En tiiä miks aloin kirjoittamaan tätä, mut olis kiva lukee mielipiteitä.
Eli olen 26-vuotias nainen, jolla on mielenterveys ongelmia. Oon löytäny itseäni paremman tasoisen miehen, joka huolehtii minusta taloudellisesti. Noin muuten tuollaiset rakkauspuheet yms. lässytykset on ihan utopiaa eikä niistä puhuta.
Oon tehnyt suhteemme aikana kaikkee paskaa häntä kohtaan ja hän on aina antanut anteeksi. Kyse ei kuitenkaan KUULEMMA ole siitä, että hän ei vain uskalla jättää mua (?)
Rakastan tätä miestä ja oon tosi mustasukkainen. Vasta äskettäin kerroin miehelleni, että tuhosin hänen kuviaan tietokoneelta, jossa esiintyi hänen exänsä poseerauskuvissa. Samoin kuvia, jossa he olivat halitusten keskenään. Mua vituttaa, että hän säilyttää noita kuvia.
Hän tietenkin suuttu mulle ja käski mun muuttaa helvettiin.
Turhamaisena itsepäisenä naisena sitten tivasin kysymyksiä häneltä. Kyselin mm. tällaisia: Olenko kauniimpi kuin sun exäsi? Olenko parempi ihminen? Jne.
Hän sanoi, että olen kauniimpi mutta että tuollaiset kysymykset on pinnallisia. Puhuiko hän edes totta?
Onko mitään enää tehtävissä, vai ajaudunko tässä sinkuksi?
Eli olen 26-vuotias nainen, jolla on mielenterveys ongelmia. Oon löytäny itseäni paremman tasoisen miehen, joka huolehtii minusta taloudellisesti. Noin muuten tuollaiset rakkauspuheet yms. lässytykset on ihan utopiaa eikä niistä puhuta.
Oon tehnyt suhteemme aikana kaikkee paskaa häntä kohtaan ja hän on aina antanut anteeksi. Kyse ei kuitenkaan KUULEMMA ole siitä, että hän ei vain uskalla jättää mua (?)
Rakastan tätä miestä ja oon tosi mustasukkainen. Vasta äskettäin kerroin miehelleni, että tuhosin hänen kuviaan tietokoneelta, jossa esiintyi hänen exänsä poseerauskuvissa. Samoin kuvia, jossa he olivat halitusten keskenään. Mua vituttaa, että hän säilyttää noita kuvia.
Hän tietenkin suuttu mulle ja käski mun muuttaa helvettiin.
Turhamaisena itsepäisenä naisena sitten tivasin kysymyksiä häneltä. Kyselin mm. tällaisia: Olenko kauniimpi kuin sun exäsi? Olenko parempi ihminen? Jne.
Hän sanoi, että olen kauniimpi mutta että tuollaiset kysymykset on pinnallisia. Puhuiko hän edes totta?
Onko mitään enää tehtävissä, vai ajaudunko tässä sinkuksi?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tovottavasti mies tajuaa jättää tuollaisen vittumaisen luonteen omaavan naisen. Ansaitset vain sellaisen väkivaltaisen jännämiehen joka kohtelee sinua yhtä kurjasti kuin sinä kohtelet miestä.
Sä et tunne käytännössä mua lainkaan, joka on fakta.
Kirjoitin yhden ainoan kokemuksen elämästäni tänne palstalle ja olet valmis tuomitsemaan sen perusteella koko ihmisen. Mä sentään paljastin jotain, johon sulla ei ikinä riittäis rahkeet.
Täysin vittumainen luonne olet itsekin siis.
Kannattaa muuten laskea aina kymmeneen ennen kuin painaa sitä Enteriä.
Olet kyllä, jos et saa tuota mielenterveysjuttua tasapainoon: ylenmääräinen mustasukkaisuus ja siihen liittyvät temput pilaa taatusti kaiken.
Ja olitpa kauniimpi tai et, Sinun kannaltasi sen tulisi olla yksi lysti.
Ainut mahdollisuus pitää mies, on käyttäytyä suht asiallisesti, ja jos mielenterveysongelmat on siihen syynä, niin keskittyä saamaan ne kondikseen.
Sellainen menettely olisi kannaltasi järkevää.
No joo, ymmärrän.
Mun mies tosin on tavallista kärsivällisempi ihminen ja on kestäny mun monet metkut. En haluaisi enää kaataa hänen päälleen paskaa, mutta tuollainen exän haikailu vituttaa ihan oikeasti mua.
Ajattelen näin: Mulla on mielenterveys ongelma, hänen exällään ei. Hänen on oltava parempi, kauniimpi, viisaampi ja kykenevämpi ihminen.
Tuo mielenterveys juttu syö mua.
Mä oonkin käyttäytynyt suurimman osan seurusteluajastamme asiallisesti, mutta sitten kun mulla alkaa kiehumaan niin kans kiehuu yli.
Onko sulla hormonaalista lääkitystä? Itsestä ne tekee juuri tuollaisen, vaikka muutoin olen tasainen, rauhallinen ja lempeä. Ihmishirviö tulee esille kaikille osapuolille aina täysin yllätyksenä.
Ap:een kannattaa lukea jaapajaa-n antama neuvo! Se on silkkaa asiaa, ottamatta minkäänlaista puoltavaa näkökantaa kummankaan osapuolen puolesta: hän toteaa silkkaa faktaa ap:lle.
Olen täysin samaa mieltä jaapajaa-n kanssa 100%:sti!
Jokaisella meillä on menneisyys, myös sun miesystävälläsi...se on elämää ennen sinua ja sen ei pitäisi liikuttaa sinua. Hänen taakse jäänyttä elämäänsä, älä kaivele sitä.
Elä tätä päivää hänen kanssaan ja ole onnellinen tästä ja huomisesta päivästä, niin niitä riittää vielä tulevaisuudessakin. Mustasukkaisuus hänen menneisyydestään ei ole tervettä, eikä se ainakaan tuo sinulle mitään hyvää jos jaksat siitä mieltäsi mustuttaa.
Se tulee syömään keskinäistä suhdettanne.
Pyri tasapainoisuuteen mielesi kanssa. Tunnen asian; sillä minä itse olen tunneihminen jonka tunteet ryöpsyää helpolla! Mustasukkaisuus (ilman syytä) ei kuitenkaan ole onnekseni se asia näissä mun tunneryöpyissä.
Joo no luin ja kyllä siinä oli pointtia juu.
Mä en vaan tiedä, että mistä mä alottaisin tän itseni "kuntouttamisen"? Tuskin se nyt käy sormia napsauttamalla. Ja en ole varma jaksaako toi mun mies edes olla tukena siinä mulle, kun se on muutenkin niin sulkeutunut puhumaan tunteista. Ja tunteethan mulla nimenomaan menee vuoristorataa.
Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö siis.
Sen lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko.
En uskalla oikein tavata mun miehen kavereita tai ketään, kun mä jännitän tosi paljon kaikkea sosiaalista kanssakäymistä.
Sit kun jännitän ja sulkeudun omiin oloihini, niin mulla purkautuu kaikki paska hänen niskoilleen. Hän on ainut ihminen mulla.
"..mutta tuollainen exän haikailu vituttaa ihan oikeasti mua."
-Jos sinun miesystäväsi koneella on valokuvia menneiltä vuosilta, mitä haikailua se on? Se on elettyä elämää, se ei katoa mihinkään tuhoamalla valokuvat!
Jos hän haikailisi exän perään...sinä tuskin asuisit hänen kanssaan!
Ei yksikään mies ole niin tyhmä, ett asuisi uuden naisystävänsä kanssa ja vilkuilisi vielä sen exänsä perään toivoen paluuta entiseen. Ei se juttu niin voi mennä.
Paljonko hänellä siinä on silloin mahdollisuuksia saada ex-naisensa takaisin?
Kyllä hän on minusta elänyt edellisen suhteensa loppuun ja elää nyt sinun kanssasi.
Jos sinä rakastat häntä, älä piinaa miestä mustasukkaisuudellasi.
Miehesi on sulkeutunut puhumaan tunteista, kun ei uskalla eikä osaa puhua kanssasi niistä koska tietää sun mustasukkaisuutesi.
Silloin on aina mahdollisuus ett sä käännät hänen sanansa vasten häntä, kun tunnetasosi on taas vuoristoradallaan. Eli hän yrittää eliminoida ylimääräiset pahimmat kuohut pois.
Ammattimaista apua sinä tarvitsisit, terapiaa. Onko sulla lääkkeet ahdistukseen, jos ei ole... niin käy keskustelemassa: olisiko ne tarpeeseen terapian lisäksi!
Harkitse nyt kuitenkin miten parhaiten pääset eteenpäin... kohti parempia aikoja.
Tuosta "ihmiskammostasi" pelostasi sinun on päästävä jotenkin eroon, tai ainakin helpottamaan sitä.
Kävelyretket ulkona tekisi hyvää sulle, vaikka miehesi kainaloisena aluksi jos se on helpompaa. Älä ssulkeudu sisätiloihin yksinäisyyteen se vain pahentaa tilannettasi.
Tsemppiä sulle!
Se on haikailua tunnetasolla. Se on mun mielestä suurinta pettämistä. Aina voi mennä ja tehdä jotain toisen seläntakana, mutta se tulee ennenkaikkea ilmi. Tunnetason ikävöinnit sun muut ovat mun mielestä ikäänkuin suunittelua itse toteutukseen. Harkittua ja laskelmoivaa.
Kyllä miehet osaa olla ihan yhtä tyhmiä kuin naisetkin.
Mä rakastan häntä, siksi olen mustasukkainen. En halua hänellä olevan muita naisia, haluan jakaa kaiken hänen kanssaan kahdestaan. Siis intiimit asiat. Ja se merkitsee mulle paljon.
Oon seksuaalisesti rajoittunut ihminen raiskauksen takia, joten tuollainen muiden haikailu tuntuu tosi epäreilulta mua kohtaan kun oon uskaltanu valot päällä nussia hänen kanssaan ja antanut koskettaa itseäni.
No mun mies on AINA ollut sulkeutunut puhumaan tunteista. En usko, että kyse on siitä, että oon rajoittanut häntä mustasukkaisuudellani. Hänen kotikasvatuksensa on ollut sellainen, ettei siellä paljoa tunteille anneta valtaa.
Sen takia hän viihtyykin tosi hyvin mun vanhempien kanssa, jotka taas puhuvat kaikesta avoimesti.
Mulla on jo ammattiapua, psykiatrinen hoitaja. Lääkityskin on kunnossa. Älä luulekaan, että lääkkeet auttaisivat mustasukkaisuuteen. Huoh.
Lääkkeet tasaavat mielialaa ja poistavat harhoja.
Mun ihmiskammo on tuotosta raiskauksesta ja väkivallasta, jota olen kokenut. Ne ei lähde noin vain. Mulla on epäluottamusta kaikkiin ihmisiin, jopa mun mieheen.
Uskon, että noista kokemuksista ei voi "parantua"täysin.
Hyvä on ett sulla on hoito ja lääkityskin kohdallaan ja sitä seurataan. Enkä minä todellakaan usko ett yksikään lääke poistaisi mustasukkaisuuden, ei mutta sillä saa mielialan nousemaan, (ainakin minä toivoisin sitä ominaisuutta lääkkeestä sinulle) silloin myös harhainen mieli rauhoittuu.
Sitä kautta ehkä vielä helpottuisi teidän kahden keskenäinen kommunikointi. Mikä puolestaan helpottaisi lisää sun mielesi paineita... niin ettei sun tarvitsisi sulkeutua itseesi...löytääksesi taas ne mielensyövereissä asuvat pelot!
Ymmärrätkö nyt mitä ajoin takaa... ?
"Uskon, että noista kokemuksista ei voi "parantua"täysin."
-Tuskin, ja ei ainakaan silloin kun oma mieli vastustaa jo ajatustakin. Jos kuitenkin joskus niin kävisi; niin silloin olisit niitä harvinaisia yksittäistapauksia!
Usein he ovat uskoon tulleita ja heillä on jokin ihmeellinen voima siitä uskostaan.
Minä olen lähes puhdas ateisti! (ettei siitä tule mitään pohdintaa)
Juuri tuollaisia naiset aina ovat.
Yleistä toki.
Oletko sinä sitten poikkeus?
Saatanpa ollakin?
Mites nyt suu pannaan?
Näin: :-@
Jepjep, toi mun vastaus sulle oli vähän niinkun että "nouda koira keppi". Sinä noudit. Hyvä poika.
Miksi yrität antagonisoida muita ihmisiä? Saatko jotain tyydytystä siitä, kun sinulle suututaan? Tukeeko se itseinhoasi? :-/
Älä sä yritä sen enempää tulkita muita ihmisiä.
Syyllistyt samaan.
Tunnetko jotain tyydytystä siitä?
PS. Oon kohdannut sunlaisii hirveitä miehii ihan tarpeeksi elämässäni. :( Esittävät kilttiä ja sit ne on ihan hirveitä narsisteja. Oon itkenyt tosi monta yötä miesten takia, enää en aio siihen sortua. Sä oot tekopyhä paska.
Yleistä toki. :-I
En usko että tuo koiranpentuilme tehoaa. Montako peroonallisuutta yksilöllisyydelläsi on?
Sun toiminnassa on tiettyä kaavamaisuutta päivästä toiseen. Räksytät kuin rakki ja kun vähän ojennetaan niin koiranpentuilme.
Uguu~ ;____;
Mustasukkaisuus on vähän kuin henkistä väkivaltaa. Ei ole mitään syytä alkaa riehumaan jos toisella on ollut suhteita toisten naisten kanssa. Se on sen miehen elämää ollut ennen sinua. Kumppanilla saa olla ystäviä vaikka ne olis entisiä kumppaneita. Joku nainen on aina kauniimpi kuin joku toinen ja joku mies on komeampi kuin toinen. Luonteenne ei sovi yhteen eikä teidän pidä seurustella.
Mistä sä tiedät, että luonteemme ei sovi yhteen?
Voisitko hieman perustella niin saattaisin uskoakin?
Jos käskee toista painua helvettiin niin minusta se on selvä merkki että ette voi puhua asioista rauhallisesti. Riitelette ja huudatte ettekä ole järkeviä
Ei me olla huudettu?
Kuuletko omias?
Ihan järkevästi ollaan keskusteltu asiasta, tosin hieman lapselliseen tyyliin ainakin itse. Että silleen.
Kuulostaa kusipäiselle. Jätäisin nopeasti tuollaisen naisen.
Jos joku tuhoaa mitään tavaroitani, koska on niin sekaisin jostain, niin heti lentää pihalle.
No sä taidatkin itse olla se kusipää, joka hylkää ihmisiä virheiden/puutteiden vuoksi. Asioilla on aina monta näkökulmaa.
Tosin, ei kukaan sua huoliskaan.
Jos toisen virhe on se, että hajottaa/tuhoaa toisen omaisuutta, niin kyllä, jätän sen takia. Mistään muusta ei ollut tuossa kommentissa puhe.
Muuten en ole rimaa hirveän korkealla pitänyt yleensäkkään, niinkuin ei pitisikään.
Miksi muuten ihmiset vetää netissä aina tuon "ei sua kukaan huoliskaan"/"oot ruma" kortin. Joku puolustusmekanismi omasta epävarmuudesta?
"Hänen [ex] on oltava parempi, kauniimpi, viisaampi ja kykenevämpi ihminen [kuin minä]."
Jos sinä olet vakuuttanut itse itsesi asiasta, miksi kenelläkään olisi halua, tai velvollisuus, vakuuttaa päinvastaista?
Koska tällä vastapuolella ei ehkä välttämättä olekaan sama näkökulma kuin minulla ja haluan kuulla sen. Oli se sitten minua satuttavaa tai ei, haluan kuulla sen.
Itseasiassa mun ongelma on, että haluan tulla henkisesti satutetuksi. Kerro mulle keittiötsygootti, että mistä tämä voisi johtua?
Kerjään aina haukkuja ja ilkeyksiä mieheltäni, että voisin surra oikein kunnolla.
Miten se vastakkainen näkökulma sinua satuttaisi?
Olet oikeassa.
Se ehkä toisaalta ei satuttaisi, koska olen varautunut siihen.
Toisaalta taas jos kuulisin sen ääneen suoraan, se voisi satuttaakin.
Veikkaan, että mua satuttaisi jos hän sen ääneen sanoisi.
Ai se, että hän sanoisi ääneen pitävänsä sinua parempana, kauniimpana, viisaampana ja kykenevämpänä ihmisenä kuin exänsä, satuttaisi sinua?
Huomaan kyllä, että olet tunteellinen ja ehkä vähän impulsiivinen vastauksistasi päätellen. Jokaisen ihmisen tulisi oppia ottamaan kritiikkiä vastaan ja sivuuttaa ne jutut, mitkä eivät auta sinua millään tapaa.
Selkeästi miehesi näkee sinussa paljon hyvää, kun tukee sinua ja on kärsivällinen. Tuollaisista myötätuntoisista miehistä kannattaa pitää kiinni. Ehkä sinunkin kannattaisi opetella pysähtymään ja miettiä tilanteita rauhassa ennen kuin reagoit. Ei miehesi pahalla niitä kuvia säilytä. Kuviin voi liittyä muistoja, eikä se automaattisesti tarkoita sitä, että hän haluaa exänsä takaisin. Hänen reaktionsa oli ihan ymmärrettävä, sillä käytännössä katsoen ilmaisit epäluottamusta häntä kohtaan. Jos hän ei haluaisi olla kanssasi, niin hän ei olisi.
Oletko miettinyt, että mistä mustasukkaisuutesi johtuu? Kun saat siitä kiinni, voit yrittää työstää asiaa. Pidä kuitenkin mielessä, että miehesi välittää sinusta ja on valmis yrittämään mielenterveysongelmistasi huolimatta.
Joo no olen läpi elämäni ollut tunteellinen, ennen vain kestin enemmän kritiikkiä. Olin kilpaurheilija ja olin tottunut saamaan kritiikkiä niin, että joku toinen arvosteli suoritustani.
Mulle on jäänyt ikuinen kiire ja paniikki kaikesta tuon kilpaurheilun jälkeen. Mulla on hirvee hoppu kaikkialle, etten myöhästyisi. Se ärsyttää mun miestä. Hän on itse laiskotteleva ja mukavasti ottava tyyppi. Mä itse haluaisin, että asiat suoritetaan heti kuin mahdollista.
Tää siis johtuu kaikki siitä, että mulla oli aina helkutinmoinen kiire harjoituksiin.
Ja joo, uskon kans, että hän näkee mussa hyvää. Hän ei vaan ikinä sano sitä! Viimeisin kommentti mitä kuulin hänen suustaan, oli että: Mitä taikatemppuja teit ihollesi? Näyttää niin sileältä.
Koskaan hän ei kehu mun kasvojen piirteitä. Haluaisin kuulla, olenko kaunis vai en.
Mä oon mustasukkainen hänen hyvistä muistoista hänen exänsä kanssaan, koska koen hänet kauniimpana kuin mitä itse olen.
Mulla on perussuomalainen pottunenä, sellainen hyppyrinenä ja en koe sitä kovinkaan viehättäväksi. Hänen exällään sen sijaan oli kunnon suora arjalainen nenä. Mulla on lisäksi ruskeat silmät, jotka eivät omasta mielestäni ole kovinkaan naiselliset. Hänen exällään oli vihreät, joita monet ihannoi.
Oon kaikinpuolin ällöttävä ja kelpaamaton hänelle.
Haluaisin vain kuulla sen, että saisin sen pistoksen sydämeeni ja voisin luopua elämästäni.
Haluan kuolla.
"Oon kaikinpuolin ällöttävä ja kelpaamaton hänelle"
Höpsistä! Olet kelpaamaton vain itsellesi.
Ne omat viatkin täytyy oppia hyväksymään. Minäkin olen kierosilmäinen ja korkeaotsainen, mutta kun opin hyväksymään ne piirteet itse, ei ne ketään muutakaan häiritse. Jos olisit miehesi mielestä jollain tavalla huonompi kuin hänen entinen, niin hänen perässään se juoksisi.
Äh, mulla on myös ollut sellanen mies, joka ilmaisi kaikki kehut todella epäsuorasti. "Luulin että sulla on meikkiä" tarkoitti, että näytän hyvältä heti aamusta. Ehkä voisit kokeilla kertoa miehellesi, mistä pidät hänessä ja pyytää häntä kertomaan, mistä hän pitää sinussa. Positiivisia asioita ei tule aina sanottua ääneen tarpeeksi usein, ja vaikka kysymys olisikin vähän väkinäinen niin se saisi ajattelemaan. Luulen että positiivisuus tekisi suhteellenne hyvää.
Asia on niin, että sairaalloisen mustasukkaista et saa vakuutettua millään maailman konstilla. Kyseessä on sairaus, ja tällaisen ihmisen kanssa elämä on helvettiä. Vaikka menisit ja tappaisit kaikki muut naiset (miehet)maailmasta, ei se siihen lopu. "Ajattelet kumminkin! Kaipaat kumminkin! Vertaat kumminkin!"jne loputtomiin.
Tällainen ihminen takertuu, vahtii ja kontrolloi. Tulkitsee ajatuksesi ja mielipiteesi oman mielensä mukaan, = se toinen, se ex sulla kuitenkin on mielessä jne.
Todennäköisesti nämä ihmiset kärsivät itsekin, mutta kenelläkään ei säälistä ole velvollisuutta pilata omaa elämäänsä heidän takiaan. Kaikki jotka tällaisten kanssa elätte; pelastakaa itsenne ja oma mielenterveytenne! Kun kyseessä on aikuinen jolla on vastuu omasta itsestään, teoistaan ja sanoistaan, ette ole mihinkään syyllisiä kun häivytte! Kukaan ei tällaita ihmistä voi "pelastaa", hänen vastuullaan on tehdä se itse. Kenenkään ei tarvitse jatkaa aikuisen oikkupussin rinnalla, kuuntelemassa lapsellista jankutusta. Menkää siitä missä on viis hirttä poikki.