Jotenkin nyt tuntuu siltä että toivo on mennyt.Kerta toisensa jälkeen tämä tapahtuu.Olen innolla kirjoitellut,puhelimessa puhuttu,kuvatkin vaihdettu...sitten...kun tapaamme,se ei vastaa sitä mitä odotin.Onko minussa jokin vika kun näin tapahtuu,viestitänkö käytökselläni huomaamattani jotain että kaikki menee kipsiin?Antakaa nyt ihmiset ohjeita muillekin...Olen tullut siihen tulokseen että vika on minussa.
Toivoko mennyt?
minä
263310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Äsken näin Toivon menevän lumi pöllyten ja puhisi mennessään, että kännykästä on akku tyhjä, eikä voi soittaa sinulle.
mun ukko, jonka kanssa viestittelit.
Just luin sen kännystä kauniita viestejä naisille
ja naisilta innokkaita viestejä takaisin.
Pidin sille puhuttelun taas ja sanoi yrittäneensä lopettaa, mutta kun on niin kiva "pelata" naisilla. Sikamaista naisia kohtaan, jotka oikeasti etsivät kumppania. Toisaalta taas ihmetyttää sinisilmäisyys, jolla mukaan lähdetään. Heti kerrotaan oikea nimi. osoite ja puhelinnumero, kannattaisi ottaa selvää ,joskus siellä toisessa päässä voi olla oikeasti ihminen ,joka haluaa vahingoittaa sinua, ei pelkästään henkisesti vaan myös fyysisesti.
Siis tsekatkaa numero tiedustelusta, jos on salainen on se eka huono merkki, tsekatkaa auton rekkarista, kuka oikeasti omistaa auton ja ottakaa selvää asuuko ilmoitetulla paikkakunnalla tosiaan sen niminen henkilö.
Inhottavaa nähdä viestejä toisilta naisilta, mutta samalla huvittavaa. "Kaipaan sinua, minulla on ikävä", "Rakastan sinua,olet ihana" ja nuo kaikki jo viikon tekstittelyn jälkeen.
Hei Suomalaiset naiset, emme me voi olla niin epätoivoisia kumppanin etsinnässä, että heti langetaan.
Ja tiedoksi kaikille, en ole tyhmä kun kestän miestäni, mutta tunnistan hänen olevan nettiriippuvainen ja treffipalstariippuvainen ja yritän auttaa hänet siitä pois, ja juttelemme asiasta avoimesti.Se on se niin myötä- kuin vastamäessäkin.
En jumaklauta ihmettele, vaikka ukkos olisi
mikä riippuvainen tahansa kun on tommonen
kyylä kotona.
Toivottavasti miehesi on jo löytänyt aarteensa.
Älä nyt itseäsi syyttele. Live tapaaminen on vain niin erilainen tilanne, kuin jonkin laitteen välityksellä kommunikointi. Puhelimessa tai sähköpostilla, et voi nähdä keskustelukumppanisi ilmeitä. Livenä, et myöskään voi deletoida lausetta jos möläytät jotain typerää. Kun puhelu on ohi, se on ohi. Livenä sen jälkeen onkin syvä ja nolo hiljaisuus...
Nyt voisin ihan yht'äkkiä kuvitella, että olet joko kauhistuttavan ruma, tai sitten hekumallisen kaunis, kumpi, sen tiedät itse. Mutta oli kummin päin hyvänsä, on varma, että toinen osapuoli menee lähes sanattomaksi.
Jos taasen itse aina petyt kun tapaat livenä, siitäkin huolimatta, että olet kuvan nähnyt sekä kuullut äänen puhelimessa. Kannattaa miettiä miksi petyit? Mitä voisin seuraavaksi haluta tietää mahdollisesta treffikumppanista? Voisiko tapaamista järjestää jossain missä kummallakaan ei olisi erityisiä "paineita" tehdä vaikutusta? Oletko ladannut liikaa odotuksia kyseisille treffeille?
Tuskin kannattaa odotella, että nyt kolahtaa lujaa ja viikon päästä mennään naimisiin. Todellisuus on kuitenkin, että kun tavataan, niin tavataan ensimmäistä kertaa. Oli takana sitten 100 puhelua ja 1000 sähköpostia tai sokkotreffit.
Hei Timo
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Kuten myös siitä, että kyllähän sitä menee kipsiin yksi jos toinenkin ja myös käyttäytyy erilailla kun silloin jos tuntisi toisen jo hyvin. Nämä eivät kuitenkaan liene syitä katkaista tutustuminen. Viisasta olisi kait antaa aikaa ja kysyä, mikäli jokin asia vaivaa. Aina omat päätelmät eivät ole oikeita.
Tosiasia kuitenkin on, että vaikka kuinka yrittäisi olla positiivinen ja ystävällinen, kaikkiin ihmisiin ei halua tutustua sen syvemmin.
Salaisesta numerosta sanoisin sen verran, ehkä omaksi puolustukseksenikin, että kaikki eivät halua/voi olla aina ja kaikkien tavoitettavissa. Osalla on esim. ammatti, joka ei antaisi pahaakaan rauhaa, mikäli numero olisi avoin.
Ja salainen numero ehkä myös siksi, että se antaa mahdollisuuden tiettyyn oman itsensä suojeluun, mikäli nettitreffi ei tunnukaan olevan sellainen kuin luuli. En tarkoita tällä ihmisiä, jotka ovat mukana rehellisesti, mutta eivät kuitenkaan kiinnosta tapaamisen jälkeen. Tuollaiset asiat pitää hoitaa asiallisesti loppuun. Vaan tarkoitan lähinnä ihmisiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän mielestäni oudoilla vaikuttimilla liikkeellä: sitoutuneet, ahdistelijat, seksuaalisen tai taloudellisen hyödyn tavoittelijat jne. Lista lienee loputon eikä varmastikaan kumpaankaan sukupuoleen sidottu. Joten salainen numero, pelkkä etunimi tai muuten halu olla kertomatta ihan kaikkia yhteystietojaan heti ensi tapaamisella, ei aina ole merkki epärehellisyydestä vaan sanoisinko, että ihan normaalista varovaisuudesta.
Ja nyt kun tässä näemmä oikein innostuin, sanon sanasen vielä akateemisuudesta. Itse kuulun noihin parjattuihin akateemisuuden "vaatijoihin". Toivon sillä löytäväni ihmisiä, jotka suhtautuvat elämään tiedonhaluisesti ja omaavat halun opiskella läpi elämän. Kyse on tietystä elämänkatsomuksesta ja samankaltaisuuden etsimisestä. Toki näitä ominaisuuksia löytyy muistakin ihmisryhmistä ja vuorostaan niitä ei todellakaan löydy kaikista akateemisista. Todennäköisyys kuitenkin lienee suurempi ihmisissä, jotka ovat opiskelullaan saavuttaneet jotain.
Koska ihmisen sivistyneisyys on jotain paljon syvempää kuin opiskelulla voidaan saavuttaa, en missään tapauksessa haluasi sulkea pois niitä ihmisiä, jotka muuten täyttäisivät tuon toiveeni; en vaan tiedä muutakaan tapaa...
Jäänpä sitten odottamaan ristiinnaulitsemista....
Hei Kata kirjoitatpa tosi painavaa tekstiä. Tuosta akateemisuudesta minulla on kokemuksia tai lähinnä sen vaikutuksesta.Olin nuorena kaksikymppisenä rakastunut samanikäiseen tummaan ja nättiin Tipsuun. Treffasimme muutaman kerran hiljattain kaatuneen Lasipalatsin salavan kohdalla
jonka jälkeen menimme yhdessä viereiseen HOKin jäätelöbaariin sekä sen jälkeen leffaan tai jortsuihin. No kuinkas ollakaan, Tipsun isä oli akateemisesti oppinut juristi ja kielsi Tipsulta tämmöisen eriluokkaisen suhteen (olin käsityöläinen). Olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut Tipsun kieltäydyttyä puhelimessa tulemasta treffeille( he asuivat Isoroballa ja minä Paloheinässä) ja kuulin isän huutavan kauempana Tipsulle"laita puhelin kiinni!
Sen jälkeen salava ei nähnyt meitä enään yhdessä. Olin kuin shokissa. Olin tutustunut eriarvoiseen luokkaan. Tämän jälkeen matkustin Lappeenrantaan töihin yrittäen unohtaa Tipsun ja koko jupakan, mutta Tipsu lähetti minulle sinne valokuvansa ikäänkuin pahoitellen tapahtumaa. Valokuvassa hän istuu kesäisellä nurmella auringonpaisteessa valkoisessa leningissään ja taakse hän oli kirjoittanut vain saksaksi EIN MAL IN SOMMER, tai jotain sinnepäin.Sen kortin tarkoituksen olisi voinut tulkita monella tavalla, mutta minulle tapaus oli jo pelkkää historiaa, mutta kumminkin tallentunut jonnekin sisäiseen tietokoneeseeni pysyvästi. Sen jälkeen sana akateemisuus sai minut poistamaan varmistimen päältä ja tärisemään vihasta vaikka olenkin looginen Neitsyt joka ratkaisee asioita älyllään, mutta nouseva merkkini on Härkä ja kuu on Skorpionissa, niin luulen sieltäpäin tulevan niitä välillä tarvittavia kipinöitä.En vihaa näin vanhemmiten sitä sanaa enkä ensinmainittua edustavia ihmisiä, vaan tämä oli pieni episodi elämästäni jonka kirjoituksesi nosti esiin.
Vai vielä ristiinnaulita? Höpsistä tyttö.
vastata yhteen kysymykseeni. Oliko sinulla veli nimeltä Kauko?
nimi tuntuu tutulta mutta rouva hyvä,siitä on jo yli 50 vuotta. En voi millään muistaa kaikkea.Taidan käydäkin arkistossa katsomassa löytyisikö mainintaa tämän nimisestä. Se voi kyllä kestää muutama viikko kun alkaa penkoa menneisyyttään, eikä se penkominen niinkään mutta kun tuppaan nukahtelemaan välillä päivä-ilta- ja aamu-unille, paitsi jos löytyy jotain tavallista poikkeavampaa luettavaa.
Itse olen ihmetelly, onko naisilla vaa'at rikki kotona?
Olen pari ihmistä tavannut, luokituksella "normaali".
Tavatessaan käy välittömästi selväksi, että kyseessä on XL, joten se katkeaa kyllä siihen.
Itse olen normaalikroppainen, enkä halua minkään mursun kanssa olla.
Mitähän nuo naiset kuvittelivat voittavansa, kun valehtelivat painonsa?
no, en nyt niin kriittinen ole, että pieni "värittäminen" tuhoaisi koko homman, mutta kun 68-kiloinen osoittautuu lähes 100 kiloiseksi, niin jotain on pielessä!
Herra hyvä panitko daamisi vaa'alle vai miten
se painovirhe tuli esille?
Roikkuivatko lihat polvissa, oliko monta leukaa?
Iso takapuoli ja paksut kintut?
Miten kerroit hänelle että olet ylipainoinen,
en voi mennä kanssasi esim. sänkyyn?
Naisena olen huomannut saman, että sana normaalipainoinen on laaja käsite. Profiilissa voisi olla käytössä kohta 'painoindeksi'. Tosin ei paino merkkaa mitään, jos muutoin synkkaa. Miehillä korkea paino on pahempi juttu.
Minä se olen sellainen poika, että täytyy olla
joku dokumentti ulkonäöstään ensin kun lähden
tapaamaan tai kutsun esim. luokseni.
Muuten en painoasioihin puutu jos lihat ovat
suh* koht* oikeissa paikoissa ja ei ihan puolelta
toiselle hölskyä.
Mutta jos kirjoittelee ja soittelee aikansa,
ja tulee siihen tulokseen että toinen osapuoli
on kiva ja haluaa tavata, niin ei ylipaino
voi olla loppumisen syy.
Ihmiset jos kiinnostuvat toisistaan, tulevat
hyvin juttuun, ylipaino siinä missä muutkin
ruumilliset vajavuudet on sairaus.
Ihmisellä mies/nainen jos on ylipainoa, se ei
ihmisestä tee mielestäni pahaa ihmistä ja
"mursua" paino on onneksi laskettavissa on
konsteja joilla ylipainon saa pois, mutta muita
ruumillisia sekä psyykkisiä sairauksia on
vaikeampi parantaa.
Sinuna miettisin ainakin kolme kertaa, ennenkuin
menet kellekkään noin ilkeätä temppua tekemään,
että juttu loppuu ylipainoosi, kun kerran
kuitenkin olet halunnut tavata tuon naisesi.
Hänen täytyy varmaan olla kuitenkin henkisesti
sinua miellyttänyt ja muuten kaunis.
Toivottavasti hänen asiansa järjestyvät hyvin,
että hän pääsee ylipainostaan ja löytää
ystävän. Monesti on naisia jotka elävät avio-
liitossa hoitavat kotia, lapsia sekä miestään
eivät jaksa kiinnittää omaan ulkoiseen olemukseen
paljon huomiota, vaan paijaavat toisia ihmisiä,
syövät pahaanoloon jne.
Olet mielestäni aika pinnallinen ihminen,
tuijotat vain ulkonäköön ja painoon. Sinä
et mielestäni ansaitse ollenkaan kauniiden
naisten yhteydenottoja sen enempää kuin "rumien
kaan".
Tiedä vaikka olet joku, vanha käppänä,
joka pitää vain nuorista kauniista tytöistä
joita toivottavasti ei tule sänkyysi yhtään.
Minulle käy laihat ja lihavat, kunhan meillä
muuten on kivaa ja pollat toimii.
Peruutas ukko vähän ja katsele jälkiäsi,
millaiset ne ovatkaan?
Hyvä kirjoitus!
Olli sinä se olet sellainen poika että olet kaikkiruokainen kunhan vain "pollat" toimii. Lihavat ja laihat käy.
Minä sensijaan nurennan ja laihennan tarjokkaita niin kauan kunnes minulla alkaa seisoa, eli veri pakkautuu paisuvaisiin ja verisuonet tikittää takaraivossa ja ohimoilla niin että näköä haittaa, mutta voimistuuhan vastaavasti hajuaisti ja kuulo litinöineen. Ja sitten ihmetellään kuinka mä olen niiin nuoren näköinen. Mutta kyllä aika usein joudun kumminkin ottamaan iltasaduksi Miss Kanadan valokuvan.
Kuules käppänä, ei se ole ihme että joudut
lehteen tyytymään ja "nyrkkikyllikkiin" kun
et tosi naista huoli sänkyysi. Ainniiinnn....
sulla ei seiso, olet siis impotenttikin vielä.
Älä vie sitten kenenkään naisen aikaa täällä
koska jos kirjoittelelt ihania viestejäsi
jollekkin naiselle, lupaat maat ja taivaat
rakastelua yötä päivää, etkä pystykkään
käytännössä näihin miesten hommiin niin
joku syyhän siihen täytyy keksiä kun nainen
tulee ensitreffeille toiveikkaana.
Huomaat ettei sinulla otakkaan eteen, joten
tokaiset naiselle kun naiselle että ole liian
lihava, en voi olla sun kaa sorry.
Tai sitten sinä olet oikeesti niitä miehiä,
jotka itse haluavat siihen yhteen reikään,
ja tosi miehiltä turpaan.
Mulla seisoo aina kulli naisen kun naisen
nähdessäni ja ihanaahan heidän kanssaan onkin
ollut niin lihavien kuin laihojenkin ah,,,niin,
ihanaa.
Ollilla oli asiaa! Itselläin on ollu länsimaisten ihanteiden mukaisia, oikein raavaita ja komeita miehiä...mutta ah, useat yhtä hölmöjä go...en edes keksi.
Gyl Siperia mahtaa sit opettaa. On se vaan niin surullista, mutta totta, että kumppanin persoonanpiirteisiin liittyvät kysymykset tulee joillekin ajankohtaiseksi vasta vanhainkoti-iässä. Siinä iässä kun housuissa jöpsöttää enää katetri, ei sitten Neidin muutamat ylikilot tai hyvinkehittyneet istumalihakset enää tee haittaa?
nimim. Mielummin ehta kalkkuna, kuin miespuolinen kana!
Tuskin tää häntäkolli Olli kalkkunaa on nainut mutta varmasti raiskannut vasikkansa navetassaan.
Hei olet ihan väärässä chatissa, jos et ole
huomannut, niin saanen hienotunteisesti
huomauttaa!
Styylaan ihmisten kanssa, naiset ovat ihmisiä,
haloo!
En sotkeudu eläimiin, en saakeli niin puutteessa
ole, koska naisia on riittänyt.
Joten en nai vasikoitakaan, en omista
navettaakaan, ja taas haloooooo!
Sullekko tarjosi kalkkuna itseään, et sitten
tainnut ottaa vääränväristä pilleriä aamulla,
vai käytätkö kovaa kamaa?
Eläinkunta lisääntyköön omassa kannassaan,
meikepoika lisääntyy ihmiskannassa.
Ja tämä tarina on tosi.
Tässä on jo niin varoittava lause, että ei taida
olla sulla enää mahiksia, muutakuin museosta
noudettuun luurankoparkaan.
Olet kovin säälittävä ja mahtailijakin vielä.
Vaihda jo sukupuoltakin välillä, öh.......
nimismies vähän täsmentää sitä vasikan raiskausta.
Katsokaahan kun Haukiputaallakin oli vähän samanlainen tapaus kohdistunut poniin joka söi kaikessa rauhassa heinää, kylläkin sidottuna aitaan kiinni. No siellä kyläkapakassa oli joku Olli kans kehunut että hän on niin kova panomies että kaikenkokoiset käy, siis naiset, ja varsinkin mieluummin ylipainoiset. Tämä Olli oli vain läpikulkumatkalla ja jo kaukana kun sain ponin tutkittavakseni ja kyllä pöyristyin? Joku ihminen oli hässinyt ponia. No siltä kaivettiin spermanäyte tutkittavaksi josta DNA todistuskappaleeksi poliisille.
Itse asiassa eihän juttu niin vakava ole,
onhan amerikoissa eräs mies ottanut vaimokseen ponitamman ja käy tallissa hässimässä tätä vaimoansa.
Joillakin on aika mukava huumorintaju, sen
he ottavat käyttöönsä, kun ovat häviöllä joko
tikanheitossa, pituushypyssä, palkkapussin-
paksuudessa tai kikkelinpituudessa.
Että, äläpäs tyrkytä tapojasi.
Päätitkin sitten vaihteeksi vaihtaa ammattia.
Terveisin naisten omamies Olli.
Miksi olet valinnut eläinlääkärin ammatin?
Kysyn tätä siksi, koska en halua sinua ainakaan
poniani hässimään.
Mikä alue on missä liikut- tai työskentelet?
Huumoria, tai ehkä sittenkin jotain totuuden
tynkää, kenties?
Menipä keskustelu paljon painon puolelle?Minun tapauksessa taisi kuitenkin olla joku rimakauhu tai muu jännite.Ihmettelen vain kuinka ihmiset katsovat sitä ulkokuorta,taitaa olla kuitenkin paljolti miesten päissä sekin "virheajattelu".Profiilista sen näkee,joillakin on tosi tarkat raamit kumppanitoiveelle.Paras olisi jättää se tyhjäksi?
on periaatteessa jonkin laajuinen alue, jonka sisälle sopivista SAATTAA löytyä se muutenkin sopiva. Eli jotkut rajat on, kuten useimmille. Tietysti saattaa olla niitäkin reppanoita, joille kaikki kelpaa (Olli?).
Tämän mainitun alueen sisällä on sitten muitten ominaisuuksien alueita jne, joten "loppusuoralle" periaatteessa jää vain muutamia mahdollisia. Sitten tietysti näillä muutamilla mahdollisilla on omat alueensa, jonne minä kenties en sovikaan.
Näin siis teoriassa ja näköjään käytännössäkin.
En ole sopinut kenenkään sellaisen alueelle, joka olisi minunkin alueellani. Meni hyvät värkit hukkaan, nyt tämä mies on jo tullut tiettyyn ikään, jolloin ei onnistu mikään. Luultavasti - testattu ei ole.
Ihmettelin onko sanattomassa viestinnässäni jotain vikaa....nyt keskustelu menee jo eläinlääkäritasolle:):)
Ei Sinussa mitään vikaa ole, etkä viestitä mitään nekatiivista, suhteen epäonnistumiseksi. Usein se on vaan niin, että kaksi vierasta aikuista ihmistä ovat tavatessaan niin tarkkailevaisia. Eleet ja ilmeet voivat näyttää pahansuovilta, koska jännittää. Ei uskalletakkaan heittäytyä niihin kuumiin kuvioihin, joista on kirjoiteltu suurella tunteella sekä suurilla sanoilla. Se on selvä että kumpikin osapuoli syyttää itseään, tai tuntee epäonnistuneensa täysin. Yhteydenpito voi loppua niihin ensitreffeihin, ykisnkertaisesti vain siitä syystä, että molemmat ovat kuitenkin pohjimmiltaan ujoja sekä kilttejä ihmisiä. Mutta kannattaa kirjoitella ja soitella, keskustella asioista vielä, ehkä tavata toisen ja kolmannenkin kerran ennenkuin voi syyttää itseään tai kumppaniaan yleensäkkään mistään. Minä toivoisin ainakin että näin meneteltäisiin, jos minulle jäisi samanlainen mielipaha tapaamisesta.
Kehottaisin sinua ottamaan vaan rohkeasti yhteyttä kumppaniisi, jos hän on todellakin viksu hän ei sulje puhelinta korvaasi, ja hän vastaa viestiisi. Muussa tapauksessa, ei voi kun valittaa että olet epäonnistunut kohtaamaan väärän ihmisen. Kannattaa etsiä toinen tilalle, heti niin se viime tapaaminen ei kaiverra mieltä.
Mutta tuo ensimmäinen neuvo on parempi, mielestäni.