Miten määrittelette väkivallan ja ns. hakkaamisen?? Pelkään itse tulleeni pahoinpidellyksi vaikka minua ei lyötykkään vain puristettiin niin että käsivarteeni tuli ruhjeita.. Onko tämä pahoinpitelyä?? Missä teidän mielestänne kulkee raja?
Mikä on perheväkivaltaa
kissa keisarinna
111778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
väkivaltaa jos toiseen kiinni käy. Jos kiinni käyminen tapahtuu esim. riidan yheydessä tai muuten selvästi vihamielisesti koskettu vaikka ei jälkiä jäisikään, niin se mielestäni on väkivaltaa ja jos itse tuntee kokeneensa väkivaltaa. Olen itse katsellut läpi yhden perhe helvetin lapsen näkökulmasta aikoinaan. Toiseen saa koskea vain rakkaudesta. Älä missään tapauksessa jää odottelemaan pahempaa. Jos kerran erehtyy sitte jo lyömään, niin varmasti lyö uudelleen.
Hän koski sinuun ja sinä koit sen väkivallaksi. Silloin s eon väkivaltaa. Kenelläkään ei ole oikeutta koskea toisene ihmiseen muutakuin luvan kanssa ja hyvä mielessä. Kaiki muu on väkivaltaa ja ikävä kyllä jo kerran ottaa noin kiinni on pahempaa tulossa.
Fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen, käsiksi käyminen, liikkumisen rajoittaminen, uhkailu, pelottelu, huutaminen, raivoaminen, ivailu, mitätöiminen, kiusaaminen, halveksiminen, pakottaminen...."perheväkivaltaa"...outo sana, kuin perhe harjoittaisi väkivaltaa. Kaikenlainen kontrolloiminen ja toisen vapauden rajoittaminen, ihmisarvon loukkaaminen on väkivaltaa. Englanniksi termi abuse olisi tarkkaan suomennettuna pahoinpitelyä, huonoa kohtelua. Tyypillistä on kontrolloiva asenne, luulo, että on itse oikeutettu määräämään toista ihmistä ja hänen tekemisiään, sanomisiaan ja jopa ajatteluaan. Väkivallan tekijä saa mielihyvää vallanhalustaan, toisen pelosta ja alistamisesta. Jäljet peloittavat!
mene tukinainen-sivuille ja lue sieltä. kaikenlainen henkinen ja fyysinen koskemattomuuden loukkaaminen on väkivaltaa ja se on rikos Suomessa. Hae apua jo ennenkuin tilanne pahenee.Rajaa ei ole, kaikki mikä menee vihaksi on liikaa, lue sieltä tai myös raiskaustukikeskus auttaa (vaikka ei sua raiskattukaan, siellä on tietoa)
väkivaltaa. Tiedosta myös henkinen väkivalta.
...kaikki toisen tahdonvastainen fyysisen koskemattomuuden loukkaus on väkivaltaa. Ja kun tässä tapauksessa oli jäänyt ruhjeita, niin pahoinpitelystä on todennäköisesti ollut kyse.
Toisaalta kiinnipitämisen tarkoitus ei välttämättä ole satuttaminen vaan "pysäyttäminen", toisen saaminen kuuntelemaan tai rauhoittumaan hysteeriseksi kohtaukseksi koetusta käytöksestä. Kuten sanoin, ruhjeet kuitenkin viittaavat siihen, että siitä ei tällä kertaa ole ollut kysymys.
perheväkivaltaa on jos puoliso yrittää tai voi jo hallita ja määräillä toista sanoillaan, katseillaan ja teoillaan.
On todella turhauttavaa kuunnella hirveää huutoa, haukkumista, arvostelua... Ja mitään ei voi tehdä.
Lapset kärsii kuunnellessaan riitaa.
Puhut ja yrität rauhoittaa, otat kiinni (ihan normaalisti) ja yrität sillä keinolla, ei vaikutusta. Rupeat korottaa ääntä, ei vaikutusta. Muutat asennetta kovemmaksi, uhkaavaksi, ei vaikutusta. Lapset kuuntelee, ei vaikuta vaimooni.
Mitä siinä voi tehdä? Uhkaat fyysisesti, vaikkei tarkoitusta vahingoittaa, koska haluat että huuto (nimenomaan huuto) loppuu. Paha tilanne.
Ja kun tartun kiinni huutaa vaimoni että pahoinpitelen häntä. Lapset kuuntelee.
Paha juttu. Jatkuu noin puoli tuntia.
Kyllä naisetkin osaa. Ja käyttää valtaansa hyväksi juuri uhkailemalla pahoinpitely syytteellä. Jos vaikka kiinnipitelystäni olisi jonkinlaista jälkeä jäänyt. Ja samalla saan pahoinpitelijän maineen. Perheväkivaltaa?
Tietysti voisi lähteä pois, mutta...
Paha tilanne. Se rakkaus.
Vaimollasi ei ole kaikki kunnossa, vie se lääkäriin tai perheneuvolaan tai mielenterveystoimistoon. Lapsille tulee ikuisia traumoja kun ne joutuu kuuntelemaan huutoa koko ajan. Myös henkinen väkivalta on kiellettyä. kun se nainen ratkeaa, piru on irti, voit joutua leikkimään puukkohippaa, ja sinä olet se joka on hipan edellä. Hanki apua, ihan sen rakkauden nimissä. Hopihopi-aika on rajallista.
Kyllä se tuli mieleen jo suht ajoissa, mutta kun hän on kääntänyt asian päinvastoin. Eli ei ole mitään syytä hermostua jos toiselle sanoo jotain tai on "pientä riitaa".
Ehdottaessani terapiaa tai jot sen kaltaista, saan kuulla että se heikkohermoinen olen minä. Minun sinne terapiaan pitäisi mennä, kun olen niin väkivaltainen. Ja lapsille tekee vain hyvää kuulla kun riidellään: se on sitä normaalia elämää, johon kuuluu myös vastoinkäymiset.
Tilanne on kaikkea muuta kuin normaalia riitaa ja saa nähdä miten siinä lopulta käy, itse olen ajoittain aika neuvoton.
Kaikki sympatia kyllä tulee vaimolleni, koska se olen minä, joka harrastan perheväkivaltaa.
Kyllä näissä asioissa nainen on aina vahvemmilla.
Ja vihjaistuaan päiväkodissa ja sukulaisilleen ja tuttavilleen, ja jopa työnantajalleni asiasta, on pistesaldoni todella alhaalla.
Tilanne on jatkunut jo noin vuoden.
Aina voi vain toivoa parempia aikoja, mutta ero on varteenotettava vaihtoehto, jos tilanne pitempään pysyy samana. Mutta se rakkaus...
Tsemppiä kaikille keskustelijoille!
Perheväkivalta on voimakkaasti stereotypioita ihmisten mielessä synnyttävä asia. Lähtökohtaisestihan jos mies lyö tai käy muuten käsiksi niin hän on syyllinen ja täysin kelvoton yhteiskunnan jäsen. Nyt en puhu ns. "selvistä" tapauksista joissa puolison väkivaltainen käyttäytyminen on toisen totaalista alistamista.
Tässä keskustelussa haetaan rajoja milloin kysymyksessä on perheväkivalta.
Jos olette nähneet/lukeneet Hotakaisen Juoksuhaudantien, niin siinähän tarinan alussa oli selkeää selkeämpi perheväkivaltatapaus: luuvitosta peliin. Jokin vain pimeni miehen päässä ja nyrkki heilahti. Kertomuksen lukeneet tietävät paremmin syistä ja seurauksista.
Riitaan tarvitaan aina kaksi, ja lähes aina väkivaltatilanteita edeltää esim. sanaharkka tms joka kärjistyy väkivaltaan.
Toisen fyysinen koskemattomuus on tärkeä pointti. Mutta mitä jos mies ottaa reippaalla otteella kiinni hysteerisesti "nalkuttavaa" vaimoansa, ja tästä jää jäljet? Miehen tarkoitus oli jotain muuta kuin olla väkivaltainen, hän hallitsi voimansa siinä mielessä, ettei edes yrittänyt puristaa täysillä, mutta jäljet jäi.
Naiset (stereotypioiden mukaan) ovat paljon etevämpiä käyttämään henkistä väkivaltaa. Se on lähes verrattavissa fyysiseen väkivaltaan, joskus jopa rankempaa. Mutta fyysisiä jälkiä ei jää.
Määritteleppä tässä sitten mikä on perheväkivaltaa ja mikä ei. En usko, että mitään selkeää ohjetta tähän tulee löytymään, varsinkaan kun puhutaan näistä rajatapauksista.