Me vain tapaillaan

Ei se nyt niin erikoistakaan ole, että toinen haluaa "ottaa varmanpäälle" ja opetella ensin tuntemaan kunnolla, ennen kuin aloittaa mitään sen syvempää. Kaikki me ollaan yksilöitä joilla on yksilölliset tarpeet.

Perusongelma naisilla jotka kurkottelee tähtiin miesten suhteen ja pettyy kun mies ei tyydykään vain yhteen naiseen. Jos sinä haluat miestä niin häntä haluavat kyllä muutkin naiset, naisilla on sama miesmaku.

Tiputtakaa tasoa miesten suhteen niin kohtaatte miehiä jotka ovat innoissaan alkamassa parisuhteeseen, voipi olla että sitten tulee uusi "ei vain ollut kemiaa" ongelma.

Pakko jälleen tunnustaa, etten ymmärrä. Viihdytte ilmeisen hyvin yhdessä, haluatte olla yhdessä, oletan että seksikin kuuluu kuvioon ja ennen kaikkea olette sopineet, että ette tapaile muita. Eikös tuo ole parisuhde? Miten se eroaa seurustelusta? Mitä myyttistä lisäarvoa se suhteellenne tuo, jos päätätte keskenänne kutsua sitä seurusteluksi eikä tapailuksi? :o

Täytyy tunnustaa sekin, että kohta 1,5 vuoden jälkeen en edes tietäisi millä nimellä minun pitäisi kutsua suhdettani miesystävääni, kun emme kyllä missään vaiheessa ole päättäneet kutsua sitä seurusteluksi. Tulevaisuudesta on puhuttu, jopa asumisjärjestelyistä (mutta en ole valmis muuttamaan), suunnitelmia on pitkälle eteenpäin, mutta ilmeisesti jotain ratkaisevaa on unohtunut koskapa emme ole muistaneet päättää, että nyt seurustellaan.

Sori jos kuulostan piikikkäältä, ei ole tarkoitus, tuo ulkona oleva keli vain repi hermoja liikenteessä ja stressikäyrä on vieläkin korkealla.

Ihan ihme pilkun viilausta, kun pitäisi hetki hetkellä kertoa toiselle ollaanko mielestään tapailemassa, vaiko jo suhteessa? Onko se ensimmäinen merkki omistamishalusta ja tulevasta mustasukkaisuudesta ja kyvyttömyydestä luottaa toiseen? Yrittäkää pitää mielessä, ettei ketään saa omistaa saati alkaa manipuloimaan

Pyyteettömyys ja vapaus, silloin on helppo hengittää ja olla toisen kanssa.

Olet vastikään tutustunut uuteen ihmiseen. Miksi sinä tunget omaisuuttasi hänern asuntoonsa? Kuten jotainn niin intiimiä kuin hammasharjaa?!

Siis inko teillä muutakin intiimimpää menossa, lähes ventovieraita kun yhä olette?

Kertomastasi puuttu jotain hyvin olennaista.
Oletteko ystäviä ja todella haluatte tutustua toisiinne vai FWB.s (friends with bebefits) ?
Miten on mahdollista että juuri tutustumisen jälkeen haluatte evätä kaikki muut ystävät? Mitä järkeä tuossa on? Vai tarkoittako se että ette huo.... muiden kanssa? Mitä järkeä tuossa on-sehän todistaa että .... niin mitä?

Kertomaasi on hyvin vaikea ymmärtää.
Ymmärrätko itsekkään mistä oikein on kysymys?

Epäilen, että tässä on kuitenkin (vaikka olette sopineet, ettei muita tapailla) joku juttu, minkä varjolla mies katsoo voivansa panna muita naisia.

Ainakin hän voi tutustuttuaan uuteen naiseen sanoa hyvällä omallatunnolla, että "joo olen tapaillut yhtä naista, mutta emme seurustele".

Ehkä miehesi on ajatellut, että sanomalla, ettei tapaile muita naisia, hän voi kuitenkin tarvittaessa raahata ns. yhden illan jutun mukaansa ja lähettää sen aamulla kotiin. Jäädessään kiinni asiasta voi aina sanoa, että hän ymmärsi väärin.

nosta kissa pöydälle ja sano että nyt seurustellaan taikka muussa tapauksessa otat hammasharjasi ja lähdet kalppimaan. mies saattaa pitää sinua varmana nakkina eikä näe kiirettä asian ns. virallistamiseen

On kaksi tapaa tuoda asuntoon hammasharjansa. Joko toinen pyytää tai sinä ikäänkuin unohdat sen sinne. Aloitus toi mieleen vanha muiston. Mies toi hammasharjansa ja työhaalarinsa mulle jo viikon tutustumisen jälkeen. Ilman kysymyksiä saako ? Pidin sitä niin ylikävelynä että laitoin pussiin kamat ja kävin iltakahvilla kaverin luona.
Ikinä ei tarvinnut selvittää miksi hän tuli torpatuksi.

Tiedättekö, että minun teini-ikäinen tyttäreni ja hänen kaveripiirinsä puhuu tapailemisesta ennen seukkaamista. Tapailu onkin sellainen moterni muoto esiseurustelusta.
Pikkasen mietin tuossa iltapäivällä tätä tapailujuttua ja mieleen tuli juttuja ja tuttujakin, jotka esimerkiksi netistä etsii seuraa ja yleensä he tapailevat samanaikaisesti useitakin ennenkuin päättävät kenen kanssa sitten seukkaavat. Mutta edelleen ihmetyttää, että mitä eroa termistöllä, jos muita ei tapailla. Enempi ehkä sellasta nuorisoslangia.

Jos te nyt sitten sopisitte, että " tapailu" muuttuu " seurusteluksi". Mitä se muuttaisi mielestäsi suhteessanne?..Eikö se nyt ole ihan herttaisen sama millä nimellä sitä yhdessäoloa kutsutaan?Suhde kuin suhde. Jos se toimii niin hyvä. Miksi tehdä yksinkertaisesta asiasta noin hemmetin vaikeaa?
Mun neuvo on : Keep it simple..

Hmm. Sinuna keräisin tavarat kokoon ja selvität kaverille että tapailu ei ole sun juttu. Sen pitää johtaa johonkin. Yleensä nuo tapailut hiipuu ensimmäisen 4 kk aikana tai sitten vahvistuu. Jos ollaan jo 2 kk säännöllisesti nähty vietetty aikaa muutakin kuin vain seksin merkeissä niin kyllä tuo epävarmuus kertoo eri toiveista.

Nainen voi ja pitääkin päättää itsenäisesti haluaako olla heittelyriepu vai alkaako mies kunnioittamaan myös sinunkin toiveita ?

Kun on ihastunut ja tunteet jyllää niin ei siinä ajattele tämmösiä asioita ollenkaan, vaan yhteenmeno sekä seurustelu tapahtuu kuin itsestään, mutta hänellä on valitettavasti järki päässä ja varmasti haluaa tutustua sinuun paremmin ensin ennen kuin päästää omaan henkilökohtaiseen elämäänsä pysyvästi. Eli sinulla ne tunteet jyllää, mutta hän jarruttaa ja haluaa järkevästi tutustua ensin, eikä tehdä sitä virhettä ettei teillä muulla tavalla rimmaakkaan yhdessä. Vaikka olette sopineet ettei muita tapailla, niin oletko ihan varma ettei hän tapaile muita? Tai ole jotenkin sitoutumiskammoinen? Tuolla sanomallaan hän kuitenkin jättää sen pelivaran itselleen, että on jollain lailla kuitenkin vapaa tapailemaan muitakin ja sinun suhteen ei ole sitä tiivistä seurustelu/sitoutumisvelvoitetta kuitenkaan. En ihmettele yhtään, miksi koet tilanteen ristiriitaiseksi. Olisiko parempi, että pakkaisit tavarasi ja antaisit hänelle sitä omaa tilaa ja aikaa miettiä tunteitaan sinua kohtaan sekä itse tasoittelisit omia tunteitasi ja opettelisit tutustumaan häneen ihmisenä. Monikin ihminen on edellisissä suhteissaan saattanut saada siipeensä ja sellainen ahdistaa, jos joku ihminen tunkee omaan elämään päätäpahkaa ja on ihan uppo-outo eikä tiedä mitä on odotettavissa. Mietihän itsekin sitä, olet vasta pari kuukautta tutustunut ihmiseen ja mitä hänestä ja hänen elämästään/ajatuksistaan/tavoistaan tiedät?

Tässä on mielestäni hyvä ketjullinen kirjeitä ja hyvä osoitus siitä mitenkä erilailla ihmiset tämän ottaisivat. Ikäväähän on vain se, jos kahden mahdollisesti toisilleen hyvin sopivan ihmisen yhteinen tulevaisuus kaatuu jo alkumetreillä tulkinta-ja kommunikointiongelmiin ja oikeastaan siihen että ei huomioida toisen erilaisia tarpeita, joita suhteessa kuitenkin tulisi huomioida pidemmän päälle.

Me myös "tapaillaan"......on tapailtu jo pitkään......mutta pikkuhiljaa alkanut kyllästyttää tämä tilanne koska se ei kehity mihinkään suuntaan kun toinen haluaa edetä hitaasti.Minä kehitän tätä seukkaamista kohta siihen suuntaan että tämä hidashämäläinen putoaa matkastani ja suuntaan katselemaan nuorempia ja nopeampia :))

luulis että tossa vaiheessa ois jo aika varma haluaako seurustella ja jos kerta jo sovittu ettei tapailla muita. Tuntuu että toinen haluaa pitää mahdollisuuden vielä tehdä jotain jonkun kanssa jos sattuu sellanen tilanne kohdalle tulemaan... sittenhän voi vaan todeta että no mutta eihän me seurustella.