Oletteko ottaneet exän takaisin vai ette? Miksi?

Joskus teininä oli näitä on-off suhteita. Aikuisena periaate ollut se, että jos se ei silloin toiminut, miksi se sitten toimisi nyt. Itseäni en ole kenenkään mielen mukaiseksi muuttanut enkä muuta, enkä usko että se exäkään on. Siellä ne samat ongelmat on edelleen.
Anodia ja katodia ei voi väkisin yhdistää, tai voi, mutta se ei toimi.

Suhde väljähtyi seitsemässä vuodessa ja lopulta exä kävi vieraissa ja erottiin. Tultiin silti hyvin kaverina toimeen, vaikka molemmilla oli omia virityksiä. Puolen vuoden jälkeen se tuli katumapäälle ja halusi vielä yrittää. Kolmen kuukauden vonkumisen jälkeen yritettiin uudelleen vain huomataksemme, että olimme edelleen kuin sisko ja sen veli.

En ole koskaan ollut pettäjätyyppiä. Mutta kun kävin kavereiden kanssa baarissa, olo oli kuin pikkupojalla karkkikaupassa. Niinpä oli minun vuoroni jättää se. Mikään eroon johtaneista syistä ei ollut miksikään muuttunut, ennemminkin päinvastoin. Olemme edeleen hyvissä väleissä ja molemmat tyytyväisiä, että ymmärsimme lopettaa homman ajoissa, eikä vasta häiden ja lasten jälkeen.

En ole ottanut. Enkä edes ajatellut moista mahdollisuutta.

Parisuhteen aloittamiseen tarvitaan kaksi. Sen lopettamiseen riittää yksi. Kun päätös on tehty, mitä sitä vatkaamaan.

Joskus yksi ihminen sanoi minulle jo suhteen aikana, että kun hän päättää lopettaa, se on sitten siinä. Hän sitten jätti minut aikanaan. Muutaman kuukauden kuluttua hän sitten vielä kysyi, miksi en yrittänyt saada häntä takaisin...

en varmasti ota. on paska jätkä kun vei multa porot kaikki 50 poroa ja vielä poromerkin päälle. suksi kuuseen koko jätkä.

Yleensä se on näin, että sama meno jatkuu ennen pitkää, vaikka alussa yritetäänkin. Riippuu paljolti siitä, mistä syistä ollaan erottu ja onko ylipäätään kasvettu ihmisinä, niistä omista virheistä. Jos kasvua ei ole tapahtunut, niin ei se suhde tule toimimaan uudella yrittämälläkään.

Niin, toisen jättäminen on mielestäni sen verran iso päätös - varsinkin avioero - että sitä pidä tehdä parin huonon kuukauden takia vaan kyllä se asia pitää olla oikeasti miettitty ja tunnustettu että hommasta ei vaan tule mitään.

"Enemmin yksin kuin huonossa seurassa" on totta myös parisuhdettakin ajattelen.

Otin takaisin, ja onnellisia ollaan. Tämä pieni eroaika johtui siitä, ettemme hyväksyneet toistemme menneisyyttä. Tai tottakai se on ok, mutta ei kukaan jaksa että siitä jauhetaan joka käänteessä. Sen verran voi ihmisestä inhimillisyytä löytyä, ettei joudu roskaämpäriksi.

Vastaus löytyy Syyrakin Kirjasta. Sieltä saamme lukea että:
" Velttoina roikkuvat halvatun sääret. Hullu koira oksennuksilleen palaa."

Jos on pitkässä suhteessa toisen kanssa ollut ja toisen tuntee läpikotoisin ja asioita on yritetty yhdessä ratkaista eikä ne ole ratkenneet eli helposti ei ole luovutettu ja sitten on erottu niin miksi ihmeessä ottaisi takaisin. Eli en ottaisi. Mutta tässä elämässä tapahtuu muutenkin välillä niin kummallisia asioita, että oikeastaan asiaan kuin asiaan sanoisin: että parempi kun asioille ei sano koskaan ei koskaan.
Mutta pääsääntöisesti ei.

Miten tuntuu että aloittaja ei kannata jatkaa suhdetta jos täällä sitä miettii. Ensinkin kun suhteen päättymisen syitä on monia: Erilaisia vaikka samastuisit Villen ja Veeran eroon joka oli pitkälti Villen pettämistä viimeiseen saakka..