Aloimme seurustelemaan ja meistä mies oli enemmän se, joka soitteli, halusi nähdä ja olla aina yhdessä. Mulla ei aluksi ollut mitään suuria odotuksia tai hirveää halua sitoutua kehenkään, mutta kun mies sitten tuntui todella mukavalta ja vaikutti olevan niin vakavissaan niin annoin mennä. Ja rakastuin kunnolla.
Huomasin kyllä hyvin nopeasti, että mies oli vielä todella tiiviisti entisensä kanssa tekemisissä, eikä pelkästään viattomasti kaverimielessä. Entinen oli muuttanut muualle, eivät voineet nähdä mutta soittelivat paljon ja entisen tavaroita oli miehen luona jne. Jotenkin sokaistuin siitä, kun mies puheissaan vakuutteli olevansa vakavissaan mun kanssani, en tajunnut että käytännössä hänen tunteensa olivat täysin entisen luona. Ja tätä jatkui pitkään, koko ensimmäinen vuotemme. Meille tuli tästä paljon kriisejä, vauhkosin asiasta miehelle ja hän vain sanoi tahtovansa olla kanssani eikä kuulemma entistä enää halunnut. Mutta siltikään ei lopettanut yhteydenottoja tämän kanssa, vaikka se minua niin loukkasi. Muuten ei olisi loukannut, mutta kun tajusin miehen esimerkiksi romanttisen kappaleen soidessa ajattelevan entistään.
Nykyään tilanne on rauhoittunut. Tiedän että he joskus kirjoittelevat, en tiedä mikä on niiden kirjeiden tyyli. Mutta huomaan että mies todella nauttii minun kanssani olosta, toisin kuin aiemmin. Silti koen, että hän on ollut minulle pitkään uskoton! Jos koitan puhua pahasta olosta miehelle, hän sanoo ettei mulla ole syytä huoleen, vanhat jutut on vanhoja jne. tavallaan lakaisee kaiken pois. Vieläkin pelkään, että mitä jos soittelevatkin minun tietämättäni jotain ikävöintipuheluita. Toisaalta kyllä huomaan täysin, kuinka mies tahtoo kanssani olla, halailee paljon ja sanoo kuinka ihanaa on kun olen hänen kanssaan. Silloin kun hänen tunteensa olivat täysin entisessä, näin ei tehnyt. Mutta silloinkin tahtoi olla kanssani, miksi? Kuitenkin sanoi että kyllä hän yksinkin osaa olla, ei hänen olemisen takia tarvitse ketään väkisin pitää -kun siis kysyin tahtooko tosissaan olla kanssani. Näistä en voi puhua miehen kanssa avoimesti, hän ei selvästikään pysty minulle tunnustamaan sen mitä kyllä tiedänkin, että minä tavallaan olin siinä pitkään kolmantena pyöränä.
Nämä vaivaavat kovasti. Tunnen olevani loukattu, koska nainenkin tiesi miehen seurustelevan mutta silti molemmat jatkoivat helliä hetkiä keskenään puhelimen välityksellä. Ajattelen, että jos tuo nainen tulisi minua vastaan, hän varmasti katsoisi säälivästi että tuo on se nainen, joka on ollut niin surkeassa suhteessa. Mutta mitä mieheni sitten ajattelee, kokeeko että on pettänyt minua ja toiminut väärin? Voinko häneen luottaa jatkossa? Pitäisikö suuttua, kun tiedän että he edelleen välillä soittelevat, vaikka mies ei näistä soitoista minulle sanokaan?
Mistä saisin vastaukset kun mies ei kykene puhumaan niin että minua helpottaisi ja näihin kysymyksiin tulisi vastaukset? Miten minä voin jatkaa ilman että sisälläni on ainainen epävarmuus?
Huomasin kyllä hyvin nopeasti, että mies oli vielä todella tiiviisti entisensä kanssa tekemisissä, eikä pelkästään viattomasti kaverimielessä. Entinen oli muuttanut muualle, eivät voineet nähdä mutta soittelivat paljon ja entisen tavaroita oli miehen luona jne. Jotenkin sokaistuin siitä, kun mies puheissaan vakuutteli olevansa vakavissaan mun kanssani, en tajunnut että käytännössä hänen tunteensa olivat täysin entisen luona. Ja tätä jatkui pitkään, koko ensimmäinen vuotemme. Meille tuli tästä paljon kriisejä, vauhkosin asiasta miehelle ja hän vain sanoi tahtovansa olla kanssani eikä kuulemma entistä enää halunnut. Mutta siltikään ei lopettanut yhteydenottoja tämän kanssa, vaikka se minua niin loukkasi. Muuten ei olisi loukannut, mutta kun tajusin miehen esimerkiksi romanttisen kappaleen soidessa ajattelevan entistään.
Nykyään tilanne on rauhoittunut. Tiedän että he joskus kirjoittelevat, en tiedä mikä on niiden kirjeiden tyyli. Mutta huomaan että mies todella nauttii minun kanssani olosta, toisin kuin aiemmin. Silti koen, että hän on ollut minulle pitkään uskoton! Jos koitan puhua pahasta olosta miehelle, hän sanoo ettei mulla ole syytä huoleen, vanhat jutut on vanhoja jne. tavallaan lakaisee kaiken pois. Vieläkin pelkään, että mitä jos soittelevatkin minun tietämättäni jotain ikävöintipuheluita. Toisaalta kyllä huomaan täysin, kuinka mies tahtoo kanssani olla, halailee paljon ja sanoo kuinka ihanaa on kun olen hänen kanssaan. Silloin kun hänen tunteensa olivat täysin entisessä, näin ei tehnyt. Mutta silloinkin tahtoi olla kanssani, miksi? Kuitenkin sanoi että kyllä hän yksinkin osaa olla, ei hänen olemisen takia tarvitse ketään väkisin pitää -kun siis kysyin tahtooko tosissaan olla kanssani. Näistä en voi puhua miehen kanssa avoimesti, hän ei selvästikään pysty minulle tunnustamaan sen mitä kyllä tiedänkin, että minä tavallaan olin siinä pitkään kolmantena pyöränä.
Nämä vaivaavat kovasti. Tunnen olevani loukattu, koska nainenkin tiesi miehen seurustelevan mutta silti molemmat jatkoivat helliä hetkiä keskenään puhelimen välityksellä. Ajattelen, että jos tuo nainen tulisi minua vastaan, hän varmasti katsoisi säälivästi että tuo on se nainen, joka on ollut niin surkeassa suhteessa. Mutta mitä mieheni sitten ajattelee, kokeeko että on pettänyt minua ja toiminut väärin? Voinko häneen luottaa jatkossa? Pitäisikö suuttua, kun tiedän että he edelleen välillä soittelevat, vaikka mies ei näistä soitoista minulle sanokaan?
Mistä saisin vastaukset kun mies ei kykene puhumaan niin että minua helpottaisi ja näihin kysymyksiin tulisi vastaukset? Miten minä voin jatkaa ilman että sisälläni on ainainen epävarmuus?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äh, menivät nimimerkki ja otsikko väärinpäin. Toivottavasti silti joku lukisi ja vastaisikin juttuuni :)
kovasti olet kerennyt asioita miettiä, osoittaa tosin sen että asia häiritsee sinua ja paljon.
Itse en miehenä noin paljoa moista miettisi jos teidän suhde toimii hyvin. Edellisistä suhteista eroon pääseminen vie monesti aikaa ja ei niistä aina tarvitse lähteä ovet paukkuen vaan miksi ei voisi pitää asiallista yhteyttä? Varmasti sillä ex:llä ollessaan vaikeata hän ottaa mieheesi yhteyttä, jospa hänellä ei ole muuta?
Suhteissa pätee myös sanonta "aika kultaa muistot" ja miehelläsi huonon hetken tullen ajatus karkaa jonnekin muualle, niin meillä kaikilla, eikö? Se tosiasia on hyväksyttävä että vankilaa emme voi rakentaa ympärillemme.
Edelleen keskustele ja jos tahti ei muutu niin kysele miltä tuntuisi jos sinä tekisit samaa. Ja kun tuo selvästi haittaa eläääsi niin aseta hänet valintatilanteen eteen, joko sinä tai hän.
Tosi pelinainen soittaisi miehensä kuullen sille naiselle ja kertoisi rauhalliseen sävyyn että jos ette enää pitäisi yhteyttä ja käskisi miehen sen myös sille naiselle sanomaan sinun kuullen, tuossa on tosin riskinsä, mutta se olikin pelinaisille =D
Sanot että on ok pitää asiallisesti yhteyttä. Mutta onko se asiallista yhteilyä, jos toiselle selkeästi flirttaillaan, vihjaillaan kuinka toista ajattelee tai kuinka toinen on ihana?
Minusta tuo ei kuulu asiaan, kun jommalla kummalla on jo uusi suhde!!
Sitten tuo soittopuoli. Joskus mies sanoi mulle riidan aikana, että no haluatko sä että soitan eksälleni ja sanon ettei saa pitää enää yhteyttä. En halunnut sitä, koska olen aivan varma että olisi ollut vain lumetta. Myöhemmin mies olisi soittanut naiselle itsekseen ja sanonut ettei tarkoittanut sitä, vaan hän joutui sanomaan koska rauhoitteli minua. Tuo nainen on sitä laatua, että olisi varmasti vain hymyillyt asialle ja hänestä olisi ollut kivaa olla mukana "salaisessa leikissä".
no asialliselta nuo puhelut kuulostaa muttei sinua kohtaan =)
Aika pirullinen nainen tuntuu se ex olevan, tietää että sillä on valtaa sinun mieheesi ja nauttii ilmiselvästi tilanteesta. Kyllä taitaa miestäsikin vanha suola janottavan jollei jo mukilla salaa käy.
Eli vaihtoehdoiksi ehdotan:
-valinta sinun ja suhteen katkaisemisen välillä
-hyväksyt asian ja pääsi sekoaa pikkuhiljaa
-ehdotat kolmen kimppaa. Mitähän miehesi siihen sanoisi =D
Tuo eka on varmaan se mistä aloittaisin
Mutta siis noista jutuista on jo aikaa, uskoisin etteivät enää tuollaista peliä pidä. Silloin kun tiedän miehen vehdanneen tuohon tyyliin eksänsä kanssa niin hän oli paljon kylmempi minua kohtaan, ei välittänyt halailla, saattai tivahtaa että "älä kiusaa" jos pörrötin tukkaa tai valitti minulle pikkujutuista. Nykyään hän on todella kova halimaan ja pusimaan, sanoo oma-aloitteisesti miten mukava hänestä on viettää vaikka sunnuntai-iltaa kanssani jne. Eli käytös on selvästi muuttunut. Ehkei hänellä siis ole sellaisia tunteita enää entistä kohtaan vaan minua?
Toisaalta kun en voi olla varma. Mistä voin tietää millaisia puheluita soittelevat kun en ole paikalla.
jos sinusta tuntuu että teidän suhde toimii niin anna menneiden olla. Tuntuu että sinä itse (tai mielikuvituksesi) olet nyt se suurin ongelma =)
Eihän se miehesikään voi tietää kaikkea mitä sinä teet ja kenen kanssa. Kaikilla on menneisyytemme ja salaiset ajatksemme, en usko että kukaan kaikkea toiselle kertoo vaikka kuinka olisi "avoin suhde".
Ole tyytyväinen kun miehesi välittää sinusta,halii ja pusii. Huomaat sitten kyllä jos asia muuttuu =D
Tuota...oon samaa mieltä ed. kirjottajan kanssa. Sun epävarmuutes siitä paistaa läpi..Pitäis alkaa uskomaan ja luottamaan ittees tai pilaat tolla....kaiken.Miehet ei todellakaan ajattele noin monimutkaisesti asioita. Ja olihan se helkutti vieköön jo menny, jos...vai kuinka???
Etkä sä voi tietää KETÄ se mies aattelee, ku joku biisi soi. Sun on vaan helppo kiduttaa ittees ja ajatella, että "täähän sopis nyt niihin". Kaikki sopii kaikille ja onneks me ei todellakaan eletä jonkun rakkauslaulujen tahtiin.
Hae ittelles vaikka jotain oikeeta keskustelu apua, se vois oikeest auttaa.
Mulla oli ihan "oikee" toinen nainen juttu ja siihen autto juttelu ammatti-ihmisen kanssa...muuten karkotat sen ketä rakastat!!!
jaksamista ja tervettä järkee...