Taidanpa ruveta itsekkääksi, enkä enää aio olla kenellekään ystävälle se olkapää johon nojata vaikeina aikoina. Olen karusti saanut huomata, että olen ollut muutamalle hyvälle ystävä ilmainen terapeutti. No, omapa oli vikani että olin aina saatavilla kun päivittäin minulle huoliaan ja pahaa oloaan purkivat. Toista ystävää autoin tosi paljon jotta hän pääsi ns. hankalasta elämäntilanteesta eteenpäin. Mielestäni ystävyyteen kun kuuluu olla toisen tukena vaikeinakin aikoina. Mutta nyt kun ystävillä menee paremmin niin aika yksin saan olla. Itsellä olisi tunne että tarvitisin nyt seuraa ja tukea ja ennenkaikkia kivaa tekemistä ystävien kanssa ja nämä ystävät kyllä tietävät tilanteeni, mutta tapaamiset harvenevat harvenemistaan. Itse olen yrittänyt kysellä tapaamisia yms. mutta kummasti ei meinaa löytyä aikaa. Eräälle ystävälle viime tapaamissa kerroin asioistani ja hän ei ole kertaakaan sen jälkeen ollut minuun yhteydessä.En mitenkään kerjännyt mitään tukea tms. En ole itse sellainen että kaiken huonon olon purkaisin ystäville ja Itse tykkäään, että ystävien kanssa tehdään myös kaikkea kivaa yhdessä, mutta aika yksin olen nyt. Tuli tunne, että tämä ns.ystävä olisi jotenkin vahingoniloinen siitä että minulla menee huonosti. Olen aika masentunut ollut asian suhteen. Varsinkin toisesta ystävästä en olisi ikinä kuvitellut, että hän käyttäyisi niin kuin nyt tekee, koska oli itse aika yksinäinen vielä jokin aika sitten.
Hyväksikäytetty olo
pettynytkarvaasti
151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voihan toki olla, että olet väärintulkinnut, eikä hän ole vahingoniloinen. Jos on kiireinen?
Yksinäisyydestä kärsinyt kamu voi olla erityisherrkä, introvertti ja yksinoloon tottunut, joka tarvitsee paljon aikaa olla yksikseen. Voi olla, että siksi ei nuhjaa seurassasi, eikä siksi, että olisi niin paljon muuta seuraa ja menoa.