Muistan miten koulussa aikoinaan oli ystävänpäivänä tempaus, jossa sai käydä hakemassa punaisen paperisydämen ja kerätä sinä päivänä halaamiltaan ihmisiltä nimikirjoituksia siihen. Tempaus koski luonnollisesti vain tyttöjä ja kaikkein suosituimpia poikia, koska halailu poikien kesken oli noloa (ja homoa) ja tytöt taas eivät halunneet halata muita kuin suosittuja poikia.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Meillä oli myös yläasteella nuo kartonkisydämet. En ollut suosittu, joten etenkään pojat ei mua juuri halailleet. Olisikohan meillä ollut niin, että tytöillä oli punaiset sydämet ja pojilla siniset. En ole ihan varma. Koin aika kiusallisena tuon perinteen. En muutenkaan ole mikään halaileva sosiaalinen tyyppi, ehkä jopa hieman ällötti koko juttu. Mutta mä oonkin tällänen outo.
En stressaa. En olisi edes tiennyt mikä päovä on ystävänpäivä.. tänään?
Itselläni on jäänyt lähinnä mieleen se, että minun halaaminen oli tyttöjen kesken jonkinlainen itseironinen vitsi. Kun ensimmäinen keksi halata minua, moni teki perässä, ja sitä sitten naurettiin päiväkausia.
Olisi pitänyt kaivaa joltain tytöltä sydän irti rinnasta, kulkea sen kanssa ympäri koulua ja kysyä ihmisiltä että no niin halataanko saatana?
En stressaa kuten en mitään muitakaan päiviä. Totuin jo kouluvuosina että olin aina se poika jolle kukaan ei toivottanut hyvää ystävänpäivää yms. En ole koskaan saanut ystävänpäivä toivotuksia. Nöyryyttävintä oli kun ekassa työpaikassani yrittäjäpomo sanoi yks aamu että tiedätkö mikä päivä tänään on. Sanoin että keskiviikko. Johon hän vastasi että eipä yllättänyt että et tiedä tänään olevan ystävänpäivä ja minä olen saanut vaikka kuinka monta tekstaria jo. Ikävintä on ollut huomata että aikuis iässä se sama meno jatkuu mikä alkoi jo ala asteella. Luulin että aikuiset ei kiusaa. No tuosta firmasta irtisanouduin koska kiusaaminen ei jäänyt pelkästään tuohon. Pomo oli kuulemma joskus katkera nykyisille työnantajilleni koska olen kuulemma ollut firman tuotteliaimpia ja parhaimpia työntekijöitä. No osaan hommani hyvin ja nyt minä olisin se joka voisi kiusata häntä. Mutta ei tarvitse. Hänen avioero, konkurssi ja muutto toiselle puolen suomea riittäköön karmaksi että sitä saa mitä tilaa.
En tiedä mikä persoonastani tekee sellaisen että en ansaitse mitään onnen toivotuksia vaikka itse näen tarpeellisena tuottaa iloa läheisilleni. Esim viime parisuhteessa ollessani en saanut naisystävältäni edes joululahjaa tai synttärilahjaa ei senpuoleen että vaatisin mitään materiaa mutta olen kuvitellut että lähimmälle rakkaalle annetaan jotain muistoksi tai edes jollainlailla huomioidaan. Synttäri toivotus ja vaikka tästä tuotteesta kassalla 50% tarjous pulla kahvin kanssakin olis tuonu kivan mielen. No mihinkä se meno muuttuisi kun ei näin kohta neljääkymppiä käydessäkään miksikään ole muuttunut. En ansaitse hyvää mieltä siinä kai se homman nimi.
Olipa surullinen kirjoitus. Mielestäni sinä ansaitset onnen siinä missä kuka tahansa muukin. Ystävänpäivä on lopulta vain yksi markkinatalouden keksintö, keino saada ihmiset ostamaan turhaa krääsää, aiheuttaen pahaa mieltä niille, jotka syystä tai toisesta eivät sen "kulttiin" sovi. Sinulla vaikuttaisi olevan kuitenkin hyvä sydän. Ehkä onni voisi löytyä vaikka jonkin vapaaehtoistyön, kuten yksinäiselle (vanhukselle?) seuran pitämisen muodossa. Tietenkin on ymmärrettävää, jos sellainen ei huvita.
Surullinen kirjoitus? Ihminen valittaa siitä, mitä ei itse ikinä tehnyt, antoi vielä ymmärtää että niin on hyvä. Introvertti, joka tietää että olisi pitänyt avata suunsa, mennä mukaan ja osallistua. Ihminen ei ole ikinä perustanut muiden merkkipäivistä tai merkkipäivistä, mutta luonnollisesti se harmittaa ettei kukaan muista omaa. Asioille pitää itse tehdä jotain, olla molemminpuoleinen, ei ruikuttaa, koska totuudesta puuttuu toinen puoli ja koko totuus.
Onnea ei ansaita, onni saavutetaan. Kaikki lähtee itsestään ja siitä kuinka paljon olet valmis panostamaan ja uhrautumaan. Kukaan ei saa mitään, ellei anna itsestään.
Jostainsyystä sinulla on katkera asenne "EnAnsaitseOnnea" ihmistä kohtaan. Joko luulet tuntevasi hänet jollain sairaalla tavalla, mutta kirjoituksesta käy kyllä ilmi, että hän haluaa muistaa rakkaimpiaan. "vaikka itse näen tarpeellisena tuottaa iloa läheisilleni." Kerrohan nyt meille missä kohtaa kirjoitusta selviää, että hän ei ole tehnyt mitään ansaitakseen onnea? Jotenkin kirjoituksestasi huokuu, että olet itse näitä kiusaaja tyyppejä, jotka näkevät omaksi ilokseen sen, jos toiset eivät saa asiallista kohtelua.
Tai sitten häntä vain vituttaa kaikki aivottomat kommentoijat, joille on luotu 10% aivokapasiteetin käyttö ja he pystyvät ainoastaan 1%.
- Haluaminen ei ole synonyymi tekemiselle.
- "vaikka itse näen tarpeellisena tuottaa iloa läheisilleni." ei tarkoita että iloa olisi tuotettu tai vastapuoli olisi asiasta ilostunut.
- Henkilö saa joulukortin joka vuosi äidiltään, mutta se ei tarkoita että hän lähettäisi äidilleen.
- "koska olen kuulemma ollut firman tuotteliaimpia ja parhaimpia työntekijöitä." kertoo siitä, että töissä tehdään vain töitä, platoniset välit muihin työntekijöihin, ei ikinä kutsuta illanistujaisiin tai kuulu porukkaan vaikka saa normaalia kohtelua työpaikalla.
- "Jotenkin kirjoituksestasi huokuu, että olet itse näitä kiusaaja tyyppejä, jotka näkevät omaksi ilokseen sen, jos toiset eivät saa asiallista kohtelua."
Kiusatun tunneihmisen selityksiä, järki-ihimen päättelee ne ei annetut tiedot itse, järki-ihminen ylipäätänsä tietää, että tarinassa ei ole koko totuus. Järki-ihminen voi olla kylmä, mutta ei tyhmä.
- "katkera asenne "EnAnsaitseOnnea" ihmistä kohtaan." Kenelle viesti oli osoitettu? Eli osui ja upposi. Loppupeleissä siinä on perus mulle-mulle-mulle, minä-minä-minä.
Kyllä nyt kumpuaa niin syvää katkeruutta ja vihaa kirjoituksestasi, että ei voi kun ihmetellä missä on syy, jos yksi mielipide aiheuttaa noin suuret tunnontuskat, että siitä pitää raivota rivitolkulla. Minä en tunne ketjun henkilöä. Ehkä sinä luulet tuntevasi ja osuu sekä uppoaa niin katkerasti tunteisiin, että hyökätään anonyymejäkin vastaan.
Et edes tunnista mikä on vihaa, katkeruutta saati raivoamista. Et edes tiedä mikä on hyökkäys. Yrität johdatella ja manipuloida, eli osui ja upposi.
Toistat itseäsi koko ajan, kertoo että yrität piilottaa aran totuuden ja oikean näkökulman typeriin merkityksettömiin sanoihin jota et edes ymmärrä. Vaikka kuinka väkisin ilman mitään perusteluita yritätkin yrittämistäsi, niin kyllä se katkeran kalkki maistuu omassa suussasi. Nyt kun olet sokea kana, niin lue ne kaikki viestisi uudestaan ja koita sitten luka niitä muita. Sinulla se osuu tunteisiin ja mitään kirjoittamaani et pystynyt kumoamaan muutakuin kertomalla kliseitä itsestäsi.
Heh, hirttääkö ylälavetilta? :D
Passiivisagressiivinen hymiö. Osui ja upposi. Kurpparaivo senkun yltyy.
Ei kukaan normaaliälyinen seuraa saati kommentoi sivusta. :D
Ex-pua on kaikki hyvät ystävät ja suurimmat palstan suurisuut.
Muistan koulusta vain jotkut tanssiaiset. Tyttöjen piti hakea poikia tanssimaan ja minua ei kukaan hakenut. Jäin sinne seinän viereen tyhmänä seisomaan kun muut tanssi. Opettaja käski yhtä tyttöä hakea minua tanssimaan ja se se tyttö ei suostunut joten lähdin kotiin häpeissäni kun tiesin että rumuuteni oli syynä ettei tytöt hakeneet minua tanssimaan
Ja sama toistui monta kertaa koska niitä tansseja harjoiteltiin monesti liikunta tunneilla
Ihanko täysi-ikäiset ihmiset täällä pohtii jonkun ystävänpäivän kivuliasta merkitystä omalle mini-itsetunnolleen? Sehän on jenkkilästä puoliväkisin Suomeen raijattu markkinamiesten ovela myyntikikka, oikein tekemällä tehty "juhla", ja senkö perusteella joku mittaa omaa arvoaan... Voi jestas sentään, olisiko aikuistuminen tässäkin asiassa jo pikkuhiljaa paikallaan?
Vastauksena kysymykseen: ei voisi vähempää kiinnostaa. Mulle rakkaat ihmiset ovat rakkaita ihan joka päivä eikä siihen tarvita mitään myyntipäivää. Itse tiedän olevani loistava tyyppi vaikken saisi yhtäkään halausta keneltäkään enää ikinä. Kai tässä taas nähdään, miksi on hyvä olla kurppa: omanarvontunto ei ole enää kenestäkään ulkopuolisesta kiinni.
Ei vaan valentinen päivää yritetään tuoda tänne. Ystävänpäivä on paljon vanhempi perinne.
Raivosta päätellen asia on oikeasti sinulle kaikkea muuta kuin yhdentekevä. :-/
Hahahahaha, paljon vanhempi perinne? xD Ilmeisesti pikkulapsi ja elämänkoululainen.
Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Kalentereissa ystävänpäivä on ollut virallisesti vuodesta 1996, mutta se merkittiin erehdyksessä kalenteriin ilman virallista päätöstä jo vuosina 1990 ja 1991.
Muualla ystävänpäivää on vietetty toki pidempään ja Valentines dayllä perinteet menee vuoteen 350. Se sun ystävänpäivä on pyhän Valentinusken päivä.
Jouluaattona se on sitten pyhä Nikolaus
Ystävänpäivänä rikolliset sydämet saavat halauksia ja hyvät sydämet jäävät ilman.
En stressaa, koska en ole koskaan viettänyt ystävänpäivää ja ystäväni tietävät, että minulta on turha odotella kortteja, tekstareita tai edes FB-päivityksiä aiheeseen liittyen.
Jännämiehelle aion kyllä antaa lahjan. Löysin jokin aika sitten ihan sattumalta kirjan, josta arvaan hänen olevan kiinnostunut, ja päätin säästää sen Valentine's Day -lahjaksi. Eilen sain valmiiksi myös villasukat, jotka laitan samaan pakettiin. Ei niistä kovin kauniit tullut, mutta lämmöllä ja rakkaudella tehdyt kuitenkin.
Stressaan ainoastaan siitä saanko persettä joltain mieheltä ystävänpäivänä. Peräaukko nääs on ystäväni jota kalullani haluan helliä.
En mä stressaa. Päivän hesarin mukana oli cittarin mainos, jonka yläpuolella luki "muista ystävää" ja alla oli kuva kokonaisesta nieriästä 13,xx€/ kilo. Kerrassaan hieno idea lahjaksi. Tosin tuossa on säävaraus, mutta ajattelin tänä vuonna ostaa naispuoleisille ystävilleni Nieriät.
Naiset lähettelee paljon ystävänpäivän kortteja jännämniehille, käyvät myös vankilassa katsomassa ja halaamassa. Naisilta löytyy ymmärrystä jännämniehille mutta ei meille kunnollisille miehille
Sinunkin kunnollisuus kyllä huomattiin kun kerroit että olisipa edes sisko mitä voisit nussia...
Odotan innolla ystävänpäivää! Olen aina tykännyt siitä, minusta on ihanaa ilahduttaa ystäviäni (ei niin ettenkö tekisi sitä läpi vuoden muutenkin). Askartelin tänäkin vuonna parhaimmille ystävilleni käsintehdyt kortit postitettavaksi, muut saavat hyvän mielen toivotuksensa sitten mobiilisti kun ei sormet tai hermot kestä ihan kaikille askartelua. :D Lähellä asuvia ystäviä käyn sitten ihan oikeasti moikkaamassa, yhden kanssa ajateltiin pitää pitkästä aikaa leffailtaa ja toinen lupasi ehtiä edes kahvilla käymään kiireidensä lomassa ystävänpäivän kunniaksi.
"Ystävät ovat perhe jonka valitsemme itsellemme" <3
Ei ole ystäviä joten eipähän tarvi ystävänpäivääkään viettää. En kuitenkaan aio sitä vain murehtia. Näillä mennään ja se siitä.