Vuosi on siitä kun jätit minut. Kaipaan sinua, vieläkin uskomattoman paljon... Jokainen päivä on odotusta, milloin otat taas yhteyttä, vai otatko enää ollenkaan... Kuulenko sinusta enää koskaan rakkaani. Tuntuu niin väärälle, olla täällä ilman sinua.
Tänään minä teen sen, otan askeleen eteenpäin. En jaksa enää yksin ikävöidä sinua. Rakastan sinua, mutta aloitan uuden suhteen, toisen miehen kanssa.
Tuntuu niin katkeralle, tunnen jo nyt, kuinka olen täysin väärän miehen kanssa. Hieno pohja suhteelle. Mutta en vain jaksa enää, en yksin...
Kunpa voisin unohtaa sinut rakkaani...
En enää usko, että koskaan voin
Tänään minä teen sen, otan askeleen eteenpäin. En jaksa enää yksin ikävöidä sinua. Rakastan sinua, mutta aloitan uuden suhteen, toisen miehen kanssa.
Tuntuu niin katkeralle, tunnen jo nyt, kuinka olen täysin väärän miehen kanssa. Hieno pohja suhteelle. Mutta en vain jaksa enää, en yksin...
Kunpa voisin unohtaa sinut rakkaani...
En enää usko, että koskaan voin
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuinka kaunista tekstiä.. Minullakin on jo vuosi takana siitä, kun minut jätettiin, ja on myös toivoa uudesta suhteesta, enkä minäkään ole ollenkaan varma, onko uusi ollenkaan minulle sopiva. (Tosin uskon, että onnistun ryssimään myös tämänkin uuden suhteen alun kuten pari muutakin viimeisen puolen vuoden aikana).
Luulin jo päässeeni exästäni yli, mutta kävinpä kuitenkin taas katsomassa exäni ikkunaa. Punaiset, romanttiset valot, hänellä uusi mies, jonka kanssa viettää helliä hetkiä ja jonka viereen nukahtaa.
Minäkin yritän koko ajan unohtaa hänet. Välillä onnistun, mutta välillä hän tulee taas mieleen. Varsinkin, kun tiedän hänellä olevan uuden miehen. Taas. Miten voisinkaan aloittaa uuden ja tunnetäyteisen suhteen, jos ajattelen vielä vanhaa. Ei sinänsä, en minä hänen kanssaan haluaisi olla, mutta en myöskään haluaisi hänellä olevan ketään... Hirveää, tiedän.
Mutta otan sinusta mallia, Forever yours! Huomenna en enää haikaile exäni perään, en tupakoi (se on exältäni opittu paha tapa), liikun enemmän ja syön terveellisemmin. Minähän en näin vähästä luovuta!
Tosin pelottaa, pääsenkö minäkään koskaan hänestä yli.
Älkää nyt hyvät ihmiset aloittako suhdetta jos vielä kaipaatte exää. Käsitelkää vielä tunteitanne, siinä saattaa mennä toinenkin mokoma vuosi. Jos nyt aloitatte suhteen, pilaatte vain jonkun muunkin ihmisen elämää.
Ette saa olla niin julmia, että viette jonkun ihmisen elämästä ison osan, sekoitatte tunteet ja lopuksi hylkäätte, näinhän siinä tulee käymään. Nyt itsekkyys pois ja kiltisti yksinäistä elämää kunnes se ex sieltä aivokopasta haihtuu neutraaliksi kaveriksi tms.
Parempi kuin aloittaa "korvaussuhde" on aloittaa vaikka uusi harrastus tai joku, mikä vie ajatukset pois ihmissuhteista. Kannattaa myös vaihtaa/myydä ne tavarat jotka niistä existä muistuttavat.
Niin, on todellakin vuosi siitä, mitä koettiin, se oli kaunista, ehkä muistona pysyvintä mitä olen kokenut, enkä unohda sitä, varmaan koskaan.Valehtelisin jos sanoisin etten kaipaisi minäkään sinua, se on surullista että niin kävi, jättämisestä en puhuisi, pikemminkin se oli risteys, josta kummankin tuli lähteä tahoilleen, en tehnyt sitä tarkoituksella, niin vain kävi, olen pahoillani, mutta muisto tuosta ajasta säilyy, eikö vain? Äläkä ole katkera, ja pidä se pilke silmäkulmassasi, sillä meissä oli sitä jotain..;)