noniin oli pakko nyt kirjoitella tänne, kun olen hieman hukassa ajatuksieni kanssa. olen 30vuotias mies joka on seurustellut naisen kanssa noin 1.5 vuotta. Naisella on lapsi edellisestä suhteesta ja olen hyväksynyt asian ja viettänyt aikaa paljon lapsen kanssa ja lapsi on hyväksynyt minut ja tykkää leikkiä kanssani. eli ei ole ongelmaa siinä asiassa, mutta missä menee kohtuus parisuhteessa? Olen muistanut naistani joka ystävänpäivä Äitien päivinä laittanut kukkalähetyksen töihin tehnyt ruuat valmiiksi kun tulee kotiin. toinen tekee vuoro töitä en siis ole kotiloinen. syntymäpäivät olen muistanut joulut jopa hänen lapsensa syntymäpäivänä olen muistanut ja hankkinut lahjan ja myös joululahjat. olemme nyt käyneet vuoden aikana thaimaassa ja dubaissa herrasmiehenä olen maksanut molempien matkat myös ruuat juomat tuliaiset eli nainen ei ole tarvinnut omaa rahaa milloinkaan. olen jättänyt kaverit vähemmälle että ollaan saatu enemmän aikaa yhdessä. emme siis asu yhdessä ja näemme kuukaudessa noin 1-2viikkoa yhteensä. eli myös omaa aikaa löytyy molemmille.
se miksi olen nyt hukassa ajatusteni kanssa on se, että nainen lupailee kaikille kavereilleen aina laivareissuja ja bile iltoja menee miten tykkää mutta jos sanon hänelle, että me oltiin sovittu viikonloppu yhdessä niin kaverit työt tai harrastus painaa aina etusijalle. jos taas itse lähden kavereiden kanssa ulos sellainen viikonloppu kun lapsi on hänellä on se kohtuuton vääryys. jos kerron mielipiteeni että miksi en voisi olla hänen elämässään toiseksi tärkein asia koska lapsi on varmasti tärkein ja pyydän miettimään menojaan uudelleen niin olen määräilevä käskevä ymmärtämätön. onko se liikaa pyydetty että myös meidän yhteisestä ajasta voitaisiin pitää kiinni?
ennen kuin joku ehtii sanomaan ettei nainen rakasta niin haluaisin että miettisitte miksi nainen haluaa lapsen kanssani ja yhteisen kodin? eli en usko rakkauden vähyydestä olevan kiinni nyt
se miksi olen nyt hukassa ajatusteni kanssa on se, että nainen lupailee kaikille kavereilleen aina laivareissuja ja bile iltoja menee miten tykkää mutta jos sanon hänelle, että me oltiin sovittu viikonloppu yhdessä niin kaverit työt tai harrastus painaa aina etusijalle. jos taas itse lähden kavereiden kanssa ulos sellainen viikonloppu kun lapsi on hänellä on se kohtuuton vääryys. jos kerron mielipiteeni että miksi en voisi olla hänen elämässään toiseksi tärkein asia koska lapsi on varmasti tärkein ja pyydän miettimään menojaan uudelleen niin olen määräilevä käskevä ymmärtämätön. onko se liikaa pyydetty että myös meidän yhteisestä ajasta voitaisiin pitää kiinni?
ennen kuin joku ehtii sanomaan ettei nainen rakasta niin haluaisin että miettisitte miksi nainen haluaa lapsen kanssani ja yhteisen kodin? eli en usko rakkauden vähyydestä olevan kiinni nyt
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä on puhdas arvaus, mutta ehkä naisesi haluaa jotenkin ottaa takaisin "menetettyä" nuoruuttaan? Ehkä hän on hoitanut lastaan silloin kun muut ovat viettäneet menevää elämää?
Rakkauden puutteesta tuskin on kyse, mutta hän saattaa pitää sinua hieman itsestäänselvyytenä. Voisit ehkä yrittää ottaa asian puheeksi jossain rauhallisessa tilassa, kuten autossa. Jos kumppanisi hermostuu aiheesta, yritä rauhotella häntä sanomalla, että et ole lähtemässä minnekään, mutta asia vaivaa sinua ja vaatii keskustelua. Uskon, että molemminpuolinen kuunteleminen auttaa teitä saamaan solmut auki.