Pulmana on luottamuspula. Miehen kanssa ollaan oltu vuoden ajan. Haluan uskoo,että olen hänelle ainoa nainen elämässä ja hän ei etsisi uutta. Kerran kiukuspäissään kertoi haluavansa tietynlaisen naisen elämäänsä.
Hän kuitenkaan oo itsekään täydellinen kuten en minäkään ja unelma/toive on hänelle saavuttamaton hän itsekin on kertonut. Kai minä sitten tyydyn hälle, kun
parempaa ei saa. Kertoo rakastavansa, vaikka välillä on vaikea uskoa sitä todeksi.
Hän kuitenkaan oo itsekään täydellinen kuten en minäkään ja unelma/toive on hänelle saavuttamaton hän itsekin on kertonut. Kai minä sitten tyydyn hälle, kun
parempaa ei saa. Kertoo rakastavansa, vaikka välillä on vaikea uskoa sitä todeksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pystyn jollain tavalla samaistumaan mieheen.
Kaikki tyytyy jollain tasolla, mutta joillakin meistä miehistä on sellainen nainen jota päin ei halua edes katsoa saatikaan pystyisi rakastamaan.
Naiset nai ylöspäin, miehet on pakotettuja naimaan alaspäin.
No sellasen ihmisen ei kannata olla parisuhteessa ollenkaan, joka vain haluaa sen täydellisen ihmisen ja joutuu ottaan vain sellasen ihmisen jolle vain kelpaa.
Kukaan ei puhunut täydellisestä, epäviehättävän ja täydellisen välillä on kuitenkin paljon sellaisia naisia joihin pystyisi ihastumaan mutta naisten hypergamiasta johtuen sellaista on mahdotonta saada.
Miesten on pakko ottaa sellainen nainen (huono) jonka voi saada tai sitten olla yksin, ensimmäinen vaihtoehto on parempi.
Mielummin huonossa suhteessa kuin yksin.
Tarjottu kylläkin sinua sillä täydellisenä ihmisenä . Jotku ei vain tajua.
Parempi on aloittajan vain luottaa omiin tuntemuksiinsa ja kertoa kumppanille mitkä merkit saavat tuntemaan ettei toinen rakasta. Jos asiat pysyvät ennallaan, kannattaa sitten jatkaa eteenpäin uutta sopivampaa liittoa hakemaan molempien. Vuosi on sen verran lyhyt aika, ettei sen takia kannata jäädä roikkumaan.
Nuo tasoyhtälöt taas on älyttömiä. Realismia peliin, jos tuntuu että ei kelpaa niille joita haluaisi. Aina voi parantaa itseään. Epärehellisyys suhteissa on myrkkyä.
Onhan se melko surullinen suhde jossa luottamuspula vallitsee.
Kamalasti kuullostaa sille, että tuosta ei pitkäaikaista tule, ei ainakaan onnellista. Kun nyt tunnet että epäviihdyt, että jokin hiertää välillänne, voit kai avata siitä keskustelun? Jos mies ei halua puhua ja huitaisee asian sivuun tai alkaa syytellä, ei kesksutelua kannata jatkaa.
Rauhallisempana hetkenä voit kertoa uudelleen miltä sinusta tuntuu, ja sanoa, että luultavasti tämä ei nyt toimi jos asialle mitään ei tehdä. Suurella tod.näköisyydellä mies kuitenkin hermostuu ja kimpaantuu ja alkaa nimitellä tai syytellä. silloin sinun pitää itse sydämessäsi kysyä itseltäsi onko tämä sen arvoista? Eikö sinulla ole oikeus luotettavaan hyvään parisuhteeseen, missä moisia asioita ei tarvitse miettiä?
Ajattele elämäsi vuosia joita sinulla on edessä. Miten ne haluat käyttää?