiskelua ja työtä. Hän kannusti ja rakasti, vaikka en sitä aina ymmärtänyt. Elämä jatkuu ja nyt tiedän, että sinulta olen saanut oikeudenmukaisuuden ja valoisuuden luonteeseeni. Nyt osaan luottaa ja rakastaa. Kauan se vei, mutta ei turhaan. Kiitos isä.
    0<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Onnenlapsi kirjoitti:

    Olin kauan ihan pihalla ihmissuhteissani ja pohdin usein omia vanhempiani ja heidän suhdettaan. He erosivat, kun olin ihan pieni. Isän lähtö kai aiheutti epäluottamusta omiin tuleviin ihmissuhteisiin, koska aikuisena on ollut haastavaa solmia kestäviä suhteita. Luottamus on hankalaa, samoin usko siihen, että rakastaa itse ja on rakastettavana. Kunnes tajusin, että isäni oli se perheen (toisin kuin äitini aina väitti) uskollinen, luotettava, rakastava ja huolehtiva aikuinen. Hän piti kiinni sovituista asioista, oli kunnollinen ja älykäs mies. Hän oli musikaalinen ja nautti laulamisesta, lauloi pienelle lapselleen. Hän oli ylpeä lapsestaan aina, vaikka emme tavanneetkaan usein. Hän kehui kouluasioita, opiskelua ja työtä. Hän kannusti ja rakasti, vaikka en sitä aina ymmärtänyt. Elämä jatkuu ja nyt tiedän, että sinulta olen saanut oikeudenmukaisuuden ja valoisuuden luonteeseeni. Nyt osaan luottaa ja rakastaa. Kauan se vei, mutta ei turhaan. Kiitos isä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu