Miksi monilla ja kaikilla on ero edessä näin vuoden alussa? Niin on minullakin, luultavimmin..
mulla ukko juo suurpiirtein joka viikonloppu ja minä jään koiran kansyksin kotia viilentymään. Ennen koiran hankintaa, kaikki oli samoin. mun ukko ei enää välitä meistä pätkääkään. ite halus koiran, mutta kuka siittä huolehtii?? no, minä tietty. tyhjyyteen ktsominen vkonloppuisin ja yksihn on aika masentavaa. tätä on jatkunu kohta kaks vuotta. ei taida olla enää tässä maailmassa raitista ja välittävää ihmistää? minä edelleen rakastan ja lujaa, tätä ihmistä jokas tekee mulle kaiken paskan. miksi näin? olen kuullut ettei rakkaus vain noin vain lopu, eikä munkaan mielestä. sitä on vaikeata lähteä "muuten" hyvästä suhteesta. enkai ole yksin? kohtalotovewreita? autetaanko toinen toista syvästä helvetistä ulos? tuleeko kohtalontovereiden kanssA sieluntovereita...?
mulla ukko juo suurpiirtein joka viikonloppu ja minä jään koiran kansyksin kotia viilentymään. Ennen koiran hankintaa, kaikki oli samoin. mun ukko ei enää välitä meistä pätkääkään. ite halus koiran, mutta kuka siittä huolehtii?? no, minä tietty. tyhjyyteen ktsominen vkonloppuisin ja yksihn on aika masentavaa. tätä on jatkunu kohta kaks vuotta. ei taida olla enää tässä maailmassa raitista ja välittävää ihmistää? minä edelleen rakastan ja lujaa, tätä ihmistä jokas tekee mulle kaiken paskan. miksi näin? olen kuullut ettei rakkaus vain noin vain lopu, eikä munkaan mielestä. sitä on vaikeata lähteä "muuten" hyvästä suhteesta. enkai ole yksin? kohtalotovewreita? autetaanko toinen toista syvästä helvetistä ulos? tuleeko kohtalontovereiden kanssA sieluntovereita...?
Vastaukset 11
Vanhimmat
kirjotin tonne alemmas oman alotuksen..On outoa että nyt mäkin sanon sulle että kannattaa vaan jättää se mies jne..tiedän silti kuinka helvetin vaikeaa se on. Ite piehtaroin kauan sekalaisissa tunteissa, kyllä edelleenkin. Mutta pakko on nyt tehdä ratkaisu. Minulla on vielä se että on kamala vauvakuume vaivannut pitkään. Mieheni olisi muuten hyvä isä, mutten halua lapseni isäksi alkoholistia. Nyt ajattelee sitäkin että löytääkö sellaista miestä tämän elämän aikana jonka kanssa voisi olla onnellinen ja hankkia perheen, ilman tuollaisia alkoholi yms ongelmia..Itse olen nyttenkin yksin, minulla vaan ei ole koiraakaan enää. Se kuoli, ainoa joka masentavan arjen keskellä jaksoi lohduttaa.
Kai tuo uusi vuosi vaikuttaa silleen että ihmiset tekevät lupauksia ja saattavat jättää vanhan elämän jne..minulle ainakin tuli vahva tunne että nyt lähden tästä suhteesta pois ja nousen omille jaloilleni, jatkan elämää ilman jatkuvaa epätietoisuutta ja loukkaamista. Tästä tulee todella vaikeaa, puhutaan varmasti kuukausista, ellei jopa vuosista, että on kokonaan päässyt yli. Minäkin rakastan edelleen miestäni, mutta olen alkanut ajattelemaan tuskaisina hetkinä sitä kuinka hän kittaa viinaa kurkku ränninä tai sitä miltä tuntuu herätä yksin vuoteesta ties kuinka monetta iltaa peräkkäin. Pikku hiljaa ärtymys kasvaa niin suureksi että rakkaus saattaa muuttua jossain vaiheessa välinpitämättömyydeksi. Minun kohdalla niin ei ole vielä tapahtunut. Olisi helpompaa lähteä jos ei olisi paskaakaan väliä mitä toinen puuhaa. Nytkin mietin missä mieheni on. Elossa hän on, sen tiedän...hän vain katoaa, ja tulee muutaman päivän päästä takaisin. jos minä käyttäytyisin noin (en tarkoita kostoa), olisi se maailmanloppu miehelleni. Mutta nyt saa riittää. Kun hän tulee takaisin kotiin, saa yllättyä totaalisesti. Luulee varmasti että annan taas anteeksi ja life goes on..hah. Etsiköön itselleen jokun pubiruusun jota ei kiinnosta miehen hullu ryyppääminen. Ehkä joskus se tajuaa mitä menetti. Ihanaa huomata entä antaa vielä jotain arvoa itselleen. Juuri sen takia täytyy lähteä, nyt viimeistään.
mietin aivan samoja asioita,meillä vaan takana jo 10 vuoden suhde mikä nyt vetelee viimeisiään..aikoinaan mies halusi myös koiran,nyt se on täysin minun vastuullani-ehkä se oli suhteen lämmittelyä jo silloin,koira nyt 5v.juoposta on eritysen vaikeaa erota koska kun tulee selvät päivät niin taas ajattelee sitä miestä johon on kerran niin tulisesti rakastunut,tänäänkin mies hävisi klo 9 aamulla,eikä ole näkynyt vielä..syvien itsepohdiskelujen kautta olen tullut tulokseen ettei rakkaudesta ole enää kysymys vaan tottumisesta toiseen,eikä myöskään tällaista helvettiä ole tarkoitettu minulle.., voimia teille omiin ratkaisuihinne ja muistakaa ettette todellakaan ole yksin
Meillä on vasta reilut pari vuotta yhteistä taivalta takana. Mieheni täyttää tänä vuonna 18, itse 20. Hän näkee kavereitaan ehkä 4-5 viikon välein ja aina tuolloin menee alas vähintäänkin kossupullo, joskus enemmänkin. Minua se huolettaa, varsinkin kun hän ei itse osaa lopettaa juomistaan ennen kuin sammuu tai viina loppuu. Uutena vuotena lupasi ottaa vähemmän ja tulla ennen vuoden vaihtumista luokseni. Soitti sitten ja sanoi, en minä tulekaan, minä haluan nyt juoda viinaa. Se riitti minulle ja annoin kaksi vaihtoehtoa, joko haemme apua tai suhteemme loppuu. Nyt hän harkitsee.
Tätä lupausten rikkomista ja valehtelua on siis tapahtunut aiemminkin. Hänen mielestään ongelma on vain siinä, että minä en anna hänen juoda niin paljoa kuin hän haluaa. Juominen kuuluu kuulemma nuoruuteen ja loppuu joskus. Olen iloinen ettei hän kuitenkaan enää käy niin usein kuin ennen, mutta tuo juomisen määrä minua huolestuttaa. Onko normaalia, että vajaa 18- vuotias poika juo toistuvasti kossupullon tai vastaavasti 15-20 pulloa olutta, eikä välttämättä edes sammu? Minusta ja vanhemmistani tuo on jo hälyyttävää. Jättäisin hänet heti, jos minulla ei olisi uskoa paremmasta huomisesta.
Mun mielestä huolestut nyt ihan turhasta. sanoit että 18-vuotias poikaystäväsi näkee kavereitaan 4-5- viikon välein ja silloin juo. sehän sen ikäiselle harvoin. Kyllä se juominen kuuluu mielestäni nuoruuteen. Ja muista että hän on sinua 2 vuotta nuorempi eikä ehkä halua vielä nysvätä kaikkia viikonloppuja kotona. Mikä kaikkia naisia vaivaa, kun heti kun aletaan seurustella niin mieheltä kielletään hauskanpito? lue myös ketjun toinen kirjoitukseni.
Enhän minä sanonutkaan, että olen huolestunut siitä, että mieheni käy 4-5- viikon välein juomassa. Se voi olla normaalia. Minua huolestuttaa se, että hän juo kerralla vähintäänkin kossupullon. Edes isäni ei pysyisi tolpillaan sen jälkeen. Poikaystäväni alkoholin sietokyky on lisäksi vain kasvanut seurustelumme aikana, mikä sekään ei ole hyvä, kun puhutaan tuommoisista määristä.
En myöskään hyväksy valehtelua tai lupausten pettämistä, se ei kuulu mihinkään ikävaiheeseen, eikä se lähde itsestään pois.
Mennä saa ja pitääkin. Tässä oli nyt ongelmana yhä kasvava alkoholin kerta-annos ja alkoholin käytöstä johtuva lupausten pettäminen ja valehtelu.
Voi vittu!"joopa""mahdollisesti täälläkin"
Elämä se koulii! jos ei kiinnosta bailaaminen, jätä se äijä. Löytää varmaan paremman, joka ei aina ruikuta. Nuoruuteen kuuluu juominen bailaaminen, kaikki. Jos yrität estää äijääs kokemasta, se vielä joskus katkeroituu sulle ja pahasti!!! Ymmärrätkö???
"näkee kavereitaan 4-5 VIIKON välein?? Jos mulla olis sama tilanne, kyllä se kossupullo menis ja kaljaa päälle!
Ei vittu mikä ämmä. Hanki elämä, lopeta ruikuttaminen. Jos sä et halua juoda ja juhlia, se on sun valintas. Älä ala kouluttaan äijääs. Sen valinta on juhlia. Ja nyt kun se täytti 18.
Mikäs siitä seuraa?? -Baarit.. eli totu tai jätä.
Minä siis en ole miestäni kieltänyt näkemästä kavereitaan, päinvastoin. Itse hän näkee niitä noin harvoin. Juominen ja bailaaminen voivat kuulua nuoruuteen (kaikilla se ei muuten kuulu). Meillä kuitenkin ongelmana oli, että hänellä alkoholin käyttöön liittyy myös lupausten pettämistä ja valehtelua. "Muutamalle" lähtö ei myöskään onnistu, hän ei osaa lopettaa juomistaan. Tässä yritetään vielä selvitä, kunhan luottamus saataisiin ensin takaisin. Toista naista hän ei halua edes etsiä, on onnellinen minun kanssani näinkin :)
Täällä kirjoiteellaan paljon siitä kun mies juo viikonloppuisin ja sen takia halutaan erota. Onko se todellakin ainut syy. Eikö monet nuoret (en tarkoita nyt teinejä) juo usein viikonloppusin. Minun avomies juo yleensä joka viikonloppu, mutta ei se meidän suhdetta häiritse. Yleensä olen vielä hänen mukanaan ryyppäämäsää.Meillä on suurin osa yhteisiä ystäviä.Ja mikäs sen mukavampaa, kun raskaan viikon jälkeen lähtee vähän tuulettumaan ja tapaamaan ystäviä. Miksi jäätte yksin kotiin, jos mies lähtee baariin? eikö silloin voisi mennä omien ystävien kanssa ulos?
Et selvästikään. Pistää oikein vihaksi. Tiedätkö miltä tuntuu toistuvasti herätä yksin sängyssä, vailla tietoa missä toinen on? Sinun miehesi ehkä tajuaa jossain vaiheessa iltaa/aamuyötä että jaahas, mennäänpä nukkumaan. minun mieheni ei. Sinun miehesi varmasti ilmoittaa jos on jossain esim kaksi päivää, minun mieheni ei. Minä en kiellä miestäni menemästä. Hän menee, sanoin minä ei tai kyllä. Jokaisella on oma tahto, ei ketään voikaan määräillä. Mutta vaikka on oma tahto, pitäisi kunnioittaa toista. Sekin on kunnioitusta, että vaikka riidan jälkeen, kun on ovet paukkuen lähtenyt jonnekkin ryyppäämään murheensa, ilmoittaa jos ei tule kotiin, tai jos sammuu, edes ilmoittaisi aamulla että on hengissä. Minun mieheni ei sitä tee. Kyllä minäkin menen mieheni kanssa, mutta minun läsnäolo ei vaikuta siihen tuleeko mieheni kotiin yöksi. Hän voi kännissä yhtäkkiä vaikka häipyä baarista, eikä ilmoita minulle mihin on mennyt. Tai esim jos toinen on väsynyt ja toinen haluaisi viellä jatkaa, niin normaalissa parisuhteessa sen ei tarvitse olla ongelma. Kun toiseen voi luottaa, voi hyvillä mielin mennä kotiin ja tietää että toinen tulee perässä, tai ainakin ilmoittaa jos ei tule. JA HELVETTI MINUN MIEHENI EI SITÄ TEE!! TAJUATKO!?!? En pysty enää suhtautumaan alkoholiin normaalisti kaiken niskaan kaadetun paskan takia. Tiedätkö kuinka helvetin monta kertaa mieheni on tullut hakattuna/kaatuneena/vailla takkia, puhelinta, kukkaroa kotiin? tiedätkö kuinka monta kertaa olen aamulla herännyt ja kävellyt kaupungin halki etsimässä, onko hän sammunut ojaan? näin on käynyt ennenkin, onneksi ei kuollut. Älä tule tänne sanomaan vähätteleviä kommenttejasi, kun et selvästikään tiedä mistä tuskasta on kysymys. On kamalaa rakastaa toista, tietäen että se toinen persoona pilaa kaiken. Minä olen aina ollut vapaamielinen alkoholin yms suhteen, mutta tämä parisuhde on vääristänyt koko suhtautumiseni juhlimiseen, luottamukseen, kaikkeen. En enää edes tiedä kuka itse olen. Olen vuosia joutunut tiedostaen tai tiedostamatta holhoamaan miestäni. On hyviä päiviä, jopa viikkoja. Mutta silloin kun putki taas alkaa, menettää hyvät päivät tarkoituksensa. Kaikki ne lupaukset mitä mieheni on asettanut itselleen ja minulle, menettävät merkityksensä. Muutos lähtee miehestä itsestään. en minä halua häntä muuttaa, vaan hänen tulisi itse se tehdä ja tajuta. En voi enää odottaa sitä ihmettä, vaan lähden pois. Monesti alkoholisti tajuaa mitä on menettänyt vatsa kun konkreettisesti sen menettää. Joku saattaa herätä ja hakea apua, joku taas painuu entistä enemmän pohjamutiin. Ehkä jopa juo itsensä hengiltä niin kuin eräs mieheni ystävä. Tukehtui viikon ryyppäämisen jälkeen omaan oksennukseensa. Toivottavasti tämän luettuasi tajusit että sinulla on vielä ihana suhde. Suhde, jota ei voi verratakaan esimerkiksi minun ja mieheni suhteeseen.
No alkuperäisestä viestitstä ei kylläkään käynyt selville että pidät mieheäsi alkoholistina. ja lueppas noita muita vastauksia..tuskin 18-vuotiaan kerran kuussa ryyppämistäkään voi verrata tilanteeseesi!!!
"Minua se huolettaa, varsinkin kun hän ei itse osaa lopettaa juomistaan ennen kuin sammuu tai viina loppuu.
Tätä lupausten rikkomista ja valehtelua on siis tapahtunut aiemminkin....Juominen kuuluu kuulemma nuoruuteen ja loppuu joskus....juomisen määrä minua huolestuttaa."
Kyllä monet 18-vuotiaat juovat ja sitten iän myötä rauhoittuvat. Joissakin on kuitenkin havaittavissa selkeitä taipumuksia alkoholin ongelmakäyttöön. Ylläolevat lainaukset ovat kuin omaa miestäni koskevia. Hänkin aina sanoi että kuuluu nuoruuteen jne.. juhliminen ehkä kuuluu, mutta kuuluvatko seuraukset? Oma mieheni on ryypännyt 13-vuotiaasta saakka. On todella vaikea päästä eroon pinttyneistä tavoista. Vaikka tämä 18-v juokin vain kerran kuussa, ei sillä ole ongelman ytimen kannalta mitään merkitystä. Kyllä minunkin mies pystyy olemaan kuukauden juomatta jos haluaa. Mutta silloin kun pulloon tarttuu, ei pysty lopettamaan, Se on se ongelman ydin. Ja kun ei pysty lopettaa, syntyvät ne alkoholismille tyypilliset ongelmat. Yleinen harhaluulo on, että alkoholismia on vain se, että tarvitsee joka päivä alkoholia. Myös tuurijuoppo on alkoholisti, vain eri tavalla kuin sellainen joka juo joka päivä. Voi olla että tämä 18-v poika tosiaan rauhoittuu eikä huolta ole, mutta jos kuljetaan mieheni jalanjäljissä, on tuo vasta alkusoittoa. Sanon vinkkinä kaikille: Jos on havaittavissa selvästi ongelmia alkoholin käytön kanssa, ei kannata pitkittää suhdetta, ellei mies ITSE halua puuttua ongelmiinsa. Sillä yleensä ne ongelmat pahenee. Ei kukaan voi toista ihmistä muuttaa. On turha että tyttöystävä (tai poikaystävä) asettaa rajoituksia yms. Yleensä ne eivät vaikuta mitenkään, tai ne eivät kehitä tilannetta mitenkään suotuisaan suuntaan. Kyllähän minäkin välillä ihmettelen, että miksei X päästä Y:tä menemään kaveriensa kanssa. Normaalissa parisuhteessa jossa luottamus pelaa jne, ei tässä pitäisikään olla mitään ongelmaa. Ehkä näissä suhteissa on sitten mustasukkaisuutta tai halua päättää itse kahden ihmisen asioista. Aina tulisi ottaa toinenkin huomioon, tehdä kompromisseja. Harvoin oma mieheni kysyy että saako lähteä tms. Hän yleensä vain lähtee. Jos kysyy, niin sanon yleensä että tiit niin kuin itse parhaaksi näet. Joskus hän on jättänyt menemättä. Meni hän sitten ilmoittamatta tai ei, on aina yhtä kamala miettiä tuleeko hän takaisin, koska tulee, vai onko ehkä kuollut jonnekin ojaan. En yhtään ihmettele että tällaisissa suhteissa toinen ei pidä että toinen menee. Mutta eihän se silti pitemmän päälle toimi että toisen ei anneta mennä. Jokainen varmasti pystyy arvoimaan realistisesti oman tilanteensa. Mikä on toisen ihmisen rajoittamista, mikä taas todellisista ongelmista johtuvaa epävarmuutta. Toivotan kaikille onnea parisuhteeseen ja voimia heille, jotka ovat päättäneet jatkaa yksin eteenpäin.