Ovatko naiset jo rumentuneet kunnolla siinä iässä?
Naiset 30-vuotiaina
QQT26
69312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Kyllä ovat. Moni on ylipainoinen, löytyy kaksoisleukaa, kaulahelttaa, sukupuolitauteja, eksoottista seksuaalihistoriaa.
Nää voi olla myös monella teinitytöllä :DDD
Mielestäni eivät. Itse alan ajatella naista naisena vasta 35v. En voi perustella tätä mitenkään, koska minun ei tarvitse.
Se olisi sitä paitsi noloa. Kuitenkin mainittakoon, että elämä on tapauskohtainen.
(Naurua)
Mä olen rakastunut.
(Huokailua)
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Suzannah_Lipscomb
Rusina säilyttää muotonsa, nainen ei.
Ai, kuinka kilttiä sinulta. Kiitos.
Ei kyllä tullut yllätyksenä; sinähän mainitset jo nikkessäsi tuon kiltteyden! lkävä kyllä tuo rikin katkusi on harmillista; siitä ei tule mieleen ensimmäisenä taivaallisen turvallisuuden tunne, vaan....
Kyllä minä kelpuuttaisin yli 30 v naisen. Nainen ikääntyy kuten mieskin mutta naisen pitää katsoa sitten niitä omantasoisia miehiä eikä valita miestä ulkonäön perusteella jos nainen vaikka lihoo 15 kg kg niin naisen pitää kelpuuttaa se lihava mies.
30v tuntuu olevan se raja milloin nainen menettää viehättävyytensä.
Kokeilkaa esim laittaa tinderiin ikärajaksi alle 30 ja sen jälkeen yli 30. Kun itse laitoin ikärajaksi yli 30 niin en pystynyt juuri enää vetämään oikealle.
"en pystynyt juuri enää vetämään oikealle"
Mihin sitten vedit? Ees taas, ylös alas?
Karvainen käsi teki ylösalaista liikettä miehen edessä?
Vedin tietenkin vasemmalle eli en tykännyt naisista koska he näyttivät niin kurpahtaneilta.
Onko sun külli siis vasemmalle vino?
diippiä kamaa...
15-vuotiaan silmin 30:t naiset todellakin näyttivät aika vanhoilta. Nyt 45-vuotiaana ne näyttävät aika nuorilta. Kumma juttu...
Siinä on kyllä myös paljon eroa yksilöiden välillä, jotkut 30-vuotiaat naiset näyttää ihan oikeasti parikymppisiltä, lähinnä geenien takia, kun kasvoihin ei pysty hyvillä elintavoilla tai urheilemalla vaikuttaa niin paljon kuin kroppaan.
Totta tuokin. Kunhan huvittaa räkänokkateinien ja keksi-ikäisten neitsytsetien jatkuva naisten haukkuminen. Niin kuin olisi varaa, kun eivät edes haukkumilleen naisille kelpaa.
Luulen, että monet niistä jutuista on ihan provoja, kyllä 30-35-vuotiaissa on paljon hyvännäköisiä naisia, vaikka ne ei ole enää niin sieviä kuin 20-25-vuotiaina. 25-30-vuotiaissa on ehkä yleisesti ottaen parhaat naiset. Telkkariohjelma on tietysti paska esimerkki, mutta esim. Unelmien poikamiehessä mun mielestä ne kauneimmat naiset on olleet yleensä jotain 26-28-vuotiaita tai jopa "vanhempia".
Makuja tietenkin on monia. Mutta kyllä hehkeyshuippu vuosille 20-25 järjestään asettuu. Jotkut luonnon oikut kaunistuu ja aromisoituu vielä vanhempina kuin viinit ikään ja keräävät hyvin harvinaislaatuista sensuellismia. Armottomat aikaikkunat ovat toki heillekin rajalliset, eikä juosta enää kannata ikänaisluokissa.
Ulkonäkö ja olemus ei tokikaan ole kaikki kaikessa, mutta vuosien kartuttamaa viisastumispuolta on tapana liioitella. Se mitä yleisimmin nimitetään viisastumiseksi on lähinnä realiteettien kasvoille iskeytymistä ja jalkojen maanpinnalle paluuta. Nuorena kaikilla on tapana haihatella ja ottaa riskejä. Viisautta on hahmottaa tuollaisia asioita ennen kuin peppu on kipee.
Tässä puhutaan nyt kahdesta eri asiasta: Absoluuttisesta kauneusihanteesta ja siitä, millainen on sopiva kumppaniksi. Nuoret ätminkäiset lähtevät siitä, että nuoruus ja kauneus on kaiken mittari. Minä mietin sitäkin, millaista ihmisen kanssa on elää.
En ole lainkaan vakuuttunut, että eläkeikäisenä pappana haluaisin parikymppisen pimun, vaikka statukseni moiseen riittäisikin. Parikymppiset miehet eivät tietenkään voi muuta kuvitellakaan.
Näinhän se on. Henkinen yhteys on kuitenkin parisuhteissa se merkittävin tekijä, ulkoisten raamien puitteissa toki. Siksi nämä parikymppinen bimbo ja vaurastunut setämies -kombinaatiot ovat melko huvittavia. Noissa maailmoissa ei ole paljoakaan yhteistä, vaikka molemmat taitavatkin saada jotain semmoista mitä kovasti kaipaavat.
Itsekin luulen, että vanhemmiten kiinnostaa eri jutut mitä nyt. Jos ei, niin olen kyllä pettynyt itseeni.
Riippuu naisesta ja mihin vertaa. Suosittelisin sen ikäisten naisten ymmärtävän, että hyvin säilyneinäkään he eivät ole enää markkina-arvoltaan parikymppisten naisten tasolla.
Kyllä he sen ymmärtävät. Kamunainen on hyvin säilynyt elämäntavoistaan huolimatta, mutta silti tajuaa ettei ole enää läheskään parikymppisen tasolla ja tämän takia saakin nykyään iskuyrityksiä lähinnä 50v miehiltä.
Ei taso voi kamunaisella olla kovinkaan matala jos saa iskuyrityksiä charmanteilta harmaahapsisilta 50-vuotiailta ytmeiltä.
Joo,samaa mietin. Eikös kamunainen ole nyt 3kymppisenä MAnsa huipulla kun kerran miehistä parhaimmat,50-vuotiaat komistukset on siitä kiinnostuneita?
Toiset puhkeaa kukkaan kolmekymppisinä.
Sitä kattelee ja taputtelee erittäin mielellään, ja sen kanssa syntyy myös paljon positiivisempaa jutunjuurta kuin esim tässä ketjussa.
Viime viikonloppunakin naitiin kuin kanit, eikä siinä vuosilukemat näytelleet mitään osaa.
Juu, Ratikkakuskin huomio on oivallinen. Kolmikymppiset ovat tosiaan aika nuoria, paitsi tietysti keskenkasvuisten mielestä.
Terv M57v.
Hetken luulin, että puhuit minusta :D Olen 53v nainen, nain kuin kani koko vkl, mutta ikäsi ei stemmaa
Mä olin kuumimmillani 34-vuotiaana ja sit alko rupsahdus....mut oon onnellinen ja näillä mennään. Tyytyväisyys elämään kasvaa päivä päivältä.
Tuo on mahdollista vain jos olit 34 vuotiaaksi asti erittäin ylipainoinen
Mistähän tuo läskifetissisi oikein kumpuaa?
En ole kyllä ikinä ollu erittäin ylipainoinen! Mutta...olin tuossa 26-27v yhtä laiha (alipainoinen) kun sillon kun olin 34v mutta ollessani 26v kaikki sano "wow näytät hyvältä"...mutta en ollut kypsä aikuinen vaan ihan pää sekaisin oleva nuori...eli oikeasti kypsä aikuinen nainen minusta tuli vasta 32-34v välillä ja löysin onnen sisältäni ja minusta tuli itsevarma (tähän ei liity mitään parisuhteita). Eli vasta 34v oli kroppa mieli täydellisiä. Ja rohkenen väittää että pääkopan sisältö näkyy ulospäin...ilmeinä eleinä ryhtinä jne.
Sekoitat ulkönäön ja itseluottamuksen. Ulkonäköön ei kuulu meikit, vaatteet, rohkeus yms.
Ulkonäköön kuuluu ryhti, ilmeet, eleet...millä ei ole mitään tekemistä vaatteiden kanssa. Aistillisemmin nyt nuorena pukeuduin.
Eiköhän tuo ole geeneistä hyvin pitkälti kiinni. Nykyään näyttää nuorissa olevan enemmän ikäistään vanhemman näköisiä aika paljon. Mun nuoruudessa aikalailla kaikki näytti ihan babyfaceilta. Hyvin harva oli juurikaan aikuisemman tai kypsemmän näköinen mitä todellinen ikä, jos edes ylti sinne saakkakaan. Pikemminkin lapsekkaamman näköisiä koko sakki, kuin vanhemman.
Mitä sitten taas omaan rusinoitumiseeni tulee, niin jos miehiin on uskomista Ma huippu koettu 28-33 ikävuoden välillä. Jos mittarina pidetään sitä miten paljon kiinnostusta osakseni olen saanut miehiltä päin. Nuorempana kun luulisi tytön olevan nätti ja kiinnostava ei niinkään kiinnostuneita ollut. Tai sitten ne piti hyvin pokkansa.
Kaikki on mahdollista. Nyt kyllä täytyy sanoa, että vuodet on alkaneet ottamaan kiinni naamassa ja rupsahdus on päässyt vauhtiin. Ihan siis jo omastakin mielestä tuskin vain muiden. :)
Lasten teon jälkeen tuntuu, että kroppa vanhenee nopeasti tai kaikki valvomiset ja voimavarojen venyttäminen äärimmilleen vaatii veronsa. Toki nyt ikäkin vaatii jo veronsa meidän suvun geeneillä, mutta jos olen sukuuni tullut (äidin puolen näyttäisin tulleen) niin ryppyjä naamasta saan alkaa etsimään vasta 60 paremmalla puolella. :)
"Jos mittarina pidetään sitä miten paljon kiinnostusta osakseni olen saanut miehiltä päin."
Huono mittari. Nuorena moni hottiskin jää vaille lähestyjiä, koska nuoret miehet eivät usko mahdollisuuksiinsa ja vanhoja syyllistetään nuorten lähestymisestä. Suurin osa tietää että tsäänssejä tuskin on eikä yritä.
Esim. luokkani kauneinta naista ei paljon lähestytty parikymppisenä, mutta hän olisi saanut poikaystäväkseen lähes kenet tahansa.
Ok. Itse ajattelin, että oisko silläkin osuutta asiaan, että iän karttuessa olen tullut lähestyttävämmäksi lähinnä avoimemman olemuksen vuoksi? Nuorena olin niin ujo, että katse kulki maata pitkin ja tuppisuu muutenkin. Tuttujen kesken toki avoimempi, mutta vieraan ihmisen silmin luultavasti liian itseeni käpertynyt ja omissa oloissani. Toki muutama poika ja kypsempään ikään ehtinyt mieskin osoitti kiinnostusta, mutta ei siinä määrin mitä tuossa 28-33 ikähaarukassa. Omasta mielestä olin sopivasti ulkoisesti naisellinen tuolloin, kun aiemmin hyvinkin tyttömäinen (tikkuperunamainen)ja jopa alipainoinen. Voi vaikuttaa asiaan sekin.
Iän ja työn, ihmiskontaktien mukana on pitänyt kuoriutua ujoudesta ulos ja ottaa jopa ihmisiin katsekontaktia puhuttaessa. Eikä ole voinut vältellä ihmisten kohtaamista, kuten nuorempana. En kyllä vieläkään ole mikään porukan puheliain(tuli huomattua viime viikolla naisporukassa), vaikka nettikäytöksen perusteella niin on monesti luultukin. Täällä on helpompaa olla "äänessä" ja avautua mitä oikeassa elämässä vieraiden kesken.
Olenpa miettinyt sitäkin, että mua on usein lähestytty kun olen ollut varattuna. Voi päteä muihinkin ihmisiin yhtälailla. Eli poikkeaisiko oma käytös varattuna siitä kun on sinkku. Ehkä olen jotenkin avoimpi olemukselta ja rennompi varattuna ja sinkkuna varautuneempi. Ainakin sellainen mutu mulla on. Varattuna ei tarvitse (tai en ainakaan mieti) olenko kenestäkään viehättävä tai mitä musta ajatellaan, sinkkuna sitä mietti paljon enemmän ja useammin. Joka voi vaikuttaa siihen ettei ole kovin luonnollinen ja lähestyttävä?
Spekulointia nyt ainakin. :)
kaikkea sitä tuleekin meitittyä.
Hyviä päätelmiä.
Ilman muuta 30 naiset ovat helpommin lähestyttäviä, ja tietysti varatulla ei välttämättä ole bitch shield päällä niin kuin sinkulla. 20 tienoilla katsekontaktin puute ja päälle nyrpeä ilme suodattavat erityisesti ujot lähestyjät kuvioista.
Ja tosiaan, miehet yleensä saavat lisää rohkeutta vanhempina.
Paras keino mitata tasoa/kysyntää on minkä tasoisen miehet pystyisit sitouttamaan kanssasi suhteeseen. Esim. luokkani kauneuskuningatar - jota siis harva lähestyi - sitoutti ulkomaisen hyvin komean jo nuorehkona rikastuneen monimiljonäärin.
Mietin tota bitch shieldiä, en tiedä ymmärränkö nyt oikein sen mutta onko se samaa kuin kranttu? Mulla on toi ujous ja epävarmuus ollut omasta mielestä syyt tuohon miksi sinkkuna on ollut varautuneempi. Suhteessa ollessa on jotenkin itsevarmempi, se toinen osapuoli ja tieto sen olemassaolosta tekee jotenkin rohkeammaksi. Kai se on sitä kun tietää, että on jo kelvannut jollekin eikä enää tarvitse olla samalla tavalla "arvosteltavana tai todistella omaa parisuhdekelpoisuuttaan" kuin sinkkuna? Jää paljon sellaista "turhaa" päänvaivaa pois.
Sinkkuna on jotenkin haavoittuvampi, kuin varattuna. Jonkinlainen kilpailutilanne ikään kuin päällä kaiken aikaa, vaikkei oikeasti kilpailisikaan kenestäkään. Vähän kuin työnhaussa, paikan saa se joka parhaiten täyttää vaatimukset. Kun jo on työpaikka ei ole niin väliä, vaikka ei uutta haettua työtä saisikaan. Ts. ei väliä vaikkei muita miellytäkään ja tee vaikutusta. Ja se kun itsellä on hyvä olla, sitä hyvää oloa suo muillekin auliimmin. Ainakin itsellä menee näin, eikä kyllä sittenkään tee mieli lällätellä muille. Mielummin pitää peukkua pystyssä, tsemppiä hengessä.
Eikä varattuna itsekään "arvostele" muita kuten silloin, kun etsii itselleen sitä jonka kanssa voisi päätyä yhteen. Kaikkia puntaroi eri näkökulmasta sinkkuna. Onko potentiaalinen kumppani vai ei, ellei suorilta käsin jo näe ettei ole.
Tuosta sitouttamisesta sen verran, että mielestäni olen saanut huippu yksilön kumppanikseni. En tiedä mitä muut hänestä näkee tai ajattelee, jotka meidät yhdessä näkee tai hänet yksinään. Mutta näin minä asian koen. Jos näin tasoina haluan asiaa ajatella, niin mielestäni olen saanut itseäni komeamman kumppanin.
Tai en ainakaan arvosta omaa ulkonäköäni niin ylös, kuin vaikkapa oman kumppanin. Olen kuitenkin jo vanhempi ja se näkyy minusta ulospäin, ei ehkä henkisesti mutta kehossa. Muuten taloudellinen tilanne ja status kulkee aikalailla yks yhteen. Amiksia molemmat ja rahaa yhtä paljon käytössä.
"Mietin tota bitch shieldiä, en tiedä ymmärränkö nyt oikein sen mutta onko se samaa kuin kranttu?"
Tavallaan, se on kilpi joka suojaa liian matalan tason lähestyjiltä.
"Mulla on toi ujous ja epävarmuus ollut omasta mielestä syyt tuohon miksi sinkkuna on ollut varautuneempi."
Johtaa helposti samaan, etenkin jos miesten itseluottamus ei ole pilvissä. Ujous tulkitaan siksi ettei kannata yrittää, ei kiinnosta.
"Jos näin tasoina haluan asiaa ajatella, niin mielestäni olen saanut itseäni komeamman kumppanin."
Tähän on kaksi tyypillistä selitystä.
1. pariuduit nuorena
tai,
"Muuten taloudellinen tilanne ja status kulkee aikalailla yks yhteen. Amiksia molemmat ja rahaa yhtä paljon käytössä."
...niin, miehelläsi ei ole juurikaan rahaa ja statusta.
Nojoo ihan käy järkeen toi "Johtaa helposti samaan, etenkin jos miesten itseluottamus ei ole pilvissä. Ujous tulkitaan siksi ettei kannata yrittää, ei kiinnosta."
En pariutunut nuorena, liki 34 miehen ollessa 25 yhteen menty. :)
Ei meillä kummallakaan ole statusta, ihan tavallisia duunareita koulutukselta ja rahaa on, kun sitä osaa tehdä ja säästää. Noin muuten koen olevani onnekas. Nyt päikkyläiset ruokkimaan.
Pointtina on että raha ja status vaikuttavat miehen tasoon muttei naisen.
Juu, understund. :)
Ovat tosiaan. Kun ämmä täyttää 25, ulkonäkö lähtee jyrkkään syöksyyn, selluliitti pursuaa pakaroista, tissit retkahtavat tantereeseen, naamataulu rutistuu kuin kuivattu luumu, häpyhuulet alkavat lepattaa kuin kuunarin purjeet, tulee ihraa, tulee luomia. Tussuun, kainaloihin, perseeseen ja kinttuihin kasvaa paksua takkuista karvaa. Siinä iässä myös käyttäjien lukumäärä ja niiden multietninen värikirjo on jo sitä luokkaa, että herkemmältä neitsyt-ukolta lentää laatta.
Luulenpa että sulla on vaan käynyt huono tuuri, kun olet onnistunut löytämään 25 ikäisistä tuollaisia. Kuulostaa lähes uskomattomalle, mutta kai toisilla vaan käy huonompi tuuri kuin toisilla. :(
KYLLÄ OSAATTE OLLA KESKENKASVUISTA SAKKIA! EIKÖ ELÄMÄSSÄNNE OLE MUUTA KUIN TOISTEN ARVOSTELEMINEN JA ULKONÄKÖ. Vanhoja rupsahtaneita rusinoita tulette kaikki olemaan, jos elätte vanhaksi! Makealta se rusinakin maistuu. On vain toisenlainen versio viinirypäleestä.
Heh, ilmeisesti ei mennyt suhun niinkuin oli tarkoitettu, huumorilla. :)
Täällä ei kannata lukea kuin piru raamattua juttuja. Vähän sarkastisella otteella ehkäpä myös.
Pitäisi olla sarkasmihymiö, vain sinä voit tietää 100prossasti, että kirjoitat sarkasmilla.
No totta tuokin. Oletin ettei tuollaista tekstiä voi kukaan ottaa edes tosissaan johon kommentoin, kun itse en ottanut tosissaan. Mun virhe. Näköjään voi.
Kyllä 30-vuotiaasta yleensä jo erottaa, ettei olla ihan nuoria.
Yökerhossa toki voi tulla vahinkolaukauksia, vaikka itse olisi etsimässä nuorempaa misua, voi silti olla, että kolmekymppiseen hairahtuu. Osittain se voi johtua siitä, että kolmekymppiset ovat itse aktiivisempia kuin parikymppiset.
Jos ei katsota pelkästään ulkonäköä, niin itse huomaan preferoivani naisia, jotka ovat välillä 25-35 jos ovat timmejä. Kasvoissa ja vartalossa on vielä jäljellä nuoruuden sulokkuutta, mutta on enemmän myös yhteisiä puheenaiheita.
Eri asia on tietysti jos on synnyttänyt pari lasta, mutta nykyään lapset näköjään tehdään 30 ikäisenä.
"Eri asia on tietysti jos on synnyttänyt pari lasta, mutta nykyään lapset näköjään tehdään 30 ikäisenä."
Tai ei ollenkaan
Eilen kauppareissulla varsinainen painajainen. Pari parikymppistä tuhdisti pulleropoikaa tuli vastaan. Eikä riittänyt edes, että olivat muodottoman läskejä, niillä oli vielä harmaat colleget jalassa :D
Hrrr... Tiedän tunteen, perus kaupunkireissu on pelkkää painajaista. Joka kadunkulmassa vaappuu kohti massoittain rumia, huonosti pukeutuneita suomaismiehiä, varsinainen kuolleiden aamunkoitto.
Kantakaupungilla pukeudutaan nykyään melko hyvin.
Muualla, ei niinkään.
Juuri tuolla tavalla suomalaiset naiset aina ajattelevat suomalaisista miehistä.
Juu, ja sitten nämä aarteet listaa nettiin että minkälainen naisen pitää olla ja että vain parikymppinen neitsytmissi on "oikeaa materiaalia". Ei helvetti, millä meriiteillä? Suomalainen mies on aina naista rumempi ja tyhmempi persjalkainen vauva. Ei sellaisen eteen edes kiinnosta nähdä vaivaa!
Minä itse käännän pääni pois tai katon maahan kun vastaan kävelee miehiä. Sensijaan pääni on pystyssä ja katse suoraan eteenpäin kun vastaan kävelee kauniita naisia ;)
Kylläpä te puhutte yleistäen yksilöistä!
On niitä hyvin nuoren näköisiä, sileäihoisia vielä yli 40-kymppisissäkin. Kuten joku mieskin voi näyttää poikaselta 50-kympin villitysiässä.
Minun vaimoni oli melko nuoren näköinen ja kevyt vielä 55:sena.
Ja jos on mielenkiintoista, naida voi koko elinikänsä!
Se on totta, että ei keski-ikäiselle normaaliaivoin varustetulle miehelle löytdy henkistä seuraa alle kolmekymppisistä noin yleensä, poikkeuksia kyllä on.
Kun pärjäsin pienessä kisassa ulkomailla, jonkun parikymppisen tyttösen kaveri tuli kysymään ikääni ja taatusti yllättyi kun jouduin vastaamaan 61 vuotta!
Pientä totuudensiementä on palstan inisijöiden jutuissa mutta aika pitkälti geeneistä kiinni miten kukin ns.rupsahtaa.
3-kympin vaiheilla alkaa ne elämäntavat näkyä selkeämmin osalla.
Mitä tuttavapiiriä katsellut niin lapset eivät ketään "rupsauta" niinkään vaan taustalla on silloinkin ne perintötekijät. Jotkut läsähtää jo parikymppisenä ekasta lapsesta ja toisista ei uskoisin pukanneen mukulaa 20-35 ikävuoden välillä. :D
Niitä liikkumattomia ikälopun näköisiä löytyy valitettavan nuoristakin nykyään.
Ei kukaan silti hetkessä rupsahtele jonkun tietyn iän kohdalla.
Elämä ei ole hassumpaa vaik muutama harakanvarvas onkin ilmestynyt silmäkulmiin. Se kauhea selluliittikaan ei vaivaa jos geenit armolliset. Sitä kun on jo teini-iässä osalla ja osalla sitä ei tule näkyviin vaikka kilojakin tulisi lisää. (eräs pyöreähkö kaveri on hyvä esimerkkitapaus, ei näy selluja vaikka muotoo löytyykin lasten myötä).
Lopulta.. Paljon voi itse vaikuttaa miten vanhenee. ;)
Noin se varmaan menee. Mulla tuli kuitenkin mieleen, että nuorena palautuu lastenkin jälkeen ja rasituksesta paremmin ja nopeammin. Tälleen vanhempana lapsien tekeminen ja sen myötä tulevat jaksamista koettelevat koitokset tuntuu ottavan paljon kovemmalle. Ikään kuin se nopeuttaisi myös sitä vanhenemista.
Mutuahan tämä vaan on.
Moni mies haluaa sen kauniin naisen eikä rumaa naista. Kaupan hedelmä tiskiltä valitaan se tuorein omena eikä sitä ryppyistä joka alkanut jo mädäntyä. Minä kun olen tälläinen kokematon atmi niin mulle kelpaisi ihan samantasoine rumilus kun itse olen.
ritarillista ooh
Vertaat naisia mädäntyviin omenoihin :D noin sitä pitää :)
Mielestäni eivät, jos vaan pitävät itsensä hoikkana läpi elämän, niin siinä ei sillon rypyt haittaa mitään, vaan kuuluvat normaaliin elämänkuvaan.
Ei hoikkana olo enää riitä. Kyllä esim pakarat rupeavat hakeutumaan kohti maata viimeistään tuossa 30-paikkeilla, kun se nuoruuden kimmoisuis häviää.
Toisaalta puntilla tai jumpalla pysyy kuosissa pitkään tai voi jopa mennä nuorenpien kanssasisarien ohi.
No miks niitä 30 vuotiaita pitää sit katella jossei kiinnosta? ja miks niistä pitää iana keskustellakin
Hahah toi oli hyvä:D itse olen 33v pakarat "pystyssä" räystäspeppu niin kutsutusti ja kyllä treenaan salilla. Tosin geenitkin siihen vaikuttaa. Monella 20v on aika littana tai olematon perse.
Mutta nelikymppisenä viimeistään rupeaa lähtemään ne muodot mitkä tekee naisesta naisen. Totaalinen kurppaantuminen,
Ihmiset eroavat niin paljon että tiukkaa aikarajaa on mahdoton sanoa. Ei nyt kolmekymppiä vielä ole mitään, mutta kyllä 35 alkaa olemaan jo siinä, että näkyy. Toki tunnen yhden 45 vuotiaan joka näyttää huomattavasti paremmalta kun useimmat kolmekymppiset.
Ei yli 50 rumia ole, en vaan näe sen ikäisissä enää mitään seksuaalista. En edes halua kuvitella jonkun 55 vuotiaan naisen kanssa seksiä. Siinä vaiheessa runkkaan mieluummin.
Mitä väliä? Miehen peräaukko alkaa sillon vasta olemaan tarpeeks venynyt spermansotkuisiin perseleikkeihin.